Lähettäjä: Koira 
Päivämäärä:   1.9.24 23:08:31

Koirani jouduttiin lopettamaan tänään muutama tunti sitten. Tiesin, että viimeisiä aikoja vietämme yhdessä, mutta vointi kuitenkin romahti yhtäkkiä ja koira piti päästää pois.

Olen kovin yksinäinen ihminen, minulla ei ole ystäviä tai kavereita. Koira oli 13 vuotta koko maailmani ja paras ystäväni. Se oli perheeni.

En tiedä mitä teen. Suru, ahdistus ja tuskaisuus ovat ihan pohjattomat ja tuntuu että sekoan, en saa henkeä ja tulen hulluksi.
Ei minulla ole elämässä enää mitään..

Halusin vain purkaa oloa jonnekin…

Lähettäjä: Paras ystävä 
Päivämäärä:   1.9.24 23:13:54

Tämä on helppo: otat tietenkin uuden koiran. Ja alat treenaamaan ja saatte uusia ystäviä!

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   1.9.24 23:19:33

Vaikka uusi koira ei vanhaa korvaa, saattaa se antaa taas mielekästä tekemistä tyhjään elämään. Vaikka joku rescue-koira jonka maailman sinä voit muuttaa. Voimia.

Lähettäjä: v 
Päivämäärä:   2.9.24 00:01:42

Otan osaa. Olet kuitenkin vahva, kun päästit rakkaan ystävän pois kärsimästä, vaikka se varmasti tekee kipeää etenkin sinun tilanteessasi.

Lähettäjä: T 
Päivämäärä:   2.9.24 00:18:57

Tiedän tunteen. Vaikka nyt et uskoisi sitä, sietämätön olo väistyy kyllä. Ne pahimmat päivät ja viikot pitää vaan taistella läpi. Voimia sinulle!

Lähettäjä: *'* 
Päivämäärä:   2.9.24 00:45:45

Olen pahoillani. Tämä saattaa tuntua vähättelevältä, mutta aika auttaa. Täytyy vain jaksaa odottaa. Myös uutta koiraa kannattaa miettiä, kunhan suurin suru hellittää.

Yritä jaksaa. Voimia.

Lähettäjä: - 
Päivämäärä:   2.9.24 01:06:08

Voimia ja ikuinen tassunjälki sydämeen jää. Nyt on suru suunnaton mutta suru muuttaa muotoaan pikkuhiljaa lempeämmäksi ja haikeaksi rakkaudeksi ja ihaniksi muistoiksi mitä yhdessä saitte kokea . Suurinta rakkautta on antaa rakkaan mennä kun aika on ilman turhaa kärsimystä tuottaen ja pitkittäen <3

Lähettäjä: -.- 
Päivämäärä:   2.9.24 07:40:33

Jouduin myös luopumaan omista vanhuksista reilu vuoden välillä. Oli aika rankkaa.. Viimeisimmästä nyt puoli vuotta aikaa ja nyt voin sanoa, että pystyn ajattelemaan koiraa ilman silmien kostumista, joka kerta. Ikävä on valtava, mutta ei tunnu enää niin musertavalta. Uutta pentua olen alkanut pikku hiljaa suunnitella, mutta vielä ei ole olla aika. Tsemppiä! Päivä kerrallaan.

Lähettäjä: Minä Vaan 
Päivämäärä:   2.9.24 08:00:42

Osanotto ja voimia. Pahimman surun mentyä ohi hanki uusi koira. Se ei tietty korvaa vanhaa eikä sen pidäkkään mutta saat uuden kaverin ja sisältöä arkeen. Ja ehkä uusia ystäviäkin tulee sen kanssa harrastellessa.

Lähettäjä: Pumpuli 
Päivämäärä:   2.9.24 08:03:20

Anna itsesi surra ja itkeä. Nuo on oikeasti todella kovia paikkoja, tietenkin perheenjäsenen menetys sattuu ja saa sattua. Halaus <3

Lähettäjä: Koira 
Päivämäärä:   2.9.24 08:30:42

Kiitos kaikille teille kauniista sanoista.

Nyt tuntuu niin pahalta, että en missään nimessä mieti uuden koiran hankintaa. En sano, että ei ikinä, mutta ei missään nimessä pitkään aikaan.
Tuntuu että tulehdun tähän itkuun ja suruun. Näin unta, jossa koira tuli pyörimään vessan oven väliin ja sanoin sille, että mennään sitten. Ja siinä unessakin heti tajusin, että eihän me voida mennä ja siksi sinä olet täällä unessa koska et voi tulla kotiin. Sanoin unessakin koiralle, että rakastan sitä.
Tänään aamulla tuntuu tuhannesti pahemmalta kuin eilen. On niin ikävä ja suru on niin iso, että tuntuu että oikeasti kuolen ja tukehdun. Etten selviä ja tuntuu etten halua ilman koiraa selvitä ja olla.

Lähettäjä: ... 
Päivämäärä:   2.9.24 08:36:53

Ei uutta koiraa heti, kun edellinen on kuollut. Sitä ottaa pennun korvikkeeksi ja sitten tulee pettymys, kun ei olekaan samanlainen ts korvaa sitä edellistä. Ja se vaikuttaa koirankin elämään. Ensin surutyö alta pois, ja sitten mietitään mahdollista pentua.

Voimia aloittajalle <3

Lähettäjä: mä 
Päivämäärä:   2.9.24 08:40:23

Paljon lohdutuksia. Tuo on ihan kamalaa viedä oma paras ystävä lopetettavaksi <3
Minua lohduttaa usein taide, kauniit asiat, musiikki jne

Lähettäjä: Kamalaa 
Päivämäärä:   2.9.24 08:46:55

Jaksamista sinulle! Kuulostaa hirveältä, ymmärtääkö työnantajasi? Ota saikkuna, minä ottaisin. En jaksaisi töissä. Olet tehnyt sen viimeisen palveluksen rakkaalle ystävälle.

Lähettäjä: Koira 
Päivämäärä:   2.9.24 09:09:26

Olen ”onneksi” muiden syiden takia ollut jo pitkään poissa töistä, niin ei tarvitse ainakaan nyt töihin menoa tai kykenemättömyyttä stressata.

Sain muutaman tunnin nukuttua ja nyt en ole kuin itkenyt koko aamun ja kiertänyt asuntoa ympäri. Eihän mistään tule yhtään mitään enkä mä ymmärrä että miten mä selviän. Haluaisin koiran niin kovasti takaisin syliin ja totta kai tiedän ettei se ole mahdollista. Tuntuu niin pahalta ettei koskaan ole tuntunut. Tämä on ihan kamalaa.

Lähettäjä: Mies 
Päivämäärä:   2.9.24 09:10:18

Kiitos kun jaoit. Sulla on ne ihanat hetket ystäväsi kanssa, joita kukaan ei saa pois. Voimia ja rakkautta!

Lähettäjä: + 
Päivämäärä:   2.9.24 09:14:10

Ei ehkä heti, mutta kun saat vähän kerättyä voimia, niin ainakin meidän seudulla on facebookissa koiranhoitoryhmä. Missä voi ilmoitella koiranhoitajaksi.
Itsekin olen käyttänyt sitä ja löytänyt omalle koiralle muutaman kivan hoitopaikan työreissujen ajaksi.
Jos saisit sieltä koirakavereita aluksia ja etsit sitten ihan oman kun aikaa on siihen valmis.

Voimia ja halauksia.

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   2.9.24 09:45:05

Minä kun menetin Elämäni The Koiran, meni muutama kuukausi että pystyin miettimään että millainen se seuraava koira voisi olla. Ota aikaa, muistele ja puhu jonkun kanssa joka tunsi koiran. Uusi koira antaa uutta arkeen. Eikä sen uuden tehtävä ole täyttää vanhan saappaita vaan luoda omat töppösensä.

Lähettäjä: Eräs 
Päivämäärä:   2.9.24 09:49:08

Minulle vanhan koirani lopettaminen oli niin kova paikka, että en olisi enää ottanut koiraa. Onneksi oli sen jo silloin keski-ikäinen "pentu" talossa. Ja puolisoni otti uuden koiran sen kummempia minulta kyselemättä. Näistä jokainen on rakas omala tavallaan. Nyt ahdistaa jo valmiiksi senioriksi ehtineen koiran kanssa kun tietää, että päätösten päivä voi koittaa milloin vain.

Omalle kohdalle sattui myös yksi ongelmakoira, joka olisi mennyt piikille, jos en olisi antanut sille kotia. Siitäkin on tullut aivan ihana. Joskus asiat vain järjestyvät.

Sure rauhassa ja itke niin paljon kuin tarvitsee. Koiria parempia ystäviä ei olekaan!

Lähettäjä: Koira 
Päivämäärä:   2.9.24 10:02:25

Kiitos kun olette puhuneet kauniisti ja osa kertonut omia muistoja omista rakkaista lemmikeistä.
Tämä on ainoa paikka missä voin ihmisille puhua, niin tuntuu merkitykselliseltä että olen saanut kertoa, minua on kuunneltu ja minulle on vastattu. Kiitos oikeasti kaikille!

Kaikki sanovat, että oma koira/lemmikki on paras koira ja kaikki ovat oikeassa ihan varmasti. Minun koirani oli paras mahdollinen ja se yhteys joka meillä oli, oli jotain mitä ei voi selittää. Ymmärsimme toisiamme ilman puhetta ja eleitä ja varmasti kumpikin luotimme vahvasti.

Ihan hirveää.. :’(

Lähettäjä: Kettunen 
Päivämäärä:   2.9.24 10:13:27

Musta tuntui oikeasti ihan samalta kun jouduin lopettamaan oman elämäni koiran nyt kesällä. Ensimmäisen viikon aikana en päässyt juuri sängystä ylös. Multa on mennyt eläimiä ennenkin jo, mutta kukaan ei vielå ole ottanut niin koville kuin tuo. En pysty edelleenkään katsomaan tuon menetetyn kuvia tms. koska se sattuu niin paljon. Voimia, niitä tarvitaan<3

Lähettäjä: jep 
Päivämäärä:   2.9.24 10:20:30

Otan osaa, lämpimiä ajatuksia sinulle aloittaja <3 nyt tuntuu varmaan todella musertavalta mutta suru on surtava, ja saa ja pitääkin surra. Ajan kanssa, pikkuhiljaa helpottaa, vaikka tämä niin klisee onkin. Ja muista kaikki hyvät hetket ja hyvät asiat, ne alkaa tulla pintaan kun suru alkaa vähän hellittää. Tsemppiä sinulle tähän vaikeaan aikaan!

Lähettäjä: Kamalaa 
Päivämäärä:   2.9.24 10:30:31

Entä jos kysyt joltakin tuttavalta tai naapurilta tarviiko koiranulkoilutus apua? Ei toki heti, mutta kun olet selviytynyt paremmille vesille.. . Saat muuta ajateltavaa ja pääset ulos. En itse kykene esim kävelylle tai metsäretkelle ilman koiraa. Siihen käteen kuuluu se hihna.. Muuten orpo ja tyhmä olo.
Voi, koeta nyt levätä ja itku helpottaa... Ajan myötä..

Lähettäjä: * 
Päivämäärä:   2.9.24 10:44:32

Lämmin osanotto ja voimia.

Lähettäjä: x 
Päivämäärä:   2.9.24 13:21:50

"How lucky I am to have something that makes saying goodbye so hard."
- Winnie the Pooh

Lämmin osanotto <3
Täällä kans koitti jäähyväisten aika 1,5 viikkoa sitten, ja käydään samaa suruprosessia läpi. Monta eläin- ja ihmisperheenjäsentä hyvästelty, ja aina se sattuu, mutta tämän karvaisen sielunkumppanin kohdalla tuntuu nyt erityisen musertavalta. Surua pahentaa ehkä vielä se että kaikki tapahtui ihan yllättäen, yhtenä hetkenä lähdetään iloiten lenkille ja seuraavana kannan koiraa klinikalle. Täytyy vaan yrittää vaalia ihania muistoja, ja olla kiitollinen siitä ajasta, joka saatiin viettää yhdessä. Jos kaipaat juttutoveria, täällä ollaan.

Lähettäjä: Koira 
Päivämäärä:   2.9.24 13:35:48

Olen kiitollinen siitä, että vaikka koiran vauhti toki oli jo hiljentynyt ja se oli jo vanha, niin sai elää silti loppuun asti hyvän elämän ja vointi meni nopeasti huonoksi. Vaikkei ihan saappaat jalassa saanut lähteä, niin ei tarvinnut kauaa olla huonona. Edellisenä päivänä se sai kaksi ranskalaista ja palan hampurilaisesta ja ehdittiin maata sohvalla sylikkäin pitkän aikaa. Sain kuitenkin sanoa sille hyvästit monta kertaa ja kertoa miten rakastan sitä. Hetki ennen kuin lähdimme eläinlääkäriin viimeiselle matkalle, makasin koira sylissä sohvalla ja se oikein painoi päänsä minun rintaani ja leukaani vasten ja hyrähti/pörisi. Haluan ajatella, että se tahtoi kertoa että rakastaa myös ja on valmis.

Toivon voimia ja jaksamista kaikille muillekin eläinystävänsä menettäneille. Tämä on todella raskasta ja surullista. Onneksi kuitenkin meillä oli pitkä taival yhdessä ja varmasti täällä muillakin lemmikkinsä menettäneillä oli hyvä ja rakastava elämä.

”Those we hold in our heart will always stay close to us and we will always feel their presence with us.” e

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   2.9.24 22:32:46

”LähettäjäKoira
Päivämäärä2.9.24 08:30:42

—-Näin unta, jossa koira tuli pyörimään vessan oven väliin ja sanoin sille, että mennään sitten. Ja siinä unessakin heti tajusin, että eihän me voida mennä ja siksi sinä olet täällä unessa koska et voi tulla kotiin. Sanoin unessakin koiralle, että rakastan sitä.”

Hän kävi hyvästelemässä vielä sinut. <3 uskon että energiat ei koskaan katoa lopullisesti, muuttavat vaan muotoaan. Uskon ja toivon että myös omat rakkaat edesmenneet lemmikit ovat vielä täällä jollain tapaa läsnä. Voimia kovasti sinulle. Vuosi sitten saman kokeneena ymmärrän täysin. Ja lähiaikoina sama edessä, kun on päätetty että mummokoira saa lähteä vielä hyväkuntoisena, talvea ei tarvitse enää liukastella ja palella.

Lähettäjä: - 
Päivämäärä:   2.9.24 22:41:29

Keho on vain vaate jonka henki sysää syrjään vaatteen kuluttua loppuun. Unessa henkemme ovat yhdessä. Kunnes tulee aika että me itsekin menemme sinne, minne nämä rakkaat perheenjäsenemme ovat meitä ennen menneet. Eikä enää ole eroa.

Lähettäjä: Q 
Päivämäärä:   2.9.24 22:53:29

Minullakin on paljon unikokemuksia edesmenneistä koirista ja ihmisistä. Lohdullisia sellaisia.

Suru on suuri ja raskas kantaa, mutta se muuttaa muotoaan ja helpottuu pikku hiljaa.

Itsekin ole sinkku. Ei ole puolisoa, ei enää vanhempia... On koirat. Olen ollut tavallaan onnellinen, joka koirasta jonka olen voinut hoitaa loppuun asti. Pahin pelkoni olisi oma äkkikuolema, ei itseni vuoksi, vaan niiden koirien. Jos minä en voi hoitaa, kuka hoitaa? Minne ne joutuvat? Kuolevatko nälkään, ennen kuin kukaan muistaa, että minulla oli koiria?

Lähettäjä: Moona 
Päivämäärä:   2.9.24 23:22:11

Kirjoitat ihan samalla tavalla kuin minä voisin kirjoittaa! Minun koirani, ainut elämänkumppanini jouduttiin lopettamaan viisi viikkoa sitten, nopeasti kävi, eikä joutunut kipuilemaan.
Tuli vain se oikea aika ja tiesin sen ihan heti.
Meillä oli myös aivan ainutlaatuinen yhteys, ymmärrettiin toisiamme puolesta sanasta ja katseesta.
Oli aivan hirveä paikka, itkin muutaman vuorokauden vaikka kuinka ymmärsin, että se oli välttämätöntä ja odotettavissa. Olin sitä jo muutaman kuukauden ounastellut.
Sitten tulikin yht'äkkiä paljon muuta ajateltavaa ja se helpotti, kun ajatukset oli pakko siirtää vähän muuhunkin.
Silti vielä vähän itkeä tirautan melkein joka päivä ja suru tulee helposti.
Mä en unohda sitä niin järjettömän rakasta ystävääni ikinä, mutta kyllä aika helpottaa asioita.
Luulen ymmärtäväni miltä sinusta tuntuu ja lähetän sinulle halauksen ja voimia!

Lähettäjä: Koira 
Päivämäärä:   3.9.24 09:10:08

Kiitos kaikille taas.

Nyt on mennyt kaksi yötä. Välillä tulee sellainen pakokauhun omainen paniikki, että en meinaa selvitä. On niin ikävä ja haluaisin koiran syliini ja ja sitten se pakokauhu tulee. On koko ajan tunne, etten oikein pysty ja halua olla kotona ja paikallani, vaan mennä jonnekin, juosta vain pois eikä lopettaa koskaan.
Olen katsonut kuvia melkein koko ajan. Se osittain helpottaa ja osittain tulee todella paha olo. Laitoin puhelimeen lukittuun näyttöön yhden kuvan minusta ja koirasta ja näen sen heti jos hipaisenkin puhelinta. En ymmärrä yhtään miten selviän mitenkään tästä, kun itken koko ajan ja sisälle sattuu niin paljon että tuntuu että menen fyysisestikin rikki siitä tuskasta.

Eilen illalla olin parvekkeella katsomassa tähtiä ja sanomassa koiralle hyvää yötä. Varmasti kuulostaa ihan hullulta ja joku loginen selityskin löytyy. Olin hetki sitten sanonut hyvää yötä ja että rakastan, niin tunsin pohkeessani sellaisen kevyen kosketuksen/tuntemuksen. Tuliko koira myös sanomaan hyvää yötä? Näkeekö se että minulla on niin kurja olo ja yritti vielä lohduttaa? Haluan ajatella että asia on niin, tuntuu hyvältä ajatella sillä tavalla ja minulle on ihan sama vaikka kuka muu nauraisi että huuhaata. Unessa en nähnyt koiraa tänä yönä.
Minä luulen että ajattelen myös niin, että sielu/energia miksikä sitä haluaa kutsua, jää jollain lailla olemaan. Missä se on, en tiedä. Onko se koko ajan täällä vai onko se jossain muualla ja käy välillä täällä. Mutta uskon ja haluan uskoa, että ainakin välillä rakkaat kulkevat vielä meidän kanssamme vaikkemme niitä näe.

Lähettäjä: Kamalaa 
Päivämäärä:   3.9.24 10:46:02

Voi ei, sinä kirjoitat kauniisti! Eikä se kuulosta hölmöltä yhtään. Ajattelen samoin edesmenneestä ystävästä. Aina kun menen uimaan usvaiseen veteen niin hän on mukana ja suojelee.
Tuoksut on tärkeitä, muistot.

Lähettäjä: u89 
Päivämäärä:   4.9.24 20:29:47

Nauti tästä ajasta kun se vielä on näin lähellä energioissa, että voit tuntea sen. Tunnet sen hämmennystä kun se on toisella puolella etkä havainnoi sitä enää, se elää kuten aiemminkin luonasi hetkisen aikaa ja lähtee sitten pois. Huomaat sen siitä että ikäväkin alkaa helpottaa: hän on lähtenyt kotiin.

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   4.9.24 21:59:28

Voi ei </3 Sinulla on nyt vähän aikaa tosi raskasta, kun rakas ystävä on poistunut. Mutta pikku hiljaa se helpottaa ja voit jonain päivänä katsoa kuvia tuntematta valtavan suurta kipua, mielessä kiitollisuus yhteisestä ajasta... Voimia, sinä selviät tästä kyllä, vaikka surun ollessa suurimmillaan sitä onkin vaikea kuvitella.

Lähettäjä: Nik 
Päivämäärä:   4.9.24 22:26:36

Lämmin osanotto suureen suruun <3. Itse ajattelen niin, että se suru ja ikävä joka koiran poismenosta tulee, on ikäänkuin väistämätön hinta yhteisistä vuosista. Vaikka ajatus uudesta koirasta ei juuri nyt ole oikea, niin sitä kannattaa kuitenkin vakavasti harkita sitten kun kaikista suurin suru hiukan helpottaa. Jokainen koira jättää oman tassunjälkensä sydämeen eikä se himmenny seuraavan koiran tullessa. Elämä koiran kanssa on vain niin paljon parempaa, ettei siitä kannata lopullisesti luopua vaikka suru luopumisen hetkellä on valtava.

Rutistus sinulle, suru on siitä lohdullinen asia että se hiljalleen alkaa muuttaa muotoaan ja muuttuu haikeudeksi ja hyviksi muistoiksi.

Lähettäjä: * 
Päivämäärä:   5.9.24 09:24:06

Voi, kirjoitat tosi kauniisti! Minulla on kyyneleet silmissä kertomuksestasi/ ajatuksistasi. Ihana ja lohduttava oli tuo sun kuvaus parvekkeelta, kuinka tunsit jalallasi koiran läsnäolon. Mulla on myös kokemuksia jotka tulkitsin niin että edesmenneet lemmikit ja isäni ovat olleet vielä läsnä kuolemansa jälkeen, antaneet merkkejä ja ehkäpä kiittäneet minua. Satavarmastihan näitä kokemuksia ei pysty todistamaan, voivat olla myös monen sattuman summa tietyllä hetkellä mutta mulle ne kokemukset on antaneet ihan hirveästi lohtua ja toivoa, auttaneet surussa eteenpäin. Voimia sinulle, niinkuin monet tässä ketjussa on kirjoittaneet, aika auttaa ja suru muuttaa muotoaan. Jossain vaiheessa huomaat että pystyt muistelemaan rakastasi ilman kyyneliä, jopa hymynkare suupielessä. Ja jossainvaiheessa ehkä olet valmis tarjoamaan rakkauttasi uudelle lemmikille. Tsemppiä! <3

Lähettäjä: Koira 
Päivämäärä:   6.9.24 12:32:22

Tänään kävin hakemassa koiran uurnan, koira on kotona nyt. Hoen itselleni, että koira on oikeasti poissa eikä tule takaisin. Silti tuntuu ihan käsittämättömältä, että enää ei ole sitä tuttua turkkia, niitä silkkikorvia, maailman kauneinta häntää ja haisuvarpaita. Ei vain ole. On vain uurna, se on kaikki mitä enää on. Ja en meinaa sitä käsittää millään. Jotenkin tuntuu että odotan koko ajan, että koska tämä loppuu ja jostain koira ilmestyy takaisin.

Lähettäjä: u89 
Päivämäärä:   6.9.24 13:24:54

Et meinaa käsittää sitä siksi, että koira ON vielä läsnä luonasi, et vain NÄE sitä, ainoastaan TUNNET. Kuten aiemmin kirjoitin. On olemassa "näkijöitä" jotka kykenevät kommunikoimaan energeettiseen maailmaan, sellainen voisi nähdä koirasi energiakehon ja saada informaatiota mitä koirasi haluaa viestiä. Henkimaailmassa on lukemattomia auttajia, tieto kulkee auttajalta toiselle ja siten voi "kuulla" eläimen ajatuksia.
Koirasi on yhtä hölmistynyt ja suruissaan kuin sinäkin, se on paikalla, mutta kaikki on muuttunut, et enää silitä sitä etkä ruoki. Sekään ei aluksi ymmärrä mitä on tapahtunut.

Lähettäjä: minni 
Päivämäärä:   6.9.24 15:09:14

Minä yksinäinen sekosin ikävästä koiran kuoltua, meinasin kuolla suruun. 14pv koiran kuolemasta se joko kävi hyvästelemässä tai oma polla kehitti kuulohallusinaation keskellä yötä. Ensin pelästyin ihan järjettömästi, sitten tuli rauhan tunne. Siihen loppui tuskainen suru, mutta vieläkin, 20v myöhemmin kirjoitan kyyneleet silmissä tämän. Edelleen mun elämässä ei ole yhtäkään ihmistä, nytkin on mennyt viikko kun viimeksi puhuin ihmisen kanssa. Mutta kaksi koiraa on, läheisempiä kuin kukaan ihminen tulee ikinä olemaan <3

Aloittajalle toivon paljon voimia ja osanotto suruusi <3 toivottavasti surusi muuttuisi siedettävämmäksi ajan kanssa.

Lähettäjä: M 
Päivämäärä:   6.9.24 16:59:19

Voimia aloittajalle. Jospa antaisit kodin sitä tarvitsevalle eli rescuelle? Koirasi olisi varmasti halunnut sinun olevan onnellinen.

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   9.9.24 23:14:34

Oma lemmikki lopetettiin pari viikkoa sitten ja nämä surun oksettavat aallot kun yhtäkkiä kaiken lomassa -tajuaa/muistaa- on hirveitä.

Uskon että hän on olemassa yhä henkenä. Mutta se ei poista tuskaa että en näe häntä. Hän ei ole osa arkea. Kaipaan häntä.