Lähettäjä: Solo 
Päivämäärä:   7.9.24 13:45:00

Pitkän avioliiton jälkeen ero ja ystäväpiiri jäi miehen puolelle. Toki minulla muutamia hyviä ystäviä, mutta he elävät omissa liitossaan perhe-elämää. Sinkkuna huomaan etten ole tervetullut grillijuhliin tms.
Olen oppinut tekemään asioita yksin. Mutta voi että miten alkaa riepoo nämä tilanteet, kun menen yksin ja asia pitää ihan varmistaa!
Ostan lipun konserttiin. Vuokraan kajakin ja lähden melomaan. Menen ravintolaan syömään. Aina se sama ”kuinka monta?” No yksi. ”Yksi vain?” No h*vetti, yksi vain, sokeako olet?! Jos sanoisin kaksi, ei takuulla tule lisäkysymyksiä.
Alussa vähän hymyilytti, nyt ei enää. Alkaa yksinäisyyden paino tuntuu hartioilla kun jatkuvasti saan vastata samaan kysymykseen ”minä vain, ei muita”. En oikein osaa enää nauttia asioista, kun teattereissakin lipunmyyjä miettii mihin tämän yksinäisen naisen nyt sijottaisi istumaan… hymisee siitä itsekseen. Onko yksin asioiden tekeminen todella näin poikkeavaa?!

Masentavaa!

Lähettäjä: Jani 
Päivämäärä:   7.9.24 13:48:20

Aloittaja lienee nainen.
Miehenä kun yksin kulkee, niin ei kyllä kukaan kiinnitä huomiota.

Lähettäjä: Lola 
Päivämäärä:   7.9.24 13:50:52

Ravintolassa ihan normaalia että kysytään kuinka monta jos siellä on pöytiin ohjaus. Voihan se olla että tulet ensin mutta seurueeseen tulossa vielä 5 tyyppiä, vaikuttaa vähän siihen pöydän kokoon mihin sinut ohjataan.

Ja ymmärrän että se lipunmyyjä voi hetken miettiä mihin sinut laittaa että sinne jää myös niitä kahden istuttava paikkoja edelleen eikä niin että jää tyhjäksi paikkoja.

En nyt ymmärrä tätä mielesi pahoittamista. Ei se yksin tulo ole heille ongelma, heidän pitää tietää että montako on tulossa että osaavat suhteuttaa sen sitten pöydän kokoon tai teatterissa jäljellä oleviin paikkoihin. Se on heidän työtään.

Lähettäjä: sinkku 
Päivämäärä:   7.9.24 13:58:42

Vertaistuet ja tsempit täältä aloittajalle :D Suomessa onneksi ymmärretään paremmin kuin muualla maailmassa, vähemmän koen saavani täällä ihmettelyä osakseni kuin matkustaessa. Mutta kyllähän se vähän syö naista kun vaikka majoitusta tai lippuja puhelimitse varattaessa on käynyt virhe, ja aspa on selkeästä kommunikaatiosta huolimatta vaan olettanut, että majoitus tai liput on kahdelle yhden sijaan.

Nimimerkillä matkailua, leffaan, syömään yms yksin jo vuosikausia. Jenkkeihin eivät meinanneet päästää maahan, ja syyksi suoraan ilmoittivat että kun tulen yksin enkä ystävien kanssa. Oli kuulemma outoa ja epäilyttävää.

Lähettäjä: .. 
Päivämäärä:   7.9.24 14:02:06

Mua taas yksin tekemisessä nyppii se, kun mukaan on tuntemansa sitten muita. Kun kerron, että menen yksin keikalle niin joku väkisin tunkee mukaan ”seuraksi” en minä tarvitse seuraa, minulla on siellä keikalla ihan tarpeeksi viihdykettä.

Lähettäjä: S 
Päivämäärä:   7.9.24 14:02:07

Kannattaa katsoa peiliin jos ei kutsuta enää grillijuhliin vaikka pariskuntana on vielä kutsuttu. Syy ei ole silloin sinkkuus vaan sinä itse.

Lähettäjä: sinkku 
Päivämäärä:   7.9.24 14:05:10

S, tarpeeton ja ilkeä kommentti. Toivottavasti voit pian paremmin. Kyllä se on ihan fakta että jos paikalla on vain muita pariskuntia yksittäisen sinkun kutsuminen koetaan usein kiusalliseksi. Tällöin se sinkku jää automaattisesti ulos pariskuntailloista, vaikka muuhun kutsuttaisiinkin.

Lähettäjä: Joo 
Päivämäärä:   7.9.24 14:07:03

S on epäkohtelias. Pariskunnat kutsuvat usein pariskuntia. Jos eronneen mies oli sen pariskunnan tuntenut ensin ja vaikka miehen bestis, ei eronnutta kutsuta enää. Näin se vaan menee. Erossa kaveritkin ja kaveripariskunnat menee jakoon.

Mua nyppi, kun rakennutin eron jälkeen yksin talon, niin kaikki puhuivat te-muodossa. Millaiset kaapit teille tulee? Tilaatteko astianpesukoneen? Teidän sitä ja tätä. Kiitos,minä tilaan ...

Lähettäjä: Lola 
Päivämäärä:   7.9.24 14:55:07

sinkku
Ei se että olet sinkku ole mikään automaatio että jäät ulos kaikesta. Jos meillä pidetään esim grilli ilta miehen kavereille, kutsutaan sinne myös ne miehen sinkkukaverit, perheelliset tulevat sitten sillä kokoonpanolla kun tulevat. Muutenkin kutsutaan ihan vaan henkilön takia, ei sen parisuhde statuksen.
Mutta ei sinne tietenkään kenenkään kaverin exää kutsuta mutta se ei johdu siitä että hän on sinkku vaan siitä että se miehen kaveri on siinä meidän porukassa, ei se exä.
Jos omat kaverisi eivät kutsu sinua niin tuskin syy on siinä että olet sinkku.

Lähettäjä: Lettu 
Päivämäärä:   7.9.24 15:00:02

Joo: asumisesta ja kyläilystä vaan on tapana sanoa "teillä". "Teille vai meille?" "Käyhän sinäkin välillä meillä kun aina teillä istutaan".

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   7.9.24 15:00:35

Teen paljon asioita yksin ja hyvin aktiivisesti enkä muista kohdanneeni ihmettelyä kuin kerran vuosia sitten ruokaravintolassa. Antoivat vielä todella huonon paikan vaikka tilaa olisi ollut muuallakin. Mutta pääsääntöisesti ei kukaan kiinnitä missään huomiota asiaan. Vaellankin yksin eikä se herätä ihmettelyjä, joskus kauhisteluja miten ei itse uskaltaisi.

Minua inhottaa kun ihmiset ovat väkisin änkemässä mukaan. Siksi vannotan miehenikin olemaan kertomatta kenellekään etukäteen jos teen jotain erityistä minkä tiedän kiinnostavan muitakin.

Lähettäjä: Jaa 
Päivämäärä:   7.9.24 15:29:46

Mä teen paljon asoita yksin, käyn elokuvissa, syömässä, matkoilla. Kavereita on, mutta asuvat kaikki vähintään tunnin ajomatkan päässä. Tykkään kyllä mennä matkalle tai syömään myös kaverin kanssa, mutta viihdyn myös yksin hyvin.

Lähettäjä: k4k 
Päivämäärä:   7.9.24 16:01:19

Minulla ei ole ollut ongelmaa leffalippuja ostaessa tai ravintolaan mennessä. Mutta kaverit kyllä ovat hylänneet. Kaikki paitsi yksi.

Tuo yksi kaveri on aina ollut sellainen, ettei hän tykkää kenenkään puolisoista. Hän on itse aina ollut sinkku. Joskus lukioikäisenä tai parikymppisenä oli kai joku puolen vuoden seurustelusuhde, muita parisuhteita ei kai ole ollut. Olemme nyt nelikymppisiä.

Hän pitää paljon juhlia ja illanistujaisia. Peli-iltoja, pikkujouluja, synttäreitä, tupareita, jne. Pariutuneiden pitäisi aina tulla paikalle yksin, kutsuu siis vain pariskunnan kaveripuoliskon ja selkeästi on ärsyyntynyt, jos tämä tuokin puolison mukanaan. Naimisissa oleville ja läheisille ystävilleen ei kai kehdannut sanoa, että vain sinä olet kutsuttu, mutta minulle sanoi monta kertaa suoraan päin naamaa kutsun esittäessään, että kutsu on vain minulle, poikaystäväni/avopuolisoni ei ole tervetullut. Vaikka olin parisuhteessa 12 vuotta. Ei muutenkaan halunnut olla seurassani, jos meitä oli enemmän, haluaa aina olla kanssani kahden. Varmistelee, että tuleeko muita kavereita ja jos sanon että ehkä tai joo, niin vastaa, että ei hän sitten tule tai pyytää ilmoittamaan, kun muita ei enää ole paikalla.

Mieheni apu kuitenkin kelpasi esim. atk-ongelmien kanssa tai kun kaverini tarvitsi kyydin johonkin. Kiva, että miehelläni on auto, hän lähtee kuskaamaan meitä tai lainaa autoa, että voin olla kaverille kuskina.

Muut kaverit sitten hylkäsivät eron myötä. Miehen kaverit eivät enää edes tervehdi, eikä yhteiset kaverit. Edes ne, jotka tunsin jo ennen kuin aloin mieheni kanssa seurustella :( En tiedä mikä vika minussa sitten eron jälkeen on. Eroon ei liittynyt kolmatta osapuolta eikä riitaa. Mies vain alkoi haaveilla perheenlisäyksestä ja minä en, kun olin teettänyt sterin. Siispä erosimme ihan hyvissä väleissä. Mutta en ole ollut eksäni kanssa tekemisissä ja kaverinsakin kääntävät pään pois jos näkevät minut jossain.

Omat kaverini katosivat myös. Koronapandemia toki aiheutti omat asiansa ja sen jälkeen ihmisiä ei ole kiinnostanut enää edes pitää yhteyttä. Mutta mihinkään minua ei enää kutsuta. En tiedä luullaanko minun flirttailevan kaikille ja vamppaavan muiden miehet ja kiinnostuksenkohteet, vai miksi sinkku on niin huonoa seuraa, vaikka en ole uutta suhdetta vailla eikä paikalla muutkaan välttämättä ole pariskuntina. Enkä ainakaan tietoisesti ole flirtti tai edes ylisosiaalinen.

Yksinäisyys tuntuu pahalta varsinkin silloin, kun näen somesta, ettei minua ole kutsuttu mukaan. Tai silloin, kun minulle kuittaillaan yksinäisyydestäni. No eipä ole paljoa kavereita enää.

Lähettäjä: ' 
Päivämäärä:   7.9.24 16:16:10

Onneksi nykypäivänä kaikki paikkavaraukset tehdään netissä, eipä pääse kukaan taivastelemaan. Miksi aloittaja väkisin haluat keskustella aspan kanssa?

Lähettäjä: ... 
Päivämäärä:   7.9.24 17:05:05

Kyllä tuo on enemmän sinun ongelma kuin lipunmyyjien. Jos minulta tullaan ostamaan esim. lippua johonkin ja asiakas ei sano montako lippua, niin kyllä se on pakko varmistaa, että otatko yhden vai kaksi vai kenties kolme tai kolmekymmentä? Koska niin monet kerrat kun sitä määrää ei olekaan kysynyt, niin se on jotain muuta kuin yksi. Tai, jos on pariskunta hakemassa lippuja, niin ostetaankin yksi. Se nyt vain on pakko varmistaa. Itse en ole koskaan ajatellut sen kummempia, että joku menee yksin tekemään jotain. Minä myyn vain niitä lippuja ja muut ei kiinnosta. Istumapaikkojen valinta on ihan yhtä vaikeaa oli niitä lippuja 1, 2 tai vielä useampia. Yksi on helppo sijottaa johonkin, jos ei ole paikkatoiveita, mutta lätkäseppä 3-10 hengen seurue johonkin, niin saa jo miettiä, että minne tunkee ja miten.

Lähettäjä: <33 
Päivämäärä:   7.9.24 17:20:47

Palveluntarjoaja voi olla kohtelias ja kysyä montako henkilöä. Eikä tuijottaa että yksinkö. Paras oli, kun tarjoilija pohti vissiin ääneen, että meillä ei kyllä ole kuin kahden pöytiä....
Sinkkuutta ihmeteltiin kaveripiirissä siihen asti, kun kerroin pontevasti kohdunpoistosta 46 vuotiaana. Eli nyt en kelpaa kellekkään. Aina on ihmetelty, että kylläpä olet rohkea kun yksi menet syömään. Siis mitäh? Pitääkö mun syödä kotona pimeessä peitonalla? (ps. Oon nyt kyllä seukannu 4kk) No nyt sit oletuksena on, että mut kutsutaan vain ja ainoastaan sinkkupileisiin.

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   8.9.24 18:14:57

Lähen kattoon yksin Mielensäpahottajan uusimman kun ystävä ja elämäni yksi rakkauksista muutti olomuotoaan . Oli muuten Heikki Kinnusen näkönen mies ja tottakai pukeutui leffaan asianmukaisesti lanelliruutupaitaan ja karvareuhkaan ja melekeen nimmaria jokku tuli pyytään :-D