Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   18.8.24 15:24:03

a? Lapsi vielä pieni mutta mietityttää että mitä jos kiinnostuu jostain kalliista harrastuksesta johon ei vaik ole varaa? Itselläni on hevonen ja sen verran olen itsekäs että siitä en aio luopua (maksan kulut yksin, hevosen kulut 500 kuussa ja lisäksi on vuokraaja joka maksaa 100 e kuussa, eli 400 menee itseltäni).

Voiko vain sanoa ettei ole varaa? Vaikkei olisi hevosta niin mihinkään jääkiekkoon ei olisi varaa. Lapsella on kaikki perusasiat kunnossa ja käyn itse tallilla vain kolmesti viikossa, muut päivät lapsen kanssa ja rakastan häntä valtavasti. Mutta hevonen on sellainen että siitä en tosiaan luovu, kun satuin itselleni täydellisen saamaan kymmenen vuoden odotuksen jälkeen.

Lähettäjä: -- 
Päivämäärä:   18.8.24 15:24:45

Tietenkin on.

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   18.8.24 15:31:56

Lisään tähän että itsellenikään ei harrastuksia maksettu enkä kanna siitä vanhemmille kaunaa. Koirakaan en saanut. Aikuisena sitten hankin sekä koiran että hevosen omilla tuloilla.

Lähettäjä: Ällö 
Päivämäärä:   18.8.24 15:32:07

Eipä meilläkään lapsena saanut kaikkea, mitä halusi. Ei se lapsi mene siitä rikki. Vanhemman kuuluukin tuottaa pettymyksiä lapselle ja jos ei tuota, niin jatkossa elämä on aika haastavaa.

Lähettäjä: Mahdollisuus 
Päivämäärä:   18.8.24 15:49:16

Ei ole pakko missään huipputasossa, mutta kyllä mielestäni vanhempien tulee silti yrittää edes jotenkin mahdollistaa lapsen harrastus jota haluaa harrastaa.

Kyllä minua itseäni ketuttaa etteivät vanhemmat antaneet minun harrastaa ratsastusta tai ylipäätänsä hevostelu. Siihen olisi ollut varaa, mutta eivät halunneet maksaa. Kävin sitten puskaratsastamassa ja lähinnä hoitamassa hevosia, mutta yksi talli lopetti toimintansa ja sitten kun toisessa paikassa hoidokki jouduttiin lopettamaan niin ei ollut enää mahdollista harrastaa hevosia. Vapaa ajalla sitten ajauduin vääriin piireihin, sairastuin anoreksiaan jne. Voin sanoa, että monelta murheelta olisi tullut vältyttyä, jos vanhemmat olisivat mahdollistaneet hevosharrastuksen.

No lopulta onneksi tapasin lukiossa ihanan opon joka ohjasi oikealle alalle eli eläinpuolelle ja siitä suunta oli ylös päin.

Meillä lapset saavat itse valita harrastuksensa ja se mahdollistetaan niin hyvin kuin pystytään.

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   18.8.24 15:49:37

"Vaikkei olisi hevosta niin mihinkään jääkiekkoon ei olisi varaa."

Ei kai se nyt ihan noinkaan ole, kyllä hevoseen menevillä rahoilla jääkiekkoilee aika pitkään. Eri asia on sitten jos ei halua laittaa niitä rahoja kiekkoiluun.

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   18.8.24 15:54:11

Joo siis tottakai saa harrastaa niin että hinta on kohtuullinen eikä useita satasia kuussa. Jos hevosista kiinnostuu niin hevoseni on turvallinen lapsellekin ja sen kanssa saa kyllä tehdä mielinmäärin.

Lähettäjä: - 
Päivämäärä:   18.8.24 15:56:54

Missäs se lapsen toinen vanhempi on?

Lähettäjä: .... 
Päivämäärä:   18.8.24 15:58:04

No on kyllä arvot aika vinoutuneen, jos itse haluaa harrastaa todella kalliisti ja lapselle ei halua kustantaa harrastusta. Olisi ehkä tämä raha-asia kannattanut miettiä läpi ennen kuin alkaa lasta hankkimaan. Jossain kohtaa elämää lapsi kyllä ymmärtää, että ei koskaan ole ollut äidille kovin korkealla prioriteettilistalla. En nyt tarkoita, että kaikille lapsille pitää ostaa oma poni, mutta kyllä vanhempien lähtökohtaisesti tulisi tukea lasten harrastamista. Itse pidän erittäin tärkeänä sitä, että lapsilla on jotain mielekästä tekemistä vapaa-ajalle.

Harrastuksia on todella paljon ja kaikki ei maksa älyttömiä. Kuitenkin tuntuisi aika härskiltä kieltää lapselta vaikka ratsastustunnit sen vuoksi, että äidin hevonen vie kaikki perheen rahat ja ilmeisesti myös ison osan ajasta. Lapsella todennäköisesti on myös isä osallistumassa harrastusmaksuihin, joten luulisi kahden aikuisen nyt saavan jonkun harrastuksen kustannettua lapselle, jos on varaa pitää hevosta.

Lähettäjä: …i 
Päivämäärä:   18.8.24 16:07:30

Ei kyllä kuulosta ihan yleiseltä suhtautumistavalta, että äidin harrastuksen vuoksi lapsi ei voisi harrastaa mieleistä lajia (kyllä siihen kiekkoonkin on varaa vs. hevonen). Voi miettiä myös ihan omalle kohdalle. Koska tässä ei tosiaan edes ole kyseessä se, että ei ole varaa, vaan se, että vanhempi ei halua kustantaa, koska omat halut on tärkeämmät. Sekin on ihan eri asia, että äidilläkin on oikeus harrastaa, koska ei siihen nyt hyvän tähden kaikkea rahaa laiteta :D. Ylipäätään perheessä on hyvä kohdella kaikkia tasaveroisesti. yleensä toki vanhemmat asettavat lapsen tarpeet vähän omiensa edelle ainakin kotona asumisen vaiheessa.

Lähettäjä: T 
Päivämäärä:   18.8.24 16:09:44

Mä jäin miettiin tuota, että "vanhemmilla olisi ollut varaa". Entä jos ei oikeasti ollut tai se olisi vienyt suhteettoman paljon muusta elämisestä. Tai jos muita lapsia niin heilläkin olisi pitänyt olla tasavertanen mahdollisuus myös kalliisiin harrastuksen ja sitä ei talous olisi enää kestänyt.

Sitä on lapsena/nuorena helppo olettaa, että vanhemmilla on rahaa jos on ok asunnot, autot, matkustellaan jne. Harvempi kuitenkin tietää paljonko on velkaa, onko yt uhkaa, sairautta jne. Vanhempien tehtävä ei ole huoliaan kaataa lasten harteille, niin helpompi vain sanoa ei.

Lähettäjä: .. 
Päivämäärä:   18.8.24 16:12:49

Heppa on kalliimpi harrastus kun jääkiekko.

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   18.8.24 16:21:15

Itsekäs mutsi.

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   18.8.24 16:23:34

Lähinnä siis on kyse siitä täytyykö lapsen eteen luopua ihan kaikesta vai saako jotain omaakin olla? Olen lyhentänyt työaikaa ja tosiaan hankkinut hevoselle vuokraajan ja on täysihoidossa niin että tallilla menee pari tuntia 2-3 kertaa viikossa. Pääsen käymään siellä myös päivällä niin ettei ole illasta pois lapsen kanssa.

Olen yksin lapsen kanssa.

Lähettäjä: *Remontti Riku * 
Päivämäärä:   18.8.24 16:27:17

Joku jääkiekkolu on vielä halpaa, kun verrataan autourheiluun.

halvinta taitaa olla tyyliin baletti ja nyrkkeily.
Näitä kaikkia harrastaneena...

Lähettäjä: …. 
Päivämäärä:   18.8.24 16:27:56

Minulla on hevonen eikä se mene myyntiin. Lapsi tulee minun mukana tallille sen minkä tulee. Jos innostuu hevosista ja alkaa oikeasti haluta harrastaa sitä (aluksi esim talutusratsastusta minun hevosellani) niin sitten katsotaan millä tavalla se ehkä on mahdollista. Onko yksi tunti viikossa ratsastuskoulussa, vuokrataanko hevosta parina päivänä viikossa tms. Yleensä kuitenkaan asioiden ei tarvitse olla pelkkä kyllä/ei vaan vaihtoehtoja löytyy jos haluaa niitä löytää. Niistä sitten valitaan se mikä sopii lapsen haluihin ja perheen budjettiin parhaiten.

Mutta ei mene esimerkiksi niin että minä kisaan ja valmentaudun sen kustannuksella että lapsi ei saa harrastaa mitään maksullista. Minä olen karsinut hevostelujen kuluja reilusti jotta siihen ei mene kohtuutonta summaa ja sitten tosiaan löydetään meidän budjetille sopiva tapa harrastaa

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   18.8.24 16:40:18

…..: itsekään en kisaa, ei ole varaa. valmennuksessa käyn kerran kuussa. Hevonen on myös lapselle soveltuva ja sen kanssa on mahdollisuus harrastaa ja kisata (sen verran kuin on varaa) jos hän lajista kiinnostuu.

Lähettäjä: ... 
Päivämäärä:   18.8.24 16:41:26

Tämä on ihan selväksi provo, kirjoitettu vaan tätien mielen järkyttämiseksi.

Mutta jos olisi todellista pohdintaa niin tietenkin vanhemmat päättää mitä lapsi saa harrastaa ja mitä ei. Kaikki harrastukset vaan ei ole järkeviä ja jos lapsi toivoo jotain älytöntä tai liian kallista, voi sanoa että se ei nyt käy mutta kävisikö harrastys x.
Ylipäätään asioita ei tarvitse eikä kannata perustella rahanpuutteella, se tuo lapselle turvattomuutta ja stressiä. Ennemmin perustelee jotenkin muuten järkisyillä.

Ollaan molemmat miehen kanssa pienituloisista työläisperheistä,miehelle on aina perusteltu kaikki sillä ettei ole varaa. Ikinä ei kuulemma ole tehty "mitään" koska ei ole varaa. Ovat kyllä tehneet retkiä joissa omat eväät, ovat käyneet huvipuistossa omin eväin ja vaikka mitä. Mutta miehen muistoissa eivät ole tehneet "mitään" koska ikinä ei ollut varaa mihinkään ja sen kerran kun johonkin mentiin oli ne omat köyhäläis eväät ja hirveä köyhäläis häpeä.
Niin. Voiko vanhemmat pahemmin epäonnistua.

Ei minunkaan perheessäni ollut varaa. Mutta me tehtiin paljon asioita eli retkeiltiin, yövyttiin teltassa, syötiin eväitä koska eväiden syöminen on JÄNNÄÄ (todennäköisesti syötiin eväät koska ne on halvat mutta se verhottiin kivaksi jutuksi) ja mulle ei ikinä perusteltu mitään sillä ettei ole varaa vaan asiat perusteltiin jotenkin muuten. Mun vanhemmat osasi olla sysäämättä rahahuolia lapsen harteille, miehen vanhemmat ei osanneet.
Multa ei ikinä puuttunut mitään. tiedän nykyään että ollaan syöty Kaurapuuroa kun muuhun ei ole ollut rahaa Mutta ei sitä mulle sanottu. Miehelle on kaikki perusteltu sillä ettei ole rahaa ja se on selvästi vahva osa miehen identiteettiä, hän kokee tulevansa köyhästä perheestä jossa ei ikinä ollut varaa. Minä koen eläneeni ihan normaalin lapsuuden.

Älkää ihmiset periytyäkö lapsillenne köyhäläis identiteettiä älkääkä sysätkö rahahuolia lapsen niskaan!! Retkeily on ilmaista ja eväiden syönti on lapsen mielestä JÄNNÄÄ. Hoplopiin ei ole mikään pakko mennä.

Lähettäjä: huoh 
Päivämäärä:   18.8.24 16:55:03

Nykyaikana on. Ja sen jälkeen tullaan tänne tekemään topia siitä, miten kolmen tonnin kuukausipalkka ei riitä mihinkään.

Lähettäjä: …. 
Päivämäärä:   18.8.24 17:20:23

Täällä kahden lapsen äiti. Sanoisin että turha huolehtia vielä. Meillä isällä on kalliit pyörät, minä ratsastan ja säästän omaan hevoseen. Pienempi ei harrasta vielä mitään. Vanhempi lapsi harrastaa kahta halpaa lajia jotka on valinnut itse. On kokeillut tanssia, jumppaa, jalkapalloa, ratsastusta, luistelua. Meillä on periaate että pitää olla muutama harrastus. Ensin kokeillaan muutama kerta, sitten maksetaan vasta pidemmäksi aikaa, tarvikkeet vasta tämän jälkeen ja mieluiten halvat tai käytettynä. Mielellään ei myös sellaisia harrastuksia jossa on treenejä ja kisamatkoja koko ajan tai kalliit varusteet ja harrastusmaksut. Pitää löytää balanssi niin että kaikki saa harrastaa, se on kuitenkin vanhemmillekin tärkeä että on jotain omaa eikä vain perhearki.

Lähettäjä: Metris 
Päivämäärä:   18.8.24 17:46:44

Provohan tämä.

Mutta aikanaan kun joukkuelajissa tuli oltua joukkueenjohtajana, niin kuulin erinäisiä käänteitä siitä miksi joku teini-ikäinen ei päässyt reeneihin, seuraava ei päässyt peliin, kolmas ei päässyt leirille ja neljäs jätti koko seuraavan kauden väliin ja lopulta lajinkin.

Huomionarvoista on, että laji oli mielestäni suhteellisen halpa, joskin seuralla oli tapana subventoida pienimpien junnujen kausimaksuja ja sillä tavalla esimerkiksi kausimaksu nousi esiteini-ikäisillä enemmänoloisesti, kun oli vanhemmat totutettu lajin pilkkahintaisuuteen. Kausimaksu oli alle 15-vuotiaitten joukkueessa karkeasti satasen, lisenssi satasen, vuosittaiset varustehankinnat omista mieltymyksistä riippuen satasen pari, leiripassi satasen. Vanhemmat kyyditsi vieraspeleihin, kyytimaksu vitosen per reissu. Reenejä oli talvikauden 2-3x viikossa, kesäkausi oelien ehdoilla, mutta reenejä 1-2x viikossa keskimäärin. Sitten kun isomnat likat pelas sm-tasolla, kausimaksu oli nelisen sataa, sisälsi bussikyydin vieraspeleihin (sponsori tässä mukana), varusteet ja lisenssi samaa luokkaa kuin aiemmin. Reenejä oli talvikauden 4-6x viikossa.

Mielestäni ei todellakaan törkeen hintaista.

Mutta pelaajia jäi saapumatta reeneihin ja peleihin koska pikkuveljellä oli jääkiekkopeli, ammattikoulun harjoittelu ei joustanut, yläasteelta ei päästetty lähtemään aikaisemmin 200 km vieraspelimatkalle jne. Ja kausi jäi väliin jolla kulla siksi, kun perhe lähti kanarialle viikoksi, tyttö oli pistetty tekeen valinta, että lähteekö mukaan vai harrastaako. Jäi sitten tällä tapauksella koko laji siihen. Isällä kyllä näytti olevan rahaa polttaa ketjussa, ja molemmat vanhemmat olivat ihan täyspäiväisissä töissä.

Oli sitten myös niitä vanhempia, jotka heittivät liki sadan kilsan matkoja perjantai-illan reeneihin ja keräsivät matkan varrelta kyytiin joukkuekaveritkin, eivätkä suostuneet ottamaan kyytirahoja.

Lähettäjä: Mahdollisuus 
Päivämäärä:   18.8.24 18:28:05

T//Oli varaa. Maksoivat veljen kalliin harrastuksen, joka vuosi kuukausi ulkomailla plus kaikki muut kylpylä, viikonloppu reissut, sijoitus asunnot, mökki, asuntoauto, mopot jne. Kaikkeen muuhun ollut varaa pistää rahaa, mutta hevostelu oli höpö höpöä ja ihan turha harrastus johon eivät halunneet laittaa rahaa. Samassa töissä olivat eläkkeelle asti ja nyt reissaavat vähän väliä ja asuvat osan ajasta ulkomailla. On uuden karheat autot jne. Ei ollut rahasta kiinni. Sen sijaan kaikki mitä itse kaipasin tai halusin tuntui olevan turhaa ja hyvä kun kehtasin edes pyytää rahaa uusiin vaatteisiin. Kotona eläminen oli munankuorilla kävelyä ja kun ei ollut enää mahdollisuutta hevostella ajauduin huonoihin piireihin ja sairastuin anoreksiaan.