Lähettäjä: P
Päivämäärä: 17.8.24 09:33:36
Isä ei ole varsinaisesti ärsyttänyt koskaan. Joitakin vuosia sitten oli noin vuoden välirikko kyllä, joka johtui ihan isän hölmöilyistä. Ajautui väärälle polulle, tuli mt-ongelmia mutta ei ottanut apua vastaan saati kuunnellut meitä aikuisia lapsia. Nyt menee onneksi paremmin ja välit on korjautuneet.
Äidin kanssa olemme taas niiiiiiin erilaisia luonteeltamme, ettemme siksi oikein aina tule toimeen. Jo teininä ajattelin että muutan pois heti kun mahdollista, ärsytti pelkkä äidin läsnäolo samassa asunnossa niin paljon, että meinasin räjähtää. :D Eikä kyse ollut pelkästään teini-iästä. Nykyäänkin 2 h on maksimiaika jonka jaksan.
Itse olen toiminnan ihminen: jos haluan jotain muutosta, niin minä teen sen! Ärsyttää ihmiset, jotka jankkaa ja valittaa, mutta eivät tee _yhtään mitään_ asioiden eteen. Siihen menee hermo. Äitini roikkuu huonossa suhteessa (jo 10 vuotta) ja itse en voisi käsittää että olisin samassa tilanteessa IKINÄ. Ei auta apu, ei keskustelu, ei mikään. No eipähän siinä mun elämä pilalle mene mutta ärsyttää silti saamattomat ihmiset.
Ja kun netistä luetaan lähinnä Ilta-sanomia tai iltalehden ''uutisia'' niin maailmankuva on just sellainen kuin voi olettaa. Itse luen paljon kirjoja, haen tietoa asioista, sisäinen maailmani ei ole pinnallinen tai hömppöuutisiin perustuva.
Yksi päivä juuri mietin, että jos äitini olisi kuka tahansa muu ihminen, työkaveri tms, niin en välttämättä kyllä olisi tekemisissä.
|