|
Lähettäjä: xxc
Päivämäärä: 16.9.24 09:06:46
En taas voi kuin ihmetellä näitä kommentteja. Jos lapsen äiti päättäisi lähteä opiskelemaan, tuskin kukaan häntä siitä haukkuisi. Sehän on aivan normaalia että vanhempi opiskelee. Paitsi silloin kun on elareita maksava isä.
--
Harva työssä käyvä ihminen vaihtaa täyspäiväiseksi opiskelijaksi ihan vaan kiusatakseen lähipiiriään tai ihan vaan huvin vuoksi. Yleensä siihen on jokin syy: nykyinen työ ei työllistä (vaikka olisikin töitä, on esim. töiden jatkumien epävarmaa), kroppa ei kestä, pää ei kestä... Joskus vaan on pakko vaihtaa työtä syystä tai toisesta ja joutuu opiskelemaan jotain uutta. Ja kaikkia aloja ei voi edes nykyään opiskella päivätyön ohessa eikä kaikkia töitä voi tehdä iltaisin ja viikonloppuisin. Eikä kaikki myöskään jaksa sellaista. Eikä halua, varsinkin jos on perheellinen ja haluaa niitä omia lapsiaankin nähdä.
Elarit ei ole mikään äidille tarkoitettu bonusraha, vaan niiden tarkoitus on tasata vanhempien tuloeroa ja jakaa vastuuta lapsen hoidosta niin, että eron jälkeen ei käy niin, että lapsen elintaso tippuu huomattavasti vain siksi, että lähivanhemmaksi tulee pienituloisempi vanhempi.
Jos elettäisiin yhä parisuhteessa ja toinen lähtee opiskelemaan, koko perheen tulotaso tippuu. Silloin koko perhe suhteuttaa elintasonsa sen mukaan, että muutama vuosi eletään vain yhden tuloilla. Sellaista se elämä on.
Niin se menee myös nyt, vaikka ei eletä yhdessä. Lapsen on sopeuduttava siihen, että sen toisen vanhemman tulotaso laskee, mikä näkyy myös lapsen elintasossa.
Jos äiti kokee, ettei hänellä ole varaa maksaa lapselle aamupaloja, voi aina keskustella siitä, pitäisikö lähivanhemmuus siirtää isälle. Jos isä onnistuu elämään edullisemmin, hänellä voi olla varaa elättää lasta, vaikka olisi opiskelija, varsinkin jos äiti maksaisi elatusmaksut ja isä saisi myös lapsilisän. Se on niin outoa, että äiti on aina automaattisesti se lähivanhempi ja pitää siitä kynsin ja hampain, vaikka ei pystyisi ruokaakaan ostamaan lapselle.
|