Lähettäjä: Najadi
Päivämäärä: 7.9.24 17:44:18
Minulla joskus ollut ristiselässä ja välillä oli ihan vähällä ettei mennyt jalat alta kun vihlaisi niin pahasti että oli mennä taju samaa matkaa jalkojen kanssa. Minkäänlainen kumartuminen ei onnistunut lainkaan, sängystä ei meinannut päästä ylös, ja jos halusi vaikka kääntää kylkeä, se vaati pitkällistä temppuilua, äärimmäisen varovaista liikkumista ja jokaisen liikkeen tarkkaa harkintaa että pystyi vaihtamaan asentoa. Sama juttu jos halusi nousta sängystä/sohvalta/ tuolilta tms. Auton rattiin ei mitään asiaa kun ei pystynyt kivun takia istumaan ja olisin varmaan huutanut kivusta jos maantiellä olisi ollut yksikin kuoppa johon renkaat olisivat osuneet.
Vessakäynnit olivat jonkin aikaa melkein mahdottomia. Housut sai pudotettua alas, mutta niiden nostaminen takaisin ylös olikin paljon vaikeampaa jos pääsivät putoamaan nilkkoihin asti, puhumattakaan siitä miten sai itsensä siivottua asioinnin jälkeen kun käsi ei vain päässyt tarpeeksi pitkälle. Sitten sai temppuilla siinäkin...
Eivätkä ne vihlaisut koskaan varoittaneet että kohta sattuu, ole varovainen. Ensin ei tuntunut mitään, ja sitten yhtäkkiä tuntui kuin olisi puukolla isketty selkään. Keppien kanssa olen minäkin joskus joutunut kulkemaan kunnes pahin vaihe on mennyt ohi.
Ainuttakaan kertaa ei ole välilevy mennyt niin ettei olisi ollut kipuja. Aina on ollut, ja pahoja. Eikä ole mennyt ohi ilman tulehduskipulääkkeitä ja relaksantteja.
|