|
Lähettäjä: .
Päivämäärä: 16.9.24 11:59:00
Joo, voihan ihmissuhteiden vaikeus... Siitäkin voisi kirjoittaa vaikka kuinka pitkän esseen. Minullakin on tuota sitoutumisen vaikeutta ja liuta muitakin ihmissuhdeongelmia.
Aika hemmetin monta palikkaa naksahti kohdalleen kyllä ihmissuhderintamallakin, kun rupesin perehtymään adhd-juttuihin. Esimerkiksi itsellä hyperfokus saattaa kohdistua myös ihmisiin ja kun se iskee päälle, niin joku tyyppi pyörii mielessä 24/7 ja saatan olla tähän ihan epäterveen obsessoitunut. Onneksi yhden teini-iän ylilyönnin jälkeen opin kerrasta piilottamaan tämän muilta ihmisiltä etten vaikuta joltain hullulta stalkkerilta. Sitten se hyperfokus vaan jossain vaiheessa katoaa kuin savuna ilmaan niin kuin hyperfokuskiinnostuksille on tapana muutenkin käydä, enkä jälkeenpäin enää ollenkaan tajua mikä siinä ihmisessä oli niin ihanaa ja ihmeellistä.
Tässä vaiheessa sitä on jo oppinut, että itsellä on aika vahva taipumus kyllästyä ihan kaikkeen, ja niin kauheaa ja valitettavaa kuin se onkin, niin usein tämä koskee myös ihmisiä, oli kyse sitten ystävyys- tai seurustelusuhteita. Sen takia lyön nykyään aika lailla jarrua pohjaan heti jos näyttää siltä, että joku ihmissuhde meinaa kehittyä turhan läheiseen suuntaan, vaikka kyseessä olisi kuinka ihana ja kiinnostava ihminen. En halua satuttaa ketään oman hyvin suurella todennäköisyydellä vähintäänkin kausittain lopahtavan kiinnostukseni vuoksi, enkä toisaalta halua myöskään väkisin pitää moneen ihmiseen yhteyttä pelkästään jonkinlaisesta velvollisuudentunnosta (se on itselleni tosi kuormittavaa kaikkien muiden pakollisten velvoitteiden lisäksi). Olen huomannut hakeutuneeni elämäni aikana aika usein miesvaltaisiin porukoihin ja kenties syy on juuri tässä, että niissä suhteet (ja tarkoitan tällä siis täysin platonisia suhteita) on yleensä helpompi pitää jotenkin kevyempinä ja etäisempinä. Eikä porukassa niin haittaa, vaikka aina ei jaksaisikaan pitää aktiivisesti yhteyttä.
Ja sitten se hemmetin seksi. Olen miettinyt senkin suhteen, että mikä ihme minussa on vikana, mutta adhd antaa kyllä siihenkin selityksen. Kuten kaikki muukin elämässäni, tämäkin on ailahtelevaa. Joskus kiinnostaa, joskus ei. Adhd:ssa voi käsitykseni mukaan olla liitännäisenä joko yli- tai aliseksuaalisuutta (hyperseksuaalisuus ja hyposeksuaalisuus taitaa olla viralliset termit) ja itsellä taitaa kuppi kallistua enemmän tuonne aliseksuaalisuuden puolelle. Sitten taas kausittain saattaa seksi kiinnostaa ja paljonkin. Seksi voi olla kivaa, kiinnostavaa ja jännittävää, mutta en kyllä itse saa siitä irti mitään maatajärisyttävää fyysistä nautintoa. Olen yleensä enemmän oman pääni sisällä kuin kehossani, jos ymmärrätte mitä tarkoitan, ja tämä on varmasti osasyy tuohon, että seksi fyysisenä aktina ei usein tarjoa kovinkaan paljon. Pahinta kuitenkin on, jos seksi kestää liian pitkään ja kyllästyn kesken kaiken, vaikka alussa olisinkin ollut mukana. :D
Yhdessä asumista olen kokeillut kerran, sekään ei oikein mennyt nappiin. Esim. sellainen jatkuva pieni siivoaminen ja tavaroiden vieminen paikoilleen heti käytön jälkeen ei sovi itselleni yhtään, vaan vaatii jatkuvaa ponnistelua, ja ymmärrettävästi sekaisuuteni voi ärsyttää kumppania. Toisaalta minua taas ärsyttää, jos joudun kotonakin jatkuvasti skarppaamaan ja ponnistelemaan. Itse siivoan enemmänkin sillä tavalla, että ensin keräillään motivaatiota päivä-pari ja sitten siivotaan kämppä lattiasta kattoon yhtenä pyörremyrskynä (tässä edesauttaa, jos joku on tulossa kylään :D). Koti on minulle turvasatama maailmalta, se paikka jossa saan ihan rauhassa kuplaantua pääni sisälle ja hyperfokusoitua mihin haluan, ja valitettavasti itse ainakin huomasin ärsyyntyväni ja kuormittuvani, kun siellä kotona oli joku muukin häiritsemässä kuplaani, puhumassa tai koskettelemassa kuplan sisään ja monesti vielä ihan väärällä hetkellä. Olen parhaimmillani aika puhelias ja sosiaalinen ihminen, mutta kotona on saatava olla ihan vaan rauhassa omissa ajatuksissaan tai alkaa hermosto olla koetuksella.
Ja joo, kyllä minä itsekin tiedän, että sellaiseen perinteiseen parisuhteeseen ei minusta taida enää olla. Toivottavasti kukaan adhd-henkilön kumppani ei nyt säikähtänyt tästä kirjoittamastani, koska aika karmealtahan tämä kuulostaa. Nämä käytösmallit voivat kuulua adhd-neurotyyppiin tai olla kuulumatta, ei me kaikki tietenkään olla samasta puusta, vaikka luulenkin, että aika moni pystyy myös samaistumaan kirjoittamaani.
|