|
Lähettäjä: *
Päivämäärä: 17.8.24 08:58:50
Ja miksi kritisoida äitiä tuntemuksiensa sanomista perheen suhteen jos itsen omat tuntemukset ovat ne äitisi kertomat?
Velvollisuudentunnostahan sinä tasan tuossa mitään teet, etkä halusta? Vai luinko kirjoituksesi väärin?
Onko se ihme, että yksinäisyys sattuu, ja että sattuu se, ei ole edes lähimpiensätaholta haluttu vaan koetaan noin?
Suokaa ihmisille edes kipuunsa oikeus.
Suottehan tekin omiin tuntemuksiinne itsellenne oikeuden, selittelette päässnne asioita luodaksenne oikeutusta niille jotta voitte olla "terveen itsekkäitä".
Hän on nyt hyvä ja selittää sisaruksilleen että hekin voisivat ottaa vuotostaan jotain aktiivista roolia jotta sinun ei aina tarvitse ajaa 3 tuntia suuntaansa tapaamaan äitiä koska eihän sinuakaan huvita tavata tyyppivikaisesti omaksumiesi tämän yhteiskunnan naisia vähättelevien stereotypioiden vallassa teko- ja luulosairaaksi kuuppavikaiseksi kyökkipsykologisoimaasi vanhenevaa, ainakin minimi vaihdevuosien aiheuttamista oireistakärsivää naispuolista vanhempaasi. Elämänlaatuin vaikuttava ON vakavaa. Mm naisten suhteen sydänsairauksia alidiagnodoidaan ja kipuja ei oteta todesta eikä hoideta. Lista on loputon. Riippuu ihan milloin mistäkin lääkäreistä mutta nämä ovat stereotypioita jotka vaikuttavat yleistasolla. Kivut ylipäätään sasti huonosti hoidetut tai hoitamatta jätetyt samoin kuin monet perussairaudet hoidettuina ja hoitamattomina väsyttävät ja "masentavat". Jos esimerkiksi kilpparin vajis on edes diagnosoitu mutta hoito ei ole toimivaa eivätkä arvot tasolla millä yksiilö voi hyvin, ei varmasti ihminen voi hyvin. Reuma väsyttää, ja koettakaapa itse kestää niitä lääkkeitä ja kipuja, sivuoireita - jos teille edes voidaan syöttää lääkkeitä. Entä jos kukaan ei hoida edes reuma- tai nivelrikkokipujanne johtuvat ne mistä tahansa? Saati että niistä tai muusta johtuvaa unettomuutta? Se on kotimaista julkista terveydenhuoltoa se.
Autoimmuunisairaudet ovat pirullisia. Kaikki kipuja tuottava ja tai koko elimistöön vaikuttava on.
On hirveää joutua lukemaan aloittajan vanhenevasta äidistään ja tämän sairaudesta tuottaman stereotyyppisen vähättelevän kirjoituksen kaltaista.
Jos hän sattumalta kärsii tai ei ns oikeasta masennuksesta - sekö ei sitten ole ns oikea sairaus?
Miksi ei olisi masentunut huomattuaan vanhenemassa ollessansa ja terveytensä kanssa yksin taisteklessaam että parhaansa jälkeläisensä kasvatettuaan lasten mielestä itsenäistyminen tarkoittaa sitä, hän saa mennä hommansa tehtyä, soromnoo?
Hänellä on tunteisiinsa oikeus siinä kuin sinullakin noihin omiisi. Tulisiko hänen hypätä iloisena narua lauleskellen kuin 6v pikkulapsi tai olla kuin ei olisi koskaan perhettä ollutkaan eikä kaipaisi näitä yksin siellä?
Ei ketään voi pakottaa näkemään ketään. Ei.
Jos minä en tahtoisi nähdä niin sinuna olisin edes hemmetti rehellinen ja kertoisin miten kylmät omat fiilikset on ja tai etten viitsi ajaa. Siksi, että sinä et halua etkä viitsi.
Muoripaha järkyttyy, mutta se voi olla hänelle hyväksi: ehkä hän älyää itkunsa itkettyään käytännön tasolla kovettaa itsekin sydämensä sinun suuntaansa tajutessaan, ettei jälkeläisellä sellaista sieltä omasta geeniperimästä löydykään. Osaa ainakin entrata testamenttia sen mukaan tai katsoa, ettei ainakaan jää teille törsättäviä, vaan voi käyttää privaattiin lääkäriin. Vaikka terapiaan :)
|