Lähettäjä: sen? 
Päivämäärä:   8.9.24 14:14:06

Olen vihdoin joutunut hyväksymään, että koirani ei kertakaikkiaan ole "kaikki käy" -tyyppiä. Nuoresta asti ollut kaupunkikoirana, kuljettu julkiset ja kauppakeskukset sen kanssa. Aiemmin ajattelin että kyllä se siitä kun vaan toistetaan, rauhoitetaan elämää mahdollisimman paljon ettei tule liikaa virikkeitä, pysyn rauhallisena ja vahvistan koiran itseluottamusta ja se vähän kasvaa, nuoren kuuluukin olla impulsiivinen. Ja nuorempana koira ehkä olikin huomattavasti sosiaalisempi, piti ihmisistä ja vilinästä eikä samalla tapaa saanut reaktioita.

Koira on nyt 4v ja tuli viimeinen niitti viime viikonloppuna kun täysin yllättäen nykäisi kaikin voimin remmistä nähdessään toisen koiran kaupungilla ja pääsi rähisten irti. Palasi heti tietysti viereen tajuttuaan että on irti eikä mitään sattunut, mutta tilanne pelästytti koska saattaa mennä kuukausia että kaikki menee hyvin vailla ongelmia ja sitten koira yhtäkkiä flippaa täysin.

On todella raskasta kun koira aivan kirkkaalta taivaalta alkaakin tuijotella pyöräilijöitä, muita koiria tai yrittää nipsiä kadulla ohikulkijoita, vaikka viimeiset puoli vuotta kulkenut rentona vierellä kaupungilla, remmi tietysti lyhyenä koska tiedän jo ettei siihen voi luottaa kaikissa tilanteissa. Herpaantumiseen ei ole varaa koska siitä ei ikinä tiedä reagoiko johonkin yllättäen.

Luulen että koirani sijaistoiminta kuormituksessa on "fool around", kun pennusta asti on alkanut hirveä sekoilu jos joutuu liian vaikeaan tilanteeseen. Tämä on ensimmäinen oma koira jonka olen kasvattanut pennusta asti, ja mietityttää olenko tehnyt jotain väärin vai onko koiran temperamentti kertakaikkiaan tuollainen ettei sille vain sovi kaupunkikoiran elämä..

Rodun edustajat normaalisti todella hyväkäytöksisiä ja rauhallisia. Emo on kyllä kuulemma samalla tavalla hieman arvaamaton ja reaktiivinen, ja kasvattaja tästä varoittikin pentua hakiessa. Mutta olisinko voinut tehdä jotain toisin itse? Luin kaksi pentukirjaa, käytiin pentukoulut ja kaikki ja silti kävi näin. Vaikea käsitellä tätä pettymystä.

Lähettäjä: - 
Päivämäärä:   8.9.24 14:15:53

Rotu?

Lähettäjä: sen? 
Päivämäärä:   8.9.24 14:20:03

-, keskikokoinen seurakoirarotu. "Kaikki käy" -tyyppisiä koiria ovat yleensä, jonka takia juuri tälläisen halusinkin.

En usko, että rotu tässä juuri merkitsee kun yleisesti tervepäisen maineessa oleva rotu. Jonkin verran löytyy "hermorakenneongelmaisia" linjoja, mutta yritin ainakin parhaani mukaan katsoa yhdistelmän ja kasvattajan tarkkaan..

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   8.9.24 14:21:46

Miksei se nyt saa olla sellainen kuin on. Oletko itse muka täydellinen. Rentoudu vähän. Mitään pahaa ei ole tapahtunut ja olet varmasti koira kouluttanut hyvin. Ja osaat ennakoida. Koirakaan ei kuulosta miltään hirviöitä. Jos se nyt on vähän vittumainen luonne, niin sellaista sattuu ja kuuluu elämän kulkuun.

Lähettäjä: J 
Päivämäärä:   8.9.24 14:22:14

Miksi sitä rotua ei näissä ikinä voi sanoa? Vaikka «ei merkitse» niin kiinnostaahan se tietää.

Lähettäjä: sen? 
Päivämäärä:   8.9.24 14:26:57

Piste, no näinhän se täytyy ajatella. Mutta kyllä se harmittaa että arki on todella stressaavaa molemmille kun maalle ei ole mahdollista muuttaa. Sekä koira että minä kärsitään tästä kun kaikki on tarpeettoman hankalaa. Onhan tuo silti aivan ihana tyyppi, mutta varmasti ihan inhimillistä kokea pettymystä siitä että normiarki on haastavaa? Ja vielä mahdollisesti siksi, että olen itse sosiaalistanut huonosti tms.

J, pelkään jotenkin hulluna että joku tunnistaa. Hävettää sanoa edes anonyymina tälläisiä asioita omasta rakkaasta koirasta. Varsinki kun en tiedä olenko itse aiheuttanut tämän kouluttamalla huonosti :(

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   8.9.24 14:27:01

Tervepäistä koiraa ei uunokaan saa helpolla pilattua. Jos koira on perusluonteeltaan helppo ja sosiaalinen, niin ei siitä hullua hyökkijää tule jatkuvalla pahoinpitelylläkään.

Tämän takia otetaan niitä pentuja vain vanhemmista, joiden luonne on sitä mitä halutaan. Silti voi yllätyksiä tulla, mutta sillä tavalla niiden riskiä pystyy minimoimaan. Perinnöllisiä ominaisuuksiahan nuo ovat.

Lähettäjä: Ö 
Päivämäärä:   8.9.24 14:44:19

Perinnöllisiä piirteitähän nuo ovat, kasvattaja sinulle niistä kertoikin ja otit pennun siitä huolimatta eli tiesit kyllä että tuo riski on olemassa.

Lähettäjä: - 
Päivämäärä:   8.9.24 14:58:53

No sää otit tietoisesti pennun, jonka emän tiesit olevan arvaamaton ja reaktiivinen. Nyt kun koirasi sellainen on, niin miksi sinua se ihmetyttää?

Lähettäjä: --- 
Päivämäärä:   8.9.24 15:08:22

Olen samaa mieltä, että nyt pitää vähän rentoutua koko homman suhteen. Hengähtää ja vähän löysätä.
Kun sinä stressaat, koira stressaa ja molemmat käy ylikierroksilla mikä ei auta asiaa.

Harva koira on "kaikki käy"- tyyppiä sillä tavalla että ihminen voisi vain 100% luottaa ettei koira reagoi mihinkään. Eläin on elävä, ärsykkeisiin reagoiva, ei robotti.
Ne "kaikki käy"-koirien omistajat ovat yhtä lailla "kuulolla" kokoajan koiransa suhteen, huomioivat pyöräilijät, toiset koirat, ovat kokoajan tilanteen tasalla ja valmiina.

En koskaan esimerkiksi ohita ketään/mitään niin ettenkö jo ajoissa miettisi miten tilanne hoidetaan.
Koira kulkee nätisti hihna löysällä vierellä, mutta aina on se JOS ja minun koiranomistajana pitää olla valmis jos se JOS tapahtuu.

"Herpaantumiseen ei ole varaa koska siitä ei ikinä tiedä reagoiko johonkin yllättäen."

Tämä on normaalia koiranomistajan arkea kun ollaan ihmisten ilmoilla.

Jos tiedät, että koira saattaa hypähtää eteenpäin toista koiraa ohitettaessa tai yrittää näpsiä ohikulkijaa kädestä, ennakoit tilanteet niin ettei sitä pääse tapahtumaan. Pelkästään jo ehkäisy, ettei koira pääse vahvistamaan käytöstä, auttaa paljon.

Lähettäjä: j 
Päivämäärä:   8.9.24 15:09:38

Yhden asian teit väärin, sen että otit tuon pennun. Jos kerran emällä on samanlaisia ongelmia niin ei mikään ihme että pennustakin tuli tuollainen. Tervepäisestä koirasta ei helposti saa noin ongelmallista, vaikka tekisikin virheitä.

"En usko, että rotu tässä juuri merkitsee kun yleisesti tervepäisen maineessa oleva rotu. Jonkin verran löytyy "hermorakenneongelmaisia" linjoja, mutta yritin ainakin parhaani mukaan katsoa yhdistelmän ja kasvattajan tarkkaan.."

Ethän sinä katsonut yhdistelmää mitenkään tarkkaan jos kerran tiesit emän luonteesta ja silti otit pennun. Kasvattaja varoitti etkä kuunnellut, siinä se virhe. Toivottavasti opit nyt sen että vanhempien luonteella on suuri merkitys, se kannattaa pitää mielessä jos joskus harkitsee toista koiraa. Nykyisen kanssa se ei toki valitettavasti auta.

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   8.9.24 15:13:55

”Harva koira on "kaikki käy"- tyyppiä sillä tavalla että ihminen voisi vain 100% luottaa ettei koira reagoi mihinkään. Eläin on elävä, ärsykkeisiin reagoiva, ei robotti.
Ne "kaikki käy"-koirien omistajat ovat yhtä lailla "kuulolla" kokoajan koiransa suhteen, huomioivat pyöräilijät, toiset koirat, ovat kokoajan tilanteen tasalla ja valmiina. ”

Tämä. Itselläni on melkein ”kaikki käy” -koira. Okei remmirähinää toisille koirille on ollut, johtuu ihan puhtaasti kun tuli meille kodinvaihtajana ja heti ensimmäisellä viikolla saatiin kaksi irtokoiraa päälle. Hyvin alkoi siis yhteiselo. Nykyisin toki koulutuksen ansiosta ohitukset onnistuvat.

Kävelijöistä, juoksijoista, pyöräilijöistä, sähköskooteilla ajavista ei ole moksiskaan. Silti en koskaan luota siihen, että näin on myös jatkossa. Kerran on itse asiassa reagoinut vastaantulevaan ihmiseen, hän kantoi suksia ja se oli koiran mielestä epäilyttävää.

Lähettäjä: Tavis 
Päivämäärä:   8.9.24 15:14:49

"Miksei se nyt saa olla sellainen kuin on."

Koira yrittää purra ohikulkijoita. Miksi se saisi olla sellainen kun on?

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   8.9.24 15:22:04

Hei aloittaja, koirasi reaktio stressitilanteissa ei ole ”fool around” vaan fight, jos se napsii ohikulkijoita. Todennäköisesti koirasi on arka ja pyytää etäisyyttä. Arkuus on voimakkaasti periytyvä ominaisuus. Oletko harkinnut kouluttajaa avuksi?

Lähettäjä: Näin on 
Päivämäärä:   8.9.24 15:36:50

Koiran kanssa pitää aina olla tilanteessa mukana. Niin se vain on.

Minulla on pieni seurakoirarotu, jonka kanssa kuljetaan paljon eri tapahtumissa, julkisilla, toreilla jne.
Se on pääsääntöisesti hyvin välinpitämätön muita koiria ja ihmisiä kohtaan, mutta silti on ollut tilanteita joissa koira onkin syystä tuntemattomasta esimerkiksi alkanut räyhäämään jollekin vastaantulevalle koirakolle.
Koira on myöskin todella lapsirakas, mutta on käynyt niinkin että lähestyvä lapsi onkin saanut koiran varuilleen.
Ja niin edelleen.

Miettisin miksi koet noin stressaavana sen, että koiraan ei voi luottaa 100%? Ymmärrän sen, että esimerkiksi vastaantulijoiden näpsiminen on ikävä tapa, mutta käytös juontaa aina jostain.
Onko koiralla paljon energiaa? Pääseekö koira purkamaan energiaa ja ns hulluttelemaan koskaan, vai pyöriikö kaikki rauhoittumisen ympärillä?
Tämä rauhoittumisen treenaaminen alkaa helposti purkautua tällaisina räjähdyksinä erilaisissa tilanteissa kun energiaa alkaa kertyä liikaa.

Voisin veikata, että jos käyt esimerkiksi treeneissä (laji vapaa) ennen kuin menette ihmisten sekaan, koira on 90% rauhallisempi ja häiriökäyttäytyminen tippuu puolella.

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   8.9.24 15:40:45

Siksi, kun se nyt vaan on sellainen, geneettisesti on todennäköisesti tuollainen, vaikka on yritetty vääntää muuhun muottiin.

Mutta se ei yritä purra vaan nipistellä. Älä ole tuollainen nykyhysteerikko uusmoralisti.

Lähettäjä: qwerty 
Päivämäärä:   8.9.24 16:06:41

On se kiva kun aloittajan koiran emää käytetty jalostukseen, kun noi luonteet tuppaavat periytymään. Ärsyttää ennen kaikkea tällainen jalostus, kuten myös että fysikaltaan kuraa käytetään myös

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   8.9.24 16:15:33

Totta. Mutta kun on paskat housuissa on turha enää pidätellä. Tällä tarkoitan aloittajan tilannetta.

Toivoa sopii ettei enää uutta pentuetta kuitenkaan teetetä.

Lähettäjä: kumma 
Päivämäärä:   8.9.24 16:31:17

Onhan noita luonne-eroja hevosillakin. Supertaitava kouluttaa toimimaan vaikka ilman varusteita, tavan harrastajan ratkaisu voi olla vaikka tietty varuste minkä avulla hevonen on "normi" liikuttaa sen koko eliniän.

Koirien kanssa on jostain syystä paljon paineita saada se käyttäytymään täydellisesti? Itse asun kävelytien vieressä, ja todellisuus on että suurin osa koirista joko räyhää, kiskoo, jumittaa tms. Oma koira on pienen lehmän kokoinen, siksi sillä on _aina_ kuonopanta lenkillä koska se nyt vaan on maalaisjärjellä paras ratkaisu kaikille. Mä en ole kouluttaja ja tällä varustuksella elämä on stressitöntä koska koira tietää rajansa eikä nykyään edes kokeile kiskomista. Meillä oli ongelmana ennen uroskoiran hormoonimyrskyuho muille koirille ja sen takia räyhääminen ja hallinta. Varsinkin, kun täälläpäin joskus syliin juoksee irtokoirat, lapset, pyöräilijät, peurat ym niin tämmöinen vasikka nyt vaan on parempi olla pideltävissä tilanteessa kuin tilanteessa :D

Kuonopannan voi muuten asentaa niin, että ensin paine tulee kaulapantaan ja vain koiran kiskoessa, kiristyy kuonopanta.

Aloittajalle tsemiä, toivottavasti teille löytyy hyvä ratkaisu että turha stressi lähtee pois. Joskus pieni varustemuutos voi poistaa ongelman vaikka viisastelijoiden ja taitavien kouluttajien ei tarvikaan sellaisia käyttää ja tämän sortin ihmisten mielestä tietty kukaan muukaan ei voi niitä tarvita ;)

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   8.9.24 16:32:39

Mulla on stressiherkkä ja arka labbis. Aika monta kertaa olen kuullut että vika on minussa. Jotkut koirat ovat vaan syntyjään herkempiä ja pelokkuus on perinnöllistä. Tiedän miten raskasta arki on välillä. Oman kanssa on käyty ammattilaisten opissa ja yritetty harrastaa yhtä sun toista. Se vaan on tuollainen eikä se muuksi muutu.

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   8.9.24 16:34:09

Mullakin on koiralla aina kuonopanta, kun lenkkeillään. Epävarma paimen, jota en jaksaisi pitää ilman sitä :—) Seuraava samanrotuinen yksilö taitaa saada sen perintönä ja saa opetella käyttämään myös, vaikka ei tarvitsisikaan.

Lähettäjä: * 
Päivämäärä:   8.9.24 16:39:52

No voi hyvänen aika. Normaalia terveellä hermorakenteella olevaa koiraa ei tarvitse mitenkään kamalan aktiivisesti sosiaalistaa. Mitä ihmettä koira tekee jossain kauppakeskuksessa, saati useaa kertaa? Stressaat teidät molemmat hengiltä.

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   8.9.24 16:49:23

* Se normaalilla terveellä hermorakenteella oleva koira osaa syntymisen jälkeen olla koira. Sosiaalistaminen (nimestään poiketen) tarkoittaa oikeastaan sitä, että koiralle opetetaan tietyt käyttäytymismallit tietyissä tilanteissa. Jos sille ei niitä opeteta, se osaa vain olla koira. Harvalle ihmiselle se kumminkaan riittää vaan halutaan, että koira osaa vaikka rauhoittua julkisessa kulkuvälineessä nukkumaan. Tai osaa ruuhkassa pysyä omistajan lähellä ja jättää ohikulkevat ihmiset huomiotta.

Normaalilla terveellä hermorakenteella oleva koira ei myöskään stressaannu siitä, että se viedään ihmisten ilmoille ja vaikka sinne kauppakeskukseen.

Lähettäjä: - 
Päivämäärä:   8.9.24 16:54:13

Koira ei voi perimälleen mitään. Turha sitä on syyttää.

Mä luulen, että aika moni koira tykkäis enemmän ulkoilla tuolla maaseudulla, jossa ei ole kaupunkien hälinää, hirveästi muita ihmisiä ja koiria, melua ja meteliä.

Mullakin on sellainen koira, että olen sen pentukuumeissani ottanut ja sen emä ei kyllä mitään hyvää jalostusmateriaalia ollut. Asuttiin sen kanssa pari ekaa vuotta taajamassa ja olihan se itselle stressaavaa ja aiheutti myös häpeää kun koira ei ollut kaikista mallikelpoisin yksilö. Viimeiset viisi vuotta ollaankin sitten asuttu maalla ja koira on oikein mukava, koska ympäristö sopii sille paremmin.

Sehän oliskin helppoa jos jokaikisestä koirasta sais ihmisen makuun "täydellisen", mutta kun ne on eläviä olentoja ja on jotenkin epäreilu ajatus, että niiden tarttis olla aina 100 % hyväkäytöksisiä. Ja sitten kun ne ei ole, niin ne ei saa ymmärrystä, vaan ne onkin omistajalle pettymys. Se on surullista.

Aloittaja sanoo, että koira on kävellyt puoli vuotta nätisti kaupungilla remmi löysällä ja sitten kun tulee jokin tilanne, niin se onkin maailmanloppu. Toivottavasti aloittaja ymmärrät tarjota sille koirallesi kunnolla koiranelämää - metsää, rauhallista ympäristöä, haistelua, vapaana juoksemista sen sijaan, että raahaat sitä kauppakeskuksiin, julkisiin ja vaadit kulkemaan remmi löysällä vierelläsi. Vaikka se siis onkin sinulle pettymys.

Lähettäjä: pöh 
Päivämäärä:   8.9.24 16:56:40

Kyllä sen luonnostaan reaktiivisen erottaa. Meillä on (ja on ollut) useita kaikki käy -koiria, joista tosi moni tykkää kun ovat kivoja ja reippaita, mutkattomia kavereita. Yksi tuli myös aikuisena kodinvaihtajana, ihan käsittelemättömänä puskajussina, siitäkin tuli muuten tosi kiva tyyppi mutta hieman uusia ihmisiä jännittää.

Noh mutta yksi näistä keskimmäisistä on vaan ollut pennusta asti... erilainen... Alkoi jo 3kk iässä ihan raivolla räyhätä muille koirille ja kävi ihan hulluilla kierroksilla aina ulkoillessa. Useampi kouluttaja lopetti koiran kouluttamisen koska koira oli niin vaikea ja heiltä kuulemma loppui taidot kesken. Tutkittiin myös oikeasti tuhansilla euroilla terveyttä päästä varpaisiin mutta kun alkoi vuosien treenaamisen jälkeen käydä kadulla vieraiden ihmisten päälle ni pistin pois. En millään jaksa uskoa että olisin yhtäkkiä pilannut yhden koiran tuosta välistä ja kaikista muista on tullut ihan huippuja koiria. Tämä tuntuu vaan olevan esim kasvattajien tapa sälyttää vastuu aina omistajalle, ettei tarvitse itse tarkastella niitä jalostusvalintoja. Oman koirani emällä on teetetty vielä lisää pentueita ja siskolla kolmet, vaikka epätoivottua luonnetta pentueesta löytyy muiltakin.

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   10.9.24 21:59:13

Up

Lähettäjä: Q 
Päivämäärä:   10.9.24 22:24:21

Joo, eka virhe on ollut kasvattajan teettää tuollaisella koiralla pentuja, toiseksi myydä se pentu ensikoiraksi ja kolmanneksi tietysti se, että otit sen. Sonta on jo housussa, sille ei nyt enää mitään voi. Ellet sitten halua harkita koiralle sopivampaa paikka jostain rauhallisemmista ympyröistä.

Niitä hyväpäisiä koiria on tosiaan vaikea pilata, mutta kuten joku yllä sanoi, oikeasti niiden coolien koirien omistajat on siinä tilanteessa mukana ja hereillä koko ajan. Merkit koiralle voi olla niin pieniä, ettei ulkopuolinen huomaa.

Koirista on myös ehkä nykyään luotu vähän turhan sosiaalinen kuva. Harva koira lopulta on sellainen, että rakastaa estoitta kaikkia ihmisiä ja muita koiria. Koirallekin on kuormittavaa tutustua uusiin tyyppeihin.

Sinuna relaisin nyt vähän, lenkkeilisin hetken vähän rauhallisemmissa ympyröissä. Ammattiapua kohtaamisiin, koira nyt aikuinen, sen luonne voi muuttua pennusta paljonkin. Jos koira stressaa muita, niin lakkaa tutustuttamasta uusiin koiriin ja ihmisiin. Koira stressaantuu jos kokee, että kaikkiin vastaantuleviin pitäisi tutustua ja alkaa ennakoida ja puolustaa itseään jo valmiiksi. Harjoittele joku merkki, millä saat koiran huomion itseesi, jos yhtään tuntuu siltä, että koira saattaa kadota kuulolta esimerkiski ohitustilanteessa. Jnejne.

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   10.9.24 22:58:28

En lukenut aloituksesta mitään epänormaalia. Täysin normaalilta koiralta kuulostaa jolla sattuu olemaan omistaja joka ei ymmärrä koiran olevan koira.

Lähettäjä: jeps 
Päivämäärä:   11.9.24 11:14:34

Herää kysymys miksi arvaamatonta ja reaktiivista emää on ylipäänsä käytetty jalostukseen.... :/

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   11.9.24 11:26:09

Sä asetat koiralles ihan liian suuria odotuksia!

"Koira on nyt 4v ja tuli viimeinen niitti viime viikonloppuna kun täysin yllättäen nykäisi kaikin voimin remmistä nähdessään toisen koiran kaupungilla ja pääsi rähisten irti. Palasi heti tietysti viereen tajuttuaan että on irti eikä mitään sattunut, mutta tilanne pelästytti koska saattaa mennä kuukausia että kaikki menee hyvin vailla ongelmia ja sitten koira yhtäkkiä flippaa täysin."

Sun koirashan toimi tässä mallikkaasti! Sun pitää itse ennakoida tilanteita paremmin.

Todella kurjaa, kun koiraa kuvaillaan pettymykseksi. Varsinkin, kun koirasi on jo 4-vuotias, niin luulisi että olisit jo hyväksynyt sen. Tuskin itsekään mikään täydellinen olet.

Lähettäjä: -- 
Päivämäärä:   11.9.24 11:47:53

Jos se koira palasi saman tien viereesi vaikka pääsi irti, niin minusta koira kuulostaa aika hyväkäytöksiseltä :D Suurin osa ihmisten koirista ei tule edes kutsusta luokse..

Lähettäjä: -*- 
Päivämäärä:   11.9.24 11:53:29

"kuljettu julkiset ja kauppakeskukset "
"rauhoitetaan elämää mahdollisimman paljon ettei tule liikaa virikkeitä"

Näetkö mitään ristiriitaa näissä lauseissa? Eli vastaus on kyllä, pilasit. Tosin koirien - yhtään minkään koiran - paikka ei ole kaupungissa, joka on niille täysin luonnoton ympäristö. Tähän saisivat eläinsuojelijat kiinnittää ihan oikeasti huomiota.

Lähettäjä: rumpu 
Päivämäärä:   11.9.24 11:59:00

Et ole pilannut koiraa. Sillä on huono hermorakenne, ei voi mitään. Perinnöllistä.

Ainoastaan kaupunkiympäristö on sellainen, joka ei suurimmalle osalle koirista sopi. Julkiset ja kauppakeskukset ovat todella kuormittavia monille koirille.

Lähettäjä: -- 
Päivämäärä:   11.9.24 12:05:18

"Tosin koirien - yhtään minkään koiran - paikka ei ole kaupungissa, joka on niille täysin luonnoton ympäristö."

Höpö höpö. _Normaali_ koira on sopeutuvainen olento ja sen oikea ympäristö on se ympäristö, jossa sen ihmisetkin ovat. Koira ei ole mikään vilileläin, joka voi elää vain metsässä :)

Mistäköhän johtuu, että keski- ja etelä-Euroopassa tuntuu olevan paljon paremmin käyttäytyviä koiria, kuin Suomessa? Koirat ovat usein siellä jopa jopa jatkuvasti irti, mutta eivät aiheuta mitään ongelmia. Koirat on mukana kahviloissa ja terasseilla ja osaavat ottaa erittäin lungisti kaupunkiympäristössäkin. Ehkä meillä vain jalostetaan huonoja koiria?

Lähettäjä: RR 
Päivämäärä:   11.9.24 12:14:40

Reaktiivisuus on luonteen ominaisuus, mikä ei ole kovinkaan mukava piirre arkielämässä. Aloittaja on varmasti yrittänyt tehdä kaikkensa, ehkä jo liikaakin, mutta tuota ominaisuutta ei voi eläimestä poistaa, vaikka hallinta olisikin koulutuksella saatu hyvälle tasolle. Noita tilanteita vaan tulee, vaikka aina hetken aikaa menisikin "hyvin". Aloittaja, siirry lenkkeilemään koiran kanssa metsäpoluille ja unohda se kaupungissa ja kauppakeskuksissa pyöriminen. Kun lenkkeily siirtyy rauhalliseen ja stressittömämpään ympäristöön, koiran stressitasot laskevat ja se vähentää ylimääräisiä kierroksia ihan kaikessa elämässä. Alkaa koirakin rauhoittua ilman siihen erikseen keskittymistä ja sulle itsellesikin tulee elämästä koiran kanssa stressittömämpää. Koira ei itselleen mitään voi, mutta sinä voit tehdä sen elämästä helppoa, tai haastavaa, riippuen ihan omasta toiminnastasi. Eläimet eivät ole täydellisiä ja niiden epätäydellisyyksien kanssa täytyy opetella elämään niin, ettei niitä vahvisteta, mitä tämän koiran kohdalla tuo levottomissa ympäristöissä pyöriminen tekee. Mars metsään!