Lähettäjä: surullinen 
Päivämäärä:   18.9.24 16:32:42

En oo koskaan oppinut "oleen yksin tekemättä mitään". Jos muu perhe on muualla, niin räplään tunteja puhelinta tai katson telkkua, vaikkei sieltä ees tuu mitään. En osaa viihtyä edes niiden äärellä, vaan tylsistyn. Ainoa, missä saan kulutettua runsaasti aikaa, on tallilla. Siellä en edes vaadi seuraa, mutta kotona oon ihan toimeton jos mun kanssa ei olla. Tiedän ihmisiä jotka uppoutuu vaikka tietokoneelle, kutoon sukkaa tai lukeen tuntikausiksi. Mä kyllästyn niihin kaikkiin ja moneen muuhunkin tosi nopeesti. Olis kiva osata tälleen aikuisena ihmisenä tehdä muutakin kun päivittää instaa. Ja joo, näen ystäviä ja sukulaisia ja voin myös harrastaa kodin ulkopuolella, mut ongelma on nyt se kotona olo. En myöskään saa aikaiseksi tehdä järkeviä kotitöitä, tai sit teen niitä 4h putkeen enkä osaa lopettaa vaan kuormitan itseni. En vaan osaa käsitellä tylsyyden tunnetilaa.

Lähettäjä: Noh 
Päivämäärä:   18.9.24 17:46:18

Oon ihan samanlainen! Paitsi et en käy enää talleillakaan, kun hevoseni kuolivat ajat sitten

Lähettäjä: Ällö 
Päivämäärä:   18.9.24 17:49:17

Noinhan siinä käy, kun elää muiden kautta.

En ole ikinä ymmärtänyt ihmisiä, jotka eivät ole itse luoneet elämäänsä sisältöä tai tunne itseään sen vertaa, että tietäisivät, mikä kiinnostaa. En myöskään ymmärrä aikuisia ihmisiä, jotka valittelevat tylsyyttä.

Lähettäjä: nakutettu 
Päivämäärä:   18.9.24 18:02:53

Kerrankin sopii täydellisesti vanha sanonta, "hanki elämä!" :D

Lähettäjä: surullinen 
Päivämäärä:   18.9.24 18:04:22

Ällö, no onko sulla vinkkejä, miten siihen elämään saisi sisältöä tai miten siihen minuuteen tutustutaan?

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   18.9.24 18:08:46

Noh mikä ois sun juttu? Lenkkeily, pyöräily, ruuan laitto, leipominen, palapelit, lukeminen, siivoilu, kaappien järjestely? Ei sen mitään kovin ihmeellistö tarvitse olla

Lähettäjä: Erakkorapu 
Päivämäärä:   18.9.24 18:09:39

"En ole ikinä ymmärtänyt ihmisiä, jotka eivät ole itse luoneet elämäänsä sisältöä tai tunne itseään sen vertaa, että tietäisivät, mikä kiinnostaa."

Ihmiset nimenomaan ihan itse luovat sitä uutta elämää omaan elämäänsä (eli esim. niitä muksuja). Ja tuntevat varmasti erittäin hyvin itsensä kun tietävät, ettei mikään muu kuin lasten kanssa oleminen ja tekeminen kiinnosta.

Kun arjessa yks kaks satunnaisina päivinä ei olekaan sitä mielekästä sisältöä, niin silloin moni voi kokea vaikeaksi keksiä sitten jotain muuta.

Lähettäjä: Ällö 
Päivämäärä:   18.9.24 18:34:11

Erakkorapu, kun se sisältö pitäisi luoda niin, ettei se nojaa muihin. Aina voit menettää kumppanin, lapsen tmv. Siksi sisältö luodaan niin, että se on mielekästä myös ilman lapsia/miestä. Lapset ovat lainassa muutoinkin, ei heitä voi vastuuttaa elämänsä sisältönä olosta. Katkeria vanhuksia on paljon, kun huomaavat, että lapsi aikuistuessaan haluakaan olla se vanhempansa elämän sisältö.

Surullinen, enhän minä sinua tuntematta voi merkityksettömyyden tunteellesi mitään. Toiselle eri asiat ovat merkityksellisiä kuin toiselle. Minulle se "oma elämä" on jatkuvaa uuden oppimista, harrastuksissa kehittymistä, työ, jossa olen hyvä, uusien paikkojen tutkimisesta jne. Sanoisin, että uteliaisuus elämää kohtaan on asia, joka luo sisältöä. On niin paljon kiinnostavaa, josta oppia lisää ja kehittää itseään.

Lähettäjä: -- 
Päivämäärä:   18.9.24 18:40:19

Aloita joku urheilulaji, opiskele jotain uutta, käy ihan vaan ulkona kävelyllä yksin... Siitä se lähtee.

Lähettäjä: - 
Päivämäärä:   18.9.24 18:44:23

Kyllähän sinä siis tiedät, mistä tykkäät. Olet seurallinen ja viiuhdyt ihmisten kanssa tai tallilla. Ei kaikilla muillakaan ole hillittömän hauska yksin kotona, jos ne kivat oman elämän jutut on vaikka siellä tallilla.

Lähettäjä: Riina 
Päivämäärä:   18.9.24 18:46:19

Kuulostaa psykoterapian tarpeelta, koska en näe normaaliksi (kyllä, jonkinmoinen ns. normaali tasaisen aikuisen kyky on pystyä viihtymään yksin omassa kodissa) aikuinen ei pysty.

Lähettäjä: Ällö 
Päivämäärä:   18.9.24 18:50:28

- , vaikka kuinka olisi sosiaalinen, niin on täysin normaalia nauttia myös omasta rauhasta.

Lähettäjä: Erakkorapu 
Päivämäärä:   18.9.24 19:13:59

"kun se sisältö pitäisi luoda niin, ettei se nojaa muihin. Aina voit menettää kumppanin, lapsen tmv. Siksi sisältö luodaan niin, että se on mielekästä myös ilman lapsia/miestä."

Mutta miten ja miksi luoda sisältöä elämään, joka on jo ihan ääriään myöten täynnä lasten mukana tuomaa sisältöä ja se on juuri sitä sisältöä, jota tällä hetkellä elämään haluaakin?

Lapset voi tosiaan menettää ja heidän tuoma sisältö muutoinkin kaikkoaa lasten kasvaessa ja itsenäistyessä, mutta siinä vaiheessa sitten mietitään taas jotain uutta (tai vanhaa, ajalta ennen lapsia) sisältöä elämään.

Se, ettei satunnaisina yksin vietettyinä päivinä osaa keksiä mitään tekemistä (sillä se mielekäs tekeminen ei ole saatavilla), ei tarkoita sitä, että lapset oltaisiin velvoitettu olemaan sisältönä vanhempiensa elämässä. Usein ne nyt kuitenkin vain luonnostaan ovat se suurin mielenkiinto ja sisältö sen aikaa kun ovat.

Ja jos ei voi luoda sisältöä elämäänsä mistään, minkä saattaa menettää, niin ei silloin paljon kyllä jää sitä sisältöä siihen elämään sillä ihan kaiken voi menettää.

Lähettäjä: Ällö 
Päivämäärä:   18.9.24 19:26:14

Erakkorapu, oletettavasti ihmisillä on sisältöä elämässä jo ennen lapsia. Ei itseään kannata unohtaa, vaikka lapsia olisikin.

Ja joo, tokihan voi vaikka halvaantua kaulasta alaapäin tms, jolloin aiempia asioit ei voi toteuttaa samoin kuin ennen. Sitten on luotava uutta merkityksellistä sisältöä elämään. Suosittelen tutustumaan Arja Ahtaanluomaan, jonka elämä keikahti hetkessä nurin. Silti hän on pystynyt luomaan itselleen tavat tehdä asioita ja merkityksen sille, mitä tekee. Valittamalla ja mököttämällä yksinään näin ei olisi tapahtunut, vaan hän teki töitä saavuttaakseen asioita.

Lähettäjä: - 
Päivämäärä:   18.9.24 19:29:54

"- , vaikka kuinka olisi sosiaalinen, niin on täysin normaalia nauttia myös omasta rauhasta."

Aloittaja nauttii omasta seurastaan tallilla. Toiset nyt vaan tykkää ulkopuuhasta. Täällä aika moni puhuu siitä, että kyllästyisivät kuoliaaksi kerrostalossa koska tykkäävät puuhata pihalla. Ovatko kaikki ulkoilmaihmiset jotenkin epänormaaleja?

"Ainoa, missä saan kulutettua runsaasti aikaa, on tallilla. Siellä en edes vaadi seuraa"

Lähettäjä: Ällö 
Päivämäärä:   18.9.24 19:34:38

- minä tykkään kasvienhoidosta, asun kerrostalossa. Harvemmin pienellä pihalla on muuta työtä, kuin kitkemistä, kylvämistä, kastelemista jne, kaikilla ei ole takkaa tmv, että pitäisi puita hakata. Tykkään myös sienestää. Onnistuu vallan mainiosti, vaikka kerrostalossa asuu. Jos omia juttuja ei voi toteuttaa, muuttaa paikkaan,jossa ne voi toteuttaa.

Lähettäjä: Ällö 
Päivämäärä:   18.9.24 19:35:35

Ja joo, meillä on mahdollista myös grillata, savustaa tms pihalla, jos näin haluaa.

Lähettäjä: - 
Päivämäärä:   18.9.24 19:36:33

Minä en tiedä mistä sinä Ällö edes vänkäät enää. Onko sinusta aloittajan ongelma nyt siis kuitenkin asuinpaikka eikä se, että hän on epänormaalilla tavalla ihmisriippuvainen eikä tunne itseään?

Lähettäjä: Ällö 
Päivämäärä:   18.9.24 19:41:44

-, aloittajan ongelma on puhtaasti se, että hän elää muiden kautta. Jos kotona on tylsää yksin, niin sitten muutetaan kotia ja asioita niin, että siellä viihdytään. Myös yksin.

Lähettäjä: Erakkorapu 
Päivämäärä:   18.9.24 19:44:41

"oletettavasti ihmisillä on sisältöä elämässä jo ennen lapsia. Ei itseään kannata unohtaa, vaikka lapsia olisikin."

Kyllä minullakin oli sisältöä elämässäni ennen lasta, mutta se kaikki tuntui merkityksettömältä lapsen tulon jälkeen. En koe unohtaneeni itseä sen takia, että haluan viettää vapaa-aikani lapseni kanssa. Olen edelleen minä ja teen juuri sitä mitä haluan tehdä.

Toki nyt kun lapsi on jo isompi ja itsenäisempi, vanhat harrastukseni ovat pienissä määrin palanneet arkeeni, mutten ole kaivannut niitä pikkulapsivaiheessa yhtään.

Jos satunnaisesti arjessa yhtenä päivänä ei voisi tehdä niitä asioita, joita haluaa tehdä, niin ei se tarkoita sitä, että eläisi vain muiden kautta.

Lähettäjä: Ällö 
Päivämäärä:   18.9.24 19:57:17

Erakkorapu, sinullahan asiat ovat varsin erilailla kuin aloittajalla. Hän kokee, ettei keksi mielekästä tekemistä yksin ja se oli ongelma. Sinulla käsittääkseni ei näin ollut, vaan pärjäät tarvittaessa myös ihan omillasi?

Lähettäjä: surullinen 
Päivämäärä:   18.9.24 20:02:13

Olen muuttanut (useasti), harrastanut useita eri lajeja, puuhannut kotona, leiponut, kokannut, kutonut, tehnyt palapelejä, katsonut leffoja, käynyt salilla ja treenannut kotona, nähnyt ystäviä, hoitanut puutarhaa, marjastanut ja sienestänyt, konmarittanut... silti ainoa, mitä jaksan pitkäjänteisesti ja vuosia, on hevostelu. Kotona olemisessa ei ole mitään hohtoa siihen verrattuna, kun saa harjata hevosen, siivota karsinan ja joskus jopa ratsastaa. Tätä on jatkunut vuosia ja kumppanin vaihtokaan ei tätä muuttanut. Joskus olen kateellinen niille, jotka löytävät onnen vaikka kutimien ääreltä. Minä löydän onneni tallilta. Ehkä se sitten on vaan niin..

Lähettäjä: Ällö 
Päivämäärä:   18.9.24 20:07:44

Surullinen, varmasti sinullekin löytyy ns oma juttu, jotta viihtyisit myös kotona. On tosiaan erikoista, jos aikuinen ei viihdy yksin omassa kodissaan. Sitä kukaan muu ei voi puolestasi määritellä, mikä se sinun juttusi voisi olla. Koti on kuitenkin valtaosalle ihmisistä se oman rauhan tyyssija ja turvapaikka, jossa voi tehdä juuri niitä juttuja, joista nauttii. Ei hevostelussa mitään vikaa ole, mutta kyllä sinun kannattaisi miettiä, mitä asioita voisit muuttaa viihtyäksesi yksinkin.

En minäkään ole erityisen suuri neulomisen/käsitöiden ystävä, en katso TV:ta, en konmarita (eikä tätä loputtomiin voisi tehdäkään!), kotityöt ovat välttämätön paha. Silti keksin loputtomasti tekemistä kotona ja tarvitsen tilaa olla.

Lähettäjä: Erakkorapu 
Päivämäärä:   18.9.24 20:14:19

Ällö, pärjään kyllä, mutta samaistun myös hyvin voimakkaasti aloittajan tilanteeseen, jossa kotona ollessaan ei saa mitään aikaiseksi vaan jumahtaa vain älylaitteelle, jos perhe on muualla.

Itselläni pahimpia ovat ne hetket, jolloin lapsi lähtee isänsä kanssa jonnekin joksikin määrittelemättömäksi ajaksi. Sometan, makaan sohvalla ja odotan josko se perhe jo tulisi kotiin kun en (mukamas) keksi mitään mielekästä tekemistä. Sitten on helpompaa, jos tiedän, ettei lapsi tule kotiin esim. vuorokauteen vaan lähtee yökyliin tai jos tiedän, että lapsi on poissa vaikka 5h eli turha odottaa häntä kotiin sitä aikaisemmin.

Toki mitä vanhemmaksi lapsi nyt on tullut, sitä vähemmän koen tarvetta olla kaiken aikaa lapsen seurassa. Varmasti vuosien vieriessä itseni kanssa vietetystä ajasta tulee taas normaalia ja keksin muuta sisältöä taas elämään, mutta vielä toistaiseksi yksin vietetty aika omassa arjessani on melko epänormaalia.

Lähettäjä: Ällö 
Päivämäärä:   18.9.24 20:32:08

Erakkorapu, ymmärrän kyllä näin sairauslomalla ollessani tuon jämähtämisen kännykälle - tänäänkin on kulunut turhaan aikaa tähän. Silti nautin vaikkapa ruoanlaitosta, kirjoittamisesta, lukemisesta, asioiden suunnittelusta (tähän käytän kosolti aikaa, suunnittelen esim tulevia matkoja ulkomaille, listailen pakattavia asioita, ravintoloita, joissa haluan käydä, kirjoja, joita lukea, reseptejä, joita pitää tehdä, kasveja, joita aion kasvattaa ensi vuonna, mietin ruokalistoja jääkaapin sisällön mukaan..), edistän omia taideprojektejani, huolehdin lemmikeistä, järjestelen, kuntoilen, käyn kävelyllä, mietin somesisältöjä työpaikan kanavalle, opiskelen avoimen AMK:n, yliopiston tai amiksen kursseja... Tylsää ei ole, ikinä. Jos tylsyys totaalisesti iskisi, niin pelaa vaikka pleikkarilla vanhoja suosikkipelejä tai katsoo jonkin leffan. Kavereitakin ehtii nähdä aina.

Lähettäjä: Erakkorapu 
Päivämäärä:   18.9.24 20:43:17

Ällö, Omassa elämässäni taas, jos mies yllättäen sanoo lähtevänsä lapsen kanssa Action Parkiin, moi. Niin ei minulla oikein ole mitään tuollaista. Aina voisi siivota tai lähteä lenkille, mutta todella usein se menee siihen, että jumahdan sohvan nurkkaan odottamaan milloin tulevat takaisin.

Ja siis kun sanon "todella usein" niin näitä tällaisia kertoja arjessani on harvemmin kuin kerran kuussa. Eli sanotaan nyt vaikka niin, että kerran kahdessa kuussa olen ilman lastani jokusen tunnin enkä sen takia viitsi aloittaa kirjaa/taideprojektia/kirjoittamista tms. Vaikka näitä toki harrastin aktiivisesti aikana ennen lasta.

Lähettäjä: Ällö 
Päivämäärä:   18.9.24 20:47:44

Erakkorapu, minä luen kirjaa metrossakin mieluusti vaikka vartin tai parikymmentä minuuttia. Se on sitä kuuluisaa omaa aikaa. Kirjaa voi lukea myös lapsen nukahdettua, harvemmin yhdeltä istumalta niitä lukee alusta loppuun. Ehkä tämä on myös asennekysymys pitkälti, en tiedä?

Lähettäjä: Erakkorapu 
Päivämäärä:   18.9.24 20:53:56

"Ehkä tämä on myös asennekysymys pitkälti, en tiedä?"

Niin ehkä tai ehkä se on enemmän haluamiskysymys. Minä ainakin haluan mieluummin käydä nukkumaan lapsen kanssa kuin jäädä väsyneenä kukkumaan ja lukemaan kirjaa. Ja kyllä, käyn lähes poikkeuksetta joka ilta nukkumaan lapseni kanssa samaan aikaan. Paitsi näinä iltoina kun olen töissä iltavuorossa.

Lähettäjä: Ällö 
Päivämäärä:   18.9.24 20:58:54

Sinulla ja minulla on varsin erilainen elämäntilanne kaikin puolin. Ikääsi en tiedä, mutta kiitän ajatusten vaihdosta - on aina mukavaa jutella sellaisten ihmisten kanssa, jotka osaavat keskustella ja perustella näkemyksiään.

Toivon myös aloittajalle sitä, että oppii löytämään oman juttunsa - yksinkin on hyvä oppia olemaan.

Lähettäjä: Minä vaan 
Päivämäärä:   18.9.24 21:01:12

Juuri äskettäin katsoin kun niin maan ihana nainen juoksi tuolla kadulla ja ajattelin että on ihan @!#$ hienoo kun on jotain sellaista että pystyt irroittautumaan ympäröivästä maailmasta ja vaan juosta,juosta ,juosta ,juosta kunnes olet valmis ja meet siitä kotiin. Olet niinku tyhjännyt itsesi ja kyllä olin oikeasti tästä naisesta ylpeä. Vaikken tuntenut ollenkaan.

Lähettäjä: Ällö 
Päivämäärä:   18.9.24 21:04:50

Minä Vaan, ymmärrän tuonkin ajatuskuvion. Olen aina ollut salaa vähän kateellinen kaikille, joilla on oma intohimo tai juttu. Minua kiinnostaa vähän kaikki, muttei mikään tarpeeksi. Toisaalta sellainen multiosaaminen on nykypäivänä juttu. Silti haluaisin löytää jonkun oman intohimon, josta oppia kaikki. En ole löytänyt, vaan kiinnostaa miltei kaikki vähän.

Lähettäjä: Erakkorapu 
Päivämäärä:   18.9.24 21:06:43

Ällö, minäkin nautin paljon sinun kanssa keskustelusta. Olemme todella erilaisissa elämäntilanteissa ja sen takia elämänkatsomuksemme poikkeavat paljon toisistaan.

Provosoidun kyllä siitä väitteestä, että elämän sisältö rakennettaisiin toisen ihmisen varaan eikä muuta osattaisi, jos se oma lapsi nyt sattuu tietyn ajanjakson elämästä olemaan se elämän jokapäiväinen sisältö eikä siinä vaiheessa muuta sisältöä kaipaa. Mutta yritän tuoda oman mielipiteeni julki mahdollisimman järkevästi ilman mitään nimittelyä, haukkumista tai muutakaan lapsellista kiukuttelua, jota täällä (ja muilla keskustelualustoilla) on jo ihan riittämiin.

Lähettäjä: Ällö 
Päivämäärä:   18.9.24 21:18:58

Erakkorapu, näinhän se valitettavasti on - kun argumentit loppuvat, loppuu asiallisuuskin monesti. Oikeassa elämässä toinen parhaista ystävistäni on oikeistolainen kristitty ja silti olemme tulleet erinomaisesti toimeen viimeiset 12 v, jotka olemme tunteneet - asioista voi keskustella, vaikka mielipiteet eroaisivatkin. Fanaattisuus missä tahansa asiassa on pahasta ja kanssakeskustelijaa kunnioitetaan.

Ja ymmärrän hyvin tämän näkemyseron, josta puhut - olen vain monesti nähnyt sen, miten elämä onkin yhtäkkiä lasten varaan rakennettu. En tarkoita, että sinä tekisit näin ja toki ymmärrän, että lapsi on monille elämän tärkein juttu ja kuuluukin olla! Tykkään kovasti lapsista ja parhaimmillaan lapsiasiakkaat töissä tai sisarusteni/miehen sisarusten lapset ovat ihan super - silti olen sitä mieltä, että kannattaa muistaa myös se, mitä elämässä oli ennen lapsia.

Kiitän kovasti ajatusten vaihdosta ja vetäydyn kirjan pariin.

Lähettäjä: jep 
Päivämäärä:   18.9.24 21:38:02

Ihmisen olisi hyvä opetella sitä tylsyyttäkin, ei aina tarvitse touhottaa jotain. Ja varsinkin tärkeätä olisi opetella viihtymään vain oman itsensä kanssa. Kotona tai missä nyt onkaan. Ei koko elämä ole suorittamista, eikä touhua, eikä koko ajan jotain kovin mielenkiintoista tai hurjaa mielihyvää antavaa. Pelkkä oleminen ja aivojen lepo on varsin mukavaa, kun sen osaa ottaa sillä tavoin.

Lähettäjä: Selvä peli 
Päivämäärä:   18.9.24 21:46:28

"Olen muuttanut (useasti), harrastanut useita eri lajeja, puuhannut kotona, leiponut, kokannut, kutonut, tehnyt palapelejä, katsonut leffoja, käynyt salilla ja treenannut kotona, nähnyt ystäviä, hoitanut puutarhaa, marjastanut ja sienestänyt, konmarittanut... silti ainoa, mitä jaksan pitkäjänteisesti ja vuosia, on hevostelu. Kotona olemisessa ei ole mitään hohtoa siihen verrattuna, kun saa harjata hevosen, siivota karsinan ja joskus jopa ratsastaa. Tätä on jatkunut vuosia ja kumppanin vaihtokaan ei tätä muuttanut. Joskus olen kateellinen niille, jotka löytävät onnen vaikka kutimien ääreltä. Minä löydän onneni tallilta. Ehkä se sitten on vaan niin.."

Hehe. Ei minuakaan oikeasti KIINNOSTA juuri muu kuin hevoset.

Mitä hittoa. Mikset pyöri sitten tallilla? Kyllä ravitalleille voi apukädeksi päästä tekemään vaikka mitä. Ei mulle sovi ollenkaan se, että en olisi hevosten kanssa tekemisissä koska ne ovat intohimo. Kun olin muissa töissä, harrastin hevosia. Kun olin töissä tallissa, oli kivaa olla kotonakin koska hevosista tuli riittävä ja väsyttäväkin annos. Hevoset ovat taas ammattina ja ovat samalla myös harrasteena.

Lähettäjä: - 
Päivämäärä:   19.9.24 20:43:39

...

Lähettäjä: Ällö 
Päivämäärä:   20.9.24 00:32:29

Mielenkiinnosta - onko joillain niin, että eivät osaa/viihdy kotona ja ratkaisu on keksiä tekemistä muualta aina?

Lisäksi komppaan nimimerkkiä jep. Tylsyys on ihan hyvä juttu, ei aina tarvitse tehdä ns jotain. Tosin kotona voi opetella tekemään omia juttuja ilman, että on tylsää. Isompia virikkeitä ja ärsykkeitä ei tarvitse.

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   20.9.24 00:53:30

Ällö; ihan kiva ajatus, mutta eiköhän aloittaja ole niitä ihmisiä, jotka tarvii yleisöä ja myötäeläjää kaikelle.
Kyseessä on jo vanha ihminen, mies on saatu ja lapset on hankittu ja seuraavaksi huokuu sitten keski-ikäisten synkkyys.
Ei vanha koira enää opi uusia asioita.

Lähettäjä: Ällö 
Päivämäärä:   20.9.24 01:09:51

. , olen keski-ikäinen ihminen ja rakastan aikaani kotona.

Olen ekstrovertti, mutta oma tila ja omat jutut ja näpräämiset on parasta ikinä.