Lähettäjä: Äippä 
Päivämäärä:   14.9.24 12:08:02

Tyttäreni harrastaa erästä joukkuelajia ja tykkää siitä kovasti. Aloitti 6 vuotiaana ja on nyt 8v. Ihmettelin jo alun alkaen, että hän edes innostui ko. lajista, koska ei ole mitenkään liikunnallinen ja motoriikaltaankin on vähän jopa kömpelö. Noh, viime kaudella alettiin käydä turnauksissa ym. ja sama tietty edessä tällä kaudella, mutta sillä erolla että joukkue on paljon pienempi, kun moni lopetti ja osa siirtyi toiseen joukkueeseen.

Nyt sitten itse ongelmaan. Tyttö on odottanut innoissaan, että saisi lisätreeniä ja pääsisi vaativampiin harjoituksiin toiseen joukkueeseen ja jopa turnauksiin. (Viime kaudella lapsille puhuttiin yleisesti, että tämä olisi mahdollista). Nyt kävikin sitten ilmi, että joukkueesta n. puolia työistä (niitä parhaita), on kysytty mukaan lisätreeneihin ja tämä selvisi tyttärellenkin, jota ei siis olla ottamassa mukaan. Tyttö ei tunnut yhtään tajuavan miksi häntä ei pyydetä mukaan, hän ei näe itse yhtään, että mukaan pyydetyt joukkuekaverit olisi taitavampia kuin hän. Äitinä sydämeni särkyy tästä. Tekisi mieli suostutella tyttö lopettamaan laji, koska tasoero selvästi kasvaa koko ajan.

Mitä tekisit äitinä vastaavassa tilanteessa? Onko tytöllä enää mahdollisuutta kehittyä sarjatasolle kun kaikki muut kehittyvät nopeammin? Joudunko kertomaan suoraan, ettei hän ole riittävän hyvä päästäkseen vaativampiin treeneihin?

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   14.9.24 12:10:13

Olisiko lajia mitenkään mahdollista harrastaa ihan harrastusmielessä eikä kilpatasolla, vai onko kyseessä ainoa harrastusseura aiheen ympärillä?

Lähettäjä: …. 
Päivämäärä:   14.9.24 12:14:10

Ehkä voi kehittyä ehkä ei. Jos tosissaan haluaa kehittyä niin ensimmäinen askel olisi puhua valmentajien kanssa siitä missä puutteet taidoissa on ja mitä pitäisi parantaa jotta pääsee parempaan joukkueeseen. Ja sitten vaan itse harjoittelemaan ja tekemään oheisharkkoja. Ja katsoo miten pitkälle pääsee

Toinen vaihtoehto on että hyväksyy asian ja jatkaa hommaa hauskana harrastuksena

Toki jos kumpikaan noista ei käy on lopettaminen vaihtoehto mutta silloinkin pitäisi asia käydä läpi eikä vaan paeta epämiellyttävää tilannetta.

Kyse ei ole siitä etteikö lapsi voisi osata vaan siitä työn määrästä jonka hän on valmis pistämään haluamansa asian eteen. Valitettavasti kun toiset joutuu tekemään enemmän töitä kuin toiset ollakseen hyviä jossain tietyssä asiassa

Lähettäjä: -- 
Päivämäärä:   14.9.24 12:16:05

Ihan kamalaa ettei _lapsi_ saisi nykyään edes harrastaa jos ei ole syntyjään lahjakas?!

Keskustelisin valmentajien kanssa asiasta ja pyrkisin siihen että lapsi saa jatkaa mieluista harrastusta. Miksi sen pitäisi olla verenmaku suussa, 99,9% lapsista ei kuitenkaan tule ammattiurheilijoita ikinä. Liikkuminen on silti tärkeää.

Lähettäjä: Ennea 
Päivämäärä:   14.9.24 12:20:15

Pitää vain selittää että taidot ei vielä riitä. Vertaa vaikka harrastusvuosiin. Olisiko naapuriseuroissa paremmin tytön taitoja vastaavaa joukkuetta? Voiko treenata vuotta nuorempien kanssa. Tuossa iässä on tosi isoja eroja taidoissa mutta vuosikin voi tehdä ihmeitä. Valitettavasti myös se taidoiltaan vielä muita huonompi hidastaa treeneissä eikä opi itselleen liian vaativissa. Yritä löytää omaa tasoa oleva porukka lähistöltä.

Lähettäjä: Hmmm..... 
Päivämäärä:   14.9.24 12:22:54

"Olisiko lajia mitenkään mahdollista harrastaa ihan harrastusmielessä eikä kilpatasolla, vai onko kyseessä ainoa harrastusseura aiheen ympärillä?"

Tämä olisi olennainen asia minustakin selvittää. Kieltäminen tai lopettamiseen yhtään väärin ohjailu on aika myrkkyä ihan lapselle kun kerran ko lajista tykkää ! Pitäähän jossain vaiheessa tietysti ymmärtää ettei ole hyvä ja silloin itse miettiä onko joku toinen laji parempi vai räpiköidä tämän nykyisen parissa.. mutta hän on ihan lapsi ja se on vain hyvä, että jokin laji ja liikkuminen kiinnostaa ! Valitettavasti sitä "ei kilpailevaa" osaa ohjaa usein pelkät vapaaehtoisvoimat ja ne kun koko ajan vähenevät niin vähenee se pelkkä harrastaminen.

Olen siis itse aloittanut lajissani kilpailemisen 10 vuotiaana ja omalle temperamentilleni ne pettymykset olivat todella tarpeellisia.. Kehityin kyllä alkuun vauhdilla, mutta sitten teininä kun olisi pitänyt tehdä vielä enemmän töitä pysyäkseen siellä tasolla ja ehkä jopa kehittyä niin mukaan tulivat alkot, pojat yms. -ja silti niin kovasti halusin olla yhtä hyvä ja menestyvä kuin olin ollut, siinäpä sitä oli pettymyksen käsittelyä nuorelle ! Tosin minulla ei ollut vaikeuksia koskaan ymmärtää koska meni hyvin ja koska ei eli siinä en osaa sanoa mikä mekanismi tai oppi sen ihmiselle alkaa kertoa..

Lähettäjä: .... 
Päivämäärä:   14.9.24 12:25:14

Lapsi on siis 8-vuotias? Herranjestas nyt vanhemmat. Ei ole mikään ovi vielä sulkeutunut. Kyse on pienestä lapsesta. Tuossa iässä eniten merkitystä on yleisellä "urheilullisuudella" eli sillä mitä tekee vapaa-ajalla. Ei sillä kuinka paljon lajitteeniä saa. Miksi lapsi on kömpelö? Enemmän olisin siitä huolissaan kuin mistään muusta. Pitäiskö teidän perheenä keksiä jotain liikunnallista tekemistä? Pitäiskö lasta kannustaa liikkumaan (ulkoleikit, pyöräily, kiipeily, uiminen ym.). Ei mitkään lajitreenit riitä tuon ikäisen lapsen liikunnaksi ja kehittämään motoriikkaa ja kuntoa. Liikuntaa pitäisi tulla monta tuntia päivässä. Tytöt varsinkin helposti jäävät tekemään rauhallisia juttuja, jos heitä ei kannusta fyysisempään tekemiseen. Nyt vaan alatte koko perhe liikkumaan enemmän ja kannustamaan lasta kehittämään motoriikkaa (kaikki siis leikin ja yhdessäolon varjolla).

Lähettäjä: Snipper 
Päivämäärä:   14.9.24 12:26:35

Tämähän se on kaikkien lajien syöpä, lapsista halutaan poimia seuran tulevat tähdet ja potentiaaliset heti kun se on mahdollista. Harrastaa ei voi harrastamisen ilosta, ja potentiaalisista ruoskitaan kaikki irti siihen pisteeseen asti että menee kuppi nurin ja lopetetaan.

Valmentajan kanssa keskustelu joukkueen tavoitteista ja täytyy myös kysyä kannattaako harrastamisesta maksaa jos tavalliset, ei niin lahjakkaat lapset ovat toisen luokan kansalaisia.

Kaverin lapset ovat harrastaneet paljon eri asioita. Ratsastus loppui toisella kun mielenkiinto lopahti etenemisen puutteeseen. Nykypäivän "hevosystävällinen" talli missä kahdessa vuodessa laukkaamaan pääsivät vain ne, jotka kävivät kesät toisella tallilla ratsastamassa. Samaan paikkaan jumahtaneet eivät tehneet mitään uutta sen jälkeen kun opettelivat keventämään.

Toisella loppui baletti kun satubaletissa vaadittiin esiintymään (ei olisi halunnut) ja siitä seuraavalla "tasolla" alkoi piiskaaminen eteenpäin. Lajista vietiin siis kaikki hauskuus. Yleisurheilukin tuntuu olevan piinallista kun ensin saa harrastaa kaikkia lajeja ja sitten jo 8v pitäisi päättää mitä lajia alkaa erityisesti treenata, eli ei hauskaa ja vaihtelevaa, ja sehän loppui siihen.

Toinen on vielä jaksanut koripallon, ja toinen uinnin, mutta eiköhän ne milemmilta lopu yläkouluinäisinä eli vuoden-parin sisään.

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   14.9.24 12:27:37

Aika kieroutunut ajatus KIELTÄÄ lapselta harrastus koska äidistä tuntuu liian pahalta katsoa kun lapsi ei tajua olevansa huono.

Lapsella on kivaa ja hän haluaa kehittyä lajissa vaikka ei ole kamalan hyvä. Tämähän on mahtavaa! Etsikää lapselle sopiva tapa harrastaa, jos nykyinen joukkue ei sovi hänelle. Tai anna jatkaa joukkueessa jos lapsi haluaisi vaikka yrittää vaativampiin treeneihin ensi vuonna!

Äiti laittaa vaikka silmät kiinni treeneissä jos meinaa ahdistaa.

Lähettäjä: - 
Päivämäärä:   14.9.24 12:30:06

No älä nyt lopettamaan käske jos tyttö tykkää lajista, vaikkei hyvä siinä olisikaan. Lapselle voi myös sanoa suoraan, että kaikki kehittyvät eri tahtia, ja siihen vaikuttaa moni asia. Tärkeintä on kiinnostus lajia kohtaan ja harrastaa voi ja kannattaa, vaikkei lahjakas olisikaan.

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   14.9.24 12:35:37

Voitaisiin kieltää kaikki kilpailu ja valmennustoiminta alle 16 vuotiailta, sairaaksi on harrastukset menneet.

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   14.9.24 12:36:29

Ainahan on oltava huonoja, muuten ei ole hyviä. Vaikka näin ei saisi olla.

Lähettäjä: K 
Päivämäärä:   14.9.24 12:39:30

Joukkue lajeissa karsitaan aikaisessa vaiheessa ne jotka saa jatkaa joukkueessa. Jääkiekossa etenkin. Lapsenlapseni 8 v olis halunnut alkaa harrastamaan laja kun muuttivat paikkakunnalle, soitin paikalliseen seuraan ja kerroin halukkuudesta alkaa harrastamaan. Tylysti sanottiin, että luistelemaan voi tulla muttei saa pelata. No se kiinnostus loppui siihen.

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   14.9.24 12:42:08

On kyllä sulaa tyhmyyttä ajatella noin.
Toisin sen sijaan jonkun toisen lajin tämän vierelle täydentämään.

Eikö kellekään tule mieleen että kömpelyys ja huonous voi johtua vaikka kasvuvaiheesta? Ihminen voi muuttua hyvinkin paljon kasvaessaan ja taidot/motoriikka kehittyvät eri tahtiin ja paranevat niitä harjoitettaessa.

Lasten tulisi treenata monipuolisesti useita erilaisia lajeja, sieltä vahvuudet löytyy.

Muistan yhden aasialaisen naisen kirjoituksen aasialaisen ja länsimaalaisen kulttuurin eroista. Hän sanoi ettei heillä höpötetä lahjakkuudesta jatkuvasti. Jos on huono, se on harjoittelun puutetta. Ei lyödä hanskoja tiskiin ja sanota ”ei meidän suvussa kukaan osaa matematiikkaa/kieliä/tanssia” tehdään vaan kovemmin.

Siinä on oma julmuutensa, mutta toisaalta myös toivoa ja uskoa ihmiseen. Sellaista sinnikkyyttä.

Lähettäjä: ... 
Päivämäärä:   14.9.24 12:46:00

Mä toivon, että tää on provo etkä tosissas kysy tällaista. Lapsille tekee hyvää kohdata myös pettymyksiä, mutta huomata, että omalla työllä on merkitystä. Tuon ikäisellä kyse voi olla siitäkin, että tarvitsee vain treeniä ja aikaa lisää - lapset kehittyvät niin eri tahtiin. Ei hänelle tarvitse luvata, että hänestä tulee maailmanmestaria, mutta jos lapsi nauttii lajista, niin on hyvä opettaa, että pitkäjänteisellä työllä voi kehittyä kuitenkin ihan hyväksi.

Mun isä oli juuri sellainen, että heti, kun en ollut vuodessa hyvä jossain, niin hän tuomitsi, ettei musta koskaan hyvää tulekaan. Aloitin lopulta aikuisena uudestaan lajin, josta lapsena pidin, vaikken ollutkaan hyvä siinä. Enkä ole edelleenkään mikään huippu, mutta opettajan mielestä kehittynyt nopeammin kuin hän on kuulemma nähnyt aikuisen koskaan kehittyvän. Mietin vain miten paljon iloa tuo laji olisi tuonut mulle, jos olisin saanut sitä harrastaa lapsena tai lopettaa vain omasta toiveesta.

Lähettäjä: ... 
Päivämäärä:   14.9.24 12:46:51

Ei @!#$, kahdeksanvuotias. Anna harrastaa omalla tasollaan.

Lähettäjä: .. 
Päivämäärä:   14.9.24 12:48:32

Oijoi, täytyy sanoa että nykyään kyllä ikävän paljon mennään verenmaku suussa ja kilpailut edellä jo lastenkin kanssa.

Siitä ratsastus on hyvä harrastus, että valtaosalta loppuu joka tapauksessa massit aikaisemmin kuin taidot niin alusta asti ei ole niin paineita menestyksestä. Kunhan pidetään hauskaa hevosten kanssa :D

Lähettäjä: Dark Jedi 
Päivämäärä:   14.9.24 12:49:55

Snipper: tuo on niin totta että melkolailla kaikissa lajeissa pitäisi jo hirmu nuorena erikoistua yhteen lajiin. On älytöntä että esimerkiksi yleisurheilussa ei alakouluiläiset voi harrastaa vähän kaikkea tai että tuonikäinen ei pysty harrastamaan vaikka jalkapalloa, yleisurheilua ja karatea samaan aikaan jos joka lajissa aletaan vaatia jo lapsilta erikoistumista ja sitoutumista moniin harjoituskertoihin viikossa, turnauksiin ja kisoihin. Plus että jo jotkut tokaluokkalaiset jaetaan jyviin ja akanoihin vaikka lapsuusajan "hyvyys", "lahjakkuus" tai "huonous" ei korreloi sen kanssa tuleeko lapsesta aikuisena huippu- urheilija. Hyvin harvadtahan loppupelissä tulee, edes niistä lahjakkuuksista.

Pelkästään se että lapsi pitää harrastuksestaan ja on innostunut lajista pitäisi riittää.

Lähettäjä: .. 
Päivämäärä:   14.9.24 12:50:45

Aloittaja selvittää nyt ensin itselleen sen että pelkääkö oikeasti kertoa, että tytön taidot ei vielä riitä vai häpeääkö lastaan kun ei olekaan parhaiden joukossa.

Nimittäin tuollaiset lopettamispuheet kuulostaa enemmän siltä, että aloittajaa hävettää ja on otse pilaamassa omalla ajatusmaailmallaan tytön harrastuksen.

Lähettäjä: S 
Päivämäärä:   14.9.24 12:58:37

"Ei @!#$, kahdeksanvuotias. Anna harrastaa omalla tasollaan."

Tämä. Tuon ikäiset kehittyy omassa tahdissa ja toisiin vertaaminen on täysin turhaa. Anna harrastaa siinä ryhmässä ja sillä tasolla mikä lapselle on sopiva. Kenenkään etu ei ole liian vaativa tai liian helppo ryhmä.

Omat lapset harrastaa myös joukkuelajia. Vanhempi on aloittanut 3 vuotta myöhemmin kuin puolet joukkueesta. Itsestään selvää, ettei ole samalla tasolla näiden pidempään pelanneiden kanssa ja ymmärtää sen itsekin. Joukkue on kuitenkin jaettu niin, että jokaiselle löytyy itselle sopiva ryhmä ja ryhmien välillä on myös liikkuvuutta eli jokainen pääsee myös niihin vaativampiin tapahtumiin mukaan.

Nuorempi sitten taas on se ns lahjakas, joka on ollut omassa joukkueessaan alusta asti mukana. Alun kömpelyyden jälkeen eteni harppauksin joukkueensa vahvimpiin ja oli valovuosia suurinta osaa edellä eskari-ikäisenä. Nyt vuotta myöhemmin tilanne onkin tasoittunut ja moni muu on ottanut kehityksessä kiinni. Ei olekaan enää parin tähden porukka vaan oikeasti osaava ja toimiva joukkue. Toisille se kehityspomppu vaan tuli myöhemmin ja toisille on vasta tulossa.

Lähettäjä: Äippä 
Päivämäärä:   14.9.24 13:08:21

Kiitos kommenteista. Joku kehoitti miettimään, miksi lapsi on kömpelö. Vastaan siihen ensin: en tiedä. Meillä on toinenki lapsi, joka on motorisesti taitava, oppi tosi nopeasti pyöräilemään ja pyöräilee nyt esimerkiksi sujuvammin kuin tyttäreni. Tyttö oppi myös uimaan pari vuotta ikätovereitaan myöhemmin, vaikka oli uimakoulussakin. Liikutaan yhdessä perheenä ja kannustetaan lapsiakin liikkumaan.

Tässä lajissa ei ole mahdollista vaihtaa seuraa ja tiedän että jos ehdotetaan nuorempien seuraan siirtymistä, on se tytön harrastuksen loppu ja viimeinen silaus itsetunnon murskaamiselle. Hän voi jatkaa nykyisessä joukkueessaan, kyse ei ole siitä. Kyse on siitä, että tyttö ei aidosti näe olevansa huonompi pelaaja, eikä ymmärrä miksi toisia tyttöjä on kysytty yhteisiin treeneihin sarjaa pelaavien kanssa.

En myöskään yritä suojella lasta kaikilta maailman pettymyksiltä, mutta tämä pelaaminen on hänelle sydämen asia ja haluaisin pehmentää pudotusta edes vähän hänen itsetuntonsa suojelemiseksi.

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   14.9.24 13:17:45

Olen sanaton. Omiin lapsuuden traumoihini lukeutuu ne kerrat, kun vanhemmat ovat minulle pienenä lapsena sanoneet, että et osaa tätä, et ole hyvä tässä, sinä olet huono siinä ja tuossa. Tarkoitat aloittaja varmaan hyvää, mutta tuollaisella ohjailulla tuotat lapsellesi vain huonoja muistoja ja sitä huonoa itsetuntoa. Lapsi voi vielä kehittyä harrastuksessaan, ja jos ei kehity niin varmaan osaasitten aikanaan itse keryoa, ettei halua jatkaa.

Itse olin lapsena lahjakas piirtämään ja maalaamaan, ja minua siihen kannustettiin, mutta harrastuksena se hiipui kun en itse jaksanut siihen keskittyä ja sitä kautta kehittyä. Sen täytyy tulla omalla painollaan, mikään ei ole kamalampaa ja murskaavampaa kuin se, kun vanhempi tulee sanomaan, että "olet huono, et osaa tarpeeksi, ei kannsta edes yrittää".

Lähettäjä: .. 
Päivämäärä:   14.9.24 13:21:32

Äidin tehtävä on nähdä lapsensa parhaana, joukkueen valmentajan tehtävä on kertoa, mitä pitäisi parantaa, että pääsee sinne muiden mukaan.

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   14.9.24 13:23:15

Nää on surullisia asioita. Oma lapsi kokenut nämä jalkapallossa ja siinä ei tosiaan ole kyse vanhempien osallisuudesta vaan siitä, että tehdään nopeasti ne kilpa- ja harrastejoukkueet. Kaikki eivät pääse kilpaan :(

Lähettäjä: Ennea 
Päivämäärä:   14.9.24 13:30:25

No onko eroa harrastusvuosissa joihin vedota? Tytölle kyllä tullaan muidfn puolesra kertomaan että ei ole yhtä hyvä, valitettavasti. Kertoisin kyllä että parhaat pääsee pelaamaan ja korostaisin että tämän hetken tilanne. Tsemppaisin tyttöä treenaamaan enemmän, myös niiden nuorempien kanssa että pääsee jatkossa pelaamaan.

Lähettäjä: Äippä 
Päivämäärä:   14.9.24 13:33:02

Tämäpä, olen itsekin ollut aika huono liikunnallisessa lajeissa, mutta eipä mua kiinnostanutkaan joukkuelajit. Enkä todellakaan halua, että lasta satutetaan tässä asiassa aikuisten taholta.

Ja tässä ei todellakaan vanhemmalla ole kauheasti sananvaltaa. Eikä valmentajan tarvitse kertoa, mitä pitäisi parantaa, näen sen itsekin kyllä.

Tyttärenikin joukkueessa kaikki on aloittanut samaan aikaan ja joukosta erottui heti ne luonnostaan lahjakkaat. Sitten on pari tyttöä, jotka ovat kehittyneet huimasti (joita on nyt pyydetty mukaan vanhempien tyttöjen joukkueen harjoituksiin ja peleihin.)

Sekin loukkaa, että valmennuksessa tiedettiin, että tyttäreni on halunnut lisätreenejä. Oikeastaan hän on ainoa kuka niitä on kysellyt. Ja sitten ei sanallakaan edes hiiskuttu, että nyt on kyselyt tehty vaikka niin iloisesti luvattiin palata asiaan. Sitten vaan kuultiin asiasta muilta tytöiltä.

Lähettäjä: Äiti 
Päivämäärä:   14.9.24 13:37:45

Kahden jalkapalloilijan vanhempana olen ehdottomasti sitä mieltä, että eniten kehittää itselleen sopivalla tasolla pelaaminen ja harjoitteleminen. Kaikki ei pääse kilpaan, mutta kuinka kivaa olisi päästä kilpaan ja jäädä siellä täysin muiden jalkoihin, olla aina se huonoin? Sekö sitä lasta motivoisi ? Tai se, että kilpatason pelaajat tasapuolisuuden vuoksi peluutettaisiin harrasteessa, jolloin muilla ei olisi asiaa pallon lähellekään?

Kaikki ei pääse suoraan kilpaan, mutta kaikilla pitäisi olla mahdollisuus kehittyä omalla tasollaan ja sitä kautta päästä sinne kilpaan.

Omista toinen pelaa harrasteessa ja saa siellä sopivasti onnistumisia ja haasteita. Kehittynyt huimasti viimeisen puolen vuoden aikana. Ei edes haaveile kilpatasosta, koska pelit on jo tosi kovia ja vaatii myös sitoutumista paljon enemmän mitä lapsi tällä hetkellä haluaa.
Toinen pelaa kilpatasolla ja ehdottomasti sinne tasonsa perusteella kuuluukin. Itse kuitenkin kokee, että tällä hetkellä pelaisi mieluummin haasteessa, koska kilpatason pelit on jo tosi kovia eikä omasta mielestään onnistu siellä. Valmennus toteuttaa toivetta mahdollisuuksien mukaan, koska se tekee itseluottamukselle hyvää. Joukkueessa ryhmät ei ole lukittu vaan kilpa- ja haastetasoilla pelaajat menee ristiin, samoin haaste- ja harraste. Näin molempien joukkueissa. Kyseessä alle 12-vuotiaat.

Lähettäjä: hww 
Päivämäärä:   14.9.24 13:45:54

Miksi lisätreeneihin valitaan osaamisen eikä motivaation perusteella? Lapsilla urheilun pitäisi olla kivaa eikä kovaa kilpailua.

Kysyisin siis valmentajalta, että miksi lapsi, joka haluaa treenata, jätetään ulkopuolelle.

Lähettäjä: Hups 
Päivämäärä:   14.9.24 13:50:27

Urheileminen ja liikunnallisuus valmistavat lapsia elämään monin tavoin. Paitsi tuo fyysinen puoli myös mieli tarvitsee kehittyäkseen haasteita, pettymyksiä, onnistumisia, tahtoa yrittää. Yhdessä ikätovereiden kanssa oppii hahmottamaan itseään suhteessa muihin. Eli todellisuutta. Ehkä meidän aikuisten tärkein tehtävä onkin osata sopivassa suhteessa kannustaa, lohduttaa ja patistella kohtaamaan elämän ilot ja surut.
Tosiaan vielä kun lapsi on itse motivoitunut johonkin, on vanhemmuus helppoa. Miten tukea yrittämistä myös ikävissä tilanteissa on se vaikeampi osuus.
Onko lajissa tarjolla jotain sekajoukkuetta jossa selkeästi vaan harrastetaan hyvänmielen eikä niinkään kilpailemisen vuoksi. Nykyäänhän ainakin aikuisille on puulaakijoukkueita joissa voi käydä kun itselle sopii.

Lähettäjä: sad but true 
Päivämäärä:   14.9.24 14:01:10

Lähettäjä: hww
Päivämäärä: 14.9.24 13:45:54

Miksi lisätreeneihin valitaan osaamisen eikä motivaation perusteella? Lapsilla urheilun pitäisi olla kivaa eikä kovaa kilpailua.

Ikävä kyllä kilpaurheilussa ei motivaatio ja kiva ole etusijalla, edes lapsilla…

Lähettäjä: Ennea 
Päivämäärä:   14.9.24 14:11:01

"Lähettäjähww

Päivämäärä14.9.24 13:45:54

Miksi lisätreeneihin valitaan osaamisen eikä motivaation perusteella? Lapsilla urheilun pitäisi olla kivaa eikä kovaa kilpailua.

Kysyisin siis valmentajalta, että miksi lapsi, joka haluaa treenata, jätetään ulkopuolelle"

Siksi kun isot tasoerot ovat erittäin haastavia valmentajalle treenejä suunnitellessa. Se heikoin on oijeasti edessä ja pilaa sen paremman mahdollisuuden kehittyä. Siksi on tärkeää että jokainen pelaaja saa yhteisten treenien lisäksi oman tason treenejä. Et voi harjoitella lujia syöttöjä jos kaveri ei saa mitään kiinni, 2-1 tilanteesta tulee 1-1 ja treenin merkitys muuttuu kun hyökkäävä pelikaveri jää joka potkulla viisi jälkeen.

Tämä yleisesti, selityksenä.

Lähettäjä: Ennea 
Päivämäärä:   14.9.24 14:15:15

Aloittajan tapauksessa lisätreenit on näille taitavimmille joihin aloittajan lapsi ei siis vielä ole riittävän hyvä. Kun jaksaa treenata niin ihan varmasti niihinkin ovet avautuu. Se että jää jalkoihin eikä pysy perässä ei palvele ketään eikä siinä se heikoin opi lajitaitoja kun kaikki energia menee perässä pysymiseen. Kun perusteet on hallussa voi jo tuon ikäisellä teetättää vaativampaa lajitreeniä.

Lähettäjä: Öh 
Päivämäärä:   14.9.24 14:21:54

Luultavasti mukaan pyydetyt ovat ns,kylän kermaa.

Lähettäjä: - 
Päivämäärä:   14.9.24 14:22:55

Niin, mieti, hienomotoriikaltaan kömpelö ja harvoin liikunnasta innostuva lapsi kerrankin innostuu jostain, josta olisi hyötyä vanhoille päiville asti - hienomotoriikkaa haastava ja kehittävä harrastus on paras asia, mitä voi tuollaiselle lapselle tapahtua. Monta kehitysvuotta edessä ja voi olla että kiinnostavan harrastuksen tuella se kehitys nousee muiden tasolle humahtaen vuoden, parin päästä.

Autistisena aikuisena tunnen usein kiitollisuutta siitä että liikuin lapsena paljon ja harrastin hienomotoriikkaa vaativia asioita; ratsastusta, piirtämistä ja kaikkea kehoa haastavaa esteiden hyppyä, kiipeilyä ja mitä lie. Olen oikeasti todella kömpelö, hahmotan kehoani ja tilaa ympärilläni äärimmäisen huonosti ja olen oikea kävelevä katastrofi - mutta tuo pohja rakentui nuorena ja on edelleen taito mikä auttaa arjessa paljon. On itsetuntoa kasvattavaa löytää asia jolla voi kehittää sitä heikkouttaan yli odotusten.

Nykyäänkin mm. jöngloorailen ja kehitän vasemman käden koordinaatiota esim. hampaiden pesemisellä ja arkiasioiden tekemisellä väärällä kädellä, koska kuten nuokin asiat, tämäkin auttaa ylläpitämään samoja taitoja ja tasapainoittamaan riskeebalia elämää oman kehon hahmotuksen haasteiden kanssa.

Todella surullista jos lopetat lapsen harrastamisen :( Olet ihan itse sitä mieltä, että tasoero olisi huono tai surullinen asia. Lapsi ei näe asiaa niin, kunnes joku aikuinen menee tämänkin asian sen päähän istuttamaan.

Lähettäjä: ### 
Päivämäärä:   14.9.24 14:36:52

Tämä on sairas vääristymä nykymaailmassa. Kaikki harrastusjoukkueet tähtää kilpailuihin. Miksi lapset ei saisi vain harrastaa ja liikkua, ilman että pitää kilpailla ja olla paras?

Lähettäjä: Ennea 
Päivämäärä:   14.9.24 14:46:54

Nykyään on tosi hyvin harrastejoukkueita. Oma kävi sählyssä ja oli aivan innoissaan kun "kaikki olivat yhtä huonoja kuin minä" Jää koulussa liikunnassa kuin paska rattaaseen, muut urheilijoita.

Tasojoukkueitakin on mutta niissä on usein se ongelma että vsnhemmat tietää lapsensa tadon valmentajaa paremmin.

Lähettäjä: Åppp 
Päivämäärä:   14.9.24 16:04:39

En lukenut kaikkia viestejä, mutta itse harrastin aikanaan taekwondoa. Olin tosi jäykkä, hidas ja huono. Kaikki muut olivat minua nuorempia ja notkeampia ja etenivät nopeammin aina eri vyö tasoille. Ei se minua, muita tai opettajaa haitannut. Tykkäsin lajista ja etenin omaan tahtiini. Tuohan on vaan lapsellekin kiva, kun on hyviä esikuvia.
Tilanne olisi eri jos kyse on joukkuelajista, jossain tiimi on yhtä vahva kuin heikoin lenkki.
Yksilölajia voi minun mielestä harrastaa aivan omaan tahtiin.

Lähettäjä: ex 
Päivämäärä:   14.9.24 16:36:44

Taisi olla ihan mainos aiheesta.

Lähettäjä: 123 
Päivämäärä:   14.9.24 17:05:27

Mikä nykymaailmassa on pielessä kun jokainen harrastus pilataan sillä että ei voi vaan harrastaa ja nauttia lajista juuri sillä omalla tasollaan. Aikuiset pilaa lasten harrastuksen kun valmennetaan ihan pieniä kuin aikuisia ja lajitellaan taitojen mukaan. Ja samaan aikaan hoetaan että ei saa syrjiä ja kiusata. Jep jep.

Lähettäjä: Äippä 
Päivämäärä:   14.9.24 17:21:00

Olisikin ollut ihanaa, jos tämän pienen, mutta tiiviin joukkueen toimintaan ei olisi puututtu. Tytöt ovat hyviä kavereitakin keskenään ja heillä on hyvä meininki.

Tuntui vaan kamalalta kun tytön hyvä ystävä joukkueen sisältä ilmoitti juuri ennen treeneijä tyttärelleni, että häntä oli kysytty toisen joukkueen treeneihin, mutta ei mene koska minun tyttäreni ei pääse. Johon minun tyttäreni alkoi ihmeissään inttämään, että kylläpäs pääsee. Ja hän tosiaan on luullut pääsevänsä (minäkin luulin), kun sellainen puhe oli viime keväänä.

Tämä on ollut itsellenikin ensikosketus joukkuelajien maailmaan ja surulliseksi vetää.

Lähettäjä: ... 
Päivämäärä:   14.9.24 17:36:11

Minä ymmärrän täysin aloittajan tuskan ja pohdinnat, eihän tuossa ole kuin hävittävää sekä vanhemman että lapsen kannalta. Nyt kun lapsen kaveri on jo mennyt kertomaan, ei tuossa enää voi valehdellakaan tai yrittää tilannetta mitenkään kaunistella, eli jotenkin lapselle pitäisi pystyä kertomaan, ettei päässyt mukaan ja pahoittaa tahtomattaan lapsen mieli.

Mutta mielestäni on kyllä tosi huonosti hoidettu myös seuran puolelta, jos epämääräisesti kerrotaan mahdollisuudesta, ja annetaan ymmärtää että halukkaat pääsee, ja sitten piilossa kuitenkin kysytään joitain lapsia mukaan. Lapsille paljon reilumpaa olisi järjestää vaikka treenien yhteydessä "karsinnat", jolloin mukaan pääsemättömille voitaisiin ihan konkreettisesti ja kannustavasti sanoa, että vielä et pääse mukaan, koska tarvitsee osata paremmin pallon kuljetus/luistella nopeammin jne. ja antaa siinä muutama konkreettinen kehityskohde, joita lapsi voi (jos haluaa) itse harjoitella. Konkreettiset asiat on paljon parempia pienelle lapselle, kuin joku epämääräinen "et ole liian hyvä vielä" tai pettymyksen tuottaminen piilottelemalla. Muiden lapsien pääsy kuitenkin selviää kaikille ja lapsi ei osaa hahmottaa kokonaisuutta asioiden ympärillä ja välttämättä edes hahmota, miten joku muu on parempi kuin itse on.

Ymmärrän toki että oman tasoisten joukossa harjoittelu on kaikkein laadukkainta, mutta hoitamalla asia eri tavalla, kommunikoimalla selkeästi ja asettamalla jotkin kriteerit, voisi tilanne olla päinvastainen ja kannustaa lapsia harjoittelemaan ja yrittämään enemmän.

Lähettäjä: Dark Jedi 
Päivämäärä:   14.9.24 17:47:34

Ennea: läheskään kaikissa kaupungeissa ei ole edes pikkulapsille harrastus/ höntsäjoukkueita. Lisäksi lapsille ne tutut kaverit on tärkeitä. Siinä mielessä jos jo tuollaisia eka- tokaluokkalaisia aletaan eritellä eri porukoihin on älytöntä.

Lisäksi aloittajan kertoma tapa hoitaa asia on tökerö kuten edellä kolmipiste sanoikin.

Lähettäjä: Äippä 
Päivämäärä:   14.9.24 18:34:49

Kolmipiste osui asian ytimeen. Olen tosi pettynyt seuraan tapaan hoitaa asia.

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   14.9.24 20:18:51

Sehän on kasvatusta että opettaa, että taitoja voi saada harjoittelemalla. Lapsi opettelee sinnikkyyttä. Lapselle saa sanoa että lapsi x ja lapsi y osaavat tämän paremmin tällä hetkellä. He ovat harjoitelleet enemmän. Sinäkin voit päästä samaan kun harjoittelet vielä

Lähettäjä: ... 
Päivämäärä:   14.9.24 20:21:52

Anna palautetta seuran toiminnasta, mutta älä ylireagoi kieltämällä lasta harrastamasta.

Lähettäjä: .... 
Päivämäärä:   14.9.24 21:04:30

Ihanasti täällä kaikki puhuu seuran toiminnasta ja miten seuran pitäisi sitä ja tätä. Pienten lasten harrastuksia vetää yleensä ihan lasten vanhemmat ilmaiseksi hyvää hyvyyttään. Tai ainakin niin kauan, kun ne vähätkin aktiiviset kyllästyvät jatkuvaan valitukseen ja kitinään niiden vanhempien taholta ketkä ei tee muuta kuin tuo lapsensa treeneihin. Menkää te aikuiset mukaan sinne seuran toimintaan, niin tiedätte paremmin miten ja miksi asioita tehdään. Edistyneemmille on hyvä tarjota oman tasoisia harjoituksia ja heikommille samoin. Yleensä vanhemmat pahoittaa enemmän mieltään kuin lapset, jotka haluaisivat vaan harrastaa lajia, koska se on kivaa.

Lähettäjä: Äippä 
Päivämäärä:   14.9.24 21:13:44

Nelipisteelle tiedoksi, että olen ollut varsin aktiivinen toimija seurassa, jos se tähän jotenkin liittyy. :D

Hyvää keskustelua ja hyviä pointteja on tullut. Luultavasti teen juurikin näin, että kerron tytölle lisäharjoittelun tarpeesta, enkä ala ehdottamaan lopettamista. Seuralle annan kyllä todellakin palautetta tavasta jolla tämä hoidettiin.

Lähettäjä: ,.,. 
Päivämäärä:   14.9.24 21:16:54

Tämmöistä se näyttää olevan. Meidän tytön kilpajoukkue hajotetaan kohta. Heikommat jatkaa nykyisellä tasolla ja taitavammat siirtyvät seuraavaan kisasarjaan. Harmittaa monia, kun kavereita jaetaan eri ryhmiin. Toisaalta hyvä, että kukin voi harjoitella ja kilpailla paremmin oman tasonsa mukaan. Meillä joukkueen heikoimpia oleva lapsi ja häntä alettu nyt hiillostaa harjoituksissa, kun on heikompi. Valmentajat janoavat menestystä.

Lähettäjä: ,.,. 
Päivämäärä:   14.9.24 21:20:39

Olen varma, että lapsi haluaa kohta lopettaa, kun lapsi on alkanut huomata olevansa huonompi kuin toiset. Ikää 8v. Aloitettiin varalla toinen yksilölaji, missä saa edetä omaan tahtiin ja onkin alkanut pitämään siitä jo enemmän. Nämä lajit voimistelupuolella.

Lähettäjä: ... 
Päivämäärä:   14.9.24 21:49:36

Vaikka olisi kuinka vapaaehtoisia toimijoita, urheiluseuran vastuuroolissa olevan pitää ymmärtää miten pienten lasten kanssa toimitaan ja olla olematta ääliö. Pienet lapset voi olla todella eri kehitysvaiheissa eri-ikäisinä, osa on lahjakkaampia, osa kehittyy ja osa ei, ja ihan jo tulevaisuuden liikunta- ja urheiluinnon takia pitää olla reilu ja antaa lapsille ikätasoisesti palautetta.

Jos lapset kuitenkin käy harjoituksissa aktiivisesti, ei vaadi yhtään lisää järjestää esimerkiksi näytösluontoiset karsinnat halukkaille (voi toimia samalla ihan treeninä) ja sen jälkeen selittää jokaiselle ei-valitulle, että "pärjäsit hyvin tehtävässä x, mutta vanhempien lasten joukkueessa pitäisi pystyä juoksemaan kovempaa ja pystyä kuljettamaan palloa reippaammin pujottelutehtävässä". Voi se ulkopuolelle jääminen silti harmittaa, mutta todennäköisesti treeni-into säilyy edelleen, toisin kun silloin, kun salaseuratyyliin jätetään osa kaikessa hiljaisuudessa ulkopuolelle.

Ihan turha tappaa kenenkään treeni-intoa joukkuelajeissa tuon ikäisenä, kun osa lahjakkaista lopettaa kuitenkin, ei ollutkaan niin lahjakkaita(/treeni-intoisia) kuin aluksi ajateltiin ja osa jossain kehitysvaiheessa heikommin pärjäävistä onnistuukin treenaamaan ja kehittymään riittävälle tasolle. Varsinkin jos kyse on jostain jalkapallosta/jääkiekosta/cheerleadingista, jossa on eri rooleja erilaisille harrastajille.

Lähettäjä: Huoh 
Päivämäärä:   14.9.24 23:28:19

Tyttö on kahdeksan! Anna nauttia jokaisesta treenistä, ja kysy "oliko kivaa?". Se on ihan ainoa asia millä on mitään merkitystä. Katsokaa uudestaan sitten neljän vuoden päästä.

Lähettäjä: Äippä 
Päivämäärä:   14.9.24 23:48:03

Huoh: Kyllähän annankin nauttia, mutta seuran toimijat eivät.

Kolmipiste: kiitos hyvästä kirjoituksesta.

Onneksi tyttö käy myös partiossa ja nyt halusi aloittaa koulun omassa urheilukerhossa. Katsellaan hiljalleen mekin joku muukin laji vielä tähän rinnalle, koska uskon että nyt ei mene montaakaan hetkeä kun tytönkin silmät aukeavat tälle kuviolle.

Lähettäjä: Kp 
Päivämäärä:   15.9.24 00:09:19

Vaihtakaa joukkuetta ja samalla valmentajas

Lähettäjä: Kp 
Päivämäärä:   15.9.24 00:15:20

Tyttäreni harrasti joukkuelajia. Yhteishenki huono, valmentaja surkea. Joukkue hävisi kaikki pelit. Joukkue on niin hyvä kuin huono kuin huonoin palasja. Siksi kaikkia pitää kannustaa hyvään suoritukseen. Tyttäreni sai istua vaihtoaitiossa. Valmentaja suosi osaa pelaajista.Vaihdoimme joukkuetta, jossa tytärtä arvostettiin ja hyvä valmentaja. Pelin entistä joukkuetta vastaan voitimme 34-0. Entinen valmentaja ihmetteli joukkueelleen, miten paljon tyttäreni on kehittynyt ja miten hyvä on.

Lähettäjä: Öp 
Päivämäärä:   15.9.24 00:20:54

Vanhemman yks tärkeimpiä tehtäviä on "tuottaa" lapselle turvallisia pettymyksiä.

Lähettäjä: Ellen 
Päivämäärä:   15.9.24 03:22:55

Tuon ikäisillä lapsilla on hurjia eroja motoriikan suhteen ja voimalajeissa etenkin. Kysy mahdollisuutta päästä vuotta nuorempien treeneihin, jos tyttö itse sinne on halukas siirtymään tai osittain treenaamaan. Joskus isomman kasvun vaiheessa on hyväksi vähän höllätä, innostus ei kauaa kestä jos toiset pääsee etenemään hurjasti samassa joukkueessa. Onko koululiikunnan suhteen tullut ongelmia tai muuten liikuttaessa motoriikan? Seurailisin kyllä sitäkin, vaikka jotkut on kömpelömpiä kuin toiset koko alakouluajan.

Lähettäjä: P 
Päivämäärä:   15.9.24 08:40:41

Kuulostaa ikävältä. Meidän kummankin lapsen joukkueissa (jalkapallo) jokainen pääsee peleihin ja turnauksiin, mutta sopivan tasoisiin. Ei siis ole kilpa- ja harraste-jakoa, mitäs ihmeen järkeä siinä olisi, koska kyllä ne heikommatkin kilpailee ja ihan tosissaan, sillä omalla tasollaan toisia saman tasoisia joukkueita vastaan! Kaikki treenit ovat koko joukkueelle yhteisiä, ja ihan jokainen on tervetullut lisätreeneihin. Valmentajan ja joukkueenjohtajan tehtävä on huolehtia siitä että tarjolla on myös niitä alemman tason pelejä niille, joiden ei ole mielekästä osallistua ylemmän tason peleihin sillä hetkellä.

Ehkä tällä tavalla ei kehitetä yhtään maajoukkuepelaajaa, mutta saadaan muutama kymmenen reipasta, liikunnallista, pettymyksiä sietävää, yhteistyökykyistä nuorta.

Lähettäjä: K 
Päivämäärä:   15.9.24 08:43:07

Itse pelasin junnuna korkeammassa ikäluokassa oman ikäluokan lisäksi. Meitä oli muistaakseni 3, koska vanhemmassa ikäluokassa oli hieman liian pieni joukkue. Itse muistan, että vaikka olin omassa ikäluokassa parhaimmistoa (nopeus, voima, kestävyys, taito/tekniikka), niin kyllä se hyppy vanhempaan ikäluokkaan oli iso. vaikka minä ja nuo 2 muuta olimme fyysisesti isokokoisimpia (pitkiä, lihaksikkaista) ja vanhimmasta päästä omassa ikäluokassa. Siellä kun oli 1-4v vanhempia tyttöjä, jotka olivat fyysisesti paljon isokokoisempia ja luonnollisesti paljon pidempi harrastushistoriakin.

Ja ne treenit olivat paljon vaativampia, saati sitten pelit. Jos ei oman ikäluokan asiat suju vältttis vielä, niin ei sieltä vanhempien harjoituksista ja peleistä saa kun pahan mielen - et ehdi kertaakaan koskea pelivälineeseen, kun muut pyörittää sinua 100-0, olet merkittävästi hitaampi, et pysy perässä pelitemmossa, puoltaisommat tytöt vähän nojailee ja ottaa heidän mittakaavassa kevyttä kontaktia... Ja vanhemmassa ikäluokassa voi olla jo esiteini/teini-ikäisiä - heillä on enemmän kunnianhimoa, ei sinne haluta ketään muuten vaan pilaamaan heidän turnausta, ei huonoille pelaajille syötetä kun ei luoteta että selviäisi edes siitä jne.

Ymmärrän lapsesi harmituksen, mutta eikös hänen päätavoite pitäisi pelata omassa ikäluokassa? Lasten nostaminen vanhempaan ikäluokkaan on ns. Poikkeus, ei normi. Toki jos moni joukkueesta nostetaan, niin tuntuuhan se ikävältä. Itse miettisin, että onko haettavissa eroja esim iän, harrastusvuosien tms kautta, jota voisi nostaa lapselle? Tai hakea selkeitä kehittymisalueita (esim. pelivälineen hallinta tms), joihin keskittyä ja jotka voi mahdollisesti avata myöhemmin pääsyn vnhempaan ikäluokkaan? Voisi tietysti kysyä valmentajalta, saisiko osallistua vanhemman ikäluokan harjoituksiin muttei peleihin - sieltä voi tulla pienoinen shokki vastaan. Osa siitä selviää ja kehittyy nopeasti, osa lannistuu. Tunnet tyttäresi parhaiten, miten hän suhtautuisi, jos ei selkeästi osaa/pärjää?

Lähettäjä: .. 
Päivämäärä:   15.9.24 21:26:15

P, tai sitten tuolla juuri kehitetään niitä maajoukkuepelaajia. Nyt on tajuttu, että ketään ei kannata hukata liian nuorena. Nytkin jalkapallon huipputasolla pelaa niitä, jotka aloittaneet vasta 12-vuotiaana tai nousseet edustusjoukkueeseen 16-vuotiaana. Eivät ole olleet mitään tähtiä jo 10-vuotiaana. Suomessa mennään aivan liian nuorena tuohon valikointiin, ja sillä hukataan tulevaisuuden huippuja.

(Ehkä poislukien jotkut taitoluistelu ja telinevoimistelu, joissa tietyt taidot nyt vaan on opittava tosi nuorena, mutta jopa näissä lajeissa on (erittäin harvoja) poikkeuksia.)

Lähettäjä: Äippä 
Päivämäärä:   15.9.24 22:45:59

Ellen: Tyttö pitäisi varmasti todella alentavana nuorempiin siirtoa, kun on haaveillut pääsevänsä vanhempien treeneihin.

Tyttö on käynyt pienestä asti urheilukerhoissa ja nyt koululiikunnassa, mutta koskaan ei kukaan ole sanonut motoriikasta mitään. Kai hän kuitenkin on edennyt sitten jokseenkin ikätasoisesti., mutta selkeästi on hitaimmasta päästä. Lähti kävelemään rauhalliseen tahtiin ja oli heti tosi varovainen. Konttaaminen jäi välistä kokonaan, hän liikkui kierimällä ja ryömimällä ja nousi siitä suoraan jaloilleen. Hän on myös pitkä ja kasvanut aina +2 käyrällä pituuden suhteen.

Lähettäjä: .. 
Päivämäärä:   15.9.24 22:49:16

Kyllä se siitä kun kasvaa ja tulee ikää. Pitkät ja honkkelit kehittyy myöhään.

Jatkatta harrastusta ja tyttö kehittyy ajallaan tai löytää jotain muuta mielenkiintoista

Lähettäjä: Eräs 
Päivämäärä:   16.9.24 07:58:24

Anna sen lapsen nyt herran jestas harrastaa!
Ihan sama onko hyvä vai ei, hyvä kun harrastaa.