|
Lähettäjä: Loka
Päivämäärä: 19.9.24 17:09:53
Olen vaikeasti mielenterveysongelmainen aikuinen, osatyökyvyttömyyseläkkeellä. Henki meinasi lähteä useaan otteeseen kymmenen vuoden aikana ja pahinta oli kuulla että kaikki kyllä järjestyy kun tuntui että mikään ei järjesty koskaan mitenkään. Olin monta vuotta kuntoutustuella kotona tai suljetulla vuorotellen pystymättä oikein mihinkään.
Markkinoille tuli kuitenkin uusi lääke jonka aloittamisen jälkeen elämäni on muuttunut ja nyt tässä kauniina syyspäivänä havahduin siihen, että tässä kaikessa on sittenkin järkeä. Järkeä/järkevää todellakin, tajusin että minulla on ihana puoliso jonka kanssa järkevän kokoinen talolaina, järkiauto ja kiva koiravanhus sekä järkevä, helppo osa-aikatyö. Ei mitään suurta eikä ihmeellistä tämä elämä siis ole tarjoillut mutta ensimmäistä kertaa vuosiin tuntuu siltä että ehkä tämä elämä kuitenkin on ihan hyvää ja elämisen arvoista. Kaiken lisäksi olemme viimeiset viisi (!!!) vuotta laittaneet rahaa sivuun siinä toivossa että minun mielenterveys ja maailmantila on sellainen että voidaan lähteä pidemmäksi aikaa lomareissuun ja se alkaa nyt näyttämään mahdolliselta.
Miksipä kirjoitin siitä tänne, en ehkä oikein tiedä, kai tämä tunne on niin ylitsepursuava että se piti johonkin saada purkaa ja toivoisin, että synkimpänäkään hetkenä ei kukaan heittäisi kirvestä kaivoon vaan odottelisi vielä hetken sitä parempaa päivää. Anteeksi, tämä viesti varmaan herättää enemmän ärsytystä kuin kivoja tunteita koska se kel onni on se onnen kätketköön mutta menköön. Hyvää syksyä jokaiselle ja uskoa parempaan tulevaisuuteen!
|