Lähettäjä: Tähti 
Päivämäärä:   20.9.24 07:04:36

Olen pidemmän aikaa miettinyt pitkäkarvaista collieta omaksi koiraksi. Vaikuttaa muuten niin hyvältä mutta rodun terveys ja mahdollinen arkuus mietityttää. Onko kokemuksia kyseisestä rodusta ja millaisia?

Lähettäjä: collie 
Päivämäärä:   20.9.24 07:23:32

Minulla on ollut kolme collieta, yksi nahka ja kaksi pehkoa. Ihania koiria ovat, mutta hajonta terveys- ja luonneasioissa on valtava. Siksi kannattaa perehtyä sukulinjoihin, terveystilastoihin ja kasvattajiin huolella. Kannattaa myös tutustua rotuun, esim os olet Facebookissa, siellä on useampikin collietyhmä.

Lähettäjä:  
Päivämäärä:   20.9.24 07:30:49

Meillä kodinvaihtaja pk collie ja on mitä ihanin mutta ei taida olla ihan tyypillinen collie. Ei paimennusviettiä, ei miellyttämisenhalua. Oppii kaiken nopeasti, niin hyvän kuin pahan. On oman lauman koira, on aina samassa huoneessa. Ei suoranaisesti arka, mutta ujo. Vieraita kohtaan ujostelee, mut lämpeää nopeasti rapsuttelemalla ja menee itse ottamaan kontaktia vieraisiin. On alusta-arka, muttei mahdoton. Tulee kyllä perässä joka paikkaan ja on luonteeltaan sellainen, että pystyy viemään minne tahansa.

Terveyden puolesta onkin sitten maanantaikappale. Nivelrikkoset lonkat nuoresta alkaen, muissakin nivelissä vaivaa.

Lähettäjä: Jiupo 
Päivämäärä:   20.9.24 08:26:44

Niin paljon arkuutta ja siitä johtuvia erilaisia käytöshaasteita, että en ottaisi koskaan.

Lähettäjä: - 
Päivämäärä:   20.9.24 10:02:14

Mun mielestä ko rotu voisi olla kiva koti- ja harrastuskoirana mutta arkuus ja alusta-arkuus huolettaa kovasti. Ilmeisesti myös kasvattajien keskuudessa vaalitaan näitä ominaisuuksia koska ovat "viisaan koiran merkki" - kun eivät mene vieraiden ihmisten luo tai kulje missä tahansa alustoilla. Hirveän harmillinen tilanne kun voisi olla kiva koira monillekin mutta arkuus on itselle ehdoton nounou.

Lähettäjä: - 
Päivämäärä:   20.9.24 10:06:20

Turkkia pitää hoitaa ja monesti pehkot ovat herkkiä myös ihonsa puolesta, eli turkinhoito menee helposti poskelleen jos omistaja ei osaa olla tarpeeksi varovainen. Tai jos omistaja alkaa pelkäämään varoittelevaa koiraa.

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   20.9.24 10:12:18

"Mun mielestä ko rotu voisi olla kiva koti- ja harrastuskoirana mutta arkuus ja alusta-arkuus huolettaa kovasti. Ilmeisesti myös kasvattajien keskuudessa vaalitaan näitä ominaisuuksia koska ovat "viisaan koiran merkki" - kun eivät mene vieraiden ihmisten luo tai kulje missä tahansa alustoilla."

Tämä myös oma kokemus. Myös suolisto-ongelmia rodussa piisaa.

Lähettäjä: Najadi 
Päivämäärä:   20.9.24 13:12:20

Meillä pk colliet numerot 5 ja 6. Toinen on ihan tavallinen, täysipäinen koira, aika alistuva, mutta rakastaa kaikkea mikä liikkuu, ei tyypillistä välttelyä vieraita kohtaan. Ei ole arka, muttei mikään rämäpääkään. Istuisi suurimman osan aikaansa sylissä jos voisi, ei ole kovin liikunnallinen, vaan sille riittää isolla pihalla kuljeskelu ja muu mukana pyöriminen. Toinen on aktiivisempi, ja sen säikkyily on suorassa yhteydessä siihen paljonko se on saanut liikuntaa. Pauketta (kuten ilotulituksia tai metsästäjien aseiden pauketta) se ei pelkää, mutta jos liikuntaa ei ole ollut tarpeeksi, rapsahtava karkkipussi on ihan kauhea, ja sitä pitää lähteä äkkiä nurkan taakse karkuun. Tulee kyllä saman tien katsomaan mikä se oikein oli, mutta ensireaktio pieniin rapsahduksiin on "Karkuun!" Mutta jos se on saanut kunnolla liikuntaa se ei välttämättä viitsi edes vilkaista mikä rapisee. Toteaa vain, että siinähän rapisee.

Edellisistä koirista toinen oli luonteeltaan hyvin ylhäinen, arvokas ja tyynen rauhallinen kuin kuningatar, toinen oli rämäpää jolla ei ollut mitään itsesuojeluvaistoa. "Ylhäinen" koira oli helppo kouluttaa, toinen ei niinkään. Mitään se ei uskonut hyvällä, vaan kaikki piti oppia kantapään kautta. Mutta kun se jotain oppi se myös muisti oppimansa.

Tällä rämäpäällä oli myös collieksi poikkeuksellisen vahva metsästysvaisto ja muuutaman kerran lähti pellolle peurojen jäljille. Jos se sai vainun siinä oli kaksi sekuntia aikaa karjaista sille, mutta jos se ehti ottaa yhdenkin askeleen jälljillä sille oli turha huutaa enää mitään, sitten se lähti eikä kuullut enää mitään. Tuli kotiin sitten kun tajusi että karkuun pääsivät. Paimennusvietti on ollut kaikilla luontainen. Meillä kun oli pari kesälammasta eräänä kesänä, niin koirat oppivat omia aikojaan ajamaan lampaat talliin yöksi, ja aamuisin tarhaan ison pihan poikki. Jos lampaat yrittivät lähteä omille teilleen koirat koukkasivat eten ja paimensivat takaisin oikeaan suuntaan. Rämäpää koirani yritti pentuna paimentaa sorsia lammen rannalla, ja hermostui kun ne lähtivätkin uimaan.

Terveys on ollut kaikilla kunnossa, ei ole ollut lonkkavikoja tms.

Ensimmäiset kaksi collieta olivat talossa silloin kun olin niin pieni etten edes muista niitä. Nekin olivat (äidin kertoman mukaan) terveitä ja täysipäiviä kumpikin, vanhempi niistä suojelu- ja jälkikoiraksi koulutettu. Nuorempi jouduttiin aikanaan lopettamaan kun sille tuli luusyöpä.

Huomautan myös, että monet colliet ovat herkkävatsaisia, joten ruokinnan kanssa voi joutua olemaan tarkkana. Myös vehnäallergiaa esiintyy.

Ja se karvan määrä tulee monelle yllätyksenä. Pehkosta lähtee mahtava määrä karvaa kun niillä alkaa karvanajo tosissaan, ja silloin sitä karvaa saa lapioida talikolla nurkista. Ja sitten kun talon saa siistiksi, koira tulee paikalle ja ravistaa kerran, niin saat hakea talikon takaisin. Collie ei ole siistin ihmisen koira!

Alusta-arkuuteen voi suurelta osin vaikuttaa kasvatuksella. Toisin sanoen kannattaa liikkua pennun kanssa mahdollisimman monenlaisilla alustoilla niin että se tottuu niihin pienestä pitäen, niin eivät sitten pelkää aikuisenakaan. Näin ainakin meillä.

Lähettäjä: <33 
Päivämäärä:   20.9.24 13:14:41

Sukulinjoja ja kasvattajia kannattaa tutkia. Suosittelen kasvattajaa, joka pitää pennut laumassa ja ulkoilee.

Arka ei ole arka vaan omanarvontunteva. Itse olen samanlainen, etten lähesty vieraita kuten labbis. Mun hermorakenne ei kestä huutamista ja väsyn adhd seurassa.

Omani oli omassa laumassa rehti ja rehillinen, mitään pelkäämätön köllykkä. Turkin kampasin läpi parin kk välein. Kyynärpäät heikot, joten en antanut siitokseen. Vaatii älyllistä yhdessätekemistä paljon.

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   20.9.24 13:31:38

"Alusta-arkuuteen voi suurelta osin vaikuttaa kasvatuksella. Toisin sanoen kannattaa liikkua pennun kanssa mahdollisimman monenlaisilla alustoilla niin että se tottuu niihin pienestä pitäen, niin eivät sitten pelkää aikuisenakaan. Näin ainakin meillä."

Sinulla ei siis ole ollut alusta-arkaa koiraa. Miten voisit totuttaa koiraa enemmän kodin lattioihin kuin mitä koira asuessaan niihin tottuu? Siitäkin huolimatta kuin salama kirkkaalta taivaalta 6kk koira alkoi lattioita pelkäämään, eikä sen koommin lattialle astunut.

"Arka ei ole arka vaan omanarvontunteva."

Pidättyväinen koira ei ole arka, mutta arka on arka.

Lähettäjä: ... 
Päivämäärä:   20.9.24 13:54:15

Kyllä, arkuuksia on paljon mutta rotu ei ole vielä täysin menetetty. Minulla on järkevästä suvusta pehkocollie ja sillä ei ole mitään arkuuksia. Ritiläpinnat tuntuu inhottavilta tassuissa mutta ei sillä toimintakyky niiden vuoksi mene. Ei ole herkkämahainen eikä ääniarka. Eikä arka arjessa muutenkaan, rohkea, mutta ei tyhmänrohkea.

Harrastetaan hakua, rallytokoa ja näyttelyitä ja ollaan kokeiltu myös hoopersia, agia, paimennusta ja tokoa. On ollut melkein luonnonlahjakkuus kaikessa mitä ollaan kokeiltu. Rakastaa ihmisiä ja toisia koiria mutta osaa myös puolustaa kotia ja omaa ihmistään. Vaatii aktiviteettia kohtuullisesti ollakseen tyytyväinen. Jos näkee jäniksen tai oravan niin lähtee kyllä perään jos mahdollisuuden saa. Turkkia pitää hoitaa mutta ei ole mahdoton urakka; kampaaminen säännöllisesti ja pohjavillapesu karvanlähtöaikaan.

Lähettäjä: Najadi 
Päivämäärä:   20.9.24 14:00:59

"Miten voisit totuttaa koiraa enemmän kodin lattioihin kuin mitä koira asuessaan niihin tottuu?"

En sanonutkaan että asiaan voisi vaikuttaa poikkeuksetta ja sataprosenttisesti, vaan että siihen voi vaikuttaa suurelta osin. Omat koirani eivät ole olleet alusta-arkoja, se on totta, mutta tuliko mieleen, että saatan silti tuntea koiria jotka ovat tai ovat olleet alusta-arkoja? Useimmat ovat tottuneet erilaisiin pintoihin todellakin sillä että niiden kanssa on kuljettu erilaisilla pinnolla, mutta korostan uudestaan, etten missään kohtaa sanonut että se toimisi poikkeuksetta.

Lähettäjä: riu 
Päivämäärä:   20.9.24 14:11:14

Tuntemani aikuinen pk collie ei mene portaisiin. Aikamoinen rajoite tuon kokoisen koiran kanssa.

Pidättyväisen toisen rotuisen koiran olen minäkin omistanut ja se todellakin on eri asia kuin arkuus. Koira ei ollut kiinnostunut vieraista, mutta esim. näyttelyissä tuonarin kopelointi ei ollut ongelma.

Lähettäjä: Sohvapöytä 
Päivämäärä:   20.9.24 14:11:48

On aivan täysin erilainen kuin moni muu ykkösryhmän koira, ei ollenkaan niin rämäpää. Päässä on huomioitava silmät ja hampaat, kun pää on jalostettu sen muotoiseksi kuin se on. Ja herkkismaha saattaa olla.

Turkki on pelkkää pumpulia, jotkut harjaavat joka päivä ja jos eivät harjaa, niin takkuja on. Karvaa on kotona paljon!

Lähettäjä: åå 
Päivämäärä:   20.9.24 14:40:18

Mun collie on aikalailla samanlainen kuin nimimerkillä ”…”. Ei mikään luonnonlahjakkuus, mutta kaikkea on tän kanssa voinut kokeilla, ja koiruus on eniten tyytyväinen kun saa vaan omien ihmisten kanssa puuhata.
Tietysti ottaessani koiraa perehdyin perinnöllisiin sairauksiin ja muihin ongelmiin joita rodulla on. Mutta rehellisesti sanottuna en minä mitään linjoja osannut noviisina arvioida, kunhan pevisa-tuloksien perusteella päättelin mitkä voisivat olla hyviä vanhempia. Kasvattajan kanssa päädyttiin yksiin, kun todettiin että meillä on hyvin samanlainen käsitys minkälaisia pentuja haluttaisiin ja miten niitä pidetään. Eli tässä kohtaa on mun mielestä ollut myös hyvää tuuria. Omien kokemusten ja tuttavien kautta uskon että ei näistä kuitenkaan voi ikinä tietää mitä sieltä saat, vaikka kuinka otat ”hyvältä kasvattajalta” ja palkituista, harrastavista vanhemmista, voi pentueesta 5/6 olla ihan tavis koiria ja yksi sitten se josta on tullut kaikki arkuus ja atopia läpi.
Omassa ”colliekuplassani” on kuitenkin valtaosa ihan tavallisia, tervepäisiä kotikoiria jotka reagoivat asioihin normaalin koiran tavoin. Muutamia erikoisjärjestelyissä eläviä arkajalkoja mahtuu mukaan. Herkkisvatsoja/sappi/haima/iho-ongelmaisia sitäkin enemmän. Karvanlaatuja mahtuu monenmoista joukkoon: on sitä pumpulihöttöä, mutta myös kunnon karkeaa, säänkestävää ja suoraa karvaa jonka hoito ei ole laisinkaan niin työlästä.

Joten siis niin, mun mielestä yhtä arpapeliä kuin minkä tahansa rotukoiran hankkiminen tänä päivänä. Voit saada ihan ok rotumääritelmän mukaisen yksilön, tai sitten sellaisen jossa näkyy kaikki kapean geenipoolin tuottamat ongelmat. Samaan pentueeseen mahtuu molempia. Suorilta kuitenkin skippaisin ne pentueilmoitukset joissa ”emä vähäsen jännittää alustoja”… aina paras, jos pääsee tapaamaan vanhempia ja muodostamaan oman kuvan niistä. Parhaimmillaan ihania perhekoiria, joiden kanssa voi puuhailla kaikenlaista ja osallistuvat mielellään. Harva varmasti on mikään bortsun kaltainen harrastusraketti, joten siinä näkisin että collienomistaja on ihan oma kohderyhmänsä. :)

Lähettäjä: ... 
Päivämäärä:   20.9.24 16:21:54

"Turkki on pelkkää pumpulia"

Ei ole. Rodunomaisen turkin kuuluu olla karkea/karhea. Pumpuliturkit tulee lähinnä leikatuille koirille.

Lähettäjä: ~*~ 
Päivämäärä:   20.9.24 16:35:37

Viimeisen 10 vuoden aikana olen tavannut vain niin epävarmoja ja arkoja luimistelijoita, ettei collieta tule ikäpäivänä tähän taloon. Ei koiran tarvi olla yltiöreipas, mutta sen verran tervepäinen ettei se sinkoa pitkin seiniä kun vieras tulee sisälle. Pahimmat ovat kulkeneet selän takana ja purreet kiinni.

Lähettäjä: Najadi 
Päivämäärä:   20.9.24 17:12:44

Menee nyt vähän ohi aiheen, mutta kun tuli turkista puhetta, onko kukaan muu huomannut, että trikkicollieilla olisi pehmeämpi turkki kuin soopeleilla? Itselläni toinen trikki talossa, ja niitä soopeleita on ollut enemmänkin, mutta sekä edellisellä trikilläni että nykyisellä oli/on silkkisempi turkki kuin mitä yhdelläkään soopelilla on ollut. Onko minulle vain sattunut näitä silkkiturkkeja, vai onko yleisempääkin?

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   20.9.24 17:19:09

Aika yleistä on että turkkiroduilla vaalea turkki on tummaa pehmeämpää ja myös siten vaikeampi hoitoisempaa.

Lähettäjä: Melu 
Päivämäärä:   20.9.24 17:53:20

Eli ilmeisesti minulle on vain sattunut näitä tummia silkkiturkkeja, kun tosiaan trikit ovat olleet pehmeäturkkisia ja soopeleilla on ollut karkeampi karvanlaatu. Hoidon vaikeudessa en ole eroja juuri huomannut, korvien takaa silkkiset karvat takkuuntuvat helposti kummassakin tapauksessa, mutta muuten en ole huomannut että silkkiturkki takkuuntuisi helpommin. Vettä se kyllä imee enemmän... Kuivuminen on selvästi hitaampaa kuin karkeampiturkkisilla.

Lähettäjä: Najadi 
Päivämäärä:   20.9.24 18:01:21

Anteeksi, jäi vaihtamatta nimimerkki. Käytin Melua toisessa topassa ja jäi vaihtamattta takaisin tähän omaan.

Lähettäjä: Kt 
Päivämäärä:   21.9.24 00:12:01

Ruokaallergiaa. Arkuutta.karvatakkuja. karvatöyhtöjä. Mutta uuden haluaisin. Ehkä sen pienemmän rotuisen. Ja huom. Joku lääke oli sille vaarallinen, en nyt muista..muistaako joku muu?oliko se aspiriini tai joku

Lähettäjä: Mona 
Päivämäärä:   21.9.24 00:27:40

"Joku lääke oli sille vaarallinen, en nyt muista..muistaako joku muu?oliko se aspiriini tai joku"
Hevosten matolääkkeissä usein käytetystä ivermektiinistä collien sukuiset koirat kuolevat...

Lähettäjä: , 
Päivämäärä:   21.9.24 09:02:11

Yhdellä kaverilla on. Alusta-arka alkaen laminaattilattioista, ei voi syödä kun jotain yhtä ruokaa ja välillä menee kuralle siitäkin. Ei juuri pidä lenkkeilystä, makaisi ja oleilisi vaan pihalla sen ihmeempiä tekemättä. Yleisesti ottaen sellainen neuroottisen oloinen ja läähättää koko ajan. Lonkissa vikaa. Emällä oli herpes, muut sisarukset syntyivät kuolleena/kuolivat heti. Tälle jäi mm sokeaksi ja kitukasvuiseksi toinen silmä.

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   21.9.24 09:15:48

"Hevosten matolääkkeissä usein käytetystä ivermektiinistä collien sukuiset koirat kuolevat..."

Ei se nyt suoraa kuolemaa tarkoita. Ja kaikki colliesukuiset koiratkaan eivät ole ivermektiinille herkkiä, tämän pystyy kyllä testauttamaan.

Lähettäjä: ... 
Päivämäärä:   21.9.24 09:37:18

Shelteissä ainakin soopelit ovat karkeampikarvaisia ja trikit silkkisempiä.

Lähettäjä: Jep 
Päivämäärä:   21.9.24 14:57:26

Itselläni 5v neurootikkocollie. Flippaa kaikenlaisista äänistä,esim imuri, aivastaminen, mopon kaasuttelu. Tarkoittaa sitä että kiljuen ryntäilee paikasta toiseen. Kotona on erittäin rauhallinen jos asuisi huopatossutehtaassa eikä mitään tapahtuisi. On myös erittäin herkkävatsainen ja pärjää eläinlääkärin suolistoruualla. Oksentelee ja ripuloi jos syö sopimatonta. Sapen Mukoseele hänellä johon lääkitys. Silmiä myös sairastanut pienestä asti, kiertyneet luomet leikattu ja nyt uusimpana jotain kidemuutoksia silmissä.

Itse kans luulin hankkivani luotettavan viisaan ystävän itselleni, mutta ihan ei ole mennyt noin. Näillä mennään.

Lähettäjä: Hipsu 
Päivämäärä:   22.9.24 06:59:06

Miettisin kaksi kertaa ottaisinko vai en.

Lähettäjä: ,.,.,. 
Päivämäärä:   22.9.24 12:45:46

Meillä ollut 6kpl pitkäkarvaisia,kaikki olleet todella helppoja koiria ja terveitä eikä mitään arkuuksia ilmennyt.Paitsi tämä nykyinen poikkeaa edellisistä luonteensa takia.Todella kovapäinen,valtava vahtivietti omalla alueellaan,ajaa kaikkea liikkuvaa,ei usko kerralla vaikka osuu sähkölankaan(meillä hevosia),aina valmiina lähtemään mukaan,leikit melko rajuja (mm.murisee)saattaa ottaa hampailla kiinni vaikkei varsinaisesti pure.Ei ole ahne,ei välitä makupaloista.Ei koskaan ota vierailta mitään herkkua vaikka miten hyvää olisi tarjolla.Pärjää tyttökoirien kanssa hienosti mutta urosten kanssa riitaantuu.On kyllä peruskoulutettu,eikä karkaa metsässäkään jos kuulolla.Jonkinlainen alusta-arkuus on,laminaattilattiat mielummin kiertää varsinkin vieraissa paikoissa.Ei allergioita ja muutenkin terve.
Ehkä se geeniperimän kapeus alkaa vaikuttamaan ja nykykoirat voivat olla toisenlaisia mihin rotumääritelmä viittaa.Toisinsanoen yksilöt voivat vaihdella rodun sisällä hyvinkin paljon.

Lähettäjä: Sohvapöytä 
Päivämäärä:   23.9.24 10:26:57

Nää mun tuntemat pumpuliturkit on steriloimattomia merlejä, useampia siis. Onneksi muut värit on sitten karkeampiturkkisia.

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   23.9.24 13:52:06

Ollut aikoinaan ihana ja hieno rotu, mutta "pilattu" jo vuosia sitten. Sairas, arka ja toimintakyvytön rotu joitain poikkeuksia lukuunottamatta. En ottaisi.

Lähettäjä: H 
Päivämäärä:   24.9.24 00:07:37

Tälleen hyväpäisen collien omistajana surettaa lukea näitä tekstejä. Tähänkö on menty? Saa olla kyllä onnellinen tuosta yksilöstä. Onkohan lassie-buumilla ollut osuutta asiaan? Katselin jalostusurosten sivua ja siellä oli näitä monen maan valioita, joista oli kyllä laitettu sinne pitkä lista näyttelytuloksia ja ylistetty miten kaunis rotunsa edustaja on, mutta luonteesta ei sitten ollut sanaakaan. Ja just näillä on paljon pentueita. Eli näyttelymenestys merkkaa enemmän kuin luonne. Ei ihme että tulee sekundaa.