Lähettäjä: :( 
Päivämäärä:   17.9.24 17:30:12

Pääsin unelmieni koulupaikkaan. Ainakin niin luulin. Kyseessä ala, jonne erittäin vaikea päästä ja komeilee aina näitten halutuimpien opiskelupaikkojen kärjessä. Reilu kuukausi nyt takana itse opiskelua. Opiskeltavat asiat eivät kiinnosta yhtään. Joudun väkisin survomaan itseäni opiskelemaan ja tuntuu, että vaikka opiskelen, tentin läpäisyyn vaadittava taso on aivan valtavan kaukana. Koulusta ei ole myöskään löytynyt ns. omia ihmisiä. Tunnen olevani ulkopuolinen ja se on saanut itseni olemaan yhä enemmän pois koululta, mikä taas on ruokkinut sitä, ettei ole mitään mahista tutustua kehenkään.

Surullinen fiilis. Tuntuu, että olisi vaan parempi lopettaa koko koulu :( Toisaalta hain useamman kerran ja käytin rahaa valmennuskursseihin, jotta koulun ovet aukeaisi. Nyt tuntuu, ettei tämä olekaan yhtään sitä, mitä odotin.

Lähettäjä: Nb 
Päivämäärä:   17.9.24 17:33:12

Koulu ei usein varsinkaan ensimmäisen vuoden osalta vastaa yhtään sitä, mihin tehtäviin sieltä valmistuu. Mieti onko se motivaatio piilossa niissä työtehtävissä, vai mitä haluaisit tehdä.

Lähettäjä: -- 
Päivämäärä:   17.9.24 17:33:59

Tätähän se on kun haetaan suoraan lukiopapereilla eikä päntätä itse alaa pääsykokeeseen. Ehtisi viimeistään siinä kohtaa tajuamaan ettei ala olekaan oma jo ennen kuin vasta koulussa.

Surkea päätös päättäjiltä kaiken kaikkiaan, etenkin yhdistettynä ensikertalaiskiintiöihin. Vaihda aloittaja suosiolla alaa jos ei natsaa, elämä on liian lyhyt epämieluisaan ammattiin.

Lähettäjä: jep 
Päivämäärä:   17.9.24 17:35:55

Anna nyt vielä itsellesi ja koulullesi aikaa. Sulla on varmaan odotukset olleet niin huipussaan etteivät kohtaa nyt realismia. Rohkeasti vaan kaikkiin tapahtumiin menet mukaan, kyllä ne hommat alkaa sujua! Vuoden päästä jos on vielä yhtä pettynyt fiilis alat sitten miettiä mikä oikeasti olis se sun juttu.

Lähettäjä: -- 
Päivämäärä:   17.9.24 17:36:05

Ja lisään vielä, ettei alan "arvostuksella" ja muulla ole oikeasti juuri paskankaan väliä. Mikäli haluaa vain hyvät tulot ja kestää sen voi kouluttautua statusalalle, mutta väitän että mielekäs ammatti ja mahdollinen alan heikompi arvostus/palkka tuo enemmän onnea. Töissä kuitenkin vietetään kolmasosa elämästä.. Oletan siis nyt että aloittajan koulu on luokkaa oikis/lääkis/kauppis ja tuntuu karvaalta luovuttaa.

Lähettäjä: näin 
Päivämäärä:   17.9.24 17:44:04

Ei ne koskaan vastaa... :(

Sisulla eteenpäin seuraavat puoli vuotta, yli pitkän ja ikävän talven. Sitten alkaa helpottaa.

Lähettäjä: - 
Päivämäärä:   17.9.24 17:59:20

Koulu harvoin vastaa työelämää! Eikä sieltä koulusta tarvi kavereita, minäkin opiskelin vain jotta valmistuu, hammasta purren, ensimmäiset vuodet ei kiinnostanut yhtään, mutta ei ollut muutakaan mikä varmuudella olisi kiinnostanut enemmän ja tiesin että töitä tulee olemaan ja hyvä palkka. Kannatti ehdottomasti, työ on ihan eri kuin opiskelu, ja työkaverit ihania!

Lähettäjä: Muffe 
Päivämäärä:   17.9.24 18:11:05

Mitä opiskelet? Oikis, lääkis, psykologia? Ihan hyvin kai voit sen täällä sanoa, mitä haittaa siitä olisi? Monella voisi olla hyviä neuvoja.

Olethan tutustunut opinto-oppaassa koko tutkinnon rakenteeseen eli tiedätkö, mitä kursseja tulee missäkin vaiheessa tutkintoa?

Olet vasta muutaman viikon opiskellut eikä siinä ajassa ole mahdollista aloittaa melkeinpä mitään muuta kuin jotain johdantokursseja (jotka ovat yleensä aika tylsiä yleiskatsauksia) ja usein jotain kaikille yhteisiä kieliopintoja tai matikkaa tai vastaavaa. Siis että jos opiskelet juristiksi niin ette te aloita ekan vuoden syyskuussa perehtymään rikosoikeuden raflaavimpiin tapauksiin vaan käytte läpi perusteita. Myöhemmin sitten tulee syventymistä spesifeihin asioihin.

Lähettäjä: m 
Päivämäärä:   17.9.24 18:15:50

Melkeinpä missä tahansa opinnoissa ne ekat kurssit on jotain tylsää liibalaabaa, ei nyt kannata ekan kuukauden perusteella vielä luovuttaa.

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   17.9.24 18:26:35

Perusopinnot nyt on aika huttua. Kyllä se siitä.

Lähettäjä: ... 
Päivämäärä:   17.9.24 18:27:18

Jos olet korkeakoulussa, niin siellä ne ekat kurssit onkin aina tylsää liibalaabaa, ja kiinnostavat asiat tulevat omalla alalla vasta myöhemmin, usein vasta tokana ja kolmantena vuonna.

Lähettäjä: Dgu 
Päivämäärä:   17.9.24 18:45:58

Jep, perusopinnot ovat melko tylsiä melkein missä vain. Lisäksi media antaa nykyään jonkun ihmeellisen kuvan, kuinka yliopistossa ollaan bestiksiksiä ihan kaikkien kanssa ja kaikki on niin cool. Paskat.

Lähettäjä: ... 
Päivämäärä:   17.9.24 19:00:01

Tosiaan, ensimmäisen vuoden kurssit ovat usein tulevia vuosia pohjustavia perusopintoja. Omissa opinnoissa pyörähti toinen vuosi käyntiin ja kurssit ovat ihan eri tavalla kiinnostavia kuin ensimmäisen vuoden pakolliset kemiat, fysiikat, matematiikat yms.

Monille myös siirtymä toiselta asteelta korkeakouluun on valtava muutos. Omalla kohdalla on kyse jo toisesta yliopistotutkinnosta, joten shokki ei ole ollut enää iso, mutta näin tämän selkeästi viime vuonna opiskelukavereissa: Osalla lukiossa toimineet opiskelutavat eivät toimineetkaan enää yliopistossa, jossa omaksuttavien asioiden määrä on huomattavasti suurempi, asioita joutuu paljon itse selvittelemään ja omien opintojen etenemisestä on itse otettava vastuu. Moni räpiköi ensimmäisiä kursseja läpi, mutta useimmilla heistä opiskelu alkoi helpottua kevättä kohden. Osa kävi erilaisia opiskelutekniikkoihin, tiedonhakuun yms. liittyviä kursseja ja koki ne hyödyllisiksi. Ekana vuotena räpiköinti on ilmeisesti yleinen ilmiö, koska meille puhuttiin siitä paljon fuksivuoden aikana.

Lähettäjä: Mieie 
Päivämäärä:   17.9.24 22:44:03

Niinkuin muutkin ovat sanoneet. Ensimmäinen vuosi on usein se tylsin, puuduttavin ja saa epäilemään alavalintaa. Älä vielä menetä toivoa.

Löytyisikö kavereita jostain killasta yms?

Lähettäjä: ... 
Päivämäärä:   17.9.24 23:04:53

Oisko tossa kyse siitä että kaikki tuttu ja turvallinen vaihtui opiskelija elämään... se on tosi iso askel elämässä. Ite jälkikäteen mietin että oireilin kyllä ja kaikki ahdisti. En ottais sitä vaihetta elämässä enää takas. Nyt kun lapseni lähtee joskus opiskelemaan, pyrin huomioimaan sen ja tekemään elämästä erilaista ja helpompaa astua aikuisuuteen.

Lähettäjä: ** 
Päivämäärä:   18.9.24 12:29:39

No tietysti noin, koska se oli UNELMIEN koulupaikka. Pitäis ennen kouluun menoa miettiä, missä sen alan töitä aikoo tehdä, ja sitten verrata opintoja ja työpaikan vaatimuksia. Olis realismia kehissä.

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   18.9.24 12:34:22

Onhan se nyt selvää, että ekan vuoden perusluennoilla istuminen on ihan eri asia kuin vaikka lääkärinä toimiminen.

Lähettäjä: .. 
Päivämäärä:   18.9.24 12:49:33

Aika monelta tuntuu tuolta tuossa kohtaa. Myös minusta tuntui.

Uusi koulu, vanhat ala-asteelta mukana tulleet luokkakaverit jäi pois. Ekaa kertaa elämässä piti opetella hankkimaan kavereita sitten tarhaiän. Uusi oppiaine. Lukiossa oli samaa tuttua, jota vaan jatkettiin yläasteelta. Yliopistossa lähes kaikki uutta, joten Tottakai myös vaativampaa jo ihan senkin vuoksi. Ensimmäinen vuoden arvosanat oli kaikki jotain 1-2 luokkaa. Kuitenkin maisteriksi valmistuin, sain hyviä kavereita ja maisterin papereissa keksiarvokin 4 luokkaa.

Kyllä se siitä. Pois et enää ole, ota itseäsi niskasta kiinni. Kuukauden hälkeen et lopeta. Arvioit nyt ekan vuoden ja sitten haet muualle ellei yhtään nappaa.

Lähettäjä: Prefect 
Päivämäärä:   18.9.24 13:01:46

Se ensimmäinen vuosi opiskeluja on vain kerran, ja ensimmäisen vuoden opiskelu ei nyt ihan heijasta sitä miltä susta tuntuu siinä kohtaa, kun olet ollut kaksi vuotta opintojen jälkeen työelämässä. Älä ota liikaa paineita siitä että nyt kun pääsit kohti unelma-ammattia niin itse opiskelun pitäisi heijastaa jotain upeaa hehkutusta ja fiilistelyä. Rankkaa ja puuduttavaa se opiskelu, oli ala mikä tahansa :D

Mikä ala? Jos et halua tarkkaan sanoa, niin sinnepäin?