Lähettäjä: — 
Päivämäärä:   9.9.24 09:59:46

Yksi ei saa opiskeltua yliopistossa lainkaan, koska ahdistaa. Myös rästitehtävät ahdistaa, mutta niitä ei saa tehtyä pois, koska ne ahdistaa.

Toinen ei saa gradua kirjoitettua kasaan, vaikka kaikki materiaali ja taustatiedot on hankittu, koska ahdistaa.

Kolmas saikuttaa töistä jatkuvasti, koska ahdistaa.

Mikä tämä nykypäivän ahdistus oikein on? Tätä näkyy ihan kaikkialla, niin lähipiirissä kuin esimerkiksi somessakin.

Lähettäjä: Minerva 
Päivämäärä:   9.9.24 10:11:14

Tarkoituksettomuuden tunne, yleinen epävarmuus, tulevaisuuden usko puuttuu.

Ollaan kuin loppukesän työläisampiaiset kuningatarten lähdettyä pesästä.

Lähettäjä: ... 
Päivämäärä:   9.9.24 10:17:25

Ahdistus on muotisana joka on keksitty kuvaamaan kaikkea epämukavaa. Tästä oli juuri tutkimus, nykynuorisoa ahdistaa niin pirusti koska sana ahdistus kuvaa nykyään jotain mitä 15 vuotta sitten olisi kuvattu ihan eri tavalla eikä sanaa ahdistus käyttämällä. Se nuorten mielenterveyskriisi on siis keinotekoisesti tehty ongelma, kun nuori sanoo ahdistaa, aikuiset hyppää varpailleen että apua apua nyt on ihan hirveä kriisi menossa ja kohta se tappaa itsensä. Aikuiset ruokkii tätä "kaikki ja kaikkia ahdistaa" harhaa.

Ihan sama kuin teineille emojit merkitsee eri asioita kuin keski-ikäisille ja siitä seuraa kommunikaation ongelmia. Sana ahdistaa tarkoittaa eri sukupolville eri asiaa ja nuoret käyttää sitä sanaa päästäkseen helpommalla.

Lähettäjä: T 
Päivämäärä:   9.9.24 10:25:01

Olen tuota samaa miettinyt. Itse opiskelin kun lapset olivat pieniä ja jäi kyllä ihan viimeisen yön tunteihin jonkun opinnäytetyön loppuunsaattaminen. Silloin ajattelin että kylläpä kehtuutti, nyt varmaan sanoisin että ahdisti tuonkin asian tekeminen. Ja varmaan ahdistikin mutta 20 vuotta sitten en semmoista sanaa siihen ajan jaksoon osannut käyttää.

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   9.9.24 10:31:25

No, itsellä se on CPTSDstä lähtöisin.

Lähettäjä: Mies 
Päivämäärä:   9.9.24 10:42:59

"Mikä tämä nykypäivän ahdistus oikein on?"

Tarkoituksettomuutta, epävarmuutta, liikaa ärsykkeitä ja liikaa sosiaalista kilpailua.

Osa ihmisistä on vakaita olosuhteista riippumatta, mutta osa ihmisistä oireilee, kun kokonaiskuormitus kasvaa. Nykymaailmassa kokonaiskuormituksen määrä on niin suuri, että merkittävä osa ihmisistä on alkanut oireilla. Aikaisemmassa maailmassa ja työelämässä he olisivat pärjänneet, mutta nykyään heidän aivonsa eivät kykene käsittelemään kokonaisuutta.

Lähettäjä: <33 
Päivämäärä:   9.9.24 10:50:58

Kohta on parantoloita, joissa mediatulva poistetaan. Nuorille on jo näitä, mutta sinne pääsee vain huumekokeilijat. Ja eikös aikuisille alkoholisteillekin ole.

Sampo Mintun hevosloma luonnonrauhassa olis just hyvä. Rikkailta rahat pois! Oltas vaan normaalisti niinkö ennenvanhaan.

Lähettäjä: Dgy 
Päivämäärä:   9.9.24 10:54:06

Kirjoitin gradun valmiiksi aika tarkalleen 20 vuotta sitten. Silloin sanottiin, että ei saanut aikaiseksi mitään kun ei nappaa. Nykyään varmaan sanottaisiin että ahdistaa tai vieläpä muodikkaammin että prokastinoi. Toisin sanoen ei se yhtään kivempaa silloin ollut ja töiden saaminen jännitti kun suhteita ei ollut.

Lopulta sain gradun valmiiksi vain, koska tajusin että opintotuki pitää muuten maksaa takaisin. Kummasti ahdistus tai mikä lie hävisi. Vanhemmat eivät todellakaan olisi sitä minun puolestani maksaneet. Jätin paperit sisään juuri ennen viimeistä palautuspäivää, soitin professorille ja kerroin että tilanne on tämä. Totesi, että ei mitään rahoja takaisin maksella ja hän tarkistaa sen heti. En usko että luki edes sitä, antoi M:n ja toivotti hyvää jatkoa.

Tuolla se kirjahyllyssä pölyttyy eikä kukaan ole kysynyt. Sain töitäkin, toki pari ekaa työpaikkaa olivat aloittelijan huonostipalkattuja sellaisia.

Lähettäjä: ahdistaa todella 
Päivämäärä:   9.9.24 10:54:37

Koska pieneenkään virheeseen ei ole varaa, joka asia löytyy netistä. Anonymiteettiä ei ole, ja vaikka korjaat virheesi, se näkyy aina jossain, ja sinua voidaan rankaista ja nöyryyttää uudelleen ja uudelleen esim. maksuhäiriöstä.

Lähettäjä: Mies 
Päivämäärä:   9.9.24 10:57:36

"Kirjoitin gradun valmiiksi aika tarkalleen 20 vuotta sitten. Silloin sanottiin, että ei saanut aikaiseksi mitään kun ei nappaa."

Tuohon aikaan opiskelu oli ihan toista kuin nyt. Nykyään nuoret tungetaan kilpailuputkeen jo nuorena ja opinnot ovat ihan toisella tapaa rajattuja kuin 20 vuotta sitten.

Mitä enemmän on painetta ja pakkoja, sitä enemmän on ahdistusta. Olen yksi niistä gradun venyttäjistä. Valmistumiseni kesti 14 vuotta. Kävin välillä töissä, välillä matkustelin, välillä vaihdoin pääainetta, sitten taas matkustelin, kävin töissä ja lopulta sitten sain opinnotkin kasaan. Mitään painetta ei ollut, koska pakkoakaan ei ollut.

Lähettäjä: N 
Päivämäärä:   9.9.24 11:01:08

Liian kova kokonaiskuormitus.

Digitaalinen lobotomia on yhtä huono rentoutumiskeino kuin alkoholi. Ärsyketulvassa mieli ei saa palauttavaa ja motivaatiota herättävää tylsistymistä.

Itsepalveluyhteiskunnassa ei ole tukea asian osaavista asiakaspalvelijoista, vaan joka asiassa pitää itse ihmetellä ja selvittää miten minkäkin asian saa ylipäätään hoidettua. Ihmiskunta on menestynyt juuri yhteistyön mahdollistamalla erikoistumisella eri tehtäviin, nyt se taantuu, kun kaikkien pitää yksinään hoitaa kaikki itse.

Ja tieto lisää tuskaa. Tietotulva puskee jokaisen silmille ennen näkemättömällä intensiteetillä. Ei vielä minun nuoruudessa parikymppiset, saati teinit, lukeneet uutisia juurikaan. Harvaa kiinnosti maailman meno. Nyt sitä työnnetään välkkyvältä näytöltä suoraan verkkokalvoille jo ala-asteikäisille aamusta iltaan.

Vallitsevassa todellisuudessa olisi suoranainen ihme, jos ihmisiä ei ahdistaisi. Mielenterveysoireet on monissa tapauksissa täysin terve reaktio epäterveeseen elinympäristöön. Terveydenhuollon mahdoton haaste on erottaa oireilijoista, milloin mieli reagoi sairaalla tavalla normaaleihin asioihin ja milloin normaalilla tavalla sairaisiin asioihin.

Lähettäjä: -- 
Päivämäärä:   9.9.24 11:10:03

Nykypäivänä myös yhä useammin törmää siihen ajatustapaan, että mikään ei ole henkilön oma vika. Jos henkilö on ylipainoinen, syynä on suolistohormonit, työelämästä johtuva stressi, ruuhkavuodet tai joku muu syy. Jos henkilö ei jaksa opiskella, syynä on opintojen kuormittavuus, kouluympäristön häly, diagnosoimaton adhd, kilpailu ja arvostelu. Jos työt rasittaa, syy löytyy työympäristöstä: ei ole panostettu tarpeeksi työntekijöiden hyvinvointiin, vaaditaan liikaa, esimies on ikävä.

Mihinkään syynä ei ole se, että ihminen ei harrasta liikuntaa, katsoo Tiktokia parikin tuntia päivässä, syö jatkuvasti liikaa sokeria, ramppaa baareissa tai harrastaa sataa asiaa eikä ehdi nukkumaan kuin 6h yössä.

Tähän päälle kun ihmisille jatkuvasti hoetaan sitä, että työelämä on ahdistavaa, koulu on ahdistavaa, ylipaino johtuu tekijöistä joihin on vaikea vaikuttaa, niin eihän se ole ihme, että ihmistä ahdistaa.

En yhtään kiistä sitä, etteikö olisi ihmisiä, joilla on oikeasti ahdistusta, adhd:ta ja muita arkista elämää hankaloittavia asioita.

Mutta veikkaan että monella ahdistus on täysin opittu asia. Kun lapsesta asti oppii epäterveelliset elämäntavat eikä opi ottamaan vastuuta itsestään, sitä on hyvin vaikea oppia aikuisenakaan.

Lähettäjä: -- 
Päivämäärä:   9.9.24 11:15:04

Nimimerkin N kirjoitus on minusta tavallaan hyvä esimerkki siitä, mitä kirjoitin edellisessä kommentissani heti N:n kommentin perään.

Sen sijaan, että ihminen itse ottaisi vastuuta itsestään/lapsistaan, sysätään vastuu muille.

Aikuisena on täysin itse valittavissa, mitä tietoa katsoo. Ei ole mikään pakko jatkuvasti seurata tietotulvaa esim. selaamalla nettiä tai somea. Se on ihan puhtaasti ihmisen oma valinta. Sitä voi etsiä muita rentoutumiskeinoja kuin digitaalisen lobotomian. Se on ihmisen omissa käsissä valita toisin!

Lapsi ei tietenkään itse osaa tehdä järkeviä valintoja, joten vanhemmat voivat valita lapsen puolesta. Lapsella voi olla ruutuaika ja ne ruudut ja varsinkin esim. nopeaa virikettä antavan somen tai liian raskaat uutiset voi kieltää. Tämä on vanhempien käsissä oleva asia.

Mutta sen sijaan että ihmiset myöntäisivät, että he ise valitsevat sen, että katsovat jopa useita tunteja päivässä somea ja muuta nettia, syytetään tästä jotain muuta.

Lähettäjä: Mies 
Päivämäärä:   9.9.24 11:18:41

"Aikuisena on täysin itse valittavissa, mitä tietoa katsoo."

Ei todellakaan ole. Ihminen on äärimmäisen voimakkaasti ohjautuva. Ohjautuvuus perustuu sekä biologian perustalle rakentuviin ärsykkeisiin että sosiaalisuuteen. Ihminen on aivan äärimmäisen riippuvainen ympäristöstään. Mitä tekee yhteisö, sitä tekee myös yksilö.

Esimerkiksi se, että koko läntinen maailma läskistyy valtavaa tahtia ja että Suomessakin jo kolme neljästä on ylipainoisia, on seurausta ihan vain siitä, että biologinen koneistomme on luotu hyödyntämään kaikki energiapitoinen ravinto.

Vaikka kuinka kokisimme, että meillä on tahto, niin suuressa kuvassa emme pysty vastustamaan biologiaamme.

Nettiriippuvuudesta kärsii vähintään kolme neljästä suomalaisesta. He selailevat nettiä silloinkin, kun siihen ei ole mitään tarvetta ja kun tehtävänä olisi jotain paljon järkevämpää. He häiriintyvät netin ärsykkeistä. Kun pitäisi opiskella, tekee mieli mennä nettiin. Kun haluaisi lukea kirjaa, netti pakottaa kurkkaamaan. Riippuvuutta tämäkin, ei mitään valitsemista.

Lähettäjä: … 
Päivämäärä:   9.9.24 11:24:07

Nykyään ei kestetä yhtään epämukavuutta, kaiken pitäisi olla kivaa ja rentoa, myös opiskelun ja työnteon. Muuten ahdistaa ja pitää jäädä työnantajan maksamalle saikulle.

Lähettäjä: JJ 
Päivämäärä:   9.9.24 11:26:08

Ollaanhan tässä ilmastonmuutoksen kanssa vähän niinkuin Titanicissa, jäävuoreen on törmätty ja nyt vain odotellaan koska upotaan. Ihme olisi jos ei yhtään ahdistaisi.

Varmasti ahdistus on muotitauti ja yleispätevä ilmaisu monelle ikävälle tunteelle, mutta kyllä tässä ajassa ja yhteiskunnassa on paljon henkisesti raskaita piirteitä. Yksilökeskeisyys: jokainen on oman onnensa seppä ja jos ei onnistu saa syyttää vain itseään. Standardit hyvälle elämälle on nousseet, pitäisi olla hyvä koulutus, hyvin palkattu vakituinen työ, omistusasunto, mökkiä, perhettä jne. Silti noihin pääsy on vaikeutunut huomattavasti. Samaan aikaan ihmisyksilö koordinoi omaa paikkaansa yhteiskunnassa hyvin yksin, suvun vanha viisas ei tule osoittamaan suuntaa.

Sitten on vielä aivoja rasittava työelämän hektisyys ja paineet, vapaa-ajalla aivoja pommitetaan viihteellä eikä tyhjiä hetkiä pääkopan joutokäynnille ei juuri siedetä. Fyysistä rasitusta ja rentoa kanssakäymistä ystävien ja perheen kanssa tulee suurella osalla aivan liian vähän.

Lähettäjä: Tina 
Päivämäärä:   9.9.24 11:26:29

Maailma on todella erilainen kuin vaikka 20 v sitten. Nuorilla on aivan erilaiset haasteet ja paineet niskassa mitä silloin joskus ennen. Ja se aiheuttaa myös erilaisia ongelmia.

Lähettäjä: - 
Päivämäärä:   9.9.24 11:26:58

Kai nykyihmisen hermorakenne on jotenkin heikentynyt, ei kestetä enää mitään mihin joutuu hieman panostamaan.

Lähettäjä: … 
Päivämäärä:   9.9.24 11:27:13

Tutulta kuulostaa.

Ei se ole herkkua tehdä kokoaikaisesti työtä, jota vihaa ja joka aiheuttaa pahan ”bore-outin”, jokaisen työpäivän jälkeen on ihan aivokuollut olo kun ei ole järkevää, kiinnostavaa tai haastavaa tekemistä. Tämän vuoksi opiskelen avoimessa yliopistossa samanaikaisesti, jotta elämä olisi joskus parempaa. Pitkiä päiviä tulee näistä. Tähän päälle sitten perhe-elämä, harrastukset jne.

Ei ole kivaa, mutta ei ole vaihtoehtoja. Väsyttää joo mut kyl se tästä. Enkä ole kyllä aiemmissakaan töissä tajunnut saikuttaa tai irtisanoutua tyhjän päälle jos työ ei olekaan miellyttänyt. Tai edes hoksannut, että opintoja ei ole pakko suorittaa vaikka olisi kursseille ilmoittautunutkin. Kai sitä on ihminen vähän typerä kun ei tällaisia edes tajua.

Ja olen 30 v., eli hyvinkin elänyt nuoruuteni tässä some-maailmassa.

Lähettäjä: Nyyh 
Päivämäärä:   9.9.24 11:28:15

No sain syöpädiagnoosin ja kyllä ahdistaa. Ei auta yhtään kun kaikki ympärillä sanovat että kyllähän siitä paranee. Kyllähän siihen kuoleekin joka vuosi moni. Eikä auta sekään kun kaikki kertovat omat kremppansa - että mitäpä syövästä kun monilla on astmaa, diabetesta, vaihdevuosia ja nivelsärkyjä. Että ei saa mistään ahdistaa tai on luuseri. Se vielä ahdistaa lisää.

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   9.9.24 11:28:18

On ihan hienoa että täällä on paljon ihmisiä jotka ei ole koskaan kokeneet lamaannuttavaa, invalidisoivaa ahdistusta. Sellaista joka tekee olon sellaiseksi että pitää vaan yrittää olla huutamatta kurkku suorana kauhusta. Hiki valuu, silmissä sumenee, vatsa on löysä, kädet ja jalat tärisee, ääni tärisee, syke hakkaa niin ettei meinaa muuta kuulla. Väitän että kukaan teistä ei tuossa tilassa pystyisi opiskelemaan tai tekemään työtä, kaupassa käyminenkin on todella haparoivaa ja tuskaista.

Te olette onnekkaita, muut eivät ole laiskoja tai heikkoja.

Lähettäjä: Kansas 
Päivämäärä:   9.9.24 11:37:03

Monilta nuorilta ja nuorilta aikuisilta puuttuu nykyään kyky sietää epämukavuutta. Koulussa ei haluta pitää esitelmää tai edes paikaltaan viittaamalla puhua muiden kuullen, koska sellainen jännittää eli saa sykkeen nousemaan, ehkä punaa poskille ja kenties jopa ääni värisee ja vähän kädet tärisevät. Minun kouluaikoinani koettiin ihan samoja tunteita, mutta ei olisi tullut mieleenkään ehdottaa opettajalle, että jätän sitten vain tehtävän tekemättä tai teen sen jollain korvaavalla tavalla. Epämukavuus siedettiin, jäätiin henkiin ja usein myös kasvatettiin mukavuusaluetta. Opittiin ennen kaikkea, että kaikki ei ole aina kivaa ja helppoa, mutta se ei tarkoita, että kaikki ei-kivat ja ei-helpot asiat voisi jättää tekemättä.

Tämä epämukavuuden tunne nykyään sitten sanoitetaan niin, että "ahdistaa", kun ennen sanottiin, että jännittää, en tykkää, oispa jo ohi, hyhhyh kun huomenna on se esitelmä tai muu asia X. Asiat ovat joko kivoja, neutraaleja tai ahdistavia.

Ja toinen on ihan varmasti tuo, että mikään ei nykyään ole yksilön oma vika. Minulle on lukioikäinen oppilas selittänyt, että no kun mulla on tää ADHD, kun moitin tehtävien tekemättömyydestä. Oppilaalla oli alettu tutkia ADHD:tä (ei siis edes toistaiseksi todettu sellaista), mutta ennen kaikkea hän oli mennyt parhaan kaverinsa viereen istumaan, hänellä oli läppäri auki ja siellä varmaan 20 välilehteä eikä yksikään liittynyt opiskeltavaan asiaan, kännykkä, hän ei kuunnellut opetusta eikä tehnyt muistiinpanoja ja jutteli jatkuvasti kaverinsa kanssa. Ohjeistin laittamaan ylimääräiset välineet pois, ottamaan tilalle kynän ja paperivihkon ja siirtymään pois kaverin vierestä, ja ennen näitä toimenpiteitä ja vastuun ottamista omien valintojensa vaikutuksesta oppimiseensa on ihan turha keskustella ADHD:stä.

Lähettäjä: Mies 
Päivämäärä:   9.9.24 11:43:32

"Monilta nuorilta ja nuorilta aikuisilta puuttuu nykyään kyky sietää epämukavuutta."

Ei tämä ole mikään selitys. Se on havainto. Jotta ilmiötä ymmärtäisi, täytyy miettiä, miksi epämukavuuden sieto on laskenut.

Siihen tuskin on muuta syytä kuin se, että epämukavuuden määrä on räjähtänyt, minkä vuoksi kokonaiskuormitus on kasvanut liiaksi.

Vähän tyhmät ja yksinkertaiset ihmiset pärjäävät nykymaailmassa, mutta jokainen, joka yrittää kantaa kokonaisvaltaista vastuuta ja ymmärtää maailmaa, kuormittuu liikaa.

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   9.9.24 11:49:26

"Sen sijaan, että ihminen itse ottaisi vastuuta itsestään/lapsistaan, sysätään vastuu muille."

Itse näen asian niin, että ympäristö on erittäin tärkeässä roolissa. Tilanne nykymaailmassa on sama kuin alkoholisti laitettaisiin 24/7 ilmaisen viinan baariin, jossa kaikki kaverit juo. Sitten korostettaisiin yksilön vastuuta omista valinnoista. Kukaan ei toki kaada viinaa alas kurkusta väkisin. Mutta voisiko silti jatkuvan syyllistyksen ja yksilön vastuunkantamisen perään huutamisen sijaan pohtia myös miten ympäristöä todella voitaisiin muokata ihmisille paremmaksi?

Siinäkin on eroa muokataanko ympäristöä paremmaksi vai lakaistaanko ongelmat vain maton alle. Esimerkiksi sairauslomat eivät pitkällä tähtäimellä ratkaise ongelmaa. Ei myöskään lääkkeet.

Mitä nykymaailmassa tarkoittaisi ympäristön muokkaaminen?

Miksi netin käyttöä rajoittavia keksintöjä ei ole? Esimerkiksi toimivia sovellysajastimia ilman nopeaa ohitusta ei ole. Missä määrin on oikein, että ihmisestä tallennetaan tietoja nettiin ilman hänen suostumustaan eikä niitä poisteta sieltä? Onko ihmisen nykyään mahdollista elää ilman nettiä, kun välttämättömiä palveluja supistetaan ja siirretään nettiin kiihtyvällä tahdilla. Voisiko puhelin koota tietyn ajan sisällä saapuneet viestit yhdeksi koosteeksi. Viestejä tulisi vain esim. 2 kertaa päivässä....

Lähettäjä: -m- 
Päivämäärä:   9.9.24 11:52:15

”Kai nykyihmisen hermorakenne on jotenkin heikentynyt, ei kestetä enää mitään mihin joutuu hieman panostamaan.”

Tämä kaikki kehitys on tehnyt sen, ettei hermorakenne kestä perässä. Ennen oli myös pakko tehdä ja toimia jotta pysyi hengissä. Nykyään ei ole, kun muut huolehtii, saa rauhassa ahdistua, silti et jää koditta ja ruuatta.

Lähettäjä: amen 
Päivämäärä:   9.9.24 11:54:05

”Vähän tyhmät ja yksinkertaiset ihmiset pärjäävät nykymaailmassa”

Tämä! Parasta on olla vähän simppeli.

Lähettäjä: Jenni 
Päivämäärä:   9.9.24 11:57:10

Koska kaikenlainen lorviminen ja tekemättä jättäminen on nykyään hyväksyttyä sillä ahdistuksella.
Mitään epämukavuuksia ei enää siedetå...

Lähettäjä: toisin päin 
Päivämäärä:   9.9.24 12:02:56

LähettäjäJenni
Päivämäärä9.9.24 11:57:10

Koska kaikenlainen lorviminen ja tekemättä jättäminen on nykyään hyväksyttyä sillä ahdistuksella.
Mitään epämukavuuksia ei enää siedetå...

Sanoisin ennemmin niin, että nimenomaan ne jotka yrittävät tehdä ihan liikaa, liian täydellisesti ja liian tunnollisesti ahdistuvat. Taas ne, jotka osaa lorvia ilman huonoa omaa tuntoa, laiskotella kun siihen on mahdollisuus ja tehdä asioita myös vähän sinne päin ja ns hällä väliä asenteella eivät ahdistu.

Lähettäjä: Mies 
Päivämäärä:   9.9.24 12:05:13

"Sanoisin ennemmin niin, että nimenomaan ne jotka yrittävät tehdä ihan liikaa, liian täydellisesti ja liian tunnollisesti ahdistuvat. Taas ne, jotka osaa lorvia ilman huonoa omaa tuntoa, laiskotella kun siihen on mahdollisuus ja tehdä asioita myös vähän sinne päin ja ns hällä väliä asenteella eivät ahdistu."

Juuri näin. Ahdistuminen, ymmärrys ja vastuu käyvät käsi kädessä. Kun ei ymmärrä eikä ole sivistyksellä tai älyn lahjoilla siunattu, ei myöskään ahdistu.

Kyllä siellä duunariporukoissa mietitään paljon vähemmän ilmastonmuutosta tai globaalia epätasa-arvoa kuin koulutetumpien keskuudessa. Duunaria ei paljon moraalinen tiedollisuus kiinnosta.

Lähettäjä: Jenni 
Päivämäärä:   9.9.24 12:09:13

"Juuri näin. Ahdistuminen, ymmärrys ja vastuu käyvät käsi kädessä. "
Ei se kyllä aina niin mene.

Lähettäjä: -- 
Päivämäärä:   9.9.24 12:13:34

Totta kai ympäristö vaikuttaa asiaan. Mutta kaikkea ei voi selittää vain ympäristöllä, vaan ihmisen tulisi myös sopeutua ympäristöön ja pyrkiä toimimaan ympäristön antamissa rajoissa.

Tavallaan nimimerkit piste ja Mies kirjoittaa just siitä mitä itse ihmettelen.

Eli siitä, että syytetään nimenomaan ympäristöä. Mutta itse taas kannatan sitä, että ihmiset enemmän ottaisivat vastuuta itsestään, KOSKA YMPÄRISTÖ EI MUUTU, ei ainakaan heti. Sitä voi koko elämänsä toivoa, että ympäristö toimisi toisin. Että ne muutkin käyttäisi nettiä vähemmän jotta itsellä olisi vähemmän kiusauksia, että kaupassa myytäisiin vähemmän sokerisia herkkuja, että asiakaspalvelua olisi enemmän, että koulussa opettajilla olisi enemmän aikaa yksilöllisesti huomioida oppilaita. Kaikkea voi toivoa. Ja pitääkin, koska asiat mututuu vain, jos ihmiset ensin toivoo muutosta ja sitten lähtee tekemään töitä muutoksen eteen.

Mutta muutokset eivät tapahdu heti. Eivät ehkä edes koko sinun elinaikana. Joten ihmisten ei pitäisi jäädä elämään siinä omassa ahdistuksessaan ja miettiä, voi kun ympäristö muuttuisi sellaiseksi, ettei minua ahdistaisi.

Vaan ihmisen on otettava vastuu siitä omasta hyvinvoinnistaan. Mietittävä, mitä MINÄ voin tehdä asialle näissä puitteissa mitä on tarjolla.

Jos esimerkiksi itseä jatkuvasti ahdistaa mediatulva, silloin voi miettiä, voisinko minä ihan oikeasti pitää sometaukoa. Jos ylipaino ahdistaa, pitäisikö ihan oikeasti miettiä niitä syömisiä. Jos se oma lapsi käy ylikierroksilla jatkuvasti, voisiko oikeasti apua löytyä esim. ruutuajan vähentämiesstä tai ulkoilun lisäämisestä. Tai jos ahdistaa pitää esitelmää koulussa, voi miettiä, voisiko sen kuitenkin kestää ja vaan selviytyä vaikka onkin kamalaa.

Tietenkään aina asioille ei voi mitään. On ihan oikeasti sairauksia, jotka aiheuttavat ahdistusta, ylipainoa ja muita nykypäivän ongelmia. Mutta sitten on ihan valtava määrä ihmisiä, joilla oikeasti olisi asioita, mitä voisi muuttaa. Ihan itse ja tässä ja nyt. Ja joskus vaan on pakko myös olla siellä epämukavuusalueella. Sitäkin voi oikeasti harjoitella ja oppia sietämään.

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   9.9.24 12:50:34

Mitä vitun paskaa täällä syötetään?

Lähettäjä:  
Päivämäärä:   9.9.24 13:29:40

Maailma oli parempi paikka 20v sitten. Teknologia tekee ihmisistä orjiaan.

Lähettäjä: Minerva 
Päivämäärä:   9.9.24 14:28:34

--: Aika harva ihminen tiedostaa mikä ahdistuksen aiheuttaa. Asiahan olisi tosi helppo yksilötasolla ratkaista, jos ahdistuksen aiheuttaja olisi jokin yksittäinen, helposti rajattava asia, jonka yksilö itse tunnistaa. Näin ei kuitenkaan näytä olevan. Ongelma on nähtävästi lisäksi niin laaja, että sen ratkaisuun tarvitaan luultavasti isompia muutoksia kuin yksilön vastuuttamista, vaikka yksilö voi toki pyrkiä tekemään asioita, jotka lisäävät hänen hyvinvointiaan. Mitä nämä muutokset tulisi olla? Sitähän tässä keskustelussa on pohdittu ja erilaisia arvioita esitetty.

Lähettäjä: halo 
Päivämäärä:   9.9.24 14:30:57

Maailma on elinkelpoinen meille ihmisille hyvällä tuurilla 15-20 vuotta. Yhteisöä ei enää ole, on vain yksilöitä. Yksin on pärjättävä. Mikään opiskelu, mitkään tutkinnot, mikään panostus ei riitä että olisi taloudellista turvaa. Globaali markkinatalous kun romahtaa, niin kaikki menee. Kukaan ei pelasta. Ja silti täällä mangutaan että laiskat ahdistuu, vaikka vain sokeat ja tyhmät ovat ahdistumatta.

Lähettäjä: ?+? 
Päivämäärä:   9.9.24 14:34:10

"Eli siitä, että syytetään nimenomaan ympäristöä. Mutta itse taas kannatan sitä, että ihmiset enemmän ottaisivat vastuuta itsestään, KOSKA YMPÄRISTÖ EI MUUTU, ei ainakaan heti."

Olenhan minäkin ottanut vastuuta itsestäni ja käynyt pitkän terapian, mutta ei se ongelmiani poistanut. Ainoastaan jonkin verran helpotti. Terapeutin mukaan monista ongelmista ei edes voi päästä eroon.

Edelleenkin murehdin maailman epätasa-arvoa ja luonnon tuhoutumista, eikä ole mitään merkkejä siitä, että nämä murheet katoaisivat.

Ihminen voi halutessaan yrittää parantaa oloansa, mutta ei siihen mitään taikakeinoa ole. Esimerkiksi terapia on täydellinen vastaus vain harvoin.

Eikä kukaan sitä paitsi tahdo takaisin maailmaan, jossa vaikeat tunteet piilotettiin. Nykyään ollaan onnellisempia kuin ennen, koska mitä tahansa paskaa ei enää niellä eikä mihin tahansa yritetä sopeutua. Jos ahdistaa, se on merkki siitä, että ihminen tahtoo muutosta. Ennen juotiin viinaa, hakattiin eukkoa tai käytettiin köyttä elämän lopettamiseen.

Menkää Venäjälle. Siellä on edelleen voimissaan toksisen maskuliinisuuden selviytymiskulttuuri.

Lähettäjä: -- 
Päivämäärä:   9.9.24 15:07:18

"Miksi netin käyttöä rajoittavia keksintöjä ei ole? Esimerkiksi toimivia sovellysajastimia ilman nopeaa ohitusta ei ole. Missä määrin on oikein, että ihmisestä tallennetaan tietoja nettiin ilman hänen suostumustaan eikä niitä poisteta sieltä? Onko ihmisen nykyään mahdollista elää ilman nettiä, kun välttämättömiä palveluja supistetaan ja siirretään nettiin kiihtyvällä tahdilla. Voisiko puhelin koota tietyn ajan sisällä saapuneet viestit yhdeksi koosteeksi. Viestejä tulisi vain esim. 2 kertaa päivässä...."

Tässäkin syytetään muita ihmisiä siitä, että ei osata kontrolloida omaa netin käyttöä. "Miksei joku ole vielä keksinyt ratkaisua, jolla minä käyttäisin nettiä vähemmän ja ahdistuisin vähemmän?"

Joka ikinen voi mykistää notifikaatiot puhelimesta tai poistaa ne kokonaan käytöstä. Puhelimen voi joskus laittaa jopa kiinni. Ei se oikeasti sen vaikeampaa ole. Jos taas joku ahdistuu siitä, että et vastaa heti, voit kertoa hänelle että haluat vähentää ruutuaikaa. Jos henkilö ei vieläkään ymmärrä, voi yhteydenpidon kys. henkilöön lopettaa vaikka kokonaan. En tiedä yhtäkään aikuista ihmistä, joka odottaisi vastausta samantien. Tämä pätee myös työasioihin, ellei nyt oikeasti ole joku tulipalojuttu käsillä.

Ja joo, uskon että älykkäät ja ajattelevat ihmiset ahdistuvat enemmän esim. ympäristöasioita yksinkertaisempiin ihmisiin verrattuna. Mutta älykkyyttä olisi myös tajuta, että se ahdistuminen ei auta mitään eikä se ole ilmastokriisiin mikään ratkaisu. Nimimerkillä itse ahdistuin joskus maailman menosta paljonkin, nykyään en juurikaan. Tietysti jotkut asiat v*tuttavat ihan huolella, mutta tärkeintä on pyrkiä elämään päivittäin omien arvojen mukaista elämää ja tekemään itselle tärkeitä asioita. Pitää myös tajuta, että omilla valinnoilla on seurauksia. Jos ei jaksa kouluttautua tai hakea töitä koska se on ahdistavaa, ei todennäköisesti voi koskaan elää mitään luksuselämää Porschella ajellen ja ulkomailla matkustaen. Jos ei ikinä muuta syömistottumuksiaan vaan syyttää kauppoja liiallisesta herkkutarjonnasta, niin ei voi koskaan laihtua. Kyllä se muutos viime kädessä lähtee aina itsestä.

Lähettäjä: Nina 
Päivämäärä:   9.9.24 16:52:11

"On ihan hienoa että täällä on paljon ihmisiä jotka ei ole koskaan kokeneet lamaannuttavaa, invalidisoivaa ahdistusta."

Mulla ei ole koskaan ollut semmoista ylellisyyttä kuin mahdollista jäädä vellomaan päivä- tai viikkokausiksi johonkin ahdistukseen. Läheisiäni on sairastunut vakavasti ja olen heitä myös haudannut, samoin rakkaita lemmikkejä. Olen yllättänyt mieheni kirjaimellisesti rysän päältä ja siinä hetkessä romuttui elämä ja jäin yksin suoriutumaan lainoista sydän murtuneena. Minulla on epäilty huonoennusteista syöpää. Olen joutunut työpaikkakiusatuksi esimiehen taholta. Ja mitähän muuta vielä. Nuo ehkä suurimmat vastoinkäymiset. Ei minulla ollut mahdollisuutta jäädä sängyn pohjalle elämän kurjuutta itkemään, vaan oli vain noustava ylös ja hoidettava asioita, kun ei kukaan niitä minun puolestanikaan tee.

Joku täällä arveli, että sivistyneet ihmiset ahdistavat. Oman kokemukseni mukaan se on juuri päinvastoin. Tai voivathan he toki ahdistua, mutta heillä useimmiten on myös työkaluja asian käsittelyyn. Ne vähemmän sivistyneet jäävät saikulle tai työttömäksi hakemaan huomiota somesta ja odottamaan, että joku hoitaa kaiken heidän puolestaan.

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   9.9.24 17:07:32

Olen pahoillani Nina kokemuksistasi. Huomaan kirjoituksessasi katkeruutta heitä kohtaan, jotka pysähtyvät surunsa äärelle. Toivon, että sinäkin voit pysähtyä ja käsitellä kokemaasi. Sinulle sopivalla tavalla voisit ottaa tilaa kiireisen arjen keskellä. Se kyllä kysyy rohkeutta, on rankkaa ja vie voimia mutta on sen arvoista.

Lähettäjä: Fcj 
Päivämäärä:   9.9.24 17:11:28

"Lähettäjähalo

Päivämäärä9.9.24 14:30:57

Maailma on elinkelpoinen meille ihmisille hyvällä tuurilla 15-20 vuotta. Yhteisöä ei enää ole, on vain yksilöitä. Yksin on pärjättävä. Mikään opiskelu, mitkään tutkinnot, mikään panostus ei riitä että olisi taloudellista turvaa. Globaali markkinatalous kun romahtaa, niin kaikki menee. Kukaan ei pelasta. Ja silti täällä mangutaan että laiskat ahdistuu, vaikka vain sokeat ja tyhmät ovat ahdistumatta."

Miten niin yhteisöä ei ole? Kyllä meillä ainakin on naapurusto ja lasten sekä aikuisten harrastusyhteisöt. Työpaikan yhteisökin on, tosin olen itse valinnut jättää ne karkelot nykyään vähemmälle.
Taloudellisesti ihmisillä on helpompaa kuin 90-luvun lamassa. Ja vaikka talous romahtaisi, kyllä sitä jotenkin aina pärjätään, niin kuin aina.

Lähettäjä: - 
Päivämäärä:   9.9.24 17:14:40

Ei todellakaan ole. Ihminen on äärimmäisen voimakkaasti ohjautuva. Ohjautuvuus perustuu sekä biologian perustalle rakentuviin ärsykkeisiin että sosiaalisuuteen. Ihminen on aivan äärimmäisen riippuvainen ympäristöstään. Mitä tekee yhteisö, sitä tekee myös yksilö.``

Jaa, mikähän minä sitten olen. En omista älyluuria tai muutenkaan kulje valtavirtojen mukana, kettuilua saan kyllä kuunnella mutta so what.

Lähettäjä: Nina 
Päivämäärä:   9.9.24 18:00:17

Piste: Vaikka toisin voisi luulla, niin en ole katkera. Joskus olin, mutta en välitä viettää elämääni mennessä. En ole katkera myöskään näille "ahdistujille", vaan olen ihan rehellisesti ärsyyntynyt. Ei tämä yhteiskunta niin pyöri, että jopa täysin mitättömien, arkeen kuuluvien vastoinkäymisten äärellä aletaan vaan vinkua ahdistusta.

Lähettäjä: Huoh 
Päivämäärä:   9.9.24 18:15:52

Kyllä aikuisena on täysin valittavissa mitä tietoa katsoo nimittäin en katso telkkaria, uutisia enkä lue lehtiä enkä kuuntele radiota. Koska en halua kuunnella paskauutisia. Ei ahdista.

Lähettäjä: -- 
Päivämäärä:   9.9.24 18:23:37

"Maailma on elinkelpoinen meille ihmisille hyvällä tuurilla 15-20 vuotta. Yhteisöä ei enää ole, on vain yksilöitä. Yksin on pärjättävä. Mikään opiskelu, mitkään tutkinnot, mikään panostus ei riitä että olisi taloudellista turvaa."

Tämäkin on yksi asia, mitä kovasti puhutaan, mutta pitääkö tämä oikeasti paikkaansa.

Totta kai on yksinäisiä ihmisiä, mutta suurimmalla osalla ON yhteisö. On perhettä, ystäviä, opiskelu- tai työporukkaa, kavereita, harrastusryhmiä. Ja jos ei ole, suurimmalla osalla on mahdollisuus lähteä vaikkapa harrastamaan. Ja suurin osa ihmisistä kuitenkin aidosti auttaa toisia.

Entä mikä on se taloudellinen turva. Vaikka yhteiskunnan tuista valitetaankin, kannattaa miettiä asiaa siltä kannalta, että suomessa kukaan ei esimerkiksi jää kodittomaksi vain siksi, että ei saa töitä tai opiskelupaikkaa. Kukaan ei täällä kuole nälkään. En väitä, että sitä nyt hulppeaa elämää saa tukirahoilla, mutta sitä selviää. Ei missään vaiheessa ikinä koskaan missään maailmassa ole työttömänä pystynyt elämään kovin leveästi. Suurimmassa osassa maailman maita työtön ihminen voi oikeasti olla siinä tilanteessa, ettei pysty itselleen ruokaa hankkimaan riittävästi.

Minusta on hyvä vähän haastaa niitä omia ajatuksia ja miettiä hieman syvemmin, mitä mediassa puhutaan. Eli miettiä, onko asiat oikeasti ihan niin huonosti, mitä ehkä joku somekeskustelu antaa ymmärtää.

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   9.9.24 18:31:50

Kaikkia ei vaikeudet jalosta, Nina on siitä hieno esimerkki.

Lähettäjä: just 
Päivämäärä:   9.9.24 19:23:13

Nina; Pistän paljon paremmaksi vaikeuksien kautta mutten tänne listaa kun olen liian tunnistettava. Ja varmaan moni muukin.
Pisteitäkö kaipaat? Katkeruus paistaa läpi vaikka muuta väität. Saa ihminen surra vaikeuksia ilman että väität heitä ahdistuneeksi. On aivan eri juttu surra tai jäädä vellomaan siihen lopunelämää.

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   9.9.24 19:29:11

"Vaan ihmisen on otettava vastuu siitä omasta hyvinvoinnistaan. Mietittävä, mitä MINÄ voin tehdä asialle näissä puitteissa mitä on tarjolla.

Jos esimerkiksi itseä jatkuvasti ahdistaa mediatulva, silloin voi miettiä, voisinko minä ihan oikeasti pitää sometaukoa. Jos ylipaino ahdistaa, pitäisikö ihan oikeasti miettiä niitä syömisiä. Jos se oma lapsi käy ylikierroksilla jatkuvasti, voisiko oikeasti apua löytyä esim. ruutuajan vähentämiesstä tai ulkoilun lisäämisestä. Tai jos ahdistaa pitää esitelmää koulussa, voi miettiä, voisiko sen kuitenkin kestää ja vaan selviytyä vaikka onkin kamalaa."

Luuletko ihan todella, että joku ei mieti ja ei yritä? Että tämä sinun oivalluksesi on kovinkin fiksu ja uniikki? Että kun näin sanot niin ongelmat ratkeaa?

Kyllä ihmiset tekevät ja yrittävät. Mutta monesti myös epäonnistuvat yrityksissään. Yrittävät uudelleen ja uudelleen ja eri tavoin eri asioita. Jotkut onnistuvag tavoitteissaan pian, jotkut vuosikymmenten jälkeen, jotkut eivät ikinä. Joskus toimivat ratkaisut ovat tavoittamattomissa, liian kalliita tai niihin ei voi itse vaikuttaa.

"Tässäkin syytetään muita ihmisiä siitä, että ei osata kontrolloida omaa netin käyttöä. "Miksei joku ole vielä keksinyt ratkaisua, jolla minä käyttäisin nettiä vähemmän ja ahdistuisin vähemmän?""

Miten saat väännettyä tämän muiden syyttelyksi? Oikeasti. Onko kaikki ympäristöön vaikuttaminen, muutosehdotusten esittäminen ja epäkohtien esiinnostaminen syyttelyä....? Ovatko teknologiajätit, jotka käyttävät psykologiaa huonoihin tarkoituksiinsa sinulle pyhä lehmä, jota ei saa arvostella? Miksi?

Kyse kun ei oikeasti ole siitä että ihmisellä ei vain olisi tahdonvoimaa arkipäiviseen asiaan vaan siitä, että some on miljoonabisnes ja somen koukuttavuutta hiotaan viimeisen päälle. Se on erittäin vahvaa manipulointia. Sanotko myös muun manipuloinnin kohteelle, että miksi et vain sanonut/ tehnyt näin ja näin? Ja tämän manipuloinnin yksi osa on illuusio siitä, että yksilö itse voi mitä vain. Elämäntapavalmentajat myyvät, mainostuloja ja käyttäjiä tulee, ihmiset pysyvät alustoilla... Kun epäonnistut, yritä vain kovemmin, osta tämä kurssi, tuo kurssi, seuraa tätä, opi tältä, lue tämän innostava elämäntarina, 5 vinkkiä miten saavutat tavoitteesi... Ja ihmiset juoksevat oravanpyörässä ja somejätit nauravat partaansa ja käärivät voitot, joilla kouluttavat tekoälyä manipuloimaan yhä tehokkaammin.

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   9.9.24 19:39:35

"Mulla ei ole koskaan ollut semmoista ylellisyyttä kuin mahdollista jäädä vellomaan päivä- tai viikkokausiksi johonkin ahdistukseen. "

Sinulla varmaan ei ole aikaa kuollakaan?

Katsos kun psyykkisen toimintakyvyn menetys ei katso aikaa tai mahdollisuutta. Se pikemminkin menettää merkityksensä. Jos et ymmärrä sitä, et ymmärrä. Eikä sinulla ole ollut oikesti yhtään sen enempää "pakko" kuin niillä jotka eivät kykene toimimaan samoin. Psyykkinen toimintakyky ei tule pakosta. Se miten terve, toimintakykyinen ja vahva ihmisen mieli on riippuu tyystin muista asioista. Ja kyllä, sodassa ensimmäisenä kuolee ne jotka eivät kykene toimimaan.

On surullista, että olet noinkin tunnekylmä itseäsi heikompia kohtaan. No, jokaisella on vikansa.

Lähettäjä: freesia 
Päivämäärä:   9.9.24 19:44:02

"Lähettäjä: -
Päivämäärä: 9.9.24 17:14:40

Ei todellakaan ole. Ihminen on äärimmäisen voimakkaasti ohjautuva. Ohjautuvuus perustuu sekä biologian perustalle rakentuviin ärsykkeisiin että sosiaalisuuteen. Ihminen on aivan äärimmäisen riippuvainen ympäristöstään. Mitä tekee yhteisö, sitä tekee myös yksilö.``

Jaa, mikähän minä sitten olen. En omista älyluuria tai muutenkaan kulje valtavirtojen mukana, kettuilua saan kyllä kuunnella mutta so what."

'

Arvostan tätä! Olisivatpa usemmat ihmiset niin kuin sinä

Lähettäjä: Muhvi 
Päivämäärä:   9.9.24 20:14:02

"Lähettäjä: Mies
Päivämäärä: 9.9.24 12:05:13

"Sanoisin ennemmin niin, että nimenomaan ne jotka yrittävät tehdä ihan liikaa, liian täydellisesti ja liian tunnollisesti ahdistuvat. Taas ne, jotka osaa lorvia ilman huonoa omaa tuntoa, laiskotella kun siihen on mahdollisuus ja tehdä asioita myös vähän sinne päin ja ns hällä väliä asenteella eivät ahdistu."

Juuri näin. Ahdistuminen, ymmärrys ja vastuu käyvät käsi kädessä. Kun ei ymmärrä eikä ole sivistyksellä tai älyn lahjoilla siunattu, ei myöskään ahdistu.

Kyllä siellä duunariporukoissa mietitään paljon vähemmän ilmastonmuutosta tai globaalia epätasa-arvoa kuin koulutetumpien keskuudessa. Duunaria ei paljon moraalinen tiedollisuus kiinnosta."

Jaa. Itse kyllä olen ihan muuta kuin duunari (maisteri humanistiselta alalta ja sen lisäksi diplomi-insinööri), sivistynyt, lukenut ja älykäs, ilmastonmuutos ja muut eivät ole vieraita aiheita, ja silti en ole ahdistunut, vaikka moni asia pyöriikin mielessä ja voi surettaa ja huolestuttaakin. Joku tuossa ylempänä kirjoitti, että kyllä koulutetulla ihmisellä on usein myös paremmin työkaluja käsitellä vaikeita asioita kuin vähän koulutetulla, vaikka ei sekään asia niin yksioikoinen ole. Melkoisen yhtäläisyyden nyt kyllä vedit, että ahdistuminen ja ymmärrys käyvät käsi kädessä. Ikään kuin ihminen ei voisi ymmärtää ja silti käsitellä ymmärtämäänsä jotenkin muuten kuin AHDISTUMALLA. :D

Lähettäjä: Ei nyt omalla 
Päivämäärä:   9.9.24 20:20:13

"Lähettäjä--

Päivämäärä9.9.24 11:10:03

Nykypäivänä myös yhä useammin törmää siihen ajatustapaan, että mikään ei ole henkilön oma vika. Jos henkilö on ylipainoinen, syynä on suolistohormonit, työelämästä johtuva stressi, ruuhkavuodet tai joku muu syy. Jos henkilö ei jaksa opiskella, syynä on opintojen kuormittavuus, kouluympäristön häly, diagnosoimaton adhd, kilpailu ja arvostelu. Jos työt rasittaa, syy löytyy työympäristöstä: ei ole panostettu tarpeeksi työntekijöiden hyvinvointiin, vaaditaan liikaa, esimies on ikävä.

Mihinkään syynä ei ole se, että ihminen ei harrasta liikuntaa, katsoo Tiktokia parikin tuntia päivässä, syö jatkuvasti liikaa sokeria, ramppaa baareissa tai harrastaa sataa asiaa eikä ehdi nukkumaan kuin 6h yössä.

Tähän päälle kun ihmisille jatkuvasti hoetaan sitä, että työelämä on ahdistavaa, koulu on ahdistavaa, ylipaino johtuu tekijöistä joihin on vaikea vaikuttaa, niin eihän se ole ihme, että ihmistä ahdistaa.

En yhtään kiistä sitä, etteikö olisi ihmisiä, joilla on oikeasti ahdistusta, adhd:ta ja muita arkista elämää hankaloittavia asioita.

Mutta veikkaan että monella ahdistus on täysin opittu asia. Kun lapsesta asti oppii epäterveelliset elämäntavat eikä opi ottamaan vastuuta itsestään, sitä on hyvin vaikea oppia aikuisenakaan."

Erittäin hyvä kirjoitus! Sitä paitsi, Nina taitaa olla niitä jotka voisivat ahdistua ja masentua ja saikuttaa ison osan elämäänsä, mutta on päättänyt puskea läpi vaikka harmaan kiven, kuten suomalaiseen perusluontoon on ainakin joskus ennen kuulunut...
Se luonteen lujuus, Sisu, tiedättehän. Arvostan.

Lähettäjä: — 
Päivämäärä:   9.9.24 20:27:13

Mielenkiintoista keskustelua.

Mietin just näitä aloitukseni esimerkkejä.
Rästissä olevat koulutehtävät ahdistaa ja sen takia niitä ei halua tehdä. Eikö se ahdistus helpottuisi kun saisi ne tehtävät tehdyksi? Tai tuo gradu, puhutaan parin viikon hommasta mut ei, ei kun ahdistaa. Ja kun se roikkuu niin sekin ahdistaa.

Ehkä se tosiaan on niin, että sitä epämukavuutta ei enää kestetä eikä vaivaa jakseta nähdä.

Varmasti on olemassa ihmisiä jotka kokevat pahaa ahdistusta, mutta kun sitä rajoittavaa ahdistusta tuntuu kokevan joka toinen nykypäivänä.

Lähettäjä: -- 
Päivämäärä:   9.9.24 20:30:27

"Ovatko teknologiajätit, jotka käyttävät psykologiaa huonoihin tarkoituksiinsa sinulle pyhä lehmä, jota ei saa arvostella? Miksi?

Kyse kun ei oikeasti ole siitä että ihmisellä ei vain olisi tahdonvoimaa arkipäiviseen asiaan vaan siitä, että some on miljoonabisnes ja somen koukuttavuutta hiotaan viimeisen päälle. Se on erittäin vahvaa manipulointia. Sanotko myös muun manipuloinnin kohteelle, että miksi et vain sanonut/ tehnyt näin ja näin? Ja tämän manipuloinnin yksi osa on illuusio siitä, että yksilö itse voi mitä vain."

No nyt vedät vähän överiksi tämän "manipuloinnin". Kyllä, some on koukuttavaa, kaikkihan sen tietävät. Tuo sinun vertauksesi kuulostaa kuitenkin lähestulkoon siltä, että some olisi yhtä koukuttavaa, kuin joku heroiini.

Unohdat myös kätevästi somen hyvät puolet. Moni on löytänyt somealustojen kautta uusia ystäviä, jopa elämänkumppanin. Jollekin pienyrittäjälle facebookissa mainostaminen voi tuoda uusia asiakkaita, joka saa liiketoiminnan kukoistamaan. Somen kautta voi saada tietoa, inspiraatiota, uusia ideoita, naurua... Ja monelle somesisällön tuottaminen on työ.

Ja kyllä, teknologiajättejä voi ja pitääkin kritisoida yhteiskunnallisella tasolla. En sanonut missään kohtaa, että se olisi "pyhä lehmä". Mutta fakta on se, että somealustat eivät ole katomassa mihinkään ja ennen kuin löydetään ratkaisuja someaddiktioon isommalla tasolla, niin SINÄ voit vaikuttaa SINUN elämääsi tekemällä erilaisia valintoja. Jos nyt selaat somea vaikka kolme tuntia joka ilta, niin käytä siitä ajasta edes tunti vaikkapa urheiluun. Voin luvata, että pitkässä juoksussa voit tällä reseptillä paremmin. Kyllä, muutos vaatii sitä omalta epämukavuusalueelta poistumista!

Ai että minua kyrsii ihmiset, joiden mielestä kaikki on aina jonkun muun vika. Yleensä yhteiskunnan, koska se on sopivan hähmäinen vihollinen. Tällaista asennetta tapaa paljon sääntöyhteiskuntaa ja kaikkia ikuisesti hyysäävää valtiota kannattavissa vasemmistolaisissa. Ihminen on näille passiivinen olento, joka vain ajelehtii yhteiskunnan virrassa, ilman mitään mahdollisuuksia vaikuttaa omaan elämäänsä. Ihminen on avuton, ihminen pitää pelastaa, ihmisen elämää pitää säädellä. Koska eihän ihminen itse pysty arvioimaan, mikä on hänelle hyväksi ja minkälaista elämää hän haluaisi elää.

Ja moni kasvattaa lapsensakin tähän ajatusmaailmaan. Näistä lapsista tulee juuri niitä, jotka luovuttavat, kun elämässä tuleekin joku vastoinkäyminen eteen. Sitten alkaa muiden syyttely: miksi yhteiskunta on minua vastaan, miksei juuri minun ongelmaani ole keksitty ratkaisua... Toiset osaavat rakentaa lapsilleen resilienssiä ja opettaa, että epäonnistuminen kuuluu elämään eikä ole vaarallista.

Lähettäjä: -- 
Päivämäärä:   9.9.24 20:43:30

Kyllä minuakin vähän ahdisti gradu, tein sitä puoli vuotta. Jossain kohtaa kuitenkin päätin, että palautan sen tasan nyt, enkä uhraa sille enää ajatustakaan. En saanut parasta mahdollista arvosanaa, ja se oli tietoinen valinta - ei vain kiinnostanut. Olisi kuitenkin ollut aivan hullua jättää se tekemättä vain siksi, että sen kirjoittaminen oli ikävää, ja heittää 5 vuoden opiskelut hukkaan.

Monihan ei saa asioita valmiiksi tai edes aloita niitä ikinä siksi, että kaiken pitäisi onnistua kertaheitolla täydellisesti. Perfektionismi ruokkii ahdistusta, koska ihan hyvä ei yksinkertaisesti kelpaa. Silloin on helpompi jäädä aloilleen ja olla tekemättä mitään. Kunnes sitten jossain vaiheessa huomataan, että sitä tiktokkia on selattu kolme vuotta ja tutkinto on jäänyt saamatta.

"Jos työt rasittaa, syy löytyy työympäristöstä: ei ole panostettu tarpeeksi työntekijöiden hyvinvointiin, vaaditaan liikaa, esimies on ikävä."

Tämä on muuten totta. Moni etenkin nuorempi tuntuu myös odottavan, että on työpaikan vastuulla tehdä heidän elämästään jotenkin merkityksellistä. He ahdistuvat, vaikka työ on ihan kivaa, koska se syvempi merkitys ja tarkoitus puuttuu. Kuitenkin pitäisi muistaa, että valtaosa ihmisistä käy töissä ihan sen takia, että sillä saa ruoan pöytään ja voi rahoittaa vapaa-aikaa. Ja ei siinä, jos työ onnistuu myös tuomaan elämään syvempää merkitystä, niin se on todella hieno juttu - mutta valtaosalla ei näin ole.

Lähettäjä: - 
Päivämäärä:   9.9.24 20:58:54

Ahdistus on muotisana joka on keksitty kuvaamaan kaikkea epämukavaa. Tästä oli juuri tutkimus, nykynuorisoa ahdistaa niin pirusti koska sana ahdistus kuvaa nykyään jotain mitä 15 vuotta sitten olisi kuvattu ihan eri tavalla eikä sanaa ahdistus käyttämällä. Se nuorten mielenterveyskriisi on siis keinotekoisesti tehty ongelma, kun nuori sanoo ahdistaa, aikuiset hyppää varpailleen että apua apua nyt on ihan hirveä kriisi menossa ja kohta se tappaa itsensä. Aikuiset ruokkii tätä "kaikki ja kaikkia ahdistaa" harhaa.

samaa mieltä.

Lähettäjä: Ä 
Päivämäärä:   9.9.24 21:13:52

Kyllä se ahdistus on ihan aitoa eikä mikään muotisana tai -ilmiö. Ahdistus johtuu siitä, että nykyihminen altistuu aivan liian monille virikkeille/asioille/ärsykkeille. Aivot eivät ole ehtineet sopeutua tällaiseen. Menee varmasti useita sukupolvia. Nuoret ovat altistuneet ärsykkeille pienestä pitäen ja siksi he kärsivät eniten. Me vanhemmat, joiden lapsuudessa oli vielä tylsiä hetkiä, jolloin aivomme saivat levätä, emme kärsi niin paljon ahdistuksesta nyt.
Ahdistukseen saattaa auttaa se, että tietoisesti järjestämme aivoillemme tylsiä lepohetkiä digipommituksesta ja suorittamisesta yms.

Lähettäjä: AMOR 
Päivämäärä:   9.9.24 21:21:59

Tieto lisää tuskaa.

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   9.9.24 21:25:39

"Vähän tyhmät ja yksinkertaiset ihmiset pärjäävät nykymaailmassa, mutta jokainen, joka yrittää kantaa kokonaisvaltaista vastuuta ja ymmärtää maailmaa, kuormittuu liikaa."

Kyllä! Ja välinpitämättömät.

Koko ajan pitäisi suorittaa, tuotteistaa ja myydä omaa persoonaa ja osaamista. Mutta suorittamisella ei pyritä kohti mitään yhteistä hyvää, ja lopputuloksellakin on merkitystä vain henkilökohtaisen hyödyn kannalta. Jos ei ole yksinkertainen tai vahvasti opportunistinen, niin kyllähän se merkityksettömyys alkaa jossain vaiheessa käydä raskaaksi.

Lähettäjä: Nina 
Päivämäärä:   9.9.24 21:37:38

Ihanasti täällä hyökätään mun kimppuun. :D

Ikään kuin olisin sanonut, ettei kukaan saa surra, tai ettenkö itse olisi vastoinkäymisiä surrut. Tässä keskustelussa puhutaan "ahdistuksesta" ja nimenomaan jo otsikossa lainausmerkeissä. Eli siitä, miten nykyään "ahdistustaan" jo jostain tekemättömästä koulutehtävästä tai muusta isossa mittakaavassa mitättömästä asiasta ja sen seurauksena laitetaan kaikki ihan lekkeriksi. Joku kertoi, että omat opinnot saivat vauhtia, kun tajusi, että pitää maksaa muuten opintolaina heti takaisin. Että kyllä se pakko on paras muusa, näin oli taas kerran todettava. Kun on pe*kele pakko nousta sieltä sängystä ja mennä töihin, vaikka olisikin huono päivä, koska kukaan ei niitä laskuja puolesta maksa.

Olen minäkin toki joskus saikulla ollut ja ymmärrän täysin, että esimerkiksi lähiomaisen kuoltua hyvin harva on työkykyinen. En olisi itsekään. On kuitenkin ongelmia ja "ongelmia" ja valitettavan usein näillä "ahdistujilla" vaikuttaa olevan nimenomaan jälkimmäistä.

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   9.9.24 21:42:43

--, väität somen koukutavuutta liioitelluksi ja sitten luettelet sen koukuttavia puolia....

"Ja kyllä, teknologiajättejä voi ja pitääkin kritisoida yhteiskunnallisella tasolla."

Ja kun näin tein, sanoit, ettei voi syytellä muita. Miten meni noin omasta mielestä?

Someaddikti voi myös olla esim. se sisällöntuottaja/ yrittäjä, jolla menee tunteja markkinointiin ja verkostoitumiseen. Aivot rasittuvat informaatiotulvasta ja altistus sisällölle masentaa, ahdistaa ja altistaa henkiselle väkivallalle. Kun ihmisen psyykkinen toimintakyky sitten laskee tämän epäterveen työympäristön takia, alat valittaa että hän syyttelee muita. Vaikka sinä olet ainoa muita (ahdistuneita ihmisiä) syyttelevä. Tämä ihminen voi harrastaa muuten liikuntaa joka päivä.

"Ai että minua kyrsii ihmiset, joiden mielestä kaikki on aina jonkun muun vika"

Minua kyrsii ihmiset, jotka luulevat olevansa muita parempia. Kärjistävät, yksinkertaistavat ja vääristelevät muiden sanomisia, jotta voivat tuntea paremmuutta. Sitten saarnaavat muille "pitää kuule poistua mukavuusalueelta". Säälittävää.

Lähettäjä: jep 
Päivämäärä:   9.9.24 21:54:27

Ahdistusta lisää nykyajan yksilökeskeisyys ja yksinäisyys. Ihmiset ja heidän tunteet ovat kertakäyttötavaraa, aitoa kohtaamista ja toisten tunteista välittämistä aidosti on aivan liian vähän. Tähän somen täydellinen maailma päälle, niin on ihme jos ei jossain vaiheessa ahdistus vie omasta epätäydellisestä elämästä voimat.

Lähettäjä: Eurot 
Päivämäärä:   9.9.24 21:55:48

Nykyihmiset ovat liian heikkoja lumihiutaleita. Siksi kukaan ei kestä mitään.

Lähettäjä: ö 
Päivämäärä:   9.9.24 22:46:01

voi kyllä meitä ahisti jo 90-luvulla, lama, työttömyys opinnot. mutta se nostaa adrenaliinia ja sitten saa asioita tehtyä. 80-luvullakin ahisti, ydinsodan uhka, tsernobil ja sellainen. 70-luvulla ahisti massatyöttömyys, rakennemuutos ja neuvostoliitto. jne. aina on ahistanut. mutta se kuuluu elämään.

Lähettäjä: Vanhan näkökulma 
Päivämäärä:   10.9.24 00:32:32

Lähettäjäö
Päivämäärä9.9.24 22:46:01

voi kyllä meitä ahisti jo 90-luvulla, lama, työttömyys opinnot. mutta se nostaa adrenaliinia ja sitten saa asioita tehtyä. 80-luvullakin ahisti, ydinsodan uhka, tsernobil ja sellainen. 70-luvulla ahisti massatyöttömyys, rakennemuutos ja neuvostoliitto. jne. aina on ahistanut.

Tässä on pointtia. Kyllä on ihmiset kautta aikojen ollut yhtä heikkojen lumihiutaleiden tuiskua. Ja aina on osalla vanhemmista ollut tapana myös haukkua nuoret. Nuorisohan nyt on ollut ihan aina pilalla ;) Mutta niin vaan on silti maailma kehittynyt ja kehittyy nytkin.
Aina on ollut ahdistuneita ja osa tippunut sen takia kelkastakin, sitä on vaan piiloteltu. Kun verrataan miten ennen ahdistukset on purettu suoraan esim väkivaltaan (muita ja itseään kohtaan), viinaan, hirteen jne ja ne pahiten ’ahdistuneet ns karusti vaan siivottu katukuvasta’ ja ennen kaikkea asioista pitänyt olla ihan hyshys vaan, kärsiä hiljaa, niin hmm - sellaista elämää en enää toivo yhdellekään! Ja sitä kaikkea kun monet ovat sitten vuodattaneet (tahtomattaankin) sukupolvelta toiselle, niin ihmekös se jos jossain vaiheessa keittää yli.
On hyvä aina myös muistaa, että koskaan ei tiedä mitä siellä yksittäisestä asiasta ahdistavan ihmisen taustalla jo on. Se voi olla, että vaikka ulospäin näyttää siltä että joku ”ahdistuu turhasta”, niin todellisuudessa henkilöllä se joku sinun mielessäsi jopa huvitusta aiheuttava toisen ahdistus onkin vain ns viimeisiä pisaroita tippumassa ylitäyteen kuppiin joka on menossa aivan kohta nurin.
Minusta monissa nuoremman polven edustajissa on oikein ihanaa, että he osaavat ja uskaltavat sanoittaa tunteitaan. Ja hakea apua, jos voimat loppuu. Ei siinä häpeän paikka ole! Se on todella hieno asia mielestäni. Maailma on täynnä huikeita nuoria (itse näin mummovinkkelistä lasken nuoreksi alle 40 vuotiaat), jotka pystyvät vaikka mihin. Ja toivottavasti myös nauttivat elämästään ja lepäävät matkalla tarvittaessa. Ei elämän tarvitse olla mikään kärsimysten kilpailu, eikä sillä voita etumatkaa että haukkuu toiset kanssaeläjät :)
Karua myös aina huomata miten kylmä ja julma osaa olla ihminen toiselle. Sen huomaa tässäkin keskustelussa. Se on yksi asia, mitä tämä mummo ei vaan jaksa ymmärtää. Ei nykymaailmassa eikä menneessä. Aina välillä tulee mietittyä, että vaikka en muuta lapsenlapsilleen osaisi opettaa, niin lämpimän & ymmärtävän sydämen toivon heidän perivän.

Lähettäjä: No 
Päivämäärä:   10.9.24 08:12:17

Vastaus otsikkoon: älypuhelimet ja lasten liian paapova kasvatus, joten lapset eivät jodu ikinä epämukavuusalueelleen.

Lähettäjä: Raitapaita 
Päivämäärä:   10.9.24 08:31:02

”Ja aina on osalla vanhemmista ollut tapana myös haukkua nuoret. Nuorisohan nyt on ollut ihan aina pilalla ;)”

Erinomainen pointti ja niin totta! :D Nuoret on aina ollut huonoja, vääränlaisia ja heikkoja monien vanhempien sukupolvien edustajien mielestä. Niin mekin nyt 40-50 v iässä olevat monien meitä vanhempien puheissa. Hassu ilmiö, että aina on tarve haukkua toiset.

Lähettäjä: Ä 
Päivämäärä:   10.9.24 09:01:20

Vanha näkökulma ei selvästi ole törmännyt tähän ilmiöön mistä puhutaan. Ei ole

Lähettäjä: -- 
Päivämäärä:   10.9.24 09:23:28

“--, väität somen koukutavuutta liioitelluksi ja sitten luettelet sen koukuttavia puolia….”

Ei, vaan sinä et nyt ymmärrä, että suurimmalle osalle ihmisistä some tosiaan antaa vain niitä kivoja juttuja, ei sen kummempaa. Valtaosalle some ei ole mikään ongelma eikä suurin osa ihmisistä ole someaddikteja. Ja se, että joillekin some on liian koukuttavaa ei tarkoita sitä, että somen käyttöä pitäisi alkaa kontrolloimaan kaikilta ihmisiltä. Jos somen tunnistaa omalla kohdallaan ongelmaksi, tehokkain ratkaisu siihen on edelleen sinä itse. Kukaan muu ei tule asettamaan mitään rajoittimia puhelimeesi. Ja tuo puheesi “manipuloinnista” ja siitä, että somen informaatiotulva altistaa “henkiselle väkivallalle” on lähinnä keskisormi niille, joita on oikeasti manipuloinut joku toinen ihminen ja niille, jotka ovat kokeneet ihan aitoa henkistä väkivaltaa.

“Ja kun näin tein, sanoit, ettei voi syytellä muita. Miten meni noin omasta mielestä?”

Niin, tarkoitin että yhteiskunnallista keskustelua pitää käydä, mutta omaa someaddiktiota ei hoideta nyt ja tässä muita syyttelemällä. Se ei johda mihinkään. Vähän sama kuin reilusti ylipainoinen syyttelisi ruokateollisuutta sen sijaan, että miettisi omia valintojaan ja ruokailutottumuksiaan. Kyllä, kauppojen tarjonta voi lisätä mielitekoja ja se on ihan oikea ongelma mistä saa puhua, mutta se ei ratkaise kenenkään ylipaino-ongelmaa. Sinä etsit syyllisiä, minä etsin ratkaisuja. Totta hitossa ympäristö vaikuttaa ihmisen käyttäytymiseen, mutta kukaan ei muuta ympäristöä heti, ja siksi myös omalla valinnalla on merkitystä.

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   10.9.24 09:26:30

--, ei voi kauhalla vaatia, jos on lusikalla annettu. Valitettavasti. Lue vaikka muutama kirja, jos luetunymmärtämisesi kehittyisi.

Lähettäjä: Hups 
Päivämäärä:   10.9.24 09:40:19

Joka vitsaa säästää, se lastansa vihaa.
Kyllä noissa vanhankansan sanonnoissa oli perää. Kun vanhempien vaikea tehtävä on toimia esimerkkinä ja ohjenuorina lapsilleen, on muuttunut koko kasvatusideologia. Kuri ja järjestys vaatisi kasvattajalta itseltään ryhtiä ja selkärankaa. Niinpä onkin päädytty että tärkeintä onkin lapsen "paras", eli viihdyttäminen. Lasta ei saa pakottaa mihinkään ja kaikilta a
vastoinkäymisiltä varjellaan.
No ihminen harvoin on niin sisäisen palon omaava että viitsisi siirtyä pois mukavuusalueelta. Miksi siis käydä koulua tai työssä kun siellä viimeistään tulee velvoitteita ja vaatimuksia toimia muiden lastimien odotusten mukaan.

Lähettäjä: tassu 
Päivämäärä:   10.9.24 09:44:00

"Rästissä olevat koulutehtävät ahdistaa ja sen takia niitä ei halua tehdä. Eikö se ahdistus helpottuisi kun saisi ne tehtävät tehdyksi?"

Jos pakka on kunnossa niin ilman muuta. Joillain meistä vaan on ihan oikeita ongelmia esim. toiminnanohjauksessa, ja lopputuloksena on käsittämättömiä noidankehiä, joista on todella vaikea räpiköidä irti. Jotkut pystyvät siihen, jotkut eivät.

Ja mitä tulee epämukavuusalueelle menemiseen, niin mun elämä on ollut yhtä epämukavuutta alusta saakka, eikä se ole vähentänyt nuppiongelmia lainkaan, päinvastoin. Asiat luisuvat alamäkeen muutaman vuoden, sitten tulee romahdus, alan rakentaa korttitaloa alusta, se pysyy hetken pystyssä kunnes alamäki alkaa taas ja kierre jatkuu.

Lähettäjä: -- 
Päivämäärä:   10.9.24 09:48:26

"--, ei voi kauhalla vaatia, jos on lusikalla annettu. Valitettavasti. Lue vaikka muutama kirja, jos luetunymmärtämisesi kehittyisi."

No nyt oli naseva argumentti, vaihdan oitis kaikki mielipiteeni! :D

Lähettäjä: xxc 
Päivämäärä:   10.9.24 10:01:35

"Erinomainen pointti ja niin totta! :D Nuoret on aina ollut huonoja, vääränlaisia ja heikkoja monien vanhempien sukupolvien edustajien mielestä. Niin mekin nyt 40-50 v iässä olevat monien meitä vanhempien puheissa. Hassu ilmiö, että aina on tarve haukkua toiset."

Nykyään vaan ongelma ei ole vain nuoret, vaan tämä ongelma ilmenee myös 30+ ikäisillä.
Esim. nykyään on ihan yleinen ongelma, että ihmiset eivät uskalla vastata puhelimeen, koska ahdistaa ja pelottaa. Ihan siis 30+ ikäisetkin, eli ei koske vain nuoria. Esimerkiksi työnantajat ja vuokranantajat puhuu tästä, kun eivät saa hakijoita kiinni, kun he eivät halua vastata puhelimeen.

Todella paljon on näitä 30+ ikäisiäkin, jotka esimerkiksi eivät kykene valmistumaan opinnoista tai eivät saa töitä, koska ahdistaa ja ihan jo se, että pitäisi tehdä täyspäiväisesti töitä tuntuu liian rankalta. Noh, onhan se varmasti rankkaa, jos on 15 vuotta elänyt opiskelijaelämää opiskellen osa-aikaisesti ja tehden satunnaisesti keikkatöitä ja unirytmiin kuuluu se, että valvotaan jatkuvasti aamuyöhön.

Lähettäjä: järjetöntä 
Päivämäärä:   10.9.24 10:23:24

Juu tää on kyllä outo nykyajan edellytys, että jatkuvasti pitäisi olla "poistumassa mukavuusalueeltaan" ja että epämukavuusalueella oleminen on siis jotenkin se tavoiteltu tila ja mukavuusalue = pahaa vääryyttä. Miksi ihmeessä? Minä ainakin haluan olla mukavuusalueellani niin paljon kuin mahdollista ja teen elämässä työtä ja näen vaivaa lähinnä sen takia että voisin viettää siellä ihan maksimaalisen ajan. Miksi siis haluaisin ehdoin tahdoin poistua sieltä vain jotain ihmeen ylevämpää moraalista positiota tavoitellakseni? Ei mitään järkeä. Poistukaa te vaan mukavuusalueeltanne niin paljon kuin huvittaa jos siellä olo kerran on niin kauheaa, mutta minä aion kyllä pysyä täällä, kiiitos vain.

Lähettäjä: zam 
Päivämäärä:   10.9.24 10:29:42

Uskon Maslow´n tarvehierarkiaan, ja olen pyrkinyt rakentamaan elämää sen suuntaisesti. Tavallaan siinä on kyse priorisoinnista, jossa hierarkiassa alemmat blokit ovat kunnossa ennen kuin keskitytään enemmän ylempiin. Esim työ/ ansainta, turvallisuus hoidetaan ensin, sitten viihdytään ystävien kanssa. Rakkaat ja läheiset on suurempi prioriteetti kuin omat intohimot ja harrastukset, hyvistä ja terveistä sosiaalisista suhteista kasvaa terve itsetunto ja itsearvostus.

Tämähän ei tarkoita sitä, että tekisin ja eläisin jotenkin oikein tai jotain muuta paremmin vaan sitä, että minulle tuo selkänojaa ja lohtua uskoa ja nojautua johonkin, jonka koen konkreettisena. Vaikeinakin aikoina on itseä suurempi suunnitelma, jota voi seurata. Käytän tosi vähän ja harvoin tässä esiin nostettuja somea ja ruutuja, kun niille ei ole suurta roolia tai tarvetta mun elämässä. Koen ja tunnistan merkityksellisyyttä ja onnistumista jokaisessa päivässä eikä minua kovin usein tässä aloituksessa varmaan tarkoitetussa mielessä "ahdista".

Otsikon kysymykseen vastauksena siis on, että ehkä tämä "ahdistus" on sitä, että puuttuu joustava ja armollinen, itseä suurempi suunnitelma elämästä.

Lähettäjä: xxc 
Päivämäärä:   10.9.24 10:36:16

järjetöntä: Pointti onkin siinä, että nykyään monia ihmisiä ahdistaa aika peruselämään kuuluvat asiat.
Esim. se on epämukavuusalueella, että pitää vastata puhelimeen kun vieras numero soittaa tai ahdistaa kun pitäisi itse soittaa jonnekin omien asioiden hoitamiseksi. Koulussa esitelmän pitäminen aiheuttaa suurta ahdistuta ja epämukavuutta, joten se jätetään mieluummin tekemättä. Kokeet ahdistaa, liikuntatunnit ahdistaa, läksyt ahdistaa. Työpaikalla ahdistaa, kun työkaveri kysyy miten kesäloma meni tai lounastauolla työkaveri liittyy seuraan ja juttelee työhön liittymättömistä asioista. Väsyttää, kun pitäisi jaksaa täysi työpäivä ja vielä sen jälkeen tehdä kotityöt. Mediatulva ja sosiaalinen media ahdistaa, mutta ahdistaa myös kun sen käyttöä ei pysty lopettamaan. Lapsen kanssa on jatkuvasti epämukavuusalueella, kun lasta pitäisi kasvattaa ja ahdistaa, kun lapsi kiukuttelee.

Tietenkään kukaan ei halua olla jatkuvasti epämukavuusalueella. Mutta jos oma mukavuusalue rajoittuu siihen, että makaa sohvalla ja katsoo yksin telkkaria, niin elämä menee aika vaikeaksi.

Ja siis hyvä jos sinun mukavuusalue on laajempi! Toivottavasti se on. Mutta tämän keskustelun aihe on just ne ihmiset, jotka ahdistuvat kaikesta. Kaikki, mikä vaatii yhtään mitään, on epämukavaa ja ahdistavaa.

Lähettäjä: saramara 
Päivämäärä:   10.9.24 10:39:36

Otsikon kysymykseen vastauksena siis on, että ehkä tämä "ahdistus" on sitä, että puuttuu joustava ja armollinen, itseä suurempi suunnitelma elämästä.

Hienosti sanottu! Armollisuudessa itseään kohtaan on aika usein avain moneen onneen.
Esim nykyisessä opiskelumaailmassa ihmiset vaativat itseltään liikaa ja tavoittelevat usein ihan epärealistisenkin täydellistä suorittamista. Ymmärrän täysin että sellaisessa muotista ahdistaa, kun kokee jatkuvasti ettei riitä ja on liian huono.

Lähettäjä: N 
Päivämäärä:   10.9.24 13:14:32

Olen ihan samaa mieltä siitä että ihmisten pitäisi ottaa vastuuta selvästi nykyistä enemmän. Niin omasta kuin lastensa hyvinvoinnista, mutta myös tiedostaa oma vastuunsa osana yhteiskuntaa. Me jokainen omilla pienillä valinnoillamme muokkaamme vallitsevaa todellisuutta ja esimerkiksi siirtämällä oman asioinnin nettiin viemme omalta osaltamme palvelutarjontaa todellisessa maailmassa. Jokainen voi hyvin helposti valita paljonko aikaa käyttää digitaalisen viihteen parissa, mutta kun enemmistö tyytyy esimerkiksi tuhertamaan postin automaattien kanssa, henkilökohtaista palvelua haluavilta viedään mahdollisuus ojentaa paketti postin tiskillä työntekijän huolehdittavaksi käymättä kertaakaan netissä asian takia. Kynä ja paperi on selvästi helpompi ja hallittavampi käyttöliittymä, kuin tietokone ja tulostin. Digitaalisilla työkaluilla on paljon hyviä puolia, mutta niiden hallitseminen ja soveltaminen ihan joka ikisessä asiassa on omanlaisensa päivittäinen kognitiivinen urakka. Jos työhaastattelussa kieltäydyt tietokoneen käytöstä, et työllisty enää nykyään yhtään millekään alalle, vaikka joka kadunlakaisijan ydintyö ei liity tietokoneiden käyttöön vähäisimmässäkään määrin. Liiallinen kuormitus ei muodostu yksinomaan ihmisen itsensä valittavissa olevista asioista ja siksi meidän jokaisen tulisi nähdä vastuunsa siinä, ettei itsepalvelukulttuuria ja kaiken reaalimailman toiminnan pakkodigiä syvennetä entisestään.

Ahdistuksen aiheuttaja on nykyään myös näennäinen valinnan vapaus. Vaihtoehtoja tuntuu olevan loputtomasti, mikä lamaannuttaa osan ihmisistä. Realistisia näistä vaihtoehdoista ei välttämättä ole monikaan, mutta asian toteamminen vaatii analyyttistä pohdintaa, joka jää herkästi puolitiehen muiden häiriöiden keskellä. Ihmisten oli helpompi kokea tyytyväisyyttä ns. ahtaammassa laatikossa, jossa vaihtoehdot ja suunnat oli selvempiä. Oli selkeämmin hyvä ja huono valinta, nyt on loputon määrä vaihtoehtoja, joiden hyvyyden ja huonouden määrittäminen vaatii monimutkaista selvitystyötä. Ihmiset on pohjimmiltaan laumaeläimiä ja pääosin tyytyväisiä, kun joku muu on aloitteellinen kertomaan mihin suuntaan edetään. Vain hyvin yksittäisissä asioissa kaivataan vapautta valita toisin.

Ahdistusta aiheuttaa myös loputon säästämisen kulttuuri, jossa kaikki koitetaan saada mahdollisimman halvalla. Työ ei ole mielekästä, eikä tuo tyydytystä, jos ei sitä voi kokea tekevänsä hyvin. Palkalla tehdyt hankinnat ei tuo tyydytystä, jos niiden laatu ei vastaa toiveita. Panos ja tuotos ei kohtaa, mutta reittiä parempaan tuotokseen on vaikea löytää.

Lähettäjä: Tt 
Päivämäärä:   10.9.24 15:21:21

"järjetöntä: Pointti onkin siinä, että nykyään monia ihmisiä ahdistaa aika peruselämään kuuluvat asiat.
Esim. se on epämukavuusalueella, että pitää vastata puhelimeen kun vieras numero soittaa tai ahdistaa kun pitäisi itse soittaa jonnekin omien asioiden hoitamiseksi. Koulussa esitelmän pitäminen aiheuttaa suurta ahdistuta ja epämukavuutta, joten se jätetään mieluummin tekemättä. Kokeet ahdistaa, liikuntatunnit ahdistaa, läksyt ahdistaa. Työpaikalla ahdistaa, kun työkaveri kysyy miten kesäloma meni tai lounastauolla työkaveri liittyy seuraan ja juttelee työhön liittymättömistä asioista. Väsyttää, kun pitäisi jaksaa täysi työpäivä ja vielä sen jälkeen tehdä kotityöt. Mediatulva ja sosiaalinen media ahdistaa, mutta ahdistaa myös kun sen käyttöä ei pysty lopettamaan. Lapsen kanssa on jatkuvasti epämukavuusalueella, kun lasta pitäisi kasvattaa ja ahdistaa, kun lapsi kiukuttelee.

Tietenkään kukaan ei halua olla jatkuvasti epämukavuusalueella. Mutta jos oma mukavuusalue rajoittuu siihen, että makaa sohvalla ja katsoo yksin telkkaria, niin elämä menee aika vaikeaksi."

Mutta mitä jos se mukavuusalue ei olekaan tuo telkan katsominen (harvoin on). Mukavuusalue voi olla se, että saisi elää elämäänsä ilman jatkuvaa tallentamista, kuvaamista, dokumentointia, arviointia, arvostelua ja tuomitsemista.

Ehkä se mukavuusalue on pikemminkin oma maatila eläinten parissa ja oman perheen kanssa.

Lähettäjä: xxc 
Päivämäärä:   10.9.24 15:27:39

Tt:
No mutta sitten vain toteuttamaan tätä ajatusta.

Ongelma on just siinä, että ihmiset usein vaan jää kotiin ahdistumaan ja etsitään syyllisiä tilanteeseen sen sijaan, että itse aktiivisesti toimisivat sen eteen että saisivat haluamansa elämän. Kukaan ei sitä sinulle valmiiksi tee.

On täysin mahdollinen ajatus, että asuu maalla eläinten kanssa. Totta kai riippuu sitten omista tuloista ja työstä, että miten pitkälle tuon voi toteuttaa. Mutta maaseudulla asuu lukuisia ihmisiä ilman kovin suuria tuloja, joten täysin mahdollista tuo on toteuttaa.

En tiedä mitä tarkoitat elämällä ilman kuvaamista ja tallentamista, arvostelua ja tuomitsemista. Kenenkään ei ole pakko ottaa valokuvia eikä varsinkaan ole pakko julkaisat niitä someen. Itse en niin tee. Entä kuka sinua arvostelee? Kannattaa lähipiiriään muokata niin, että karsii pois ihmiset, jotka arvostelee ja tuomitsee kovasti.

Lähettäjä: Tt 
Päivämäärä:   10.9.24 16:46:11

xxc, ilman rahaa ja ilman soveltuvaa työtä on paha minnekään muuttaa. Lisäksi asioita voi vaikeuttaa esim. kumppani ja/ tai lapset joka ei voi tai halua muuttaa. On aika rankka paikka miettiä kenen tarpeet menee edelle ja onko parempi olla sinkkuna maalla vai kaupungissa suhteessa. Ja se työ. Jos työtä ei ole maaseudulla on aika iso homma uudelleen kouluttautua, se vaatii rahaa ja aikaa jopa useita vuosia. Eli se asioiden eteen toimiminenkin (esim. rahan säästö opiskeluja varten) voi ulospäin näyttää siltä ettei tee mitään.

"En tiedä mitä tarkoitat elämällä ilman kuvaamista ja tallentamista, arvostelua ja tuomitsemista. "

Toisia ihmisiä tietenkin. Pidät esitelmän luokassa, niin sinusta on video netistä. Liikuntatunnin jälkeen löydät zoomatun videon takapuolestasi. Opettaja valittaa miten puhut liian hiljaa ja epäselvästi ja olet liian ujo, vääränlainen. Hän miettii miten voisi muokata sinusta paremman, toisenlaisen. Kun käyt terveydenhuollossa, kaikki kirjataan ja tallennetaan. Jokainen sanasi, jonka olisit halunnut jäävän siihen huoneeseen on nyt kaikkien ammattilaisten luettavissa, arvioitavissa. Sen pohjalta he arvioivat sinua. Ehkä olisi pitänyt olla skarpimpi valita paremmat sanat. Vanhempana päiväkoti ja koulu arvioi lastasi, mitä voisit tehdä paremmin, miten lapsi osaa 5v kirjaimet, entä askarrella, miten olet hoitanut äitiyden oletteko sanoittaneet tunteita? Ja taas kaikki kirjataan ja dokumentoidaan ikuiseen talteen. Työkaveri kommentoi lomaasi, olipa tylsä tai lentäminen pilaa ilmaston. Kun et enää halua vastedes kertoa sinua kohtaan ollaan kylmiä. Kaveri valittaa kun et vastannut viestiin, vaikka olit lukenut sen, eikö hän enää merkitse sinulle mitään. Vakuuttelet että merkitsee. Väsyttää ja puhelin soi. Kuka se on ja mitä se sinusta haluaa? Miten se sinua syyllistää ja painostaa? Ja kun kerrot että ahdistaa, taas sinun pitäisi olla rohkeampi, rennompi, kovanahkaisempi. Sinun pitäisi tehdä sitä ja tätä ja kaikki ympärilläsi osaisivat elää elämäsi paremmin. Jokaisella on jotain sanottavaa siitä mitä sinun pitäisi tai ei pitäisi ja miten teet kaiken väärin.

Haluaisit vain olla rauhassa. Ja elää.

Lähettäjä: zam 
Päivämäärä:   11.9.24 07:38:36

"Ahdistusta aiheuttaa myös loputon säästämisen kulttuuri, jossa kaikki koitetaan saada mahdollisimman halvalla. Työ ei ole mielekästä, eikä tuo tyydytystä, jos ei sitä voi kokea tekevänsä hyvin. Palkalla tehdyt hankinnat ei tuo tyydytystä, jos niiden laatu ei vastaa toiveita. Panos ja tuotos ei kohtaa, mutta reittiä parempaan tuotokseen on vaikea löytää."

Mä kyseenalaistan tämän hankintakulttuurin jos/ kun puhutaan shoppailusta. Ei ole ekologisesti eikä ekonomisesti kestävää ostaa ja hankkia ostamisen ilosta. Etukäteen tärkeitä ja tarpeellisia hankintoja varten säästäminen ja tavoitteen saavuttaminen ON palkitsevaa. Arkipäiväisten tarpeellisten tarpeiden tyydyttämisessä en näe mitään pahaa siinä, että pyrkii säästämään ja hankkimaan edullisesti, sehän juuri mahdollistaa sitten säästämisen eli panosten kertymisen tulevaa varten.

Asiayhteydessä tosin taidettiin tarkoittaa työsuhdetta. Joku ei viihdy työssään, kokee että työnantaja haluaa saada hänen työpanoksensa mahd halvalla; toisaalta työtä ei saa tehdä niinkuin haluaa. Tässä mennään takaisin rahan arvoon ja elämänarvoihin. Yksi on säästäväinen ja pärjää vähemmällä, toisella ei raha pysy näpeissä. Säästäväinen sopeuttaa menot tuloihin ja on valmis muuttamaan olosuhteita ja omia tottumuksia; toinen haluaa paljon kaikenlaista, johon ei ole varaa. Ajan mittaan säästäväinen saavuttaa sen, mitä haluaa, hänellä ei todennäköisesti ole rahahuolia eikä sen myötä niiden aiheuttamaa ahdistusta. Tyytymätön katkeroituu, pyrkii ehkä paikkaamaan pahaa oloaan shoppailemalla velaksi, ja kun osamaksut, nousevat korot ja tehdyt hankinnat pitää maksaa, rahat ei riitä, motivaatio ei riitä ja ahdistuskierre on valmis.

Lähettäjä: N 
Päivämäärä:   11.9.24 08:10:58

zam: tulkitset kirjoitusta hyvin eri näkökulmasta kuin sen kirjoitin. On ahdistavaa tehdä työnsä huonosti siksi, että asiakakkaalla ei ole maksuhalukkuutta: siivoat huolimattomasti liian kiireellä, vaihdat vanhuksen vaippoja liian harvakseltaan ja jätät potilaan pesemättä resurssien puutteessa, koitat opettaa liian suurta luokkaa lapsia hälyisässä avoimessa oppimisympäristössä, suunnittelet tai rakennat hometaloja, et lähetä potilasta kaikkiin tarvittaviin jatkotutkimuksiin/hoitoihin resurssien säästämiseksi, jne. Moni joutuu tietoisesti tekemään päivittäin työnsä huonosti, jotta työn kustannukset saadaan minimoitua lopputuloksesta piittaamatta, ja tämä on ihan erillinen asia siitä, vastaako työn vaativuus ja palkka toisiaan. Masentavasta työstä saadulla palkalla voit sitten ostaa käsiin hajoavia hometaloja, rimpuloita rumia autoja ja muovisia sukkia, samalla kun maksamillasi veroilla makuutetaan hoivaa tarvitsevia läheisiä omissa ulosteissaan, opetetaan läheisiä lapsia ympäristössä, jossa oppiminen on mahdotonta ja syövätkin jää ajoissa diagnosoimatta, kun tutkimuksiin ja hoitoon ei vaan pääse. Ihmiset voisi henkisesti paljon paremmin, jos se mitä tehdään tehtäisiin kunnolla. Mutta priorisoiminen tuntuu olevan ihan liikaa vaadittu enemmistöltä. Niin yksilön kuin yhteiskunnan pitäisi panostaa laatuun, sillä heikkoa halvalla-tyyppinen säästäminen tulee ajan mittaan äärimmäisen kalliiksi kaikin tavoin.

Lähettäjä: Jotain näkyvää 
Päivämäärä:   11.9.24 08:17:25

Siksi koska mitään näkyvää ei saada aikaiseksi.
Tietokoneellakin ollaan valetodellisuudessa koko lapsuus. Sitten kuvitellaan itsensä eläimeksi jotta tuntuisi joltain...

Teepä vaikka päivä töitä rankametsässä niin eipä ahdista kun saat jotain tyydytystä kun näet mitä
olet tehnyt.
Tämä oli vaan mun miete asiasta.

Lähettäjä: N 
Päivämäärä:   11.9.24 08:26:16

"Siksi koska mitään näkyvää ei saada aikaiseksi."

-Juurikin tämä! Ihmisen aivot tarvitsee hyvin konkreettisia ja selviä yhteyksiä: teen näin ja saan palkinnoksi tämän, keksin tehdä paremmin tai pinnistelen kovemmin ja saan isomman palkinnon. Vaikka järjellä tietää kodin ja ruuan tulevan siitä tietokoneen naputtelusta, käytännön yhteys on niin hatara, ettei se tuo luonnollista saavutuksen tunnetta kuten vaikka metsästys ja marjastus itse lopuksi kokaten. Mitä isompi osa ajasta katoaa tuloksettoman oloiseen touhuamiseen, varsinkin kiireessä ja paineessa, sitä ahdistuneemmaksi ihminen itsensä kokee. Jo kynällä käsin kirjoittaminen paperille tuntuu tuloksellisemmalta kuin saman asian naputtaminen bittiavaruuteen.

Lähettäjä: Tt 
Päivämäärä:   11.9.24 09:58:41

N kirjoittanut täyttä asiaa. Valitettavasti moni johtaja elää luulossa, että työntekijöille vapauden antaminen aiheuttaisi lusmuilua vaikka suurin osa ihmisistä haluaisi tehdä asiat hyvin.

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   11.9.24 10:08:22

Tuollahan se sanotaan. Ihmisiltä vaaditaan aivan liikaa. Siksi nämä supersuorittajat ja menestyjätkin oireilevat.

http://forum.hevostalli.net/read.php?f=9&i=9779301&t=9779301

Lähettäjä: N 
Päivämäärä:   11.9.24 10:19:10

Tt: asia on hyvin vähän johdon hallussa. Toki johdolla on iso rooli työilmapiirin luomisessa, mutta jos yritys myy tuotetta kilpailijoita kalliimmalla, niin yritys ei useinkaan pysy pystyssä, kun asiakaskunta tuijottaa vain halvinta hintaa. Ja valitettavasti suuri enemmistö tuijottaa vain halvinta hintaa tässä ja nyt pitkäaikaiskustannuksia ajattelematta. Näin ollen työaikaa ei vaan voida varata riittävästi työn tekemiseen hyvin. Asiakas alkaa jälkeenpäin nurista laadusta, mutta ei kuitenkaan ostopäätöksen hetkellä vaadi sitä, eikä aseta sille riittäviä kriteereitä. Ilman mitään laatuvertailua voittaa aina toimija, joka kehtaa tuottaa paskinta palvelua/tuotetta. Ja tämä kehityskulku on muokannut sekä työelämää, että kaikkea rahalla ostettavissa olevaa tarjontaa useita kymmeniä vuosia. Ihmisten pitäisi olla erittäin paljon krantumpia sen suhteen, mihin suostuuvat rahaansa ylipäätään käyttämään, niin saataisiin monia perustavanlaatuisia ahdistuksen aiheita olennaisesti vähennettyä.

Lähettäjä: Joo 
Päivämäärä:   11.9.24 10:21:12

Koska kanssaihmiset on MinäMinä-idiootteja.

Lähettäjä: Nina 
Päivämäärä:   11.9.24 12:40:18

Jotain näkyvää: Kyllä, olet ihan oikeassa! Ja konkreettisen aikaansaannoksen lisäksi myös keho on fyysisesti väsynyt ja se on sitä, mitä tarvitaan sekä mielen hyvinvointiin että laadukkaaseen uneen.

Näille ahdistujille tekisi hyvää laittaa elämä vaikka viikoksi pauselle ja viettää se aika esimerkiksi mökissä ilman mukavuuksia. Kun halkoo ja kantaa puut, lämmittää mökin, kantaa saunavedet ja tiskivedet järvestä, kokkaa niitä ruokia, mitä niissä olosuhteissa on mahdollista kokata, on päivän päätteeksi keho ihanan raukea, eikä ahdistaa ollenkaan. On mahtavaa saada aikaan asioita ja vielä hienompi kokemus on, jos jonkun asian onnistuu tekemään ensimmäistä kertaa!

Lähettäjä: Henne 
Päivämäärä:   11.9.24 15:04:16

Tärkeä aihe, hyviä kirjoituksia. Olen miettinyt asiaa viime aikoina omalta kohdaltani. Mikä minua nykyään ärsyttää ja ahdistaa niin paljon? Kyllä se on enimmäkseen tunne siitä, että juuri mikään ei enää toimi eikä ketään näytä kiinnostavan laittaa asioita toimimaan. Samaa sarjaa töissä ja vapaa-ajalla. Ei vain jaksaisi. Aiemmin kaikki on sujunut keskimääräisesti paljon paremmin.

Ihmisten keskittymiskyky on nykyään täysi nolla. Hommia ei hoideta kunnolla loppuun, ja ne muutamat tunnolliset jotka haluaisivat tehdä kunnolla, väsyvät ja ahdistuvat muiden toilailuista. Tulee helposti sellainen olo, että miksi minun pitää korjailla muiden töppäyksiä koko ajan, ja miksi minunkaan pitäisi välittää kun ei muutkaan välitä.

Minua ainakin ahdistaa kaikki tämä nykyajan sekoilu. Tähän päälle kaikki sodat ja muut ongelmat niin huh huh.