Lähettäjä: aloittaja 
Päivämäärä:   14.8.24 13:45:55

Vai onko niitä enää täällä?

Lähettäjä: Mä 
Päivämäärä:   14.8.24 13:49:30

Pitkä tausta esteillä. Lapsen tulon myötä oli taukoa, myin sitä ennen viimeisenkin oman hevosen pois.

Palasin lajin pariin harrastelemaan, nyt pieni porukka jossa auttelen muita liikkutuksissa ja missä vaan tarve.

Hevoslähtöinen, hevosen pitää saada elää hevosen elämää. Rakastan hyvää perusratsastusta ja johdonmukaista ja pitkäjänteistä työtä ratsastuksen ja hevosten parissa. Kaikkea on koettu ja nähty, omat metodit selkeytyneet ja aina on vaikeudet niillä voitettu.

Lähettäjä: muu 
Päivämäärä:   14.8.24 14:05:19

Kahden suomenhevosen omistaja, toinen on oma kasvatti. Ikää melkein 50, hevosvuosia vajaa 40 ja siitä omia ollut "vain" 15 vuotta. Yhden kanssa jaksoin kiertää sh-kinkereitä, nyt ei enää kiinnosta. Valmentaudun silti säännöllisesti, koska edistyminen tekee hommasta mielekästä. Hevoset asuvat pienehköllä maaseututallilla.

Sitten jos joskus en syystä tai toisesta pysty pitämään omia/omaa, voi olla että en harrasta ollenkaan vaan keskityn koiriin.

Lähettäjä: Muumuu 
Päivämäärä:   14.8.24 14:23:59

Tavallinen tätiratsastaja. Nykyään vain omat ja kaverin omassa tallissa, nekin alkavat olla jo kaikki eläkeläisiä. Tykkään rauhallisista ratsuista. On ollut myös ajohevosia, melkein ravureita, pari kappaletta ja olen pyörittänyt aikanaan täysihoitotallia.

Lähettäjä: - 
Päivämäärä:   14.8.24 14:24:05

Lievästi heppailu-utelias ei-heppailija.

Lähettäjä: Täti 
Päivämäärä:   14.8.24 21:25:08

Aiemmin ammatikseni hevosalalla ollut, sekä ravi- että ratsupuolella. Joskus myös hevosalan yrittäjänä (oma talli) toiminut. Paljonkin omia hevosia on vuosikymmenten aikana ollut.
Nykyisin harrastelija, työ muualla ja aika sekä voimavarat kortilla. Kroppakaan ei enää taivu samaan kuin nuorempana, se kyllä harmittaa.

Pari omaa hevosta löytyy mutta en ratsasta tavoitteellisesti...kunhan humputtelen, hevoset on perheenjäseniä eikä välineitä, enää en pysty myymään hevosiani.

Harrastaisin kuitenkin eri tavalla jos ei leipätyö olisi niin kuluttavaa tässä iässä (yli 50 alle 60) ettei juuri mitään jaksa sen jälkeen tehdä. Jos olisin rikas eikä tarvitsisi käyttää aikaa muuhun kuin hevosiin minulla olisi vielä motivaatiota kehittää itseäni. :)

Lähettäjä: Bree Vandekamp 
Päivämäärä:   15.8.24 00:39:44

Harrastelija. Aloitin ysärillä ratsastuskoulussa, joskus nuorena kävin hevosenhoitajan koulutuksen. Työkokemusta ihan vähän.
Nykyään vuokrahevosella tätiratsastelua.

Lähettäjä: - 
Päivämäärä:   15.8.24 00:56:35

No en tiedä voiko minua enää kutsua hevosihmiseksi.

Mulla on yli 10v vanhempi sisko joka ratsasti, ja hänen takiaan pääsin ihan pikkumuksuna jo joitain kertoja hevosen selkään ja sitten ekaluokan alussa ihan oikeille ratsastustunneille. 9 vuotiaana sain ison ponin ja sen kanssa meni tolskatessa ja ihan aktiivisesti valmentautuessa 15 vuotiaaksi saakka. Sitten alkoi innostus hiipua ja ponikin olisi pitänyt vaihtaa isompaan hevoseen, niin harrastus loppui. Poni oli meillä omistuksessa tuon jälkeen vielä pari vuotta, kunnes myimme sen samaan paikkaan, jossa oli ollut ylläpidossa.

En ole yli 10 vuoteen käynyt hevosen selässä, enkä oikeastaan edes hevosen lähellä. Totta puhuen pelkään hevosia nykyään, miten sitä onkin uskaltanut istua siellä selässä, nehän voi tehdä mitä vaan ja ihan milloin vaan:D Mutta joo, kouluratsastus on lähellä sydäntä, ja maastoilu. Esteet on liian hurjia.

Välillä haaveilen, että voittaisin vielä pelkoni ja kapuaisin takaisin satulaan, mutta enpä kuitenkaan oikein tiedä. Jos olisi hurjasti ylimääräistä rahaa niin ostaisin pari hevosta ja antaisin ne jollekin ratsastettavaksi ja kisattavaksi, itse voisin vähän rapsutella ja katsella ylpeänä kentän laidalta:D

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   15.8.24 01:30:49

Sylivauvasta asti raviurheilussa marinotu, eka ratsu vanha ravuri, sitten suomenratsuja aktiivinen aika ja viimeiset hevoset oli puhtaasti harraste pokuja omassa pihassa.

Nyt olen vanha ja vapaa hevoshuolista, mutta tännekin on jäänyt vierailemaan totutun tavan mukaan.

Lähettäjä: Lily 
Päivämäärä:   15.8.24 02:50:01

Ihan tavallinen harrastekouluratsastaja. En ole mikään taitava tai lahjakas, mutta yritän treenata ja kehittyä ja omaan tietyt tavoitteet päässäni, mutta silti tiedän kyllä ettei tästä mihinkään huipulle nousta. Yksi oma hevonen löytyy ja vaA tasoa on nyt vähän kisailtu sen kanssa. Joskus vielä sitten kun olen valmis heittämään ns tiukemmat kisatavoitteeni romukoppaan (tai siis toivottavasti kun olen ne saavuttanut) haaveilen omistavana jonkun makean nuoren ison ponin ja tekeväni siitä itselleni kisaponi. Toki se edellyttäisi sitä, että ensin pitäisi oppia oikeasti ratsastamaan :D Aloitin itse ratsastamisen vasta niin vanhana, ettei minulla koskaan ollut ponivuosia, joten haluaisin vielä ns vanhoilla päivillä elää ihan oman poniaikani :)
Päädyin alunperin tallille sillä syyllä, että vanhempieni piti keksiä minulle joku harrastus etten pääsisi hengestäni, olin siis aika ongelmallinen nuori. Olin lapsesta asti tykännyt hevosista, joten sehän sitten kolahti saman tien. Ja totta puhuen kyllä hevoset henkeni varmasti pelasti. Vaikka useampaan kertaan äitini on sanonut, että jos olisi tiennyt mihin tilanne johtaa ei olisi koskaan minua tallille vienyt. Hän ei oikein arvosta, että heppaleikin jatkui pitkälle aikuisuuteen ja vielä tässä mittakaavassa :D Mutta parasta aikuisena harrastajana on, ettei muiden mielipiteistä tarvitse enää välittää :)