Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   6.9.24 19:49:08

Lapsuudesta asti olen haaveillut hevosenpidosta ja 19 vuotiaana sellaisen hankin. Tuolloin kuitenkin rahat oli kokoaika ihan loppu ja myin hevosen vaikka silloin tuntui että olin onnellisempi kuin ikinä.

Nyt päälle kolmekymppisenä, 1,5 vuotta sitten ostin oman, kun siitä olin haaveillut taas koko ajan. Vaan hevosenpito ei olekaan tuonut samaa täyttymystä. Hevosen kanssa on ihanaa, se on hieno ja upea ratsastaa, mutta tuntuu jatkuvasti väärältä käyttää niin paljon rahaa ja aikaa hevoseen, kun takaraivossa on ajatus miten paljon voisin tehdää hyvää samalla resurssilla. Lahjoittaa rahaa eläinsuojeluun, tehdä vapaaehtoistyötä ja olla läsnä ja apuna ystäville. Kilparatsastus tuntuu semmoisen rinnalla kovin merkityksettömältä, vaikka se yli vuosikymmenen oli se mitä haluan tehdä. Nyt se tuntuu väärältä.

En tiedä pidänkö hevosta vain, kun ostin sen tuttavan tutulta ja hänelle oli tärkeää, että hevonen pysyisi minulla. Hevosenpito muuten onkin ihanaa, mutta tuo resurssien tuhlaus siihen, kun voisin saada samoilla resursseilla niin paljon hyvää aikaan, tuntuu väärältä.

Selvyydeksi, hevosen treenaaminen ja kilpailuttaminen ei siis ole mielestäni väärin. Jos hevosen pidän niin se pysyy kyllä ihan treenissä, ei jää vapaalle heinällä vyötäröä keräämään.

Lähettäjä: - 
Päivämäärä:   6.9.24 19:53:55

Käytä hevostasi johonkin mainitsemaasi hyvään, jos se sellaiseen soveltuu. Esim. Talutusratsastusta lapsille joilla ei muuten siihen mahdollisuutta.

Tai nautit nyt hevosestasi vain itse, kyllä sekin kuolee aikanaan ja pääset sitten upottamaan rahaa muuhun.

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   6.9.24 19:58:48

Kiitos kommentista. Tuollainen olisikin ihanaa myös. Hevonen ei valitettavasti sovellu tuollaiseen, ainakaan vielä vähään aikaan.

Sekin on totta, että kyllä hevonen aikanaan kuolee, mutta on nuori vielä, voi mennä liki parikymmentä vuotta. Mietin että saanko arvoristiriidan ratkaistua tuoksi ajaksi. Tai toisaalta taas sitten, luulenko vaan, että se hyvien asioiden tekeminen toisi sisäisen rauhan ja olon että on sujut arvojensa kanssa.

Lähettäjä: G 
Päivämäärä:   6.9.24 19:59:10

Mulla on välillä omasta koiraharrastuksestani sama fiilis. Paljon ajokilometrejä treenien ja kokeiden tai kisojen perässä -aikaa ja rahaa palaa (polttoainettakin, mutta se ei ole murheissani ykkösenä, vaikka jollakin toisella voisi olla). Harrastaminen on antoisaa, mutta onhan se aika merkityksetöntä..

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   6.9.24 20:03:30

G: Kiva saada ymmärrystä ja vertaistukea. Onko sinullakin tämä ajatus noussut pintaan iän myötä? Sattuu niin paljon nähdä, miten esimerkiksi eläimet , lapset ja yksinäiset kärsii, mutta ei itsellä ole enää samalla tavalla mahdollisuuksia tehdä asioita parantaakseni maailmaa.

Kuulostan varmaan ihan kukkahattutädiltä, mutta vaikka ajattelenkin, että rajat on rakkautta ja joskus rakkauden on oltava ankaraakin, on myös paljon asioita missä voisi auttaa olematta rajaton, ja apu menisi oikeaan tarpeeseen.

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   6.9.24 20:07:14

Lahjoita saamasi rahapalkinnot hyväntekeväisyyteen.

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   6.9.24 20:09:17

Ratsatusurheilulla ei vielä kansallisellakaan tasolla niin isoja rahapalkintoja ole, että enemmän olen kyllä nytkin lahjoittanut, vaikka varat vähissä onkin :) Mutta tässäpä olisikin hyvä idea meille kaikille hevosurheilijoille. Osoitus siitä, että hevoset eivät ole meille vain välineitä.

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   6.9.24 20:18:42

Teitkö mainitsemiasi asioita 1,5 vuotta sitten, ennen hevosen hankintaa?

Lähettäjä: Liisa 
Päivämäärä:   6.9.24 20:21:56

Jokaisella meillä on oikeus myös harrastaa ja nauttia elämästä. Minulle hevoset ovat intohimo. Teen lisäksi vapaaehtoistyötä sosiaalipuolella. Työkseni myös opetan muita ratsastajia. Teen hirveästi muiden eteen niin miksi minun pitäisi luopua omasta intohimostani? Siinä sinulle mietittävää. Tee jotain muuta merkityksellistä. Onko työsi jo itsessään merkityksellistä ja oletko hyvä lähimmäisillesi? Se on ihan tarpeeksi. Sitten voi tehdä jotain pientä extraa jos haluaa.

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   6.9.24 20:26:59

Kaimani toinen piste: Tein jonkin verran, mutta silloin oli elämässä muuten vähän ruuhkavuodet menossa.

Ja näiden asioiden merkityksellisyys on noussut pintaan eniten ehkä viimeisen vuoden ajan. Ennen en edes ajatellut niin kovin sitä, miten tärkeätä esim eläinten auttaminen minulle oli, mutta tein sitä kyllä jatkuvasti luontevasti jonkun verran erilaisin keinoin.

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   6.9.24 20:39:36

Liisa: Kiitos myötätuntoisesta kommentistasi. Ehkä osin onkin kyse siitä että pitäisi opetelle myötätuntoista suhtautumista itseen ja omaan riittämättömyyteen.

Työni ei ole erityisen merkityksellistä keskeisimpien arvojeni näkökulmasta, mutta ei myöskään mitään kaikista merkityksettömintä. Olen ennen tehnyt vähän pehmeämpien arvojeni työtehtäviä, nykyinen työtehtävä vaati aika paljon kovuutta. Ei sitä, että joutuisi ajamaan asioita jotka sotii omia arvoja vastaan, mutta joutuu jatkuvasti toimia ja neuvotella kovapäisien kanssa. Olen aina halunnut olla pehmeä tilanteen salliessa, mutta jämäkkä tilanteen vaatiessa ja hyvien asioiden puolesta etenkin. Nyt olen sitä töissänenimmäkseen korporaatiomme raha-asioiden puolesta.

Lähettäjä: .. 
Päivämäärä:   6.9.24 21:22:43

Miettisit sitä hevosta etkä itseäsi.

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   6.9.24 21:32:57

Mitä siinä hevosessa minun pitää miettiä?

Se hoidetaan täysin. Kengitykset, madotukset, raspaukset, hieronnat ajallaan eikä välejä venytellen. Liikkuu ja lomailee, elämää hevosen elämää. Treenissä tyytyväinen ja innokas. Maastoilee ja tekee progressiivisesti muuten. On erinomaisessa lihavuuskunnossa, ruokinta kohdillaan. Ei yli- eikä aliloimiteta.

En oikein edes keksi, mitä hevonen vielä voisi tarvita tai kaivata.

Lähettäjä: Henna 
Päivämäärä:   6.9.24 21:42:50

Mä myin hevoset pois ja käyn ajamassa ravikoulun hevosia. Siellä saa myös vuokrata hevosen vaikka kuukaudeksi ja käydä ajamassa useamman kerran viikossa. Saa ajaa ja hoitaa ilman eläinlääkärikuluja. Ei tarvitse miettiä mistä löytää hevosille kunnollinen hoitaja, että joskus vois olla edes yhden yön pois kotoa.
Jää rahaa muuhunkin kuin hevosteluun. Kun välillä ei huvita, voi pitää taukoa niin pitkään kuin haluaa.

Lähettäjä: .. 
Päivämäärä:   6.9.24 21:55:22

Niin, et ymmärrä tai halua ymmärtää, että sen hevosen elämä muuttuu hyvin todennäköisesti paljonkin, jos luovut siitä. Yrität vain pestä omaatuntoasi tuolla arvolässytyksellä.

Mikset käytä niitä resursseja tämän yhden yksilön auttamiseen? Apu menee ainakin varmasti ja suoraan perille, kuten itse juuri kuvailit.

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   6.9.24 21:59:04

Esim Mannerheimin Lastensuojeluliitto etsii jatkuvasti heppakavereita. Eli normaaleja järkeviä hevosaikuisia jotka voisivat ottaa tallille mukaan lapsen tai nuoren. Toiminta ei tarkoita mitenkään välttämättä ratsastusta vaan heppatouhua aikuisen kaverin kanssa ylipäätään, lapselle tai nuorelle jolle ei ole mahdollista muuten harrastaa. Eikö tämmöinen kiinnostaisi, hepan vapaapäivänä?

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   6.9.24 22:06:43

Se on kyllä totta, ei koskaan tiedä minkälaiseen kotiin hevonen pääsee, vaikka kaikki vaikuttaisi hyvältä. Vaikka itselläni oleva vatsanpohjan tuntuma on kyllä aina ollut oikeassa ihmisten suhteen. Suurin osa ihmisistä hoitaa hevosensa parhaan tietonsa ja taitonsa mukaan. Suurin työ on siis selvittää mikä se heidän paras tietonsa ja taitonsa on. Ihmisen rehellisyyden tai epärehellisyyden tuntee usein heti. Minulle ei ole itseasiassa ikinä käynyt niin, että heti ensinäkemältä hyväsydämiseksi arvioimani ihminen olisi näyttänyt todelliset värinsä. Hyvin monesta tosi mukavasta on tullut fiilis, että ei välttämättä koko totuus.

Nään itse asian jotenkin niin, että jos samalla resurssilla voin auttaa kymmeniä tai jopa satoja yksilöitä, niin että tiedän että apu menee perille, niin se tuntuisi oikeammalta.

En oikein edes ymmärrä mitä tarkoitat tuolla että yritän pestä omatuntoani arvolässytyksellä? Mielestäni jotenkin täysin hoopo ajatus. Onko mielestäsi siis hevosesta luopuminen todella omatunnon kysymys? Ollaanko me ihmiset hevoselle niin korvaamattomia?

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   6.9.24 22:13:23

Tuollainen lastensuojeluliiton toiminta olisi aivan ihanaa. Olen työskennellyt lasten ja hevosten parissa. Tätä hevosta en uskaltaisi käyttää toiminnassa, on hyvin helposti virittäytyvä ja voi olla arvaamaton liikkeissään. Aidan takaa paijailuun hyvä, mutta vaatii vielä kilometrejä ennen kun voisi käyttää toiminnassa. Tosin jos olisi joku vähän isompi +14v lapsi, joka ei arka, ja kokemusta hevosista jo, niin voisi varmaan käyttääkin. Ei siis ole häijy vaan toisinaan äärimmäisen pingoittuva vaikka asiaa on harjoiteltu ja on jo huomattavasti parempi. Luulen, että sitten kun on sellainen että sopii toimintaan maasta, niin sopii siihen myös jo ratsastuksessakin.

Tuollaistakin kyllä tekisin mielellään. Joku kiltti poni olisi siihen ihana, niin myös aremmille sopisi

Lähettäjä: no 
Päivämäärä:   6.9.24 22:13:45

Tottahan tuo on, olet itsekäs. Niin me ihmiset olemme. Melkein kaikki suomalaiset voisivat laittaa joka kuukausi 100-10000 euroa Pietarin katulapsille tai Luonnonperintösäätiölle, mutta ei juuri kukaan laita. Sellaisia me olemme.

Jos haluat lahjoittaa rahaa, älä kuitenkaan lahjoita eläinsuojeluyhdistyksille. Ne käyttävät sen kampanjoihinsa ratsastusta vastaan.

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   6.9.24 22:17:03

Olen itse laittanut rahaa kohteisiin, joissa tiedän sen menevän täysimääräisenä perille.

Niihin isoihin lafkoihin en laita mitään, josta puolet valuu organisaatiolle, kun vaihtoehtoja on.

Tiedän myös useita käytännön keinoja tehdä itse luonnon- ja eläinsuojelutyötä ja olen sitä tehnyt.

Mikä olisi epäitsekäs tapa toimia? Kärsin itsekkäästä toiminnasta, se huonontaa hyvinvointiani.

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   6.9.24 22:32:56

Kyllähän tuo heppatoiminta voi olla ihan sellaista, että sinä talutat hevosen talliin ja harjaatte yhdessä tallikäytävällä ja laitatte hevosten ruoat valmiiksi ja rapsuttelette vaikka, viette heiniä. Itse olen tälläistä harrastanut nuorella hevosellani, ihan lasten kanssa ja vaikka hevonen oli tietyissä tilanteissa vielä aika virittyvä. Kyllä lapsille ja nuorille voi ihan hyvin sanoa, että minä toistaiseksi talutan tämän kun se on niin nuori, etten ole vielä ihan varma sen käytöksestä. Siinähän se tottuu hevonenkin.

Toki jos on sellainen, että käytävällä potkii harjaajaa tai saa vetopaniikit, ei varmaan toimi. Mutta ohjaaja/kaveri tosiaan määrittelee 100% kaiken, mitä kyseisen hevosen kanssa tehdään.

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   6.9.24 22:35:32

Ja ratsastaa en tosiaan antanut koskaan, hevonen oli vielä epäluotettava. Sen sijaan vein laitumelle katsomaan kun hevoset ovat laumassa, ja opetin ruokintaa ja perushoitoa. Käytin heppatapahtumissakin. Harrastaa voi niin monella tapaa. Yhdelle lapselle tosin vuokrasin harvakseltaan tuttavan umpikilttiä hevosta talutukseen.

Lähettäjä: Pullo 
Päivämäärä:   6.9.24 23:32:50

Ihmiselle tekee hyvää, että on jokin oma harrastus, jossa unohtuvat hetkeksi muut arjen murheet.

Onko pakko valita joko tai? Nauti hevosestasi ja tee yleistä hyvää silloin kun ehdit. Se, että olet muille mukava ja leppoisa tallikaveri, on jo hyvä teko sinänsä.

Lähettäjä: ?? 
Päivämäärä:   7.9.24 00:56:26

Miksi ihmeessä omasta harrastuksesta pitäisi kokea tuollaista syyllisyyttä? Kyse on sinun mielenterveydestä ja hyvinvoinnista, mikä on perusta sille että jaksat tehdä työtä myös muiden eteen.

Voisitko jakaa hevosen vuokrattavaksi tai osaomistukseen, niin että sinulla olisi muutama hevoseton päivä viikossa?

Lähettäjä: Ella 
Päivämäärä:   7.9.24 01:30:24

Olen osittain samaa mieltä, en siinä että rahalle olisi paljon muuta käyttöä (koska ainahan sille on...) mutta sen puolesta että tavallaan on jotenkin "itsekästä" pitää hevosta vaikka se nauttisikin kisaamisesta ja ratsutyöstään paljon. Olen selättänyt tällaiset tunteet itse tekemällä hevoseni kanssa vapaaehtoistyötä (meillä käy mm. erityislapsia, osallistutaan markkinoille ja tapahtumiin ilmaiseksi ja muutama vakkarikävijä löytyy ratsastusta aiemmin harrastaneista lastensuojelun piirissä olevista nuorista). On antoisaa hommaa jos vaan kapasiteettia on.