Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   14.8.24 11:20:05

sitä jotain? Itselläni miespuolinen tuttu johon ihastuin aikanaan ensisilmäyksellä (koskaan ei ole käynyt kenenkään muun kanssa näin). Tehtiin töitä yhdessä ja meillä oli jotain outoa kemiaa jonka molemmat huomasivat, luimme toistemme ajatuksetkin. Sovittiin ettei enää tavata koska mies ei halunnut pettää vaimoaan, mitä arvostan. On eroperheestä ja sanoi että on kuitenkin ihan hyvä avioliitto joten ei halua tehdä lapsilleen sitä mitä on itse kokenut.

Välillä vaihdetaan kuulumisia puhelimessa tai työsähköpostilla ja törmätessä jutellaan, mutta ei tavata tarkoituksella. Joskus mies poikkeaa työpaikallani kahvilla jos sattuu työmatkalla liikkumaan läheltä. Aina vain vuosienkin jälkeen tuo mies herättää sekä henkisellä että fyysisellä (erityisesti henkisellä) tasolla tunteita, joita vastaavia en ole kokenut kenenkään muun kanssa. Yritän ajatella että onneksi olen saanut kokea tällaista vaille mitään muuta voi koskaan tulla. Välillä tosin itkettää etten voi saada enempää. Onko kohtalotovereita?

Lähettäjä: Nea 
Päivämäärä:   14.8.24 11:27:44

Tuosta et pääse eteenpäin ennenkuin katkaiset kaikki yhteydet tuohon mieheen, valitettavasti. Se vaatii paljon tahdonlujuutta, mutta palkitsee sillä, että sinulla on edes mahdollisuus jatkossa/tulevaisuudessa parisuhdeonneen jonkun vielä upeamman tyypin kanssa. Nyt sitä ei sinulla ole, koska roikut ihmisessä, jonka kanssa sinulla ei ole tulevaisuutta. Työskentelettekö edelleen siis samassa paikassa? Jos ette, niin kaikki yhteydenpito pois. Kerro miehelle rehellisesti, että päästäksesi eteenpäin tarvitset täyden rauhan siihen. Tuollainen löyhässä hirressä pitäminen ei ole mieheltäkään reilua peliä. Etiäppäin!

Lähettäjä: Mieie 
Päivämäärä:   14.8.24 11:31:31

Olen. Menin suhteeseen ja oli kyllä suurin virhe. Kemiaa oli älyttömästi ja se sokaisi ettei nähnyt niitä kaikkia syitä miksi ei sovita yhteen. Jätin myös kaiken ja muutin hänen luokseen toiselle puolelle Suomea.

Sen suhteen haavoja korjattiin pitkään. En halua enää ikinä tuntea mitään sellaista.

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   14.8.24 11:46:53

Olen siis ihan tahollani mennyt elämässä eteenpäin. Voi mennä pari vuotta ja tavataan vaikka kaupassa. Ja tämä ei siis ole negatiivista: tämän ihmisen kanssa olen paras versio itsestäni ja tapaamiset ovat aina voimaannuttavia, saan iloa ja virtaa pitkäksi aikaa.

Lähettäjä: What 
Päivämäärä:   14.8.24 12:40:49

Olen.

Lähettäjä: ... 
Päivämäärä:   14.8.24 12:46:07

Miksi roikut tuollaisessa.

Naurettavaa.

Oket ihastunut ajatukseen siitä millainen hän on sun mielikuvissa, et häneen.

Lähettäjä: .--. 
Päivämäärä:   14.8.24 12:46:07

Kaksoisliekki, sielunkumppani vai mitä ne nyt olikaan nimeltään nämä henkilöt, joiden kanssa on kemiaa tosi paljon, mutta harvemmin niiden kanssa saa tasapainoisen suhteen aikaiseksi.

Lähettäjä: Mörö 
Päivämäärä:   14.8.24 13:12:52

Arki syö sielunkumppanuutta tehokkaasti. Nauti siitä että saat miehestä parhaita paloja!

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   14.8.24 13:44:34

Eikö juuri sielunkumppani ole se optimaalisin kumppani parisuhteeseen ja yhteiseen elämään?

Lähettäjä: .. 
Päivämäärä:   14.8.24 13:52:15

Olen nykyään tuollaisen miehen kanssa perhe. Vuosia tunsinme molemmat valtavaa henkisrä yhteyttä, vaikka keskustelumme oli töissä ihan tavallisia. Emme eronneet toistemme takia (eikä ikinä petetty tai muutakaan mikä ei kestäisi päivänvaloa) mutta täysin sattumalta erosimme samoihin aikoihin ja ampaisimme heti kahville yhdessä.

Lähettäjä: Seniili 
Päivämäärä:   14.8.24 14:01:49

”Olen. Menin suhteeseen ja oli kyllä suurin virhe. Kemiaa oli älyttömästi ja se sokaisi ettei nähnyt niitä kaikkia syitä miksi ei sovita yhteen. Jätin myös kaiken ja muutin hänen luokseen toiselle puolelle Suomea.

Sen suhteen haavoja korjattiin pitkään. En halua enää ikinä tuntea mitään sellaista.” Mulla samanlainen kokemus! Ja vieläkin, vaikka jo tiedän, ettei me sovita pariskuntana yhteen ja ollaan erottu, niin ajatukset säännöllisesti hänessä ja nyt molemmat taas sinkkuja, niin nähdään välillä, vaikka tiedän, ettei pitäisi. Liha on heikkoa…!

Mutta aloittajalla ei tätä, kun kerran sen henkinen yhteys se vahvin vetovoima.

Eli en mä nyt kyllä osaa oikein sanoa aloittajalle mitään viisasta. Paitsi että jos saat enemmän nautintoa ja osaat pitää hänet ”sivuhyllyllä” etkä tänän olemattoman suhteen takia jätä elämääsi elämättä (=et oikein pysty sitoutumaan toiseen, saatavilla olevaan vapaaseen mieheen kun haikailee vain tämän yksisarvisen perään), niin jatka nautiskelua!

Muussa tapauksessa tee itsellesi palvelus ja tee selvä ero ja lopetus tähän tilanteeseen!

Lähettäjä: pöh 
Päivämäärä:   14.8.24 14:03:34

Kerran olen tavannut tuollaisen ihmisen. Oltiin samassa baarissa viettämässä iltaa (eri seurueessa siis, ei tunnettu), ja se oli ihan kuin elokuvista. Katsoin sattumalta häneen baarin toiselta puolelta ja kun katseet kohtasivat niin hetkeksi muu maailma lakkasi olemasta. Mies lähti samantien kävelemään mua kohti. Molemmat oltiin ihan hämillämme ja muikeana tilanteesta, toisen seurassa oli melkein vaikea olla koska se vetovoima oli niin mieletöntä.

Mieskin sanoi (oma-aloitteisesti) jälkeenpäin että tiesi heti ekasta katseesta että mussa/meissä on jotain erilaista. Ja oli se henkinen ja fyysinen yhteys muutenkin ihan mieletön, pelkässä kosketuksessakin oli ihan ihmeellistä sähköä. Seurusteltiin hetki, mutta mies oli liian rikki edeltävästä elämästään joten ei se lopulta sitten toiminut. Olen nyt naimisissa ihan muun ihmisen kanssa, mutta mietin silti välillä mitä meistä olisi voinut tulla, vai olisiko tullut mitään.

Lähettäjä: Ronja 
Päivämäärä:   14.8.24 14:26:15

Olen tavannut. Joka kerta kun näen tämän miehen (työ+harrastus) menen aivan sekaisin. En pysty ajattelemaan kuin häntä, aamulla ensimmäiseksi ja illalla viimeiseksi.
Aivan kamalaa. Toisaalta taas hämmästyttävää, miten voi olla noin sama huumori, ajatukset elämästä ja muutenkin.
Henkinen yhteys on niin vankka etten ole edes ajatellut fyysistä puolta.
Eräänä päivänä istuin ruuhkassa autossa ja radiossa soi Tunnista tuntiin biisi.
Itkin kuin pikkulapsi. Oon kohta 40 v., Ikinä ei ole ollut tän kaltaista sekoilua.

Lähettäjä: Elli 
Päivämäärä:   14.8.24 16:07:17

Kyllä.

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   14.8.24 22:38:27

Kyllä. Tapasin hänet tarpeeksi myöhään.
Lapset ja lapsenlapset, talot, velat, autot, työt, ylennykset ja muut elämän huippukohdat on koettu tahoillamme.
Nyt meillä on aikaa se pieni hetki, mitä vielä jäljellä on.
Ei ole kiire mihinkään, eikä ympäristö vaadi mitään.

Lähettäjä: Juu 
Päivämäärä:   14.8.24 22:58:49

Kyllä. Eipä se yleensä ole todellista. Tuo on sitä pinkit lasit silmillä oloa vielä. Minulle on nyt kolmesti käynyt niin että olen luullut ettei näin voi enää tuntea. Kun olen päässyt yhdestä yli niin seuraava on tullut tilalle ja edellinen ei ollutkaan sitten niin. Ensimmäinen tällainen henkilö oli mielessäni melkein kymmenen vuotta. Kun "vihdoin" sattumalta päädyttiin yhteen, paljastui oikeastaan aivan hirveästi ihmiseksi. Tuon jälkeen tajusin ettet sinä oikeastaan voi kenestäkään tietää mitä siellä taustalla on ennen kuin lähdet suhteeseen ja näet sen kaiken.

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   14.8.24 23:11:08

Me vietettiin erillämme melkein 20 vuotta ennen kuin elämä rysäytti meidät yhteen. Tuntui, ja tuntuu, että koko aiempi elämä on valmistanut meidät olemaan suhteessa toistemme kanssa juuri nyt, ja ennen kaikkea vasta nyt. Ollaan saatu kasvaa aikuisiksi yksin ja yhdessä ystävinä ja kokea monenlaisia ihmissuhteita ennen kun meidän suhteemme mahdollistui.

Lähettäjä: Hep 
Päivämäärä:   14.8.24 23:11:12

Mä olen tällä hetkellä vähän kiinni tällaisessa ihmisessä. Olen hämmentynyt kuinka voimakas veto voi lähes vieraaseen syntyä hetkessä. En tiedä oltaisiinko arjessa kovinkaan yhteensopivia. Silti en oikein pääse irti tai yli, ja kenenkään muun deittailun tuntuu ihan mahdottomalta ajatukselta.

Lähettäjä: Toko 
Päivämäärä:   15.8.24 07:33:01

Minulla on sama tilanne kuin Hepllä
Tosin olen parisuhteessa, hän myös eikä mitään tästä synny.
Paitsi todella voimakkaita tunteita.
Tapasimme lähes sattumalta yhden asian merkeissä ja olemme samasta syystä tavanneet joitain kertoja ja sen takia vaihdettu viestejä.
Vetovoima on jotain käsittämätöntä. En osaa selittää, kuin kipinöitä sinkoilisi ja muu maailma hämärtyy hetkeksi.
Ymmärtääkseni tunne on hyvin molemminpuolinen,
En usko että olisimme arjessa kovin yhteensopivia, eikä mtn syytä edes ajatella sitä.
Rakastan omaa miestäni, mutta tuollaista järjetöntä tunnetta ei ole syntynyt edes alussa, vetovoimaa kylläkin ja arjessa toimimme hyvin.
En usko että on keltään pois antaa hetkellisesti omien tunteiden vaeltaa ja mielikuvituksen lentää, arkirealismi palauttaa nopeasti takaisin maan pinnalle.

Lähettäjä: Omalla 
Päivämäärä:   15.8.24 08:34:52

Olen tavannut. Kaikista oudointa on, että tunne heräsi jo kun puhuin hänen kanssaan puhelimessa ensimmäisen kerran. En tuntenut häntä, minulla oli hänestä negatiivinen kuva etukäteen ja asia oli itselleni ikävä. Eli kaikki merkit viittasivat siihen, että piti vain hoitaa ikävä asia soittamalla.

Kuinkas kävikään, hän vastasi ja joku omituinen täysvaltainen tunne valtasi minut. Kun kohtasimme, tunne syveni. Ja tunne oli taatusti molemminpuolinen.

Emme ole puhuneet tästä ikinä, koska olemme molemmat tahoillamme varattuja. Olen saanut häneltä sen verran ristiriitaisia viestejä, että oletan hänen olevan melko hämmentynyt tästä.

On jotenkin katkeransuloista viettää pieniä hetkiä hänen seurassaan. Olen aina paras versio itsestäni hänen seurassaan. Ja monta päivää sen jälkeen voimaantunut kun olen nähnyt hänet. Nautin siitä. Nautin myös siitä, että olen saanut kokea tällaisen syvän ja vahvan ihastumisen elämässäni, että se on saanut minut kehittymään paremmaksi ihmiseksi ja voin kutsua häntä ystäväkseni.

Sekin tuntuu hassulta, että muut eivät tunnu näkevän häntä yhtä upeana ja ihmeellisenä kuin minä. Vaan suhtautuvat häneen täysin neutraalisti. Toki itsekin esitän neutraalia, vältän mainitsemasta häntä koskaan (mainitsemistaudissa jäisi heti kiinni ihastumisesta) ja suhtaudun kuin tapaamiset olisivat välttämätön pah elämässäni. Silti huomaan esim. puolisoni suhtautuvan mustasukkaisesti näihin tapaamisiin.

Lähettäjä: Jep 
Päivämäärä:   15.8.24 13:10:00

Olen tavannut sen yhden ja ainoan miehen, joka sai mut melkein sekaisin. Hän halusi parisuhteen, mä vaan seksiä. En ole parisuhdetyyppi. Hän löysi sitten naisen joka myös halusi parisuhteen ja hyvä niin.
Yleensä miehet ei mua saa kovin kiinnostumaan.

Lähettäjä: Bökö 
Päivämäärä:   15.8.24 20:11:51

Olen tavannut. Aivan hirveää, ei ruoka maistu, ei saa unta. Aamulla eka asia mielessä ja illalla vika.

Lähettäjä: !! 
Päivämäärä:   15.8.24 20:22:14

Jep.Oon naimisissa sen kanssa.Kohta 30v,ja toivottavasti vielä paljon jäljellä.

Lähettäjä: Kukka 
Päivämäärä:   15.8.24 20:38:42

Voi kyllä! En tiedä kuinka käsittelisin tunteitani, ja välillä mietin rääkkäänkö itseäni unelmoidessani enemmästä. Kymmenen vuoden avioliitto ei missään vaiheessa päässyt lähellekään näitä tunteita. Silloin luulin vain olevani luonteeltani sellainen, etten vain koe suuria tunteita. Mies oli hyvä monella tapaa. Mahtava isä lapselle ja luotettava kumppani avioliitosta suurimman osan. Ero tuli, ja kyllähän se riipaisi pahasti. Mutta silti enemmän olen itkenyt kun näkemisen jälkeen joudun pois ihastukseni luota. En tiennyt että toista ihmistä kohtaan voi kohdistua niin vahva lataus, niin suuri ymmärrys ettei sanoja aina tarvita.

Lähettäjä: huoh 
Päivämäärä:   15.8.24 20:58:15

"Tuollainen löyhässä hirressä pitäminen ei ole mieheltäkään reilua peliä."

Mies kirjaimellisesti

"Välillä vaihdetaan kuulumisia puhelimessa tai työsähköpostilla ja törmätessä jutellaan, mutta ei tavata tarkoituksella."

Eli siis periaatteessa mies 'pitää aloittajaa löyhässä hirressä' pelkästään olemalla olemassa? Vai silläkö että ei oma-aloitteisesti blokkaa aloittajaa kaikesta (mikä olisi tietysti törkeää sikamaisuutta sekin)?

Nyt jotain rajaa tähän höpönetin 'Miehen vika!'-misandriaankin. 'Löyhässä hirressä pitäminen' on melko rankka kielikuva, joten eiköhän säästetä se niihin oikeasti rankkoihin tapauksiin, jookosta?

Lähettäjä: Äåö 
Päivämäärä:   15.8.24 21:00:53

Kuinka moni on kertonut tunteistaan näille ihastuksen kohteille? Varmaan kannattaisi.

Lähettäjä: huoh 
Päivämäärä:   15.8.24 21:02:38

Tai sama asia hieman toisin sanoin: Älkää laittako tunteidenne kohteen viaksi sitä, jos itse haluatte pitää itseänne löyhässä hirressä ettekä osaa mennä eteenpäin. Vaikka hän äkisti katsoen onkin teidän kannaltanne niihin 'syypää' koska 'aiheuttaa' ne, niin ne tunteet tulevat kuitenkin teidän sisältänne, eivät hänestä.

Lähettäjä: Täälläkin 
Päivämäärä:   15.8.24 21:07:13

"Olen. Menin suhteeseen ja oli kyllä suurin virhe. Kemiaa oli älyttömästi ja se sokaisi ettei nähnyt niitä kaikkia syitä miksi ei sovita yhteen. Jätin myös kaiken ja muutin hänen luokseen toiselle puolelle Suomea.

Sen suhteen haavoja korjattiin pitkään. En halua enää ikinä tuntea mitään sellaista."

Samoin täällä. Emme saaneet lopulta toimivaa parisuhdetta aikaiseksi vaikka molemmat sitä haluttiin.. Nuolen haavoja edelleen, niin paljon tuo suhde satutti. Voi kunpa oltais jätetty se tuolle tasolle, ja nautittu harvoista viattomista kohtaamisista.

Lähettäjä: Dille 
Päivämäärä:   15.8.24 21:20:41

Mutta kenen kanssa sitten suhteeseen?
"Sori valitsen tuon Jaakopin sinun sijaan, koska meillä synkkaa liian hyvin"

Lähettäjä: ... 
Päivämäärä:   15.8.24 21:59:29

Tapasin keväällä hevosharrastuksen parissa muutaman kerran erään miehen. Hauska, ihan komea ja silleen.
Erosin pitkästä suhteesta viime syksynä ja se tuska ei ollut mitään verrattuna ihastuksen kaipaukseen.
En ole uskaltanut tehdä aloitetta. Tiedän miehen olevan vapailla markkinoilla ja koitan kerätä rohkeutta viestiin. Kielteinen vastaus mieheltä ei haittaa, niin parempi kuin epätietoisuus.
Jotenkin vaan naksahti, vaikka olin vannonut ettei ikinä enään.

Lähettäjä: Kesä 
Päivämäärä:   16.8.24 20:46:52

Kesä on ihmeellistä aikaa.