Lähettäjä: Huolestunut äiti 
Päivämäärä:   5.9.24 20:52:51

Ongelmana taaperon kovakourainen käytös pikkusiskoaan kohtaan. Taapero nyt 2v 2kk ja vauva 9kk. Osasin odottaa, että jonkinlaista sisarusten välistä kinaa, mustasukkaisuutta yms on tiedossa mutta tämä on yllättänyt ihan täysin, kuinka väkivaltaisesti taapero vauvaa kohtelee. Taapero ei siedä lainkaan sitä, että sisko leikkii samassa huoneessa. Siskolla ei saisi olla mitään lelua, ei edes hänen omia mutta varsinkaan taaperon leluihin ei kosketa. Tästä seuraa tönimistä, lyömistä, hiuksista vetämistä ja päällä makaamista. Vaikka olisin aivan vieressä ja sanallisesti puuttuisin tilanteeseen jo hieman ennakoiden, näitä kiinni käymisiä tapahtuu silti monet kerrat päivän aikana.

Taapero ei kauheasti vielä puhu mutta osaa pyytää anteeksi joko halaamalla tai silittämällä. Olemme jokaisen satuttamisen jälkeen ohjeistaneet pyytämään anteeksi mutta raivostuu tästä aivan silmittömästi ja on yhden käden sormilla laskettavissa ne kerrat, kun on siihen suostunut. Sisko ei saisi edes etäämmältä seurata hänen leikkejään vaan siitä seuraa aina vähintään se töniminen.

Alan olla väsynyt, turhautunut ja huolestunut tästä. Taapero saa paljon huomiota, kahden keskistä aikaa vanhempien kanssa ja suoraan sanottuna hän saa enemmän huomiota kuin pikkusiskonsa, joka valitettavasti "tyytyy vähempään". Olemme yrittäneet ikätasoisesti keskustella, käydä kirjojen avulla läpi tunteita ja miksi toisia ei saa satuttaa jne. Siinä hetkessä hän on kovin ymmärtäväinen ja vaikuttaa, että menee perille mutta hetken päästä on jo lyömässä. On myös sanottu todella tiukasti ja jopa kokeiltu niin sanottua jäähypenkkiä mutta tämä todettu turhaksi ja se on myös vastoin omaa ajatusmaailmaa lasten kasvattamisesta. Tilannetta ei helpota se, että pikkusisko on todella kiinnostunut veljensä puuhista ja haluaisi kovasti olla kaikessa mukana. Ei tietenkään osaa myöskään erottaa sitä, mikä on kenenkin lelu ja tällä ei varsinaisesti ole edes väliä kun taapero tönii ja lyö monesti myös vaikka vauvalla olisi hänen oma lelu kädessä.

Nyt kaipaisinkin uutta näkökulmaa, vinkkejä ja ajatuksia mitä tässä pitäisi tehdä. Pelkään, että pienemmälle ihan oikeasti jotain vielä pahasti sattuu kun taapero voimalla tönii ja kaataa. On heillä toki hyviäkin hetkiä mutta ei niitä tule edes päivittäin ja monesti nekin lopulta johtaa jonkinlaiseen satuttamiseen ja itkuun... Ei heitä kuitenkaan pysty toisistaan eristämään, joten jonkinlainen sopu olisi mahdollisimman pian saatava. Ymmärrän normaalin sisarusten välisen kinastelun mutta tämä ei tunnu siltä kun toinen ihan raivolla käy jatkuvasti käsiksi. Muihin ei kohdista samanlaista käytöstä, joskus hyvin harvoin on saattanut minua töniä suuttuessaan mutta muistan ehkä kaksi tai kolme tällaista tapausta.

Lähettäjä: ... 
Päivämäärä:   5.9.24 20:55:08

Pistä se päiväkotiin

Lähettäjä: Varmasti 
Päivämäärä:   5.9.24 21:00:34

Jos lapsi on mustasukkainen niin ei siinä nyt vaan valitettavasti mitkään puheet tunteista, anteeksi pyytelyt yms. Auta. Tuon ikäinen ei osaa asettua toisen asemaan vaan hän on maailman napa omassa maailmassaan eikä ymmärrä miksi sitä ei muille ole. Niin kauan kun lapsi ei ole aivoista kehittynyt sen verran, että kykenee tuntemaan empatiaa ja asettumaan toisen asemaan eli jostain 3,5 - 4 vuodesta eteen päin niin sinun auta muu kuin ennakoida ja pitää lapsia erillään.

Kannattaa tutustua lasten kehotuksen vaiheisiin ja aivojen kehitykseen esim. Mannerheiminlastensuojelun sivuilta niin sinun on helpompi ymmärtää ettei tuossa auta kuin aika, koska se 2 v taapero nyt vaan ei voi sille kehitykselleen mitään ja sille ettei osaa asettua sen pikku sisaren asemaan.

Kurjaa ja rankkaa, mutta ei tuossa auta kuin se taaperon kasvaminen.

Lähettäjä: tai 
Päivämäärä:   5.9.24 21:06:52

Pakkohan nuo on eristää toisistaan niin, ettei isompi enää pienempää! Taaperoa ei päästetä kädenmitan päähän vanhemmasta, vaan ollaan koko ajan valmiina nappaamaan hänestä kiinni ja estämään kimppuun käyminen. Raskasta, mutta pienempää on pakko suojella. Taapero ei tee tuota pahuuttaan, mutta kyllä tuollaisesta saa silti älähtää kunnolla ja napata nopeasti pois, jos pääsee sisaruksen kimppuun. Voisitteko kokeilla leikkikehää jommallekummalle? Niin, että toinen varmasti pysyy rajatussa tilassa eikä pienempi koske isomman leluihin. Tietenkin isomman on opittava jakamaan, mutta tuo mustasukkaisuus olisi nyt ehkä tärkein saada laantumaan. Tuo valitettavasti kuuluu ikään, mutta se menee kyllä ohi. Saat sympatiani, en yhtään ihmettele miksi olet väsynyt ja turhautunut.

Oma isoveljeni oli tuollainen minua kohtaan, kun olimme tuon ikäiset, ja vanhempani saivat olla todella haukkana. Veljestäni kasvoin aivan normaali ihminen ja hyvä isä omalle lapselleen. Kouluikäisenä hän oli jopa varsin suojeleva minua kohtaan, pyöräili kanssani koulumatkat ja piti huolen, ettei kukaan kiusannut minua välitunneilla.

Voisiko noina hyvinä hetkinä koettaa opettaa taaperolle kädestä pitäen, miten pienempään kosketaan?

Lähettäjä: ** 
Päivämäärä:   5.9.24 21:19:28

Noin pieni ei oikein osaa vielä olla empaattinen eikä ymmärrä kuinka pahasti voi käydä.

Ei tuossa auta kuin olla koko ajan aivan vieressä ja estämässä kaikki tönimiset sekä varmistettava, että taapero saa myös laatuaikaa yksin sekä äidin että isän kanssa.

Aika pienellä ikäerolla olet kyllä lapset saanut, huhhuh kun tuntuu että se 2 vuottakin on meillä liian pieni ikäero.

No, on sitten ainakin tappeluseuraa kun kasvavat. Toivottavasti myös leikkiseuraa.

Lähettäjä: € 
Päivämäärä:   5.9.24 22:01:15

Leikkikehää voisi tosiaan hyödyntää silloin, kun ei itse jostain syystä pysty olemaan jatkuvasti seuraamassa lasten toimia. Estäisi sen ettei vanhempi pääse nuorempaan käsiksi. Muuten miettisin ja järjestäisin niin paljon yhteistä tekemistä kun vain mahdollista. Eli ulkoiluna vaunulenkkiä, kävelyä (pienempi repussa/liinassa), puistoilua, ohjattua leikkiä, pihatöitä, you name it.
Sisällä ohjattua leikkiä, kirjan lukua, palapelien tekoa, piirtämistä, maalaamista (myös 9kk ikäinen voi osallistua sormivärein, koska oletettavasti kuitenkin istuu). Myös kotityöt aina yhdessä, kun vain mahdollista. Jos nuorempi viihtyy omissa leikeissään niin voi toki järjestää myös siten, että vanhemmalle ohjaa mm. yllä mainittuja ja pienempi leikkii, jolloin pysyvät kyllä selkeästi erossa toisistaan. Yhdessä tekemistä lapsi oppii parhaiten juuri tekemällä yhdessä, mutta juuri nyt siihen tarvitaan valvova aikuinen paikalle kokoajan.

Joskus siis ihan silkka lapsen aktivoiminen voi auttaa. Joskus tosiaan tulee vain odotella, että lapset kehittyy ja tilanne siten laantuu ja sen aikaa pidettävä pienempi turvassa. Paljon tsemppiä ja jaksamista!

Lähettäjä: ?? 
Päivämäärä:   5.9.24 22:02:43

Mustasukkainen kun olisi itsekkin halunnut olla vielä vauva.

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   5.9.24 22:09:24

Luunappi taaperolle joka kerran kun käy käsiksi sisarukseensa. Jos ei tehoa, kannetaan yksin muualle raivoamaan kunnes rauhoittuu.

Lähettäjä: Loik 
Päivämäärä:   5.9.24 22:10:16

No sinun lapsen kasvatus ideologia, eli ilmeisesti juttelu, ei nyt toimi. Ota järeämmät keinot, eli ihan fyysinen rajoittaminen ja kunnon rangaistukset käyttöön. Ei se taapero tosiaan osaa toisen asemaan asettua, mutta voi sille silti rajat asettaa ja pientä on PAKKO suojella

Lähettäjä: M 
Päivämäärä:   5.9.24 22:22:22

Muista kehua ja sanoittaa ne hyvät hetket jos/kun sietää siskoa lähellä tai leikissä. Vaihe on kyllä sellainen ettei voi selkäänsä kääntää…

Lähettäjä: ... 
Päivämäärä:   5.9.24 22:36:04

Huuda sille. Ihme ettei saakeli sen vertaa oo auktoriteettia ettei saa taaperoa käyttäytymään. Jos kerran olet jo hyvällä koittanut ja se ei auta, niin sitten ne rajat asetetaan vähän kovemmalla otteella.

Lähettäjä: Hmm 
Päivämäärä:   5.9.24 22:39:22

Kaverilla oli taaperoikäinen, joka tosissaan yritti vahingoittaa pikkusisartaan. Kuristi, löi esineillä. Näkyi suoranaista raivoa ja vihaa. Äiti oli varma, että yrittää tappaa. Ei koskaan jättänyt noita keskenään hetkeksikään. Kun alkoivat olla kouluiässä niin olivat tavallisia sisaruksia. Eikä vanhempi sisar muista noita aikoja ollenkaan, että olisi vihannut toista.

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   5.9.24 22:43:05

Ei 2 vuotiaalle mitkään rangaistukset auta, on niin pieni vielä itsekkin. Ehkäpä just tuo yllä ehdotettu leikkikehä tilanteisiin joissa ei voi itse olla vieressä. Ja nopea syliin otto heti kun alkaa näyttää että tapahtuu. Meillä 2 vuotias osaa olla melko tuittu isosisaruksilleen. Esim. Peset isommalta hampaita tämä taapero tulee ja puraisee. Heti kyllä halaa perään, mutta ei osaa vielä tilanteissa hallita tunteitaan. Ei auta ku olla kokoajan tilanteessa herkillä ettei muut jää hampaitten väliin ja odottaa, että tunteiden säätely taidot kehittyy.

Lähettäjä: @ 
Päivämäärä:   5.9.24 22:52:29

Siirrä taapero pois tilanteesta jolloin hyökkää pienemmän kimppuun. En antaisi juuri sillä hetkellä hänelle muuta huomiota kuin nostaisin pois ja jatkaisin hetken leikkiä pienemmän kanssa. Minuutin tai kahden kuluttua ottaisin taaperon takaisin mukaan leikkiin ja toistaisin saman kuvion joka kerran kun taapero alkaa väkivaltaiseksi.
Taapero on mustasukkainen resursseistaan joihin myös äiti kuuluu, sen takia en palkitsisi huonoa käytöstä huomiolla vaan huomiotta jättämisellä.

Lähettäjä: 50v 
Päivämäärä:   5.9.24 23:14:32

Pistä nyt perhana se mukelo kuriin. Tämä on just se syy miksi niin pahoja asioita lasten osalta tapahtuu nykypäivänä. Kaikki nää vihapäissään tehdyt tapot lapsina. Opeta sille oikea ja väärä. Ei hemmetti miten avuttomia vanhemmat on nykyään. Jos ei usko hyvällä niin sitten on pakko kertoa kovemmin, enkä nyt tarkoita mitään väkivaltaa vaan kuria yleensä. Pistä taapero nurkkaan aina 10 min kun paha, kiellä mieli video ym, ei herkkuja, ei mitään pelejä ja lujana pysyt kunnes käyttäytyy. Sisarkateus menee kyllä ohi mutta pään taputteluylla päätyy vaan lehtien otsikoihin.

Lähettäjä: Vuohi 
Päivämäärä:   5.9.24 23:15:30

Mitä hittoa:D

Lähettäjä: Ei ymmarra.. 
Päivämäärä:   5.9.24 23:25:44

Minä en todellakaan suosittele mitään luunappeja tai vastaavaa, siitähän taapero saa vielä enemmän käsityksen että töniminen jne on ok. Mutta kyllä minä karjaisen ihan kunnolla jos isompi menee tölvimään vauvaa. Olipa isompi 2v tai miten vaan. Ensinnäkin lapsi yleensä keskeyttää silloin tekonsa,mahdollisesti vähän säikähtää ja ei, lapsi ei mene rikki jos harkitusti komentaa karjasemalla.
Sitten kun lapsi lopettaa mitä oli tekemässä, käydään asia läpi ja ohjataan vanhempi muihin puuhiin.
Jos tämä ei auta, vanhempi ohjataan kädestä pitäen muualle.
Minulla on 3v ja 9kk lapset, 3v osaa tosi mukavasti olla 9kk kanssa. Toki on alusta asti ollut vain vähäisesti mustasukkainen. On aina selitetty ettei nuorempi vaan ymmärrä ja kerrottu kuinka pahasti pienelle voi käydä. Ja kyllä, noita vahditaan koko ajan. Ja jep, se ei ole kevyttä tai kivaa. Ja ei, en hengaile silloin puhelimella...

Lähettäjä: lillis 
Päivämäärä:   6.9.24 00:38:27

Ei ton ikäinen vielä ymmärrä mitään, myöskään mistään rangaistuksesta. Ihme sadisteja täällä antamassa "neuvojaan".
Ei tossa muuta kuin pidä ne erossa toisistaan, kyllä se helpottaa.
Mutta todella pienellä välillä teit lapset, siitä sitten seuraa tommoista.

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   6.9.24 02:20:56

Meillä käytös kohdistui koiraan. Ei auta kuin johdonmukainen kasvatus ja erotus tsrvittaessa.
Turha huolestua normaalista ikävaiheesta vaikka joku sanoisi mitä.

Lähettäjä: kahden lapsen äiti 
Päivämäärä:   6.9.24 02:45:48

Ihan ensiksi aloittajan pitää ymmärtää se, että se taapero on oikeasti vielä todella pieni. Ei sen ikäinen ymmärrä mistään sanoittamisista tai kirjojen avulla opiskeluista vielä yhtään mitään. Eikä varsinkaan silloin, kun se mustasukkaisuus ja raivo kiehahtaa päälle.

Tuossa on nyt kaksi asiaa, mitä pitää tehdä. Toinen on se, ettei lapsia jätetä keskenään hetkeksikään. Ei edes siksi aikaa kun vanhempi käy vessassa. Toinen lapsista otetaan sinne mukaan.

Tiedän, ei mukavaa. Ei helppoa. Mutta välttämätöntä. Ja mahdollista toteuttaa. Tämän tiedän ihan omasta kokemuksesta. Kyllä se vatutti, kun joka vessakäynnillä oli vähintään yksi taapero tapittamassa, mutta parempi sekin kuin että olisi pitänyt olla erottamassa kahta karjuvaa tenavaa toisistaan.

Ja se toinen, vielä tärkeämpi asia on se, että heti kun vanhemmalle iskee se mustasukkaisuus/raivo päälle niin sitä lasta ihan fyysisesti estetään. Vaikka sitten ottamalla se lapsi syliin ja pois pääsee vasta kun rauhoittuu.

Tämäkään ei ole helppoa, saati mukavaa. Mutta ainoa keino, jolla lapselle saadaan menemään perille se, että vaikka kuinka olisi paha mieli, toisen kimppuun ei käydä. Mitkään fyysiset rangaistukset eivät toimi, koska ne vain opettavat että väkivalta on sallittua.

Tsemppiä äidille!

Lähettäjä: ...... 
Päivämäärä:   6.9.24 07:24:49

Ei tuon ikäiset vielä "kinastele", eikä 2-vuotiaalla ole vielä käsitystä empatiasta. Toki sitä harjoitellaan jo, mutta ei sitä vielä tuon ikäisellä ole. Ihminen on väkivaltaisimmallaan 2-vuotiaana ja uhmaikä on alkamassa/alkanut, joten tuo on täysin normaalia. Ei se taapero ymmärrä, mikä on sisarus tai että vauvan pitäisi olla jotenkin tärkeä hänelle. Ei se ymmärrä edes, että vauvaa sattuu, jos lyö tai menee päälle. Silitys anteeksipyyntönä on opetettua käyttäytymistä, mutta ei se 2-v vielä ymmärrä sen merkitystä. Aloittaja luulee nyt ihan liikoja 2-vuotiaan kyvyistä ja kehityksestä.

Ainoa ratkaisu on, että lapset pidetään erillään tai aikuinen on koko ajan käsivarren mitan päässä. Käyttöön syöttötuolissa istuminen ja leikkikehä vauvalle. Ja taaperoa ei ohjata todellakaan sanallisesti, vaan hänet kirjaimellisesti nostetaan pois tilanteesta. Ei jäähyjä, ei luunappeja, vaan yksinkertainen tilanteesta poistaminen. Ja tarvittaessa kiinnipito.

Lähettäjä: Heh 
Päivämäärä:   6.9.24 07:31:01

Sitä taaperoa pitää jaksaa kasvattaa, eikä mikään tunneselittely auta, vaan fyysisesti erotat lapset toisistaan. Jäähy olisi paikallaan, eli juuri, että siirrät vaikka leikkikehään taaperon hetkeksi. Jos jatkat tuolla linjallasi, olet täysin kädetön viimeistään, kun lapset ovat kouluiässä. Vanhempien tulee olla vanhempia eikä kavereita. Silti tämä ei tarkoita, että pitäisi käyttää väkivaltaa tai huutaa tai vastaavaa. Pitäisi vaan olla rajat ja rakkautta. Teiltä rajat puuttuvat.

Lähettäjä: Huu 
Päivämäärä:   6.9.24 07:34:38

Suosittelen muutamaa perkelettä, kun taapero on käymässä hakkaamaan vauvaa ja sitten kannat sen kersan muualle olemaan keskenään. Tuo sun pään silittely ja voivottelu ei auta mitään, kuten olet huomannut. Toinen vaihtoehto on tietysti odottaa, että taapero tappaa vauvan.

Lähettäjä: *' 
Päivämäärä:   6.9.24 09:03:54

Juu en myöskään palkitsisi antamalla huomiota taaperolle ottamalla syliin, vaan myöskin poistaisin tilanteesta ja siirtäisin toiseen huoneeseen siksi aikaa, että rauhoittuu. Jos tuollaisessa tilanteessa ottaa taaperon syliin ja antaa huomiota, niin sehän on singnaali taaperolle siitä, että vauvaa vahingoittamalla pääsee äidin syliin jutustelemaan ja saa huomiota.

Lähettäjä: Ele 
Päivämäärä:   6.9.24 09:15:44

*, yksin toiseen huoneeseen laittaminen saattaa toisaalta vahvistaa taaperolle sitä, että vanhempi hylkää. Tuon ikäinen on kuitenkin vielä hyvin kiinni vanhemmissaan ja saattaa eristämisen jälkeen ruveta takertumaan entistä tiukemmin.

Lähettäjä: *' 
Päivämäärä:   6.9.24 09:28:38

Ele; toki niin, mutta joka tapauksessa pois tilanteesta. Mielestäni se, että huonosta käytöksestä pääsee syliin, vahvistaa sitä, että siitä palkitaan.

Lähettäjä: jep 
Päivämäärä:   6.9.24 09:33:58

No tuommoisessa tapauksessa jossa taapero on oikeasti vaarallinen pientä sisarustaan kohtaan, jo suuttuisin ja kunnolla jokaisesta väkivallanteosta. Kunnolla karjaistu "EI! NOIN EI IKINÄ TEHDÄ" ja saman tien taapero pois tilanteesta ja istumaan sivummalle, jonka jälkeen tiukasti silmiin katsoen kerrotaan että tuollainen on kiellettyä. Sillä tavalla, että taapero oikeasti säikähtää, ja alkaa itkeä. Sen jälkeen lohdutetaan ja edelleen selitetään miksi asia on kiellettyä, ja miksi äiti suuttui. Mikään lässytys ei tuommoisessa tilanteessa auta, jos se on ainoa reaktio mikä sinusta irtoaa.

Mitä tekisit jos taapero juoksisi kaupungissa yhtäkkiä autotielle? Samanlainen selkärangasta tuleva reaktio pitäisi tulla myös pikkusisaruksen pahoinpitelystä, joka ihan oikeasti voi olla hengenvaarallista sille pienemmälle.

Huom, eikä todellakaan mitään jäähypenkkejä tai taaperon yksinjättämistä toiseen tilaan eikä tietenkään fyysistä väkivaltaa, se on itsestään selvää - kyseessä on ihan pieni lapsi joka vasta opettelee sekä omien tunteidensa hallintaa, että erilaisia tilanteita ja sitä, miten muut niihin reagoivat, ja mitä tässä maailmassa voi ylipäätään tehdä. Voit "suuttua" lapselle, selittää miksi suutuit ja miksi tekeminen on kiellettyä, ja sitten auttaa sitä lasta omien tunteidensa käsittelyssä - mutta älä jätä yksin.

Lähettäjä: Minä Vaan 
Päivämäärä:   6.9.24 09:34:49

Reilu 2 vuotias ei ymmärrä vielä. On vaan omistushaluinen omista leluistaan yms. Pitää vaan vahtia ja pitää erossa yms ja odottaa että alkaa mennä ohi.

Lähettäjä: mamma 
Päivämäärä:   6.9.24 10:07:26

Ihan normaalia 2v käytöstä. Voin lohduttaa että eloon jäi pikkuveli vaikka välillä epäilin. Pistä se 2v puolihoitoon päiväkotiin, jotta oppii leikkimään jos ei ole mahdollista ei auta kuin vahtia. Kyllä sille voi oikeesti vähän karjasta muutaman kerran kunnolla, jotta hiukan säikähtää.

Lähettäjä: kuu 
Päivämäärä:   6.9.24 10:18:53

Moniko luulee, että käytös muuttuu kerralla kun vähän karjaisee? Ehei, se on monien kuukausia takana, se on sitä KASVATUSTA, että opetetaan ja ohjataan lasta toimimaan oikein.
Tämän ikäinen lapsi ei todellakaan ymmärrä, että kun yhdellä kertaa kerrotaan, että näin ei tehdä, ei tee sitä enää toisella kertaa.

Vanhempi ajattelee asiaa omasta vinkkelistään, että kyllähän nyt normaalijärkisen ihmisen pitäisi uskoa! Mutta kun tämän ikäinen on kehitysvaiheessa, aivot vasta opettelevat tunnesäätelyä ja sitä mikä on oikein ja mikä ei ole.
Ja sitten mennään ympäri neuvoloita kun mikä ihme lapsella on, kun ei usko!

Kannattaisi tutustua vaikka alan kirjallisuuteen lapsen tunnesäätelystä.

Miten ihmeessä 2 vuotiaalla voisi olla jo takataskussa muistissa opit, miten sisarusta paijataan ja miten käyttäydytään. Tuliko ne sinne jos kohdussa?

Lähettäjä: Niin no 
Päivämäärä:   6.9.24 10:20:26

No kyllähän 2-vuotias jo ymmärtää ei-sanan, eikö sellaista ole muka lapselle jo opetettu?

Lähettäjä: Lotta 
Päivämäärä:   6.9.24 10:31:22

Älä kuuntele mitään näistä ohjeista jotka neuvovat sinulta kovia otteita ja rangaistuksia yms. Tuo on aivan normaalia käytöstä tuon ikäiseltä. Fyysisesti toki rajoita. Minua sisko pahoinpiteli kun olin pieni ja väliin ei tultu. Lopulta purin takaisin niin kovaa kuin pystyin, se loppui siihen. Se kahinointi on luontaista, mutta kyllä siinä kannattaa olla erotuomarina joka on aina ehdottoman vakaa ja reilu. Pyri ettet päästä omaa aggressiota valtaan tilanteissa. Tuo on mieletön aika itsellesi oppia erilaisia keinoja ja oman mielen hallintaa. Näin itse aina tein. Koin että nyt on haaste ja tästä opin taas jotain. Ja aina positiivisen kautta (vaikka on hyvä tunnistaa ne omat ikävät tunteet).

Lähettäjä: - 
Päivämäärä:   6.9.24 12:07:16

https://www.youtube.com/watch?v=uux7PpTWWlk

Lähettäjä: M 
Päivämäärä:   6.9.24 12:18:18

Kuulostaapa erikoiselta - omat lapseni joilla on myös noin vuoden ikäero, rakastavat toisiaan ja halaavat ja tuovat toisilleen leluja ja kenkiä yms. Mutta omat taaperoni ovatkin päiväkodissa, ehkä saavat siellä riittävästi purkaa energiaa. Jos ovat kotona koko päivän niin kuin viikonloppuisin tietenkin ovat, illasta alkaa olla aikamoista riehumista. Toivottavasti ymmärrät, että päiväkoti on oikeasti kiva paikka, jossa lapset saavat virikkeitä ja ikätovereiden seuraa, he pääsevät purkamaan sitä suurta energiamääräänsä eikä sitten kotona tarvitse kinastella. Etkä varmasti pysty tarjoamaan riittävästi ohjelmaa kotona niin, ettei tulisi sitä samaa kuuluisaa pöllöenergiaa, jota hevosetkin keräävät liian vähällä liikunnalla. Jos et halua laittaa päiväkotiin - omani ovat pienessä päiväkodissa ja taaperot samassa ryhmässä oman sisaruksen kanssa - harkitse nyt ainakin lastenhoitajaa, joka tulisi kotiin viihdyttämään kaksivuotiasta samalla, kun viet vauvelia vaikkapa vaunulenkille. Se sun kaksivuotias ei saa tarpeeksi tekemistä kotona eikä sitä mitenkään voi vauvan äidiltä odottaakaan.

Lähettäjä: Päikkytäti 
Päivämäärä:   6.9.24 12:41:48

Kunnon kuri.
Laskeudut lapsen tasolle, katsot silmiin ja kiellät napakasti.
Annat varoituksen ja seuraavasta jäähypenkille.
Jonka jälkeen sanot että nyt saa mennä leikkimään.
Jos ei kerrasta oppinut, toista kunnes oppii.

Lähettäjä: Äiti 
Päivämäärä:   6.9.24 12:46:34

Toivottavasti kukaan ei enää käytä jäähyä rangaistuksena eikä uhkaile sellaisella.

Lähettäjä: mutsi 
Päivämäärä:   6.9.24 13:00:58

Nyt kun taapero saa tuolla käytöksellä enemmän huomiota niin valitettavasti käytös vaan vahvistuu. Eli nyt pitäisi käytös saada katkaistua ja joka kerta kun taapero tekee jotain ikävää vauvalle niin jätät sen taaperon huomioimatta, huomioi tilanteessa vauvaa. Toki taaperollekin voi sanoa tiukasti ilman huutamista, että tuo ei ole ok.

Onko taapero päivähoidossa? Yksi vaihtoehto on, että taaperon voisi laittaa ainakin osa-aikaisesti sinne päivähoitoon, saisit samalla vietettyä vauvan kanssa enemmän aikaa kun taaperolla on muuta tekemistä ja samalla taapero oppisi käyttäytymään muiden joukossa. Jos lapsi saa olla pitkään kotona ilman, että siinä on muita kuin ne omat vanhemmat, niin sosiaaliset taidot eivät kehity samalla tavalla kuin esim. isossa sisarusparvessa, missä vanhempia lapsia tai päivähoidossa. Käyttekö missään perhekerhoissa? Kuinka taapero toimii siellä?

Lähettäjä: ö 
Päivämäärä:   6.9.24 13:11:15

No kyllähän 2-vuotias jo ymmärtää ei-sanan, eikö sellaista ole muka lapselle jo opetettu?

Ja kuinkas monta minuuttia tämä pysyykään päässä, ai niin sen hetken vain.
Nämä kommentoijat tuntuu kyllä siltä, että heillä ei ole lapsia eivätkä ole tuota ikävaihetta eläneet. Tai sitten lapsi ollut herranterttu.

Lähettäjä: F 
Päivämäärä:   6.9.24 13:11:32

Lopeta se lässytys. Ei tuon ikäinen ymmärrä sanoittamisista yhtään mitään.

Rajoitat fyysisesti pääsemästä pienemmän kimppuun ja jos silti ehtii, niin karjaiset kunnolla.

Lähettäjä: S 
Päivämäärä:   6.9.24 13:13:37

Laita se päiväkotiin. Siellä on ammattilaisia kasvattamassa muiden mukuloita, joiden vanhemmat ei niille pärjää

Lähettäjä: Äiti 
Päivämäärä:   6.9.24 13:17:39

S: eivätpä ole sinun kohdallasi onnistuneet.

Lähettäjä: S 
Päivämäärä:   6.9.24 13:18:44

Totta, en ollut ikinä päiväkodissa.

Lähettäjä: -- 
Päivämäärä:   6.9.24 13:18:49

Perheneuvola voisi auttaa varmasti tässäkin tilanteessa, kun sieltä voi vaikka tulla joku kotiin opastamaan.

Lähettäjä: ? 
Päivämäärä:   6.9.24 13:19:32

Missä lapsen isä on?

Suosittelen minäkin päiväkotia. Oppii toimimaan muiden kanssa.

Lähettäjä: Varmasti 
Päivämäärä:   6.9.24 14:30:22

Ei se päiväkoti ole ratkaisu mustasukkaisuudessa vaan todennäköisesti päiväkoti vaan pahentaa tuota käytöstä, sillä lapsi joutuu eroon vanhemmastaan josta on mustasukkainen ja vauva saa jäädä vanhemman kanssa. Joo lapsi oppii toimimaan ryhmässä, mutta ongelmana nyt ei tainnut olla ryhmässä toimiminen vaan se ettei lapsi halua jakaa omia leluja ja vanhempia sisaruksen kanssa. Vaikka lapsi mukiloi sisarustaan niin se ei myöskään tarkoita sitä, että mukiloisi muita lapsia eli taaskaan siitä päiväkodista ei ole hyötyä.

Joten aloittaja se päiväkoti tuskin on teille mikään hyvä ratkaisu ellei ideana ole se, että saat hetken itse hengähtää, mutta vanhemman lapsen käytöstä se ei paranna.

Ja sillä karjumisella, yksin huoneeseen laittamisella yms. Ei kyllä opeta lapselle muuta kuin, että vanhempaan ek voi luottaa ja hylkää joten jokainen voi miettiä onko ne hyviä oppeja taaperolle.

Lähettäjä: F 
Päivämäärä:   6.9.24 14:46:31

”Ja sillä karjumisella, yksin huoneeseen laittamisella yms. Ei kyllä opeta lapselle muuta kuin, että vanhempaan ek voi luottaa ja hylkää joten jokainen voi miettiä onko ne hyviä oppeja taaperolle.”

Kyllähän missä tahansa eläinlaumassa hylätään sellainen jäsen, joka jatkuvasti toimillaan haittaa lauman toimintaa ja asettaa muut jäsenet hengenvaaraan.

Olisi eri asia, jos tässä olisi esimerkiksi pimeää pelkäävä lapsi, joka aggressiivisesti käskettäisiin omaan pimeään huoneeseen ja sanottaisiin, että pärjäile. Se olisi turvatonta kasvattamista. Sen sijaan rajojen laittaminen ei ole.

Oikeastaan tässä aloittajan tilanteessa lapsi todennäköisesti kokee suurta hämmennystä ja jopa hätää, koska hän ei tiedä, miten kuuluu toimia. Hän on ottanut jo ohjat omiin käsiinsä, mikä ei ainakaan lisää hänen luottamustaan aloittajana kasvattajana ja turvana.

Juuri tällaisista tapauksista kehittyvät ne lapset ja nuoret, jotka joutuvat itse asettamaan rajansa ja siksi oireilevat mitä moninaisimmin tavoin saadakseen aikuiselta reaktioksi viimeinkin sen turvan, mitä eivät ole koskaan loputtomalla sanoittamisella ja silittelyllä saaneet.

Lähettäjä: Varmasti 
Päivämäärä:   6.9.24 15:17:15

F//Niin aikuinen yksilö. Ei mitään pentua, varsaa yms. Nyt vähän taas järki käteen noiden esimerkkien kanssa ja tekisi sinullekin hyvää tutustua ihmisen aivojen kehitykseen ennen kuin suoltaa tuollaista hölyn pölyä.

Kukaan ei ole sanonut, että aloittajan pitää lasta silitellä, palkita nameilla ja sanoittaa kaikkea vaan on käsketty lapset pitämään erillään toisistaan ja estämään sekä ennakoimaan tilanteita. Sen sijaan joku yksin huoneeseen laittaminen ja karjuminen menee jo niin överiksi, että tuolla toiminnalla vaan horjuttaa sitä lapsen luottamusta vanhempaan. 2 v ei opi siitä karjumisesta muuta kuin että vanhempi on pelottava ja yksin huoneeseen jättämisestä, että vanhempi vaan hylkää jonnekin yksin.

Lähettäjä: Fact 
Päivämäärä:   6.9.24 15:19:09

Jäähyjen käyttö kasvatuksessa on ollut pitkään suosittu keino lasten käyttäytymisen ohjaamiseksi, mutta sen vaikutuksista on erilaisia näkemyksiä. Jäähyn tarkoitus on usein antaa lapselle aikaa rauhoittua ja miettiä tekojaan, mutta jos sitä käytetään liikaa tai epäjohdonmukaisesti, lapsi saattaa kokea sen hylkäämisenä.

Tässä muutama tärkeä asia, jotka vaikuttavat siihen, oppiiko lapsi jäähystä hylkäämisen tunteen:

1. **Tilanteen selitys**: Jos jäähy selitetään lapselle johdonmukaisesti ja hänelle kerrotaan selkeästi, miksi jäähy tulee, lapsi ymmärtää sen olevan seuraus käytöksestä, ei merkki vanhemman hylkäämisestä.

2. **Rakkauden osoittaminen**: Jos vanhempi selvästi osoittaa, että lapsi on edelleen rakastettu, vaikka hänen käytöksensä ei ole hyväksyttävää, lapsi ymmärtää eron käytöksen ja persoonan välillä.

3. **Jäähyn kesto**: Lyhyet ja ikätason mukaiset jäähyt ovat usein tehokkaampia. Pitkät jäähyt saattavat johtaa siihen, että lapsi kokee itsensä eristetyksi tai hylätyksi.

4. **Jälkihoito**: Jäähyn jälkeen on tärkeää käydä läpi, miksi jäähy annettiin, ja antaa lapselle mahdollisuus puhua tunteistaan. Tämä vahvistaa turvallisuuden tunnetta ja vähentää hylkäämisen kokemusta.

Yhteenvetona, jäähy ei sinänsä automaattisesti johda hylkäämisen tunteeseen, mutta sen toteutustapa ja vanhemman reaktio ratkaisevat, minkälaisen viestin lapsi siitä saa. Vanhemman rakkauden ja tuen jatkuva ilmaiseminen on keskeistä, jotta lapsi kokee olonsa turvalliseksi.

Lähettäjä: Varmasti 
Päivämäärä:   6.9.24 15:20:02

Ja kuten aloittaja huomaat niin kaikkia vinkkejä täällä ei ihan oikesti kannatta uskoa ja kokeilla. Aikuisen pitää olla totta kai tiukka ja fyysisesti estää tuollainen toiminta, mutta se ei vaadi mitään karjumista ja lapsen yksin hylkäämistä.

Lähettäjä: Varmasti 
Päivämäärä:   6.9.24 15:25:07

Fact//Mutta kuten esimerkeistäsi huomaat niin lapsen pitää ymmärtää puhetta sekä syy seuraus suhteita ja 2 v ei siihen kykene joten 2 vuotiaan kohdalla jäähy on hyödytön, sillä lapsi ei ymmärrä miksi sinne jäähylle joutuu. Lapsi pitää totta kai erottaa sisaruksestaan, jos meno menee liian kovaksi tai meinaa käyttäytya sisarusta kohtaan väkivaltaisesti, mutta sitä erottamista itsessään en nyt kutsuisi jäähyksi miksikä se usein ymmärretään eli lapsi istutetaan johonkin penkille yksin miettimään mitä on tehnyt yms.

Lähettäjä: - 
Päivämäärä:   6.9.24 15:41:27

Ei taapero osaa vielä säädellä käyttäytymistään ja impulssejaan. Vahdi lapsia ja ennaltaehkäise, älä jätä valvomatta. Niin toimitaan päiväkodissakin väkivaltaisten lasten kanssa. Pyri järjestämään taaperolle kahdenkeskistä aikaa ja hoivaa, niin ettei hänen tarvitse tuntea vauvan ”varastaneen” häneltä niin paljon. Pikkusisaruksen syntymä on aina esikoiselle iso kriisi. Hyvin todennäköisesti käytös helpottaa pian.

Lähettäjä: Niin no 
Päivämäärä:   6.9.24 15:55:45

"No kyllähän 2-vuotias jo ymmärtää ei-sanan, eikö sellaista ole muka lapselle jo opetettu?

Ja kuinkas monta minuuttia tämä pysyykään päässä, ai niin sen hetken vain.
Nämä kommentoijat tuntuu kyllä siltä, että heillä ei ole lapsia eivätkä ole tuota ikävaihetta eläneet. Tai sitten lapsi ollut herranterttu."

Omat lapseni ovat jo aikuisia ja heistä tuli oikeinkin onnistuneita, joten jotain kokemusta on asiasta. Kyllä 2-vuotias jo ymmärtää ei-sanan, jollei nyt ihan imbesilli ole.

Lähettäjä: - 
Päivämäärä:   6.9.24 16:01:35


Lähettäjä: .
Päivämäärä: 5.9.24 22:09:24

Luunappi taaperolle joka kerran kun käy käsiksi sisarukseensa. Jos ei tehoa, kannetaan yksin muualle raivoamaan kunnes rauhoittuu.

^ Nää heitot aina naurattaa :'D "Ai, sun lapsi lyö toista! No satuta sä sitä lasta takas!" ja näin lapselle vahvistetaan käsitystä siitä että a) väkivalta on oikein ja b) vain silloin, kun sitä tehdään heikompaa kohtaan ;)

Lähettäjä: - 
Päivämäärä:   6.9.24 16:04:27

"Lähettäjä: F
Päivämäärä: 6.9.24 14:46:31

”Ja sillä karjumisella, yksin huoneeseen laittamisella yms. Ei kyllä opeta lapselle muuta kuin, että vanhempaan ek voi luottaa ja hylkää joten jokainen voi miettiä onko ne hyviä oppeja taaperolle.”

Kyllähän missä tahansa eläinlaumassa hylätään sellainen jäsen, joka jatkuvasti toimillaan haittaa lauman toimintaa ja asettaa muut jäsenet hengenvaaraan."

^ Oikeasti? No onpa kiinnostavaa. Kerro nyt ihmeessä että missä eläinlaumassa hylätään nuoret poikaset.
En itse ole tavannut varsaa joka hylätään siksi, että se kokeilee rajoja emän kanssa.
Nyt oli niin kaukaa haettu heitto että naurattaa :D Kuka on niin hölmö, että vertaa eläinlaumojen -täysikasvuisten- yksilöiden keskinäistä hierarkiaa ja käyttäytymistä taaperon käyttäytymiseen? Ihan oikeesti :D

Lähettäjä: Lotta 
Päivämäärä:   6.9.24 16:24:26

Täällä on niin tunnekylmää porukkaa taas. Ihan pelottaa teidän käsitys kasvatuksesta... kovia naisilla olette.

Lähettäjä: Pöö 
Päivämäärä:   6.9.24 16:37:12

Opeta sille ei-sana. Tuon ikäinen ymmärtää jo hyvin puhetta ja tunnistaa napakan äänensävyn. Huonosta käytöksestä ei saa palkinnoksi sylittelyä eikä äidin huomiota.
Ja ei tarkoittaa eitä, aina. Ja äiti pitää siitä kiinni joka kerta napakasti.
Päiväkodissakin lapsille opetetaan ei-sana, jota tulee kuunnella ja kunnioittaa. Ihan peruskasvatusta. Joka tosin tuntuu olevan kamalan vaikeaa todella monelle.

”Kun ei se lapsi usko mua, ja sitten sille tulee paha mieli jos se ei saa sitä mitä haluaa.” Uskomattoman kädetöntä porukkaa…

Lähettäjä: & 
Päivämäärä:   6.9.24 19:30:09

Lasta saa ja pitää komentaa. Se ei mene siitä rikki jos napakasti kielletään sen sijaan että koitetaan lässyttää ja sanoittaa tilanne kaikille mukavaksi.

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   6.9.24 19:40:59

Täällä on kovat kuvitelmat siitä mitä taapero osaa ja ymmärtää :D Oikeasti alle 3v:n kyky ymmärtää edes puhetta, etenkin tunnekuohujen vallassa, on vähän hatara. Jotkut pitkät selittelyt siitä miksi ja miten jotain tapahtuu tai sisko on vauva ja hauras, menee ihan täysiä ohi.

Tuon ikäisen kanssa toimii parhaiten ohjaaminen johonkin sallittuun toimintaan. Ja huomion antaminen. Silloin kun itsellä oli lapset 2v ja 0v ja imetin, pyysin usein isosiskon viereen imettäessä. Katsottiin yhdessä kirjaa, näytin kuvia joita olin ottanut häntä imettäessä, leikittiin pienillä leluilla, kuunneltiin äänikirjaa. Lapsi oppi hyvin nopeasti siihen ja mustasukkaisuus väheni kun elämä ei ollut kilpailua minun ajasta. Otin myös tavaksi ennen imetystä/nukutusta, että kysyin isosiskolta, tarvitseeko jotain. Helpotti. Kiireisiin hetkiin minulla oli erillinen lelukori joka ei muuten ollut käytössä ja siinä oli tehtäväkirjoja tms, joiden parissa lapsi viihtyi.

Kannattaa myös pitää huolta että taaperolla on tarpeeksi tekemistä. Tuon ikäiselle 3h päivässä ulkoilua on aika minimi, ettei hypi seinille. Meillä aktiivinen tyttö tarvitsi jopa 4-5h päivässä ulkonaoloa.

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   6.9.24 20:44:45

Mutta kun se 2 vee kyllä ymmärtää kun MINÄ sanon ei, että se tarkoittaa ei aina kun tilanne tulee eteen! Kyllähän se nyt ymmärtää ,.
Mikä kumma on jo ei mene kaaliin!

Lähettäjä: - 
Päivämäärä:   6.9.24 22:00:21

Niin, paljonko ulkoilee per päivä?

Lähettäjä: Mutteri 
Päivämäärä:   6.9.24 22:09:44

Menee ajan kanssa ohi. Taaperolle kahdenkeskistä aikaa sinun kanssa. Koita kehua paljon taaperoa, heti kun on vähänkään nätisti. Voisiko 2v auttaa vauvan hoidossa? Vaikka tuo tutin, tai laittaa peittoa? Opettelee silittämään vauvaa?

Tuon ikäiselle ei voi muuta kuin sanoa "ei saa lyödä, vauvaa sattuu". Tilanne on sinulle hankala, kun kaikki vaistot käskevät suojella vauvaa, mutta 2v on oikeasti vielä pieni ja olematon impulssikontrolli eikä mitään empatian tajua.

Älä nyt ainakaan ala karjua. Kuritusväkivalta on myös laissa kielletty, tiedoksi sitä ehdottaneille.

Nyt vaan vahdit haukkana. Koita kehua taaperoa, niin hyvä käytös vahvistuu.

Lähettäjä: Kirsi 
Päivämäärä:   7.9.24 01:07:12

Tiukempi kuri vaan, tuon ikäinen ymmärtää jo hyvin sanallista ohjeistusta, meillä toimii jo tuima katsekin pari vuotiaan suuntaan. Ota lapsi mukaan vauvan hoitoon ja päivärutiineihin omia "vastuualueita", meillä tykkää siivota äidin kaverina ja tuoda roskat roskiin. Leivotaan yhdessä, laitetaan ruokaa ym. 2v sitten omaa aikaa hetki illalla kun pikkusisko menee aiemmin nukkumaan. Tärkeää säännölliset hetket 2v vanhempien kanssa, ihan pienikin hetki päivässä vaikka kirjan luku tai muuta mistä tykkää. Meillä loppui kiukuttelu tosi pian vauvalle kun sai osallistua ja omaa aikaa vanhemman kanssa. Päiväkodissa oleminen auttoi myös tosi paljon, kun sai oman ikäisten kanssa leikkiä. On ihan ymmärrettävää että toiset on mustasukkaisempia kuin toiset, mutta rajat pitää laittaa pienestä saakka.

Lähettäjä: niin 
Päivämäärä:   7.9.24 12:32:05

Lähettäjä: Ei ymmarra..
Päivämäärä: 5.9.24 23:25:44

Minä en todellakaan suosittele mitään luunappeja tai vastaavaa, siitähän taapero saa vielä enemmän käsityksen että töniminen jne on ok. Mutta kyllä minä karjaisen ihan kunnolla jos isompi menee tölvimään vauvaa. Olipa isompi 2v tai miten vaan. Ensinnäkin lapsi yleensä keskeyttää silloin tekonsa,mahdollisesti vähän säikähtää ja ei, lapsi ei mene rikki jos harkitusti komentaa karjasemalla.
Sitten kun lapsi lopettaa mitä oli tekemässä, käydään asia läpi ja ohjataan vanhempi muihin puuhiin.
Jos tämä ei auta, vanhempi ohjataan kädestä pitäen muualle.
Minulla on 3v ja 9kk lapset, 3v osaa tosi mukavasti olla 9kk kanssa. Toki on alusta asti ollut vain vähäisesti mustasukkainen. On aina selitetty ettei nuorempi vaan ymmärrä ja kerrottu kuinka pahasti pienelle voi käydä. Ja kyllä, noita vahditaan koko ajan. Ja jep, se ei ole kevyttä tai kivaa. Ja ei, en hengaile silloin puhelimella...

Lähettäjä: Varmasti 
Päivämäärä:   7.9.24 12:52:09

Niin ja ei ymmarra//Niin paitsi tuossa lapsesi on yli 3 v joka on ihan eri tasolla kehityksessä kuin 2 v ja lisäksi kuten itsekin kerrot niin lapsi on vain vähän mustasukkainen eli teillä niitä tilanteita ei edes tule joten joo varmasti joku karjaisu auttaa, mutta aloittajan tapauksessa tilanteita on toistuvasti. Siinä vaiheessa saisi jatkuvasti olla karjumassa eli ei voi puhua enää mistään "harkitusta karjaisusta" joten en nyt ymmärrä, miksi edes puhut esimerkistä kuinka itse toimit, kun se ei edes mene aloittajan tilanteen kanssa yks yhteen ja tilanteet ole verrattavia keskenään.

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   7.9.24 14:43:07

Ihmisapina on itsekäs ja agressiivinen eläinlaji ja lapsi ei ole vielä oppinut tätä synnynnäistä ominaisuutta hallitsemaan. Eiköhän se siitä, jos vaan ei ole psykopaatti.

Lähettäjä: Ei ymmarra.. 
Päivämäärä:   7.9.24 22:49:59

Varmasti: jos aloittaja ei ole kokeillut edes vähän topakampaa puuttumista, niin joo se taapero ihan varmasti myös jatkaa samaa rataa vauvan muksimista. Mielestäni joku vauvan päällä makaaminen jne on sellaisia juttuja, että ne keskeytetään ihan hemmetin heti. Mutta kun se lapsi todellakin on vasta täysin kesken, se tehdään niin että joka kerta myös sille lapselle sanotaan, miksi lapsen käytös sisarta kohtaan on täysin yksiselitteisesti EI. Aloittajan kertoman mukaan puuttuminen ei ole ollut riittävää.
Ja mun pointti on myös se, että ne lapset ovat KOKO ajan siinä silmän alla, jotta vanhemman käytöstä voi vaikka ennakoidakin, ettei tarvitse jatkuvasti olla sammuttelemassa tulipaloja.
Meillä on vanhempaa lasta kehuttu esim. Näin: "oi kun pikkusisar katsoo sinua kun tykkää sinusta niin paljon. Olet tosi ihana isosisko/ isoveli" ja muutoinkin kehutaan ja kannustetaan mm. Näytähän kuinka hienosti osaat tehdä asian x, kun sisar ei vielä osaa.
Tällainen lieventää mustasukkaisuutta, kun isompi kokee olevansa tosi taitava/taitavampi kuin pienempi.

Lähettäjä: d 
Päivämäärä:   8.9.24 07:44:54

Tämän siitä saa tällä nykyisellä "sanoitetaan kaikki, niin kyllä se siitä" -metodilla. Minä kieltäisin tiukasti, ja jos ensimmäinen kielto ei auttaisi, ottaisin lspsen erilleen toisesta. Tarpeen mukaan vaikka joku leikkikehä. Ei ne kauhistelut ja hymistelyt monellekaan auta.

Lähettäjä: Varmasti 
Päivämäärä:   8.9.24 08:50:29

Ei ymmarra//Niin paitsi aloittaja kertoo lasten olevan valvovan silmän alla, puuttuu tilanteeseen ennakoiden ja tilanteisiin on pitänyt hyvinkin tiukasti puuttua. Et selkeästi halua ymmärtää, että todella mustasukkaisen lapsen kanssa joku karjaisu tai tiukka ei opeta sille lapselle yhtään mitään ja saa lasta lopettamaan käytöstä. Joo totta kai tilanteita pitää valvoa, ennakoida ja katkaista heti väkivaltainen käytös ja kehua vanhempaa hyvästä käytöksestä, mutta joku karjaisu nyt vaan ei tehoa temperamenttisellä lapsella. Siinä auttaa vain fyysinen estäminen.