Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   19.9.24 17:52:06

Itse tunnen ahdistusta ja stressiä vaikkä en tiedä miksi. En saa nukuttua kunnolla ja valvon aamuyöstä asti.
Onko se tämä aika sotineen ja ilmastojuttuineen, tavallaan maailmanlopun odottelua.
Itse olen kuunnellut rauhoittavia ääniä ennen nukkumista ja välttelen telkkarin katsomista kahdeksan jälkeen. Telkkarista tulee nykyään paljon sellaisia väkivaltaisia ohjelmia ja uutisetkin on täynnä väkivaltaa.
En koe olevani vaarassa mutta onko se sisäinen minä joka ahdistuu?

Lähettäjä: Nöpö 
Päivämäärä:   20.9.24 09:45:54

Onko sinulla perhettä tai ystäviä? Läheisten seura maadoittaa yleensä pois synkistä maailmanlopunmietteistä. Mä lohdutan itseäni näillä ajatuksilla:

1. ihminen on lopulta vain eläin joka haluaa hyödyntää saatavilla olevat resurssit ja on ehkä liikaa vaatia että pystyisimme hallita itsemme ja yhteiskuntamme niin että säästäisimme itsemme jonkinlaiselta tuholta.

2. ennenkin on eletty vaikeita aikoja. 1700-luvulla lapsia kasvatettiin käytännössä suoraan hallitsijoiden tykinruuaksi ja orjiksi, nyt on silti huomattavasti turvallisempaa ja oikeudenmukaisempaa.

3. suurin osa ihmisistä on fiksuja ja hyväntahtoisia. Yritän ympäröidä itseni heillä ja yritän luottaa siihen että valta-asemissakin on näitä ihmisiä jotka yrittävät parhaansa yhteisen maapallomme ja ihmiskunnan eteen.

Lähettäjä: .. 
Päivämäärä:   20.9.24 11:13:49

Tunnen välillä. Tiedostan asiat, jotka ahdistusta tai kuormitusta aiheuttaa ja välttelen niitä, esimerkiksi uutisia en katso enkä lue kuin harvakseltaan, koska hyviä uutisia ei tunnu enää olevan. Ulkoilen ja liikun säännöllisesti, etenkin peruskestävyyttä harjoittava liikunta on myös päälle palauttavaa ja hyvä peruskunto auttaa arjen jaksamisessa. Lisäksi luonnossa olo on todella rauhoittavaa, pyrin käymään rauhallisissa metsissä kävelyllä mahdollisimman usein, mutta etenkin silloin, kun ahdistaa. Se metsän hiljaisuus saa mut itkemään useinkin, vaikkei varsinaisesti ahdistaisikaan. Itku on tosi puhdistavaa, sen jälkeen on aina kevyempi olo. Mietin paljon ahdistusta myös rationaalisesti; miksi musta tuntuu nyt tältä ja onko tämä ahdistus tarpeellista/todellista. Sekin auttaa asettamaan asiat oikeisiin mittasuhteisiin ja keskittymään oleelliseen. Ja hengitysharjoituksia teen myös, kun ahdistaa.

Jos ahdistus tuntuu vellovan koko päivän ja päivästä toiseen, kannattaa kirjoittaa huolipäiväkirjaa. Eli joka päivä 10-15 min ajan kirjoittaa huolet paperille ja that's it. Tarvittaessa voi kirjoitustuokion jälkeen ottaa vaikka vapauttavan tanssihetken, jotta mieli irtautuu niistä huolenaiheista. Muun ajan pyrkii lempeästi siirtämään ajatukset muualle; huolien käsittelyaika on myöhemmin.

Mielenterveystalosta löytyy myös vinkkejä ahdistuksen käsittelyyn, kannattaa tutustua.

Lähettäjä: - 
Päivämäärä:   20.9.24 11:35:57

Koen. En juurikaan lue uutisia enää. Se on merkittävin asia, jolla olen saanut ahdistuksen siedettävälle tasolle. Joskus satunnaisesti luen tai katson uutiset, mutta todella harvoin. En edes viikottain. Joskus jos kuulen jostakin kiinnostavasta asiasta, haen siitä erikseen tietoa. Lopettaminen oli vaikeaa, koska ulkopuolelta tulee jatkuvaa painetta, että maailman tapahtumia on seurattava 24/7, tai muuten on jotenkin sivistymätön tai juntti. Vaikka olen ihan koulutettu ihminen ja hyvässä työssä. Töissä aika vähän keskustellaan politiikasta tai maailman tapahtumista, mikä on hassua sillä työskentelen älykkäiden sekä pitkälle koulutettujen ihmisten kanssa. Ehkä suurin osa haluaa ajatella muuta kuin maailman surkeaa tilannetta?

En tehnyt lapsia. Juna on kaiketi mennyt jo. Jossakin kohtaa biologinen kello tikitti, mutta maailmantuska esti sen. Jos ahdistun jo omasta näkökulmasta, niin kuinka suurta ahdistus olisi kun olisin ahdistunut lapsen puolesta. Olen ihan tyytyväinen tekemääni päätökseen.

Yritän myös ajatella, että olen kuitenkin etuoikeutettu ja saanut elää hyvää elämää. En ole kokenut sotaa, nälänhätää, valtavia menetyksiä tai vakavia sairauksia aikuisikään mennessä. Lapsuuteni oli hyvä ja onnellinen, vaikka jo melko pienenä olin huolissani uutisista ja lehtien lööpeistä. Muistan elävästi esimerkiksi huolen otsonikadosta. Nyt se tosin tuntuu jo aika mitättömältä kaikkien muiden katojen rinnalla.

Lähettäjä: Marjukka 
Päivämäärä:   20.9.24 12:35:53

Minkä ikäinen aloittaja on? Kannattaa huomioida myös esivaihdevuosien mahdollisuus jos 40v lähestyy tai on ylittynyt.

Lähettäjä:  
Päivämäärä:   20.9.24 13:22:24

Mä kärsin ihan järkyttävältä ahdistuksesta ja paniikkihäiriöstä viime syksystä - tämän vuoden alkutalveen saakka. Kaikenlaisia meeitaatioita ja hengitys harjoituksia tuli kokeiltua ja ulos juoksemaan, saatoin kesken työpäivän lähteä toimistoltakin ulos kun ahdisti niin paljon. Ihmettelin jo olenko sekoamassa, mutta kaikki johtui vaan siitä sen hetkisestä parisuhteesta. Se oli niin epävarma ja hajoamassa ja sen hajoaminen kesti liian kauan, että alkoi vaikuttaa mun olotilaan. En olisi halunnut sitä tapahtuvan, mutta sitten kun viimein se oli ohi niin olo alkoi helpottaa pikku hiljaa ja nyt koko asia tuntuu vaan hirveältä muistolta.

Lähettäjä: Oujee 
Päivämäärä:   20.9.24 13:36:37

Nukkumalla (tarvittaessa unilääkkeillä), liikunnalla, upottamalla naamani koiran turkkiin, todellisuuspaolla kirjoihin ja elokuviin. Somea vain pakollinen, eli työssä vaadittava määrä. Lisäksi rakas puolisoni muistuttaa aika ajoin: " Ei tää elämä nyt niin vakavaa ole."

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   20.9.24 13:38:27

Kyllä tunnen ahdistusta ja hoidan sitä pahimmissa tilanteissa viiltelyllä.

Ikää minulla 40v, mutta ahdistus seurannut mukana elämässä teinivuosista asti. Ikinä en ole asiasta käynyt juttelemassa missään, yhdelle miehelle olen asian kerran paljastanut, mutta hän ei reagoinut asiaan mitenkään. Toiselle miehelle kerroin ahdistavasta olotilastani, mutta hänen mielestään olen vain laiska ja saamaton, kerjään huomiota itkemällä. Niinpä viiltelen salaa ja vain silloin kun ahdistus on niin suurta ja musertavaa, että vain kipu voi sen tunteen peittää.

Lähettäjä: .. 
Päivämäärä:   20.9.24 13:42:08

Toi on totta, että some lisää ahdistusta. Ensinnäkin somessa törmää niihin ahdistusta aiheuttaviin asioihin, ja toiseksi some myös triggeröi, mikä osaltaan myös lisää ahdistusta. Ja kun tuohon vielä ynnää sen, että some vie aikaa palauttavalta tekemiseltä ja tunteiden käsittelyltä, on soppa aika valmis.

Lähettäjä: - 
Päivämäärä:   21.9.24 22:28:41

Ylös

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   22.9.24 06:21:13

Olen hoitanut vuosikausia alkoholilla, ei mitään isoja määriä mutta viikkomäärä ylittää naisen susituksen. Kun sain älykellon ja aloin seuraamaan unta ja stressitasoja niin tajusin että yritin hoitaa ahdistusta alkoholilla mutta että se johti huonoihin uniin ja vielä huonompaan tilanteeseen.
Nyt olen ollut vuoden ilman alkoa ja panostanut nukkumiseen niin tilanne on helpottanut mutta edelleen tulee päiviä ja viikkoja että alan stressata jostakin asiasta ja se näkyy rajusti älykellossakin.
Päivän mittaan yritän tehdä rauhoittumisharjoituksia mutta se ei aina auta tilannetta ollenkaan. Vaatii useamman päivän rauhallista elämää jotta saa ison ahdistuksen/stressin rauhoittumaan.

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   22.9.24 07:00:59

Todella vaikeasta ahdistuksesta kärsin. On diagnoosikin. Söin aikanaan lääkettäkin mutta lopetin haittavaikutusten takia. Ilman lääkettä kuitenkin olo on hyvin vaikea. Olen selvinnyt ehkä siten että on vaan pakko selvitä.

Välillä tuntuu että sekoan, että mulle puhkeaa jo jotain pahempaa esim skitsofrenia.

Ahdistus alkoi jo lapsena, ( silloin ihan turhasta syystä!) mutta aikuisena asiat lähti käsistä.

Lähettäjä: - 
Päivämäärä:   22.9.24 07:10:42

Joo. Välillä iltaisin varsinkin tulee sellaisia maailmanlopun hetkiä. Siis sellaisia että yhtäkkiä kaikki alkaa näyttää mustalta ja synkältä, ja olen mielessäni 100% varma etten enää ikinä tule tuntemaan minkäänlaista onnea tai elämään hyvää elämää, olen epäonnistunut enkä tulevaisuudessakaan onnistu missään. Mielessä vilistää kuvia mm. työttömyydestä ja köyhyydestä. Se on jännä miten mieli voi ihan yhtäkkiä muuttua, ensin olen ihan normaali olotilassa ja sitten tulee se maailmanlopun hetki ja olisin valmis menemään rekan tai junan alle jos sellainen siinä olisi.

Yleensä aina vain menen peiton alle, teen sellaisen "pesän" ja kuuntelen musiikkia ja jankkaan itselleni että ne kauhukuvat ovat vain mieleni luomia ajatuksia, eikä mitään ennusteita. Muutaman tunnin päästä viimeistään se on yleensä mennyt ohi.

Lähettäjä: hep 
Päivämäärä:   22.9.24 07:17:10

Sosiaalinen paine saa välillä ahdistumaan. Olen hyväksynyt sen tosiasian, että olen usein, en aina ja kokoajan, vähän erakkoluonne ja kaipaan tosi paljon omaa aikaa ja tilaa. Kun yksinolon tarve kasvaa, en suostu enää syyllistymään enkä antamaan itsestäni liikaa, koska se johtaa ahdistuskierteeseen, vaan otan sen ajan, jonka tarvitsen. En tee törkeitä ohareita kenellekään vaan en lähtökohtaisesti suunnittele tai sovi etukäteen kuin hyvin harvakseltaan tapaamisia tms.

Olen myös ihan tietoisesti rajannut negatiiviset ja energiasyöpöt henkilöt elämästä ulkoradalle, enkä anna heille mitään roolia omassa elämässäni.

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   22.9.24 08:44:35

Onpas täällä pehmyt päistä porukkaa?

Lähettäjä: Loppu 
Päivämäärä:   22.9.24 10:44:37

Olen elänyt kohta 5 vuotta voimakkaan ahdistuksen kanssa. En avaa syitä sen tarkemmin, mutta toinen toistaan suurempia kriisejä vyörynyt elämääni enkä oikeastaan luota enää kehenkään. Myös paljon sellaisia murheita ja stressinaiheita joihin en voi itse vaikuttaa lainkaan enkä voi muuta kuin odottaa. Se ehkä kaikkein pahinta. Työ on ainoa asia jonka pystyn hoitamaan, ja jossa suurinpiirtein pysyn järjissäni. Työpaikkakin on tosin nyt vaarassa työnantajan talousvaikeuksien vuoksi.

Yritän siis parhaani mukaan hukuttautua töihin ja vapaalla vietän aikaani yksin. Oikeastaan vihaan kaikkea vapaa-aikaa, sillä seinät tuntuvat kaatuvan päälle ja kaikki aika menee ahdistukseen. En saa nukuttua täysiä yöunia, en pysty rauhoittumaan paikoilleni ollenkaan ja välillä tuntuu toisaalta etten saa tehdyksi mitään hyödyllistäkään. En tee enkä lepää kumpakaan. Tupakkaa poltan ja se on ainoa asia joka edes vähän rauhoittaa. Kirjoitan, sillä ei ole ketään jolle voisi puhua. Musiikki auttaa joskus.

Olen varmasti harkinnut ihan kaikkea muutakin vakavasti. Itsemurhaa, huumeita, lääkkeitä.. On ollut päiviä jolloin en ole kyennyt käymään kaupassa tai edes astumaan ulos ovesta. Lähinnä tää on tällaista kilpajuoksua. En tiedä ratkeaako ensin ne ongelmat joihin en pysty itse vaikuttamaan (jonka jälkeen voin vaikuttaa muihin asioihin itse) vai loppuuko omien voimavarojen rippeetkin ensin.

Joskus toivon vain niinkin yksinkertaista asiaa kun että voisin lukea kirjaa vaikka tunnin miettimättä mitään muuta.

Lähettäjä: - 
Päivämäärä:   22.9.24 12:22:12

Syötkö tarpeeksi vitamiineja ja hivenaineita? Juotko paljon kahvia?

Terapeutti Villen instassa on ollut mielenkiintoisia ja toimiviakin kikkoja.

Lähettäjä: Ajatus 
Päivämäärä:   22.9.24 12:28:41

Koen ahdistusta ajoittain, mutta parhaiten selviän siitä miettimällä, miten vaikeista elämäntilanteista ihmiset selviävät tänänkin päivänä ja ovat aina selvinneet. Synkkinä hetkinä menen mielikuvissa johonkin 1900-luvun alun suomalaiseen torppaan, jossa arki rullaa pakollisia toimintoja ylläpitämällä eikä aikaa liioille ajatuksille ole. Kuulostaa ehkä tosi oudolta, mutta tää auttaa mua :D

Lähettäjä: Minä vaan 
Päivämäärä:   22.9.24 12:28:47

Sinulta aloittaja puuttuu Rakas. Silloin kun se on niin ahdistukset on menneen talven lumia.

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   22.9.24 12:41:14

Tunnen ahdistusta siitä, etten saa koskaan olla rauhassa. Ihan liikaa kaikkea vastuuta ja kaiken yksin tekemistä ja muista huolehtimista. = lapset, vanhemmat, talot, huono työ- ja rahatilanne. Ei toista huoltajaa.

Ennen elämä oli huoletonta, enkä stressannut. Muutama virhevalinta. En enää elä omaa elämää. Enkä jaksa mitään ylimääräistä.

Lähettäjä: kaikki sun pelkosi 
Päivämäärä:   22.9.24 12:51:19

En käytä sanaa ahdistus, vaan pelko. Pelkään sairauksia, onnettomuuksia, kuolemaa. Olen luonteeltani synkkyyteen taipuvainen, mutta on kaksi täysin eri asiaa synkistellä omilla ehdoillaan ja vaipua epätoivoon mielessään kauhukuvat auto-onnettomuuksista tai vaikka naurunalaiseksi joutumisesta.

Ylipäänsä tunnen mielihyvää todella harvoin. Yleisimmät tunteeni ovat ärsytys, pelko ja epävarmuus. Hallitsen tunteitani harrastamalla liikuntaa, katsomalla televisiota, lukemalla kirjoja ja kuuntelemalla musiikkia.

Lähettäjä: nanda 
Päivämäärä:   22.9.24 13:22:23

Olen tuntenut voimakasta ahdistusta jaksottain koko elämäni ajan. Syytä en sille tarkalleen tiedä vieläkään.
Takana on terapiaa, lääkitystä, pari pidempää sairaslomaa.
Hoidan itseäni kokonaisuutena, en siis vain sitä.

Uni on hyvin tärkeää, säännöllinen rytmi päivissä, luonto ja eläimet ihan elinehto.
Olen opetellut pysähtymään kun ahdistus valtaa kehon, hengitän, tiedän että se menee ohi, annan sen tulla. Lähden jos mahdollista metsään, ratsastamaan, joskus uppoudun leppoisaan hyvänmielen elokuvaan tai sarjaan. Ahdistus voi kestää monia päiviä, tullen mennen, lopulta se menee ohi.

Lähettäjä: Liina 
Päivämäärä:   22.9.24 22:59:10

Tunnen. Olen ollut koko elämäni enemmän ja vähemmän ahdistunut, luultavasti koska elämäni on ollut surkeiden sattumusten sarjaa syntymästäni aina 27 vuotiaaksi saakka. Sitten elämässäni alkoi muutaman vuoden tasaisempi jakso, joka tosin päättyi totaaliseen romahdukseen. Siitä romahduksesta toipuminen kesti useamman vuoden ja välillä ajattelin etten selviä. Mutta ehkä tarvitsin romahdusta, koska nyt ensimmäistä kertaa elämässäni en ole jatkuvasti ahdistunut ja jännittynyt. Vain joskus.
Minua on auttanut lääkitys, terapia, perhe, ystävät ja aika. Tietoisesta läsnäolosta on ollut jonkun verran apua ja liikunnasta sopivissa määrin.

Alkoholia en käytä kuin pari kertaa vuodessa ja yritän nukkua tarpeeksi.