Lähettäjä: ... 
Päivämäärä:   19.9.24 08:10:58

Tai kysytäänkö niinpäin, että MITEN olet varautunut siihen, että hoidat vanhempiasi tulevaisuudessa...?

Se hetki on oven takana, kun vanhempiasi joutuu "vahtimaan", jääkö ruoka syömättä, pesulla käymättä, jääkö laskut maksamatta ja myöhemmin jääkö hella päälle ja jaksaako nousta sängystä koko päivänä (mahdollisesti lähteekö yöllä harhailemaan lääkitysestä johtuen).

Oletko varautunut, tiedätkö edes missä vaiheessa yhteiskunta on valmis ottamaan koppia laitokseen?

Lähettäjä: Haski 
Päivämäärä:   19.9.24 08:13:20

Olen valmis hoitamaan oman jaksamiseni rajoissa. Vanhempani ovat myös hoitaneet ikääntyviä sukulaisia loppuun asti, mutta eivät aina jaksaneet huolehtia itsestään ja jaksamisestaan. Nyt olikin jo tilanne, kun toinen vanhemmistani sairastui vakavasti (mutta toipui).

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   19.9.24 08:17:59

En.
Vanhempani ovat ovat mielestäni olleet koko ikänsä täysin tietoisia vanhenemisesta ja vastuullisia järjestämään omat asiansa niin, että saavat sen kivan lopun itselleen, minä en ole velvollinen siihen osallistumaan.
Olen itsekin vastuussa omasta lopustani ja suunnitelen sitä, koska kukaan muu ei ole siitä vastuussa.

Lähettäjä: Vehnä 
Päivämäärä:   19.9.24 08:20:19

En vielä ole erityisemmin varautunut koska he ovat vasta juuri työelämästä pois jääviä/jääneitä. Tunnen kuitenkin palveluprosessit hyvin koska olen itse vanhuspuolella töissä. Lisäksi molemmat mummoni hoidettiin suvun voimin kotiin, kumpikin vain 2 viimeistä viikkoaan sairaalassa/tk:ssa.
Asun lähellä (5km) vanhempiani ja jos eivät äkisti sairastu niin ehdin saada omat lapset muuttamaan omilleen ennen kuin vanhempani tarvitsevat apua. Sisarukseni asuvat myös 20km säteellä ja välimme ovat kunnossa -> hoitorinki saadaan varmasti toimimaan. Koska olen sinkku ja vanhempieni talo iso, on teoriassa myös mahdollista että muutan aikanaan heidän(/jos toinen jää yksin) avukseen saman katon alle.
On myös tilanteita joissa en kovin pitkään jaksa hoitaa, lähinnä dementoivat sairaudet jos tulee kovin hankalia käytösoireita tai karkailua.

Lähettäjä: Mä 
Päivämäärä:   19.9.24 08:31:40

Enpä juuri. Olen suositellut jo pari vuotta äidilleni palvelutaloon muuttamissa. Voin auttaa oman jaksamisen rajoissa, mutta priorisoin oman jaksamiseni hänen auttamisensa yläpuolelle.

Äitini on kasvattanut minusta ylikiltin ja pärjäävän, manipuloi minua jatkuvasti. Hän ei ole koskaan ollut kiinnostunut minusta aidosti, eikä ole halunnut edes tutustua minuun. On vain luonut minusta tietynlaisen kuvan päässään ja käyttää minua egonsa jatkeena. On myös luonut narratiivin, jossa meidän perheemme on onnellinen ja auttaa aina toisiaan. Fakta on se, että on yrittänyt kouluttaa vain meistä lapsista omia pikku apulaisiaan.

Nyt kun olen tämän kaiken ymmärtänyt, olen alkanut vetää omia rajoja.

Kun minulla on ollut elämässä pari pahaa käännekohtaa, äiti ei ole näistä halunnut edes kuulla. Hän on vain sanonut, että varmasti pääsen vaikeuksista yli. Kun olen pyytänyt kerran ihan konkreettista apua (olin hengenvaarassa), äiti ei sanonut että kotiin voi aina tulla (omistan vieläpä 25% tästä kodista), vaan sanoi, että ikävä kyllä ei voi auttaa.

Minulla ei ole omia lapsia ja aion järjestää asiani niin, että minun ei tarvitse olla vanhana kenenkään riesana. Yritän huolehtia itsestäni, että olisin mahdollisimman pitkään hyvässä kunnossa ja sitten ihan maksan tarvitsemastani avusta.

Lähettäjä: Kolmas täti 
Päivämäärä:   19.9.24 08:38:33

Yritin varautua vanhempieni miettiessä aikanaan uutta asuinpaikkaansa, kun nuorempi sisarus muutti pois kotoa ja pienempi asunto tuli ajankohtaiseksi. Sanoin ihan suoraan, että valitettavasti en pysty 1,5 tunnin ajomatkan päästä vaippojanne vaihtamaan. Itselläni on kokopäivätyö, kolme lasta ja maanviljelijäpuoliso.

Vanhemmat halusivat kuitenkin jäädä silloin lähemmäs vanhoja huudeja - koska se pikkusisarus asuu siellä alueella edelleen ;) Ja se heille sallittakoon, itsehän siitä päättävät. Eikä tuolloin kummankaan voinnissa ollut ongelmia.

Tämä aktualisoitui sitten, kun isä sairastui. Onneksi äiti pystyi vointinsa puolesta huolehtimaan hänestä niin kauan, kunnes tuli aika siirtyä laitokseen. Saattohoito oli kyllä ihan järkyttävä rupeama, kun tuota väliä ajoi päivittäin. Välissä vain kävi kotona pesemässä pyykkiä, laittamassa ruokaa ja katsomassa, että lapset hengissä.

Puolisoni huolehtii nyt lähes päivittäin omasta vanhemmasta, joka on käytännössä vuodepotilas, mutta sinnittelee kotona, kun ei laitokseen halua. Omaisen lisäksi paikalla käy kotihoito 3 krt päivässä. Ei kummoinen tilanne tämäkään, kämppä ja vanhus koko ajan kaaoksessa ja juoksuttaa omaista, koska se "ainoa mahdollisuus itsemääräämiseen", kun fyysinen toimintakyky on mennyt.

Omat lapset ovat jo kouluikäisiä, ja aiheesta on heidänkin kanssaan joskus puhuttu. ns. ikätasoisesti tietysti. Olen nätisti kertonut, että nämä sama väännöt ovat teilläkin varmasti joskus edessä. Mutta ketään ei voi pakottaa, jos vanehukset haluavat asua väen vängällä jossain, niin sittehnhän asuvat. Mutta olen koettanut tolkuttaa, että oman jaksamisen uhalla ei tarvitse auttaa. Apua on saatavilla ainakin maksua vastaan, ja se kannattaa hyödyntää.

Lähettäjä: SunFlower 
Päivämäärä:   19.9.24 08:39:15

Isäni mehentyi äkillisesti ja yllättäen noin vuosi sitten ja hieman ennen sitä äidilläni todettiin muistisairaus, kumpikaan ei edes oikeasti vanhoja vielä. Ja tapahtumien seurauksena äitini on myös masentunut, mikä vie osaltaan hänen toimintakykyään. Todellisuus iski kyllä päin kasvoja kovempaa kuin mikään odottamani märkä rätti. Oli täysi uima-altaallinen jäävettä mikä tipahti niskaan. Äitini pärjäilee vielä joten kuten yksi, mutta soitellaan joka aamu ja ilta sekä esim lähellä asuvat naapurit käyvät päivittäin katsomassa. Kyläilen silloin kun töistäni pystyn, mutta lian harvoin välimatkan takia. On käyty myös suoraa keskustelua äitini kanssa miten hän haluaa että tehdään, kun tilanne pahenee. Ja olen tietoinen siitä karusta faktasta kuinka myöhäisessä vaiheessa vasta hoitopaikkoja muistisairaille on saatavilla ja miten pitkään todennäköisesti äidinkin oletetaan vaan kotona pärjäilevän.
Mutta kyllä minä stressaan asiaa aivan äärettömän paljon. Vastuun paino harteilla on kova. Ja tavallaan koen paineita että pitäisi olla lähellä, mutta samaan aikaan olen juuri rakentanut itselleni onnellisen elämän eri puolella Suomea ja surettaa ajatus luopua siitä (ja sitten koen oloni itsekkääksi pa*kiaiseksi tuntemusteni takia). Koen myös ettei minulla perheemme vastuullisena aikuisena ole varaa musertua nyt, vaikka samaan aikaan tekisi mieli vaan juosta jonnekin metsään ja jäädä sinne piiloon pysyvästi. Jotenkin tyhmänä odotin, että tällainen kaikki olisi tullut ehkä vasta joskus tulevaisuudessa vastaan (olen alle 30v) , mutta eipä tässä auta valitella.

Lähettäjä: joo 
Päivämäärä:   19.9.24 08:47:05

En oikeastaan. Isä täyttää 80 ja on vakavasti sairas. Pystyy kuitenkin vielä asumaan yksin talossaan. Äiti käy välillä auttelemassa, jos huonompana. Äiti on 7 vuotta isää nuorempi ja asuu häntä 10v nuoremman poikaystävän kanssa. Joten ainakaan niin kauan kun yhdessä asuvat, en joudu äitiäkään hoitamaan. Asun myös eri puolella suomea, joten jos hoitamaan pitäisi alkaa, niin muuttaakin pitäisi.

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   19.9.24 08:54:14

Eiköhän niitä joudu aikanaan aika paljon vahtimaan kun 10 vuottakin sitten tilanne oli se, että vanhempani kävivät aamulla, töiden jälkeen ja vielä illalla pappaa hoitamassa ja katsomassa että nousee sängystä ja syö. Hella ym tietty kytketty irti seinästä. Lisäksi kävi kotihoito ja ateriapalvelu päivittäin.

Hoitoon pääsee vasta kun karkaa pakkaseen aluavaatteillaan ja menee hukkaan. Toki siis ellei luokse reissullaan.

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   19.9.24 08:54:29

Luokse= kuole

Lähettäjä: What 
Päivämäärä:   19.9.24 09:27:04

Isäni kuoli ennen kuin ehti eläkkeelle.

Äitin hoitamista pelkään kyllä, mutta luotan että lellikkipikkusisko ottaa päävastuun.

Lähettäjä: ,, 
Päivämäärä:   19.9.24 09:31:07

En, koska ehtivät kuolla jokseenkin voimissaan sairaalahoidossa. Ikävämpää on se, että voin joutua hoitamaan omaa lastani vakavan sairauden vuoksi.

Lähettäjä: Pilkku 
Päivämäärä:   19.9.24 09:31:17

Vanhemmat ovat onneksi vasta kuusikymppisiä, joten toivottavasti heitä ei vielä hetkeen tarvitse hoitaa. Onneksi sisarukset asuvat lähellä heitä ja itsekin olen vain puolentoista tunnin matkan päässä. Saako tässä yhteiskunnassa enää mitään hoitoa ja apua vanhuksille sitten, jos he joskus sitä tarvitsevat, on eri asia. Toivon sydämeni pohjasta, etteivät he koskaan joudu mihinkään vanhainkotiin tai muuhun loppusijoituspaikkaan.

Lähettäjä: poh 
Päivämäärä:   19.9.24 09:37:26

Isäni on kuollut jo aikoja sitten ja äiti on vielä työelämässä. Äidin terveys on kyllä viimeiset vuodet reistaillut todella pahasti ja hän on ollut varmaan enemmän sairaslomalla kuin töissä. Näin ollen olen joutunut jo auttamaan äitiä monissa asioissa. Asun ihan eri puolella suomea ja minulla on omat työt ja perhe hoidettavana, joten olen kokenut auttamisen todella hankalana ja raskaana. Ei voi kuin kauhulla odottaa, mitä tulevina vuosina tapahtuu. Jotenkin asia tulee kuitenkin järjestää siten, että minun apu on jatkossa vain asioiden hoitamista esim. puhelimitse ja varsinainen "hoitaminen" pitää järjestää jotenkin muuten. Minä en nimittäin aio siihen ryhtyä.

Lähettäjä: -- 
Päivämäärä:   19.9.24 09:39:55

En mitenkään, koska hekään eivät ole olleet kiinnostuneita huolehtimaan lapsistaan. Sitä saa mitä tilaa.

Lähettäjä: Haski 
Päivämäärä:   19.9.24 09:40:50

Jos vanhus tai sairas tarvitsee omaistensa apua, niin hänen tulee muuttaa lähemmäs omaisiaan. Vaikka olisi kuinka itsepäinen jäärä tahansa.

Eli sitten kun äitisi jää pois töistä niin teette valinnat: aiotko hoitaa muuten kuin nuo puhelimitse hoidettavat jutut ja haluaako äitisi että autat.

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   19.9.24 09:46:50

Vanhemmat ovat sellaisia, etteivät ikinä kysy apua ja apu koetaan uhkaksi joten en edes tiedä, milloin voivat tarvita apua päivittäistoimiin.

Lähettäjä: ### 
Päivämäärä:   19.9.24 09:48:20

Toisen vanhemman kanssa käyty kierros läpi, hän kuoli 2 vuotta sitten. Nyt kai toisen kanssa kierroksen alussa.

Lähettäjä: Ö 
Päivämäärä:   19.9.24 10:07:04

Omat vanhempani tekivät lapsuudestani sen verran h-vettiä, että saavat ihan itse maata siinä pedissä, jonka petasivat. En ole ollut vuosiin yhteyksissä, enkä myöskään aio olla.

Lähettäjä: .. 
Päivämäärä:   19.9.24 10:09:51

Siinä vaiheessa, kun muisti alkaa pätkiä niin että haahuillaan yövaatteissa keskellä yötä ulkona niin minä en huolehdi enää. Siinä menee omakin elämä pilalle.

Lähettäjä: * 
Päivämäärä:   19.9.24 10:10:50

Mutsi on montussa ja faija kohta myös, niin enpä varaudu

Lähettäjä: ... 
Päivämäärä:   19.9.24 10:13:50

Juuri tässä aamulla mietin että pitääköhän ruveta muuttamaan lähemmäs äitiä. Terveys menee huonompaan suuntaan koko ajan.

Lähettäjä: pomppu 
Päivämäärä:   19.9.24 10:20:13

Äiti voi rauhassa mädäntyä pystyyn, on myrkyttänyt ja rikkonut lähipiirinsä niin hajalle että en todellakaan pistä tikkua ristiin hänen eteensä. Vasta 59 v., varmaan pahalla sielullaan vielä kymmeniä vuosia täällä räähkäämässä. Enpä ole tekemisissä.

Isää autan minkä pystyn, 50 km matkaa.

Lähettäjä: Minä Vaan 
Päivämäärä:   19.9.24 10:26:40

Eipä tarvi miettiä sillä kumpikin on jo nukkunut pois. Anoppi on yli 80 v ja pärjää vielä hyvin.

Lähettäjä: * 
Päivämäärä:   19.9.24 10:32:58

En, ja täytyy kyllä sanoa, että en halua edes hoitaa... isä kuoli jo useampi vuosi sitten, äiti asuu toisen isosiskon kanssa saman katon alla kun sisko jatkoi tilan pitämistä. Sisko aina välillä valittaa kun joutuu äidin kanssa asuman, että saisi muuttaa muualle kun ei jaksa sitä kattella. On kuitenkin vielä tilan töissä vahvasti mukana, niin helpompi kun asuu kotona. Toinen isosisko asuu muualla ja isosiskoilla on mennyt totaalisesti välit, joten eivät ole missään tekemisissä toistensa kanssa eikä vanhimmalla siskolla ole mitään asiaa tulla lapsuudenkotiinsa käymään, joten ei kai tästäkään ole sitten äitiä hoitamaan. Joten varmaan pitää sitten yrittää joku hoitopaikka löytää jos ei kotona enää pysty asua tai sisko ei halua äitiä siellä hoitaa. Mitä luultavimmin ei tule sitten äitiä pahemmin käytyä katsomassa koska nytkään en mitään soittele jos ei ole jotakin tiettyä asiaa tai tule käytyä käymässä vaikka välimatkaa on joku 6 km. Melkein enemmän huolettaa oma vanheneminen että miten itselle käy kun asun yksin, ei lapsia, en ole ollut sukulaistenkaan kanssa tekemisissä pitkiin aikoihin eikä siskoillakaan ole mitään perhettä. Että ei ole ketään pitämässä mun puolia yms. Tuossa mun naapurissa asuukin yksi vanha mies jonka luona käy kotihoito ja ateriapalvelu. Ei paljoa miestä tuossa ulkona näy nykyään.

Lähettäjä: niu 
Päivämäärä:   19.9.24 10:36:39

En oikeastaan. En asu ihan vanhempieni lähellä, enkä ole sitä mieltä, että minulla oli velvollisuus järjestellä koko elämäni ja puolisoni elämä uudelleen ja muuttaa heidän lähelleen asumaan.

Toivottavasti pärjäilisivät nyt vielä kahdestaan mahdollisimman pitkään. Sitten kun tarvitsevat enemmän apua, niin voin sitä varmaan jossain rajallisissa määrin tarjota, ja sitten he voivat omilla tai minun rahoilla ostaa myös apua kotiin.

Pikkusiskoni on myös heidän suosikkilapsensa ja ovat paljon enemmän tämän kanssa tekemisissä ja hoitavat tämän lasta, niin toivottavasti sisko sitten vastavuoroisesti hoitaa heitä enemmän.

Lähettäjä: pomppu 
Päivämäärä:   19.9.24 10:42:47

"enemmän huolettaa oma vanheneminen että miten itselle käy kun asun yksin, ei lapsia, en ole ollut sukulaistenkaan kanssa tekemisissä pitkiin aikoihin eikä siskoillakaan ole mitään perhettä. Että ei ole ketään pitämässä mun puolia yms."

Ei se ole kenenkään sukua olevan vastuulla pitää puolia :D Jokainen on ihan itsestään vastuussa. Kuten näet niin ei lapset tarkoita että haluaisi hyysätä vaikka niitä olisikin.

Itsellänikään ei ole perillisiä, minunkin luonani käy kotipalvelu ja ateriapalvelu sitä sitten kun hiivun pikkuhiljaa kyvyttömäksi jos nyt muutenkaan elän niin pitkälle. Kukaanhan ei tiedä vaikka loppu tulisi tunnin päästä kirkkaalta taivaalta.

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   19.9.24 10:43:27

Isä on kuollut. Äiti asuu 650 km päässä. Toivottavasti hänkin saa lähdön ennen palveluasumiseen joutumista, olen entinen hoitaja, en halua vanhempiani sinne..

En tosiaan ole muuttamassa täältä pois, elämä on asettunut uomiinsa täällä. Veljet asuu 50 km säteellä äidistä.

Äitini asui omasta äidistään 600 km etäisyydellä koko aikuisikänsä. Hän sai tosin lähdön ennen kuin olisi joutunut palveluasumiseen.

Lähettäjä: Mä 
Päivämäärä:   19.9.24 11:44:35

En aio hoitaa missään olosuhteissa.

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   19.9.24 11:53:11

Molemmat vanhemmat ovat jo kuolleet. Hoidin molempien kaikkia asioita viimeiset vuodet vaikka asuin melkein 500km päässä.

Lähettäjä: S 
Päivämäärä:   19.9.24 13:52:31

En todellakaan huolehdi. Lapsuus oli täys @!#$. Tuossahan nuo lähellä asuu mutta eivät halua olla missään tekemisissä, tuskin edes tunnistaisivat mun lapsia jos vaikka kaupassa näkisivät. En mene edes hautajaisiin.

Lähettäjä: ***** 
Päivämäärä:   19.9.24 13:57:04

Enpä juuri. Asun toisella puolella Suomea, en pysty arjessa juuri olemaan avuksi. Jotain raha-asioita ym toki voin hoitaa, mutta en voi käydä säännöllisesti heitä vahtimassa tai auttamassa. Sisarukset asuvat lähempänä, heillä on siihen mahdollisuus jos haluavat.

Lähettäjä: Jepulis 
Päivämäärä:   19.9.24 15:12:40

En hoida kumpaakaan. Vanhempni ovat n.60v eronneet jo kun olin lapsi. Äitiäni en halua edes nähdä (hoitakoot muut sisaret jos haluavat-minä en mene lähellekään) ja isä tod.näk. juo itsensä hengiltä ja kuolee sairauskohtaukseen krapulassa. Tuskin joutuu häntäkään hoitamaan

Lähettäjä: Rvj 
Päivämäärä:   19.9.24 15:19:43

Vanhempani ovat suunnitelleet muuttavansa palvelutaloon sitten kun eivät enää jaksa omaa kämppää pyörittää. Kunnioitan heidän päätöstään. Toki auttelen esimerkiksi tekniikan kanssa jne.

Lähettäjä: ... 
Päivämäärä:   19.9.24 15:47:27

En aio konkreettisesti hoitaa, mikäli sillä tarkoitetaan esimerkiksi vaippojen vaihtamista tai pesemistä. Heidän asioitaan aion kyllä hoitaa, ja esimerkiksi kaupassa tai siivoamassa voin käydä, kun sellainen aika koittaa. Päivittäisiin käynteihin tuskin on mahdollisuutta, kun on omat työt ja koti hoidettavana. Alaikäisiä lapsia ei ehkä kuitenkaan ole enää siinä kohtaa, kun vanhemmat vanhenevat autettaviksi.

Lähettäjä: Tiku82 
Päivämäärä:   19.9.24 15:48:25

En. Pikkusisko on ottanut sen homman vastuulleen, mm laskut on hoitanut jo pidempään. Tosin vanhemmat ovat sellaisia ihmisiä ettei apu kelpaa ja se otetaan uhkana. Ikää 80 molemmin puolin.

Lähettäjä: Tilhi 
Päivämäärä:   19.9.24 15:54:53

Äitini asuu naapurissamme, joten kyllä aion häntä loppuun saakka auttaa, mikäli sellainen tarve on.

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   19.9.24 16:24:36

Kerran viikossa voin käydä ja jeesata lääkärireissut. Muuten saa pärjätä sillä mitä yhteiskunnalla on tarjota hoidoksi. Elämää ylläpitäviä lääkkeitä ei tarvitse vetää naamariin enää sen jälkeen kun ei pysty itsestään huolehtimaan.

Lähettäjä: Mää 
Päivämäärä:   19.9.24 16:34:18

Olen laittanut meidän väliin hieman vajaa 3000 kilometriä ja laitan lisää, jos he alkavat syyllistämään siitä, etten ole hoitamassa heitä. Perinnöstäkin aion kieltäytyä, minä en siihen sotkuun osallistu.

Lähettäjä: X 
Päivämäärä:   19.9.24 16:58:05

Äiti on kuollut, isä oli omaishoitaja ja hoiti päin persettä. Yritin puuttua, mutta oli saanut painostettua äidiltä kaikki valtakirjat kaikkeen ja oli hakenut kaikki salaiseksi.

Huippu oli, kun vaihtoi äidin lääkkeen. Sanoin, että lääkityksellä äiti meni pahemmaksi. Isä sai tuplattua lääkkeen sillä seurauksella ettei äiti enään noussut sängystä kahteen vuoteen. Lopulta kunta hankki hänelle hoivakoti paikan. Olin soittanut omaishoidon yksikköön ja pyytänyt heillle apuja, kun olin huolissani. Omaishoidosra kerrottiin isälle, että olen ottanut yhteyttä. Isä raivostui ja ilmoitti että tekee minut perinnöttömäksi ja jos vielä puutun heidän asioihin, niin hän hoitaa asian niin että menetän lapseni huoltajuuden (olen eronnut ja minulla lähivanhemmuus).

Joten itsestään selvää on, että isä voisi kuolla ja painua helvettiin. En hoida. Broidi hoitaa, on kieli pitkällä koska laksee että minä olen perinnötön ja hän perii kaiken.

Lähettäjä: ... 
Päivämäärä:   19.9.24 17:00:16

X perii kyllä lakiosan eli 1/4 omaisuudesta, jos teitä on kaksi sisarusta.

Lähettäjä: Sussari 
Päivämäärä:   19.9.24 17:03:00

Aion auttaa/hoitaa äitiä (ja hänen miesystäväänsä jos ovat yhdessä vielä) ja se tulee olemaan ensisijainen asia omassa elämässä. Sen olen velkaa äidille. Ilman äitiä odottaisin vaan kuolemaa, on nähty tähän elämään jo ihan riittävästi.

Lähettäjä: Eti 
Päivämäärä:   19.9.24 17:07:58

Ei tartte varautua kun ennen kuin 30 tuli mittariin oli koko suku kuollut.

Lähettäjä: o2 
Päivämäärä:   19.9.24 17:38:11

Sisarukseni on saaneet kaiken huomion ja hoivan vanhemmiltani sekä lapsena, että aikuisena taas omille lapsilleen. Minut on lähinnä unohdettu jonnekin nurkkaan, joskus ihan kirjaimellisesti unohdettu hakea tallilta/koululta sovitusti. Hoitakoot sisarukset vastavuoroisesti vanhempamme, asuvatkin selvästi lähempänä, koska heidän perässään vanhemmat on muuttaneetkin. Toivon toki, että molemmat saisivat elää mahdollisimman terveenä ja pärjäävänä loppuun asti, eikä minulla ole mitään realistisia mahdollisuuksia täältä 600km päästä arjessa auttaa.

Lähettäjä: ... 
Päivämäärä:   19.9.24 21:07:48

Aikamoisia tarinoita olette laittanut

Lähettäjä: .. 
Päivämäärä:   19.9.24 21:17:20

Rehellisesti, pelkään että joudun ottaan vastuun heistä. Olen meistä sisaruksista ainoa joka asuu lähellä, eikä ole omaa perhettä. Mutta en haluaisi ottaa sellasta taakkaa yksin itselleni. Vaikka ovatkin vanhempani. Olen ehkä vähän katkera, kun eivät hekään ole minusta kauheasti huolta pitäny. Meillä oli eläimet ennen lapsia...

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   19.9.24 21:19:49

Katson olevani onnekas kun kumpikaan vanhempani elänyt eläkeikään saakka

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   19.9.24 21:21:44

Aikamoista elämää täällä ihmiset on elänyt ja perinne jatkuu..Hommatkaa toki niitä lapsia vanhuuden turvaksi ja sisällöntuottajiksi. Suurin osa pystyy synnyttämään; harvasta on vanhemmaksi.

Lähettäjä: ... 
Päivämäärä:   19.9.24 21:26:29

Ei kiinnosta: niillä on kaksi kultalasta, jotka varmasti huolehtii ja viihdyttää ja maksaa seuraavat 30 vuotta, jos itse pysyvät hengissä.

Lähettäjä: .. 
Päivämäärä:   19.9.24 21:28:11

En aijo lisääntyä itse

Lähettäjä: Elna 
Päivämäärä:   19.9.24 21:49:55

Molemmat ovat jo nukkuneet pois. Äidin asioita hoitelin viimeisenä vuonna.

Lähettäjä: Allu 
Päivämäärä:   19.9.24 21:56:35

En ole varautunut. Asun 200 kilometrin päässä, minulla on täällä koti, työ, ystävät ja harrastukset. Jos apuani haluavat niin saavat muuttaa minun perässäni. Lisäksi isäni on alkoholisti ja äitini seura vie kaiken energiani niin en ole omaa hyvinvointiani heistä huolehtiakseni uhraamassa.

Lähettäjä: : 
Päivämäärä:   19.9.24 21:58:03

En ole varautunut enkä aio hoitaa kumpaakaan vanhempaa. Isä lähti menemään kun olin pieni ja hänellä uusi perhe. En isääni ole nähnyt kuin pari kertaa sen jälkeen kun lähti. Varmasti joku näistä rakkaammista lapsista hoitaa sitten aikanaan. Äiti taas tehnyt elämästäni hlvettiä ja katkoin välit jo vuosia sitten. Sisaruksia ei äidin puolelta ole, joten pärjäilköön miten parhaaksi näkee. Itselläni ei ole lapsia (eikä tule), joten järjestelen omat asiani itse sitten aikanaan. Ja vaikka olisikin lapsia, en ikinä olettaisi heidän minua hoitavan kun olen vanha ja raihnainen. Lapset eivät ole vanhemmilleen mitään velkaa.

Lähettäjä: Yritetään 
Päivämäärä:   19.9.24 22:10:43

Tässä on ihan konkreettisesti yritetty jotain.
Palveluohjaaja on käynyt kartoittamassa äidin tilannetta ja edunvalvoja pitäis valita ja paperi tehdä valmiiksi. Muistitestiin pitäis päästä joskus jne.
Vuorotellen käydään katsomassa ja asioita hoidetaan kuka enemmän kuka vähemmän. Jatkuva pelko on keväästä asti ollut miten äiti yksin viikot enää pärjää vanhassa talossa ja muistaako kaikki lääkkeet ja pahimpia ovat erinäiset asiointikäynnit kun matkaa on.
Meillä kaikilla on matkaa vähintään 80 kilsaa käydä yleensä äitiä katsomassa.
Kyllä kaikki höpötykset omatoimisesti vanhuksesta konkretisoituu oikein urakalla tässä
päälle.
Sitten kun ei enää millään pärjää omatoimisesti niin pakkohan on johonkin laitokseen sitten mennä ja sepä on aika ikävä paikka se.

Lähettäjä: ... 
Päivämäärä:   19.9.24 22:21:41

Laitokseen pääsy on jo helpotuksen huokaus...

Ennen sitä on ne piinavuodet

Laitokseen ei vaan tätä nykyä pääse helposti

Lähettäjä: Miksi pitäisi 
Päivämäärä:   19.9.24 22:39:27

En ole varautunut, enkä varaudu: vanhemmat ovat aikanaan hankkineet lapset ja eläneet laistansa elämää ja elävät nyt sitä vähemmän imartelevaa ehtoopuolta.

Niiden omat vanhemmat elivät ysikymppisiksi omissa taloissaan ilman että olisi lasten pitänyt ottaa osaa mitenkään.
Toki viimeiset 2 vuotta molemmilla oli vaikeaa, kun piti siirtyä hoivaan ja sitten alkoikin se lapsien syyllistämisralli ja letkunjatkoana riippuminen, josta kenellekään ei jäänyt hyvä mieli.

Siihen kukkuun en osallistu, koska tiedän kuolevani ennen vanhempiani. Ja tiedän, etteivät vanhempani auta minua järjestelemään kuolemaani.