Lähettäjä: miettivä 
Päivämäärä:   17.8.24 17:12:57

Millaisia ovat lemmikkinä? Entä saako luonnosta ottaa kotiloita(jotka viihtyy salaattipenkissä)?

Lähettäjä: Juu 
Päivämäärä:   17.8.24 17:19:30

Pitkä ikäisiä. Elävät helposti yli 5 vuotta.

Itse vaihdoin joka päivä vedet, uudet tuoreet ja sumutus. Pohjamateriaalina oli eläinkaupasta saatava lannoittamaton turve. Olivat lasiterraariossa joka piti kosteuden yllä. Turpeet ja lasien puhdistuksen yms. Tein kerran kuussa. Muuten keräsin ulosteet lähes päivittäin. Seepien suomu ja vettä aina tarjolla kuten tuoreruokaa.

Tykkäsivät kylvetyksestä, uteliaita. Lajiseuraa oli. Yöllä mekastivat kuoriensa kanssa. Osasivat ruoan suhteen nirsoilla kuten osa luonnosta kerätyistä lehdistä ei kelvannut.

Hauskoja otuksia olivat. Itsellä oli 3 kpl. Yksi kahden poikanen. Ensimmäinen oli normaalin värinen ja sitten oli white jade ja näiden poikanen.

Lähettäjä: u 
Päivämäärä:   17.8.24 17:27:10

Teininä oli. Ihan kivoja, mutta en kuitenkaan hankkinut uusia. Mulla oli kolmelle akaatille varattu iso vanha akvaario. Jotkut pitävät sellaisessa pienessä muovilaatikossa, mutta minusta se ei ole oikein. Mulla oli siis tilaa, mutta kolmesta poikasesta kaksi kuoli parissa viikossa, yksi eli pidempään.

Seepiansuomun sijaan voi ripotella ruoan päälle kalkkijauhetta (apteekista).

Luonnosta ei saa ottaa mitään eläimiä lemmikiksi.

Lähettäjä: mato 
Päivämäärä:   17.8.24 17:37:53

Käykö semmoinen pieni muovinen faunaboksi jossa esim hiiret voi olla häkin siivouksen ajan?

Lähettäjä: u 
Päivämäärä:   17.8.24 18:08:51

"Käykö semmoinen pieni muovinen faunaboksi jossa esim hiiret voi olla häkin siivouksen ajan?"

Kuten sanoin, jotkut pitävät sellaisessa, mutta minusta ei ole oikein laittaa akaatteja (tai muitakaan kotiloita) niin pieneen tilaan. Akaattikotilo kasvaa helposti 10-senttiseksi. En oikein muutenkaan ymmärrä, miksi hankkia eläin, jos ei voi tai halua järjestää sille hyviä olosuhteita.

Lähettäjä: .: 
Päivämäärä:   17.8.24 19:32:03

Voi pitää myös isossa muoviboksissa joita saa Tokmanneista ym. Paljon helpompi siivota kuin akvaariota. Kunhan muistaa rei'ittää kannen hyvin.

Kylvettämistä ei suositella. Akaattifoorumeita lukemalla huomaa, että harrastajien mukaan ymmärrys on että "panikoivat" vettä liikkumalla kasteltuna enemmän. Myös limaa täytyy tuottaa lisää pesun jälkeen.
Samoin kalkkia ei suositella ripoteltavan ruoan päälle, koska silloin "joutuvat" syömään sitä saadakseen sen alta muuta ruokaa vaikka kalkin tarvetta ei juuri silloin olisikaan. Aika hyvin löytyy nykyään netistä ja foorumeilta/Faceryhmistä keskustelua näistä.

Lannoittamaton turve on yleinen alunen näille, mutta happamana voi kuluttaa kuorta. Kookoskuitu on suositeltavampi vaihtoehto.
Hauskoja lemmikkejä ja niiden touhuja on kiva seurailla. Munat kannattaa kerätä heti pois ja pakastaa, muuten on terra hyvinkin pian täynnä pikkukotiloita..

Lähettäjä: gw 
Päivämäärä:   17.8.24 19:57:02

Helppoja ja hauskoja, ikävän usein aika huonosti pidettyjä. Mulla oli niitä joskus yli kymmenen vuotta sitten ja silloin suositus oli että yhdelle kotilolle noin 20l kokoinen loota.

Käytin itse alussa seepiansuomuja, mutta asuin paikassa jossa niitä oli hankala saada. Siirryin sitten käyttämään ihan perus ruokintakalkkia, sitä oli jatkuvasti pienessä kipossa tarjolla. Ei tosiaan ruuan sekaan.

Lähettäjä: Q 
Päivämäärä:   17.8.24 20:10:25

Kivoja ja yllättävän mielenkiintoisia tyyppejä.

Meillä asuivat isossa akvaariossa, jossa pohjalla lannoittamatonta turvetta (halpaa, kun ostaa esim. Hankkijalta ison säkin) paksu kerros. Kotilot pitävät kaivautumisesta. Meillä oli pari kookospähkinän puolitettua ja lovettua kuorta luolana (isoina ei sinne enää mahtuneet). Takaseinällä yksi taso, missä ei ollut kuin lasipinta pohjana. Oleskelivat siellä mielellään välillä. Innokkaita liikkumaan ja kiipeämään. Meillä katto puoliksi lasia ja puoliksi tiheäsilmäistä verkkoa. Akvaarion etuja on hyvä näkyvyys, ja kotiloiden puuhia on hauska seurata.

Pohjan pitää olla kosteaa, mutta ei liian märkää. Liian märässä pohjassa ei kotilot viihdy. Keräsin päivittäin kakat pois ja etsin munia. Helpompi pakastaa munat pitkäksi aikaa kuin alkaa tappamaan liikoja pikkukotiloita.

Kotiloa ei yksineläjäksi, ne on varsin sosiaalisia eläimiä ja kohtelevat toisiaan kauniisti.

Seepiansuomu oli mielestäni paras ja helppokäyttöisin kalkin lähde.

Lähettäjä: Juu 
Päivämäärä:   17.8.24 20:38:07

Mieluummin tosiaan joku iso muovi laatikko hyvin reitettynä kuin faunaboksi. Meillä faunaboksi oli lähinnä siivoamisen ajan käytössä ja poikasen käytössä kunnes kasvoi isommaksi. Isoimman kuori oli isompi kuin käteni kun sormet on yhdessä eli voivat kasvaa todella suuriksi.

Itse pidin myös seepiasuomusta ja kotilot pääsivät kunnolla käyttämään raastinkieltään. Itse vierastin noita jauheita. Ruokavalio tosi kattava ja itse tulostin listan jääkaapin oveen ihan muistin virkistämiseksi ettei mene yksipuoliseksi ruokavalio.

Ja tosiaan kaipaavat lajiseuraa. Meillä tuo kolmikko oli juuri sopiva kombo. Oli hauska katsoa kotiloiden tanssia toisilleen ja kun yhdessä kerääntyivät nukkumaan yms. Kaikki elivät yli 5 vuotta. Kahden tarkkaa ikää en tiedä sillä tulivat täysi kasvuisina, mutta veikkaan poikasen kasvun perusteella että olivat pari vuotiaita.

Lähettäjä: Juu 
Päivämäärä:   17.8.24 20:42:33

. ://Hyvä, että uutta tietoa jaetaan. Silloin kun itsellä näitä oli oli tuo kylvytys suositeltavaa, mutta itse en toteuttanut sitä niin kuin esim. Oppilaitoksessa toteutettiin ja moni muu siihen aikanaan ohjeisti. Eläin alan koulutus siis alla ja onneksi tieto lisääntyy.

Kannattaa tosiaan vielä käydä tutkimassa nykyisiä suosituksia foorumeilta, sillä kuten huomaat niin tieto lisääntyy.