Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   16.8.24 14:31:07

Olen tapaillut useamman kuukauden poliisia, joka on fiksu ja vastuullinen mies eikä alkoakaan käytä, mutta voi taivas kuinka epäluuloinen ja pelokas hän on. Tuntuu kuin lasta kaitsisi.

Pahinta oli yhteinen lomamatka, jolla selvisi, että rahaakaan ei voi nostaa, jos toinen ei jää valvomaan ympäristöä.

Tietenkin elämässä voi sattua kaikenlaista, mutta jatkuva epäluulon ja pelon lietsominen alkaa olla itselleni liikaa.

Ei kai tuo tuosta helpota vai helpottaako?

Lähettäjä: neuvo 
Päivämäärä:   16.8.24 14:33:51

Ei helpota, yleensä vaan enemmän tai vähemmän pahenee. Vapauta luontoon ja ala katsella seuraavaa.

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   16.8.24 14:35:43

Onkohan kyseessä eräs mun kaverimiespoliisi :D

Lähettäjä: ... 
Päivämäärä:   16.8.24 14:36:40

Jos tuo rahan nostaminen on pahin esimerkki epäluulosta niin en pitäisi kovin pahana, omasta mielestä ihan järkevä toimintatapa. Hän varmaan työnsä puolesta tiedostaa paremmin tuollaiset ns. arkiset riskipaikat.
Mutta yleisesti, jos jo seurusteluaikana kovasti tökkii jokin asia niin miksi jatkaa kun ei kerran ole pakko?

Lähettäjä: Minä Vaan 
Päivämäärä:   16.8.24 14:37:56

No jossain maissa voi olla hyvä varmistua jos nostaa rahaa - rikollisia paljon. Niin itsekin tekisin.

Lähettäjä: .-. 
Päivämäärä:   16.8.24 14:39:13

Ei tilanne ainakaan paremmaksi tule muuttumaan. Moni poliisi on myös aika traumatisoitunut mutta ei tajua sitä itse. Heillä on ihan erilainen ja omalta osaltaan vääristynyt kuva tilanteiden vaarallisuudesta. On järkeviä tapoja varautua ja sitten on paranoija.

Lähettäjä: ossi 
Päivämäärä:   16.8.24 14:39:35

varmaan myös kansanedustaja poliisi tex willer vornanen....

Lähettäjä: Lääk 
Päivämäärä:   16.8.24 14:43:09

Seurustelin vuoden ajan lääkärin kanssa, jonka jokainen valinta elämässä perustui siihen, onko se terveellinen ja pidentääkö se ikää.

Itse taas olen sitä mieltä, että elämä on tehty elettäväksi eikä murehdittavaksi, joten suhteen jatkaminen kävi mahdottomaksi, vaikka mies oli mukava.

Ja siltihän voi käydä ihan hyvin niin, että minä elän terveemmin ja pitempään kuin tuo lääkäri. Elämä nyt vain on sellaista, että sattumalla ja geeneillä on valtava merkitys. Olen kuitenkin normaalipainoinen ja syön jotenkin järkevästi, vaikka en nautintoja kaihdakaan.

Lähettäjä: * 
Päivämäärä:   16.8.24 14:46:36

Tuo esimerkkitapaus nyt ei ainakaan ole mitenkään erikoista, kyllä mä ihan Suomessakin pankkiautomaatilla tsekkaan, ettei kukaan ole niskaan huohottamassa.

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   16.8.24 14:52:49

"Tuo esimerkkitapaus nyt ei ainakaan ole mitenkään erikoista, kyllä mä ihan Suomessakin pankkiautomaatilla tsekkaan, ettei kukaan ole niskaan huohottamassa."

Kyllä useimmat silti uskaltavat korkean elintason länsimaassa julkisella paikalla nostaa rahaa automaatista ottamatta mukaan kaveria tai puolisoa vahtimaan.

Miten sitä uskaltaa kadullakaan kävellä, kun kuka tahansa voi loppujen lopuksi olla uhka.

Miten uskaltaa yöpyä hotellissa, kun varas saattaa käydä milloin tahansa?

Lähettäjä: Hmmm..... 
Päivämäärä:   16.8.24 15:25:10

Tunnen useammankin ja pelokas ei ole sanavarastossa yhtäkään heistä kuvailemaan ? Vaaranpaikkoja ja riskejä tiedostavat normaalia kansalaista paremmin ja joskus voivat varmistella asioita (tai vaikka tuttua nuorisoa opettaa ympäristöään tarkkailemaan tms. järkevää), mutta edes käytös ei ole yhtään pelokasta puhumattakaan ajatusmaailma ? Kyttä on melkein aina kyttä kyllä, mutta kyttä on äärimmäisen harvoin pelokas, tiivistetään näin. Kuulostaa siis oudolta, henkilökohtaiselta eikä suoraan poliisipersoonaan liitettävältä. Mutta vapauta jos et tykkää tai arvosta !

Lähettäjä: Katkera tytär 
Päivämäärä:   16.8.24 15:41:34

"Kyttä on melkein aina kyttä kyllä, mutta kyttä on äärimmäisen harvoin pelokas, tiivistetään näin."

Olen vähintään puolikatkera poliisi-isälleni, joka lohkaisi minulta suuren osan nuoruudestani, koska en saanut kulkea muiden mukana tekemässä typeryyksiä.

Ehkä osaksi siksi jäin pysyvästi henkisesti yksinäiseksi. En ole koskaan oppinut verkostoitumaan ja menemään muiden joukkoon, vaan maisteriudestani huolimatta painan tylsiä töitä pienellä palkalla, koska en uskalla tai osaa liikkua ihmisten keskellä enkä luota itseeni.

Nuoruuteen nyt vain kuuluvat typeryydet ja kokeilut yhdessä muiden kanssa. Ne opettavat ryhmässä toimimista ja luovat yhteistä kokemusta, josta saa voimaa ja rohkeutta tulevaisuuteen.

Äiti yritti suostutella isää lieventämään rajojaan, koska hän opettajana ymmärsi, mikä minulle olisi hyväksi, mutta isä näki vain riskit eikä lainkaan mahdollisuuksia.

Välini isään ovat olleet aikuisiälläkin etäiset.