Lähettäjä: .
Päivämäärä: 17.9.24 18:57:49
"Olen naimisissa miehen kanssa, joka on ehdottomasti oikea itselleni. Koskaan sellaista kipinää hänen kanssaan ei ole ollut, mitä erään toisen joka syistä c ja y ei päätynyt kanssani yhteen aikanaan. Uskon kuitenkin nykyisen puolisoni ja parisuhteemme olevan paljon tasaisempi kuin jos eläisin ihmisen kanssa, jonka kanssa tunteet on yhtä vuoristorataa ja ilotulitusta.
Eli sinänsä en tyydy huonompaan, mutta tiedostan että kaikkea ei voi saada. Valitsen mielummin tasaisen toimivan arjen, ihan ok seksielämän ja rakkautta, kun suhteen joka ei kuitenkaan olisi sitä ilotulitusta vakiinnuttuaan. Se kipinä ja vetovoima toista kohtaan on mieletöntä, mutta myös mielettömän pelottavaa.
Nykyinen mieheni ei ole mikään malli tai hoikka, eikä vastaa täysin miesihannettani ulkoisesti, mutta omalla tavallaan hän on komea vaikka onkin keskivartalolihava.
Ja nykyään näen loppuelämän kestävänä tämän, vaikka nuorempana se intohimosta ja kipinästä "luopuminen" tuntuu pahalta, ja kipuiin sitä suuresti. Arvostan valtavasti suhdettamme ja sitä, mitä meillä on."
Eikö tuo juuri ole sitä tyytymistä. Ollaan jonkun "ihan kivan" kanssa kun pelätään sitä "kipinää"?
Meillä on ollut kipinä ensitapaamisesta asti, 25 vuotta. Molemmilla oli omat seikkailut ja oltiin hetki kimpassakin tässä elämän varrella, mutta vasta keski-ikäisinä päädyttiin ihan oikeasti ryminällä yhteen. Ensimmäistä kertaa elämässä tuntuu siltä, että voin vain painaa täysiä kaasua eikä rakkauteni ole toiselle liikaa, vaan ottaa sen nautinnolla vastaan ja antaa aivan samalla tavalla takaisin.
Kyllä, olen tyytynyt aiemmassa elämässäni. Nyt mies on ns. paperilla huono ja sairaus joka näkyy myös ulospäin, mutta missään nimessä en ole enää "tyytynyt" kompromissiin vaan nyt on ihan oikea, minulle juuri täydellinen ihminen rinnalla.
|