Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   5.9.24 20:47:32

Epäilen itselläni adhd:tä. Tekisi mieli hakeutua tutkimuksiin ja kokeilla lääkitystä, mutta kynnys on kova. Perheeni on jokseenkin diagnoosivastainen ja tuntuu että asian kanssa olen aika yksin. Ja aina toki miettii, että ehkä vain olen näin huono, saamaton ja laiska ihan vain muuten vain. Olen myös yrittänyt etsiä lääkkeettömiä vinkkejä, mutta suurinosa niistä tuntuu olevan luokkaa "lopeta oireesi", "mene ajoissa nukkumaan, syö hyvin, ole ajoissa, meditoi"

Toimiiko noi oikeasti joillain tuosta vain? Joo, kännykässäni on miljoonia eri hälytyksiä, mutta silti... ja vaikka yrittäisin keskittyä rauhoittua, kuunnella omaa hengitystä, tulee vain levoton ja ahdistunut olo ja koko harjoitus tuntuu vastenmieliseltä.

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   5.9.24 20:49:29

”Toimiiko noi oikeasti joillain tuosta vain? ”

Mikään lääkkeetön hoitokeino ei ole mikään taikatemppu, joka toimii tuosta vain. Niitä pitää harjoitella.

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   5.9.24 20:52:09

Lääkkeet auttaa, ja stimulantit yleisesti. Muu on vähän sellaista että pitää itse kokeilla ja opetella. Valitettavasti.

Kannattaa liittyä adhd-ryhmiin niissä someissa mitä käyttää, siellä saa ehkä parhaat vinkit, mutta nekään ei toimi sitten kaikilla. Tosi turhauttava prosessi.

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   5.9.24 21:06:26

"Mikään lääkkeetön hoitokeino ei ole mikään taikatemppu, joka toimii tuosta vain. Niitä pitää harjoitella."

Ehkä se ärsyttääkin, ettei siihen harjoitteluun pahemmin ole vinkkejä tai ohjeita. Tai mitään, että jos joku ei toimi, mitä sitten. Monista "vinkeistä" jää vain turhautunut ja voimaton olo kun ei pysty siihen.

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   5.9.24 21:08:27

Minulle itselleni suurin arvo on ollut ehkä enemmän tunteidensäätelyn harjoittelulla eikä niinkään millään adhd-vinkeillä. Toki osaa hyödynnän, esimerkiksi siivoukseni on sitä että paimennan hissukseen asioita oikeaan suuntaan aina kun menen niiden ohi, mutta ison arvo on ollut sillä että voin olla armollisempi itselleni ja olla vaipumatta epätoivoon niin herkästi.

Lähettäjä: Maija 
Päivämäärä:   6.9.24 06:16:47

Minulla ei auttanut kuin lääkkeet, aivan liian ylikierroksilla kävi pää, mikään ei onnistunut. Olen vain kuullut että nykyisin ei pääse kovin helposti testeihin jonojenkin takia ainakin julkisella puolella, nehän kestää sen 1v tai ylikin. Toki jos itse maksaa ni varmana pääsee paremmin.

Lähettäjä: Nonna 
Päivämäärä:   6.9.24 07:00:51

Opettele laittamaan yksi asia kerrallaan kuntoon. Esim uni. Keskity ensin siihen että nukut riittävästi syvää unta. Sitten vasta kun se on kunnossa ota seuraava asia työmaalle.
Ja toimii ne oikeasti rutiinit pitää minut kasassa

Lähettäjä: Bulsaattori 
Päivämäärä:   6.9.24 15:53:05

Nämä on näitä nykypäivän vitsauksia, kaikenlaista oireita hakemalla haetaan.Näitä on Suomessa joka toisella ja elää täytyy ja töitä tehdä.

Lähettäjä: Hmmm..... 
Päivämäärä:   6.9.24 16:07:57

Ihan pelkästään mt hoitajan vastaanotolla käyminen voisi olla hyvä alku ! Ahdistus tai varsinkaan masennus ei automaattisesti kuulu adhd oireistoon eli muiden hoidettavien asioiden poissulkeminen tai vaikka niiden kuntoon laittaminen olisi hyvä alku. Samalla käynnillä voi adhd mahdollisuudesta keskustella ja monessa paikassa diagnoosiprosessi alkaisi vastavaasta käynnistä kuitenkin. Saisit realistista tietoa minkälainen se prosessa on, minkälaiset mahdollisuudet omalla paikkakunnallasi sitä polkua on yleensä mahdollista edetä jne. Ei ole nopeaa kuitenkaan ja siinä odotellessa voi hoidella kaikkea muuta mitä ihmisellä aina kuitenkin on, ehkä hoitajalta saa vinkkejä mitä ja miten ! Hyvä lääkäri, esim työterveydessä, voi alustavienkin tulosten (onko masennusta tai muuta mukana vai ei, noin esim) määrätä kokeellisesti lääkkeitä ilman sitä pitkää diagnoosiprosessia. Vinkkinä, että lähipiiri saa tietää ainoastaan adhd tutkimuksista kun niihin haastatellaan kaikkia mahdollisia tahoja vanhemmista ja vaikka kenestä lähtien, kaikki mt häiriöt tai vaikka terapiaan hakeutumiset, lääkekokeilut jne. saa tehtyä ihan privaatisti eikä tarvitse edes tuomitseville läheisille puhua.. en minä ainakaan puhuisi jos jo nyt arvuuttelet reaktioita ja odotat olevan negatiivisia.