|
Lähettäjä: Kummitäti
Päivämäärä: 17.9.24 14:26:27
Ella - ei kuitenkaan vuosia sitten. Äidin knssa välien hiipuminen on toki tapahtunut pikkuhiljaa, mutta on silti kohtuullisen tuore asia. Olen tämän vuoden ajan aktiivisesti paininut asian kanssa ja kesän aikana päätin, etten enää itse ole se aloitteellinen, joska tämä on ollut pidempään täysin minun varassa oleva ihmissuhde. Jouluna tulee kaksi vuotta siitä kun olen viimeksi tavannut kummilapseni, sen jälkeen ollaan vielä oltu vähän enemmän äidin kanssa tekemisissä.
Mutta kuten sanottu, ehkä itse vielä yritän tämän asian kanssa toimia, mutta jos sieltä suunnasta (kummilapselta tai äidiltä) ei tule aktiivisuutta tämän kummisuhteen eteen, niin en aio murehtia asiaa sen enempää. Lapsella on syyskuussa syntymäpäivä ja kirjoitin lapselle kortin ja lähetin lahjan. Ei kuulunut mitään. Laitoin äidille viestin jossa kysyin tuliko perille, niin vastasi että joo. Toimintatapoja on toki erilaisia, mutta itse olen opettanut omat lapset ja minut on opetettu siihen, että lahjan saaja kiittää lahjasta ja jos on esim. Kirje tai kortti mukana, niin vastaa siihen. Ihmiset toki toimii eri tavoin.
Välien viileneminen tai minun jaksamisen loppuminen kulminoitui vuosi sitten tapahtuneeseen asiaan kesällä. Äidillä oli vaaralliseksi luokiteltava koira jonka kanssa oli jo ollut useita ikäviä tilanteita kun koira oli toklannut lapsia. Aiemmista tapahtumista olimme jutelleet äidin kanssa ja puhuttiin siitä, että koira on vaarallinen. Vuosi sitten äiti sitten päästi taas tapahtumaan tilanteen, jossa koira puri yhtä perheen lapsista kasvoihin niin, että joutuivat käymään sairaalassa. Sen jälkeen äiti tietysti laittoi paniikissa viestiä ja soitteli, että miten hänen kannattaa toimia, ja kuvioissa hankaluuksia aiheuttava isä tietenkin villiintyi tästä ihan täysin. Isä on aiheuttanut ihan hirveästi hankaluuksia ja minä aikoinaan äidin lapsineen kuskasin turvakotiin isältä ja asetin siinä itsenikin vaaraan. Tää oli jotenkin sellainen viimeinen niitti, kun taas toimitaan ihan järjenvastaisesti ja saatetaan lapset vaaraan ja annetaan isälle taas uusi lyömäase. Oon kuormittunut näistä itse ihan älyttömästi, kun mietin sitten ihan liikaa ja valvon yöt.
Aloin silloin itse harventamalla yhteydenpitoa tosi radikaalisti ja kas, siinä vaiheessa huomasin, että eihän äitikään pidä enää juuri yhteyttä. Kieltäydyin myös lainaamassa enää rahaa (en saa omiani koskaan takaisin ja oon varmaan pari tonnia hänelle antanut/lainannut). Näiden ja monien muiden syiden takia, olen halunnut pestä itseni tästä hommasta pois ja pidän äidin kanssa suhteen yllä lähinnä sosiaalisessa mediassa, en enää jaksa.
Tiedän, että kummilapsi on näihin täysin syytön, mutta myönnän, että ei mitään valtavaa intressiä ole olla hänenkään yhteydessä ja nähdä ihan hirveästi vaivaa, varsinkaan jos sieltä ei kuulu mitään takaisin.
Toki voin ja ehkä teenkin niin, yrittää olla kummilapsen suhteen vielä itse aktiivisempi, mutta jos se ei siitä lähde, niin sitten annan olla.
|