Lähettäjä: - 
Päivämäärä:   14.8.24 09:42:11

Ehdota rotua näillä spekseillä:

Keskikokoinen, vahva, ketterä ja kestävä koira, joka on omiaan seikkailemaan vaikeassa maastossa. Alle 20kg, jotta nostelu ja kanto tarvittaessa hoituu helposti. Rakenteeltaan kestävä kaveri, jonka jalat ei pienestä mene poikki tai nahka rikki ensimmäisestä tikusta.

Olen vähän epätyypillinen lenkkeilijä ja sienestäjä joka menee haastavimmista kohdista läpi, kiipeilee pienet matkat ja rämpii leuka rinnassa karut maastot läpi, ja haen tähän sopivaa kaveria. Ei lyhytjalkaista, ei pitkää turkkia johon jää kaikenmaailman risut jumiin, ei metsästysrotua, eikä liian pientä jotta selviää vaikeassa maastossa.

Mielessä käynyt esim. Bullterrieri, jonka tyyppisistä koirista on kokemusta mutta voivat olla aika isoja, sekä australiankarjakoira. Muita?

Lähettäjä: hirvikoira 
Päivämäärä:   14.8.24 09:44:27

Hirvikoira. Kerrot vaan mitä tarkoitusta varten niin myyvät myös aktiiviseen kotiin vaikkei metsästettäisikään. Tulevat myös hyvin toimeen lasten kanssa.

Lähettäjä: turkki 
Päivämäärä:   14.8.24 09:45:44

Russeli?

Lähettäjä: - 
Päivämäärä:   14.8.24 09:47:11

^ Haluaisin minimoida riskin että koira lähtee hirven ja riistan perään. Yhden ei-metsästysrotuisen koiran omistaneena, jolla on koulutuksesta huolimatta aivan uskomaton metsävietti ja korvat katoaa suurriistan kohdalla, en mielellään ottaisi riskiä samasta toisen kanssa :D
Hirvikoirasta olen saanut juuri sen käsityksen että ovat itsenäisiä metsästäjiä.

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   14.8.24 09:47:34

Porokoira, mutta paino pyörii 18-23 kg paikkeilla, että kuinka kiveen hakattu tuo kokotoive on.

Buhund ja islanninlammaskoira ovat tyypiltään samanlaisia mutta vähän tuntemattomia. Lapinkoira ja eurasier karvaisemmista, mutta eukku voi olla kookas, tosin nartut ovat kompaktimpia.

Lähettäjä: hirvikoira 
Päivämäärä:   14.8.24 09:50:28

Kaikki hirvikoirat eivät toimi metsällä.

Lähettäjä: - 
Päivämäärä:   14.8.24 09:52:00

. / Kivoja ehdotuksia kaikki! Lapparit ja Eurasierit vähän liian karvaisia, koosta taas helpompi joustaa.

Ehkäpä suomenpystykorvakin voisi mennä harkintaan.

Lähettäjä: Nea 
Päivämäärä:   14.8.24 09:53:25

Mun porokoira on 15kg näin 1,5-vuotiaana uroksena. Muuten sopisi todella hyvin tuohon tarkoitukseen, mutta lähtee kyllä riistan perään. Pysyy kyllä ihmisensä lähellä, mutta oma käsityksensä sanasta "lähellä" on hyvin erilainen omani kanssa =D. Hyvin rodunomainen piirre sinänsä. Siksi pidänkin hihnassa nykyään, juoksemiset hoitaa vartioidessaan puolen hehtaarin aidattua tonttia(an). Lisäksi täällä asustelee susia, joten en ota sitä riskiä, että päätyy sellaisen kitaan.

Lähettäjä: El Chefe 
Päivämäärä:   14.8.24 09:58:11

Islannin lammaskoira. Meillä on semmoinen ja meni mukana vaikka harmaan kiven läpi, kiipeä jyrkätkin portaat, veneilee ja ihan mitä vaan kunhan saa olla mukana. Lyhytkarvainen versio. Ei palele ihan heti ja jaksoi pitkiäkin matkoja. Nyt jo yli kymmenen vanha niin täytyy jo vähän rajoittaa menoa, mutta terve tapaus pään ja rakenteen puolesta ja kaikkinensa muutenkin.

Näissä koirissa ei ole mitään muuta vikaa kuin haukku herkkyys.

Lähettäjä: --- 
Päivämäärä:   14.8.24 10:00:17

Mittelspitz.

Joo on turkki, mutta sen ei kuulu olla "ympäristöä mukaan keräävä".
Jaksaa ja haluaa touhuta, ei kiinnosta muut ihmiset tai elukat (toki jokainen yksilö)

Me käydään vaelluksilla, marjastamassa jne. ja mitteli on ollut kyllä todella mukava seuralainen.
Turkki suojaa ötököiltä, ei tarvitse pukea talvella.
Ihan kuumimilla keleillä on myös ollut mukana ulkoilemassa, mutta aina tsekattu reitit niin että pääsee välillä uimaan.

Meillä ei ole vielä sellaista maastoa tullut vastaan missä ei olisi mitteli selvinnyt omin jaloin. Jos on joku tosi jyrkkä kohta ollut mitä ei koira pääse hyppäämällä niin kätevä napata kainaloon.

Lähettäjä: Kerros 
Päivämäärä:   14.8.24 10:04:49

Perunkarvatonkoira karvoilla

Lähettäjä: -- 
Päivämäärä:   14.8.24 10:06:06

Kääpiöbullterrieri

Lähettäjä: piumiu 
Päivämäärä:   14.8.24 10:06:11

Australiankelpie, ketteriä ja pysyvät lauman mukana tiiviisti :)

Lähettäjä: - 
Päivämäärä:   14.8.24 10:25:23

Kiitos ehdotuksista! Tässä nyt harkintalistaa ja pitäisi myös miettiä, mitkä näistä puoliso huolii kotiinsa :D Hän ei ole meistä se koiraihminen, ja haluaisi eniten eliminoida irtokarvan pyörimistä kodissa ja vaatteissa, sekä ei siedä turhaa haukkumista ja kovia ääniä (Kuten en minäkään, eli siltä kannalta on myös sitoutumista tapakoulutukseen ja turhan haukkumisen kitkemiseen)

Itseäkin miellyttäisi koira joka ei jättäisi karvavanaa perään, mutta se on aika mahdoton tehtävä. Perunkarvatonkoira on rakenteeltaan liian heppoinen, mutta meksikonkarvatonterrieri ja amerikankarvatonterrieri ovat joskus olleet mielessä. Näissä mietityttää se pukeminen, pukeminen ei itsessään haittaa mutta kyllä se vaatekerros hidastaa menoa ja esim. sellaisia tossuja ei olekaan jotka pitävät paremmin kuin koiran omat tassut.

Mieluummin sellainen koira joka kestää jonkin verran kylmyyttä. Olen omistanut vain lyhytkarvaisia koiria joten ei ole juurikaan kokemusta esim. nypittävistä roduista. Lyhytkarvaisesta koirasta lähtee meillä sellaista karvaa, jota ei saa millään ilveellä esim. sohvasta irti. Jumiutuvat kuin piikit, niin sellainen karva voisi mennäkin jonka saisi helposti sitten myös pois karvakamulla tai teippirullalla, mutta tämä karvanlähtö on kyllä sen verran iso pet peeve kummallekin, että mielellään harkitsisin tarkkaan millaista karvanlähtöä kotiinsa vielä haluaa.

Ajatuksia näiden rotujen karvan laadusta, haukkuherkkyydestä, ja soveltuvuudesta muuten kaupunkielämään ja aktiiviseen metsässä remuiluun?

Australiankelpie
Buhund
Islanninlammaskoira
Suomenpystykorva
Perunkarvaton (Karvoilla?)
Australiankarjakoira
Suomenpystykorva
Bullterrieri
(Mittelspitz)

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   14.8.24 10:40:56

Porokoirilla tosissaan riistavietti on ja vahvuus on vaihteleva. Löytyy paljon variaatioita lievästä erittäin vahvaan. Kaikki ei ole irtipidettävissä ja pentueen sisälläkin on vaihtelua asian suhteen. Mutta jos osuu kohdalle matalaviettisempi yksilö, niin siinä olisi täydellinen koira sulle :D

Suomenpystykorvia ei lähtökohtaisesti myydä ei-metsästäjille. Rotu on edelleen metsästyskoira ja vahvasti työssään. Ovat myös herkkähaukkuisia ja ilmoittavat kyllä asioista, tokikaan tyhjän huutaminen ei ole ok edes pystykorvalla vaikka moni asiaa sillä perusteleekin. Mutta jos löytyy aikuinen, metsällä toimimaton yksilö, niin voisihan se menestyä sulla. Sama pohjanpystykorvan kanssa.

Lähettäjä: - 
Päivämäärä:   14.8.24 10:45:33

Uskon että porokoira voisi olla aika nappivalinta, mutta mieluummin katselisin lähtöjään rotuja, joiden sisältä ei tarvitse löytyä sitä poikkeusta että sopii omaan käyttöön :D Toisaalta suurin osa roduista tässä istunee tähän muottiin.

Tässä kohtaa etsin koiria tämä metsäilykäyttö edellä, ja sen jälkeen miettien näitä muita toiveita yhteiselon suhteen. Karvanlähtö on iso miinus ja tässä ei taida sellaista rotua olla edes mainittuna, joka ei sitä kunnolla tiputa. Toisaalta esim. nypittäviä rotuja katsellessa on myönnettävä, että mä en vain esim. snautsereiden ja kettuterriereiden ulkonäöstä välitä sitten tippaakaan, ihan rumia mielestäni :D

Silti on varmaan otettava snautseri (keskikoko) listalle ihan siksi, kun puoliso tykkää ja muuten voisi istua myös näihin kriteereihin.

Lähettäjä: ... 
Päivämäärä:   14.8.24 10:47:56

Pinseri

Lähettäjä: * 
Päivämäärä:   14.8.24 10:53:06

Mun mielestä alle 20 kg koirat on pieniä :D Yli 20 kg on keskikokoinen.

Ainakin islis ja pystykorva on haukkuherkkiä ja ääni on sellainen kimeä, eli tosi rasittava sellaiselle joka ei koiran haukuntaa lähtökohtaisesti halua kuunnella.

Mun kokemuksen mukaan jotkut mittelit on vähän "prinsessoja", joista pahimmat laittaa jarrut päälle jo kun pitäisi mennä pidempään ruohikkoon. En ottaisi riskiä että sattuu tällainen tapaus perheeseen, lisäksi onhan nuo vähän pieniä rymyämään oikeasti vaikeakulkuisessa maastossa.

Entäs joku paimenkoirarotu? Nämä ovat tyypillisesti kestäviä ja sinnikkäitä ja nauttivat maastossa rymyämisestä.

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   14.8.24 11:01:51

Riistavietittömyys taitaa olla suurin kynnyskysymys. Pystykorvat ja karkeakarvaiset terrierit olisivat parasta laatua tuollaiseen käyttöön, mutta käytännössä kaikilta niistä löytyy intoa karata eläinten perään.

Heitän villinä korttina novascotiannoutajan. Noutajaman metsästystyyli sopii paremmin lähellä pysymiseen, mutta atleettisuutta löytyy ja turkki ei ole mahdoton. Narttu pysyy suurella todennäköisyydellä siinä 20 kg rajalla.

Lähettäjä: - 
Päivämäärä:   14.8.24 11:04:22

Mulla on ollut sienestyskaverina aina mäyräkoiria. Älä ota pitkäkarvaista, vaan mielummin karkkari tai lyhytkarvainen. Eikä metsästyslinjaista. Mäyris on kestävä ja sinnikäs kaveri, menee maastossa kuin maastossa. Se on helppo kantaakin kokonsa puolesta. Ei ole mikään prinsessa myöskään.

Puolisollesi sopiva rotu voisi olla joku pehmolelu. Ne ei hauku ja karvaakin harvoin lähtee.

Lähettäjä: -- 
Päivämäärä:   14.8.24 11:05:50

Siis onko tuo mäyräkoira joku vitsi? Noin lyhyillä jaloilla ei todellakaan kiipeillä tai selvitä vaikeassa maastossa. Sairaaksi jalostettu rotu. Sitä paitsi aloittaja selkeästi kirjoitti, että ei lyhytjalkaista...

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   14.8.24 11:35:38

Mulla on espanjanvesikoira tuollaisessa menossa, pidän turkin melko lyhyenä. Sen pituuden kun voi tasan itse päättää.

Lähettäjä: wah 
Päivämäärä:   14.8.24 11:38:07

Suomenpystykorva on herkkähaukkuinen mikäli sen haluaa kerrostaloon. Itsetietoinen koira muutenkin esim ruuasta eikä se todnäk pidä toisista koirista, ja sitä käytetään edelleen metsästyksessä. Ota mielummin se hirvikoira..

Lähettäjä: tiitu 
Päivämäärä:   14.8.24 11:40:21

Pitkäkarvaisen koiran karvat voi tarvittaessa leikkauttaa pois.

Lähettäjä: Pp 
Päivämäärä:   14.8.24 11:43:18

Lyhytkarvainen pyreneittenpaimenkoira, nimestään huolimatta puolipitkäkarvainen säänkestävä turkki ja rotuna tosi ketterä.

Lähettäjä: Kai 
Päivämäärä:   14.8.24 11:47:51

MEJÄ-hommissa on tullut nähtyä monta mäyräkoiraa, ja niiden liikkuminen maastossa on työlästä pomppimista. Ei sellaista tuollaiseen käyttöön.

Lapinporokoira, suomenlapinkoira, lk collie, australiankarjakoira ainakin kannattaa selvittää.

Lähettäjä: sylikoira 
Päivämäärä:   14.8.24 11:53:58

Vinttikoira? On näöllä saalistava koira eli heti kun kohde häviää näköpiiristä niin kiinnostus kohteeseen loppuu.

Lähettäjä: xx 
Päivämäärä:   14.8.24 11:54:07

Snautseria ehdotan.
Ap tuski on mikään triatlonisti, eli uskoisin melkein keskikokoisen koiran kuin koiran selviytyvän ihmistä paremmin haastavista maastoista, kun on pennusta asti siihen totutettu ettei koiran tarvitse olla mikään työkoira selvitäkseen ap:n matkassa.

Mittelillä ehkä voi olla paskat polvet (luksaatio) tai ainakin pienemmillä kavereilla (klein) on usein ja riski saada paskaturkkinen on olemassa, mikä kerää kaikki risut ja polvivammasena ei saa edes itse risujaan pois saati ymmärrä ravistaa turkkiaan. Anteeksi, tää on epätodennäköistä, mutta mua ärsyttää ylipositiivista kuvaa antavat.

Lähettäjä: TR 
Päivämäärä:   14.8.24 12:16:33

Pieni amerikanpaimenkoira. Näppärän kokoinen ja pysyy oman ihmisensä mukana.

Lähettäjä: löl 
Päivämäärä:   14.8.24 12:19:24

Pystykorvien kohdalla jäädään aina jankkaamaan haukkuherkkyydestä vaikka se on koulutusasia. Tiedän montakin pystykorvaa jotka asuvat kerrostalossa, ihan niitä suomenpystykorviakin. Ei ongelmia.

Lähettäjä: --- 
Päivämäärä:   14.8.24 12:23:35

"Mittelillä ehkä voi olla paskat polvet (luksaatio) "

"tää on epätodennäköistä, mutta mua ärsyttää ylipositiivista kuvaa antavat"

"kerää kaikki risut ja polvivammasena ei saa edes itse risujaan pois saati ymmärrä ravistaa turkkiaan"

Semmoset asennevammat sitten sieltä :D

Mitteli on hyvin usein vain seurakoirana, mikä voi vääristää mielikuvaa millainen koira se on.
Meillä harrastetaan agilitya, rallytokoa (ja pärjätään) vaelletaan, purjehditaan, mitä ikinä keksitäänkään.
Ja parasta on se, että tälle rodulle käy kaikki.

Tasapainoinen hermorakenne, pärjää kotikoirana sekoamatta ja hajottamatta kämppää mutta jaksaa tehdä ja tekee suurella innolla jos omistajaa sellainen kiinnostaa. Terveys on hyvä ja rotu on pitkäikäinen.

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   14.8.24 12:28:38

Käyttölinjainen australianpaimenkoira voisi myös käydä kriteereihin. Pysyvät lähellä, ketteriä, kevyehköjä ja jalostettu tekemään asioita. Näyttelylinjaiset karvapuuhkat ja niiden pampai-miniversiot voi unohtaa.

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   14.8.24 12:31:28

” Ap tuski on mikään triatlonisti, eli uskoisin melkein keskikokoisen koiran kuin koiran selviytyvän ihmistä paremmin haastavista maastoista, kun on pennusta asti siihen totutettu ettei koiran tarvitse olla mikään työkoira selvitäkseen ap:n matkassa.”

Tämä.

Lähettäjä: .. 
Päivämäärä:   14.8.24 12:42:33

Meillä yksi islanninlammaskoira, toinen minun elämässäni. Olen yhden sellaisen kanssa saanut kasvaa ja nyt sitten eka oma. Tosiaan täällä tuotukin esiin sitä että haukkuu jossain määrin enemmön tai vähemmän. Meidän eka oli kovempi haukkumaan kuin tämä nykyinen nuori uros. Kulkenut tallilla mukana ensimmäisestä päivästä lähtien mitä meillä ollut ja tottunut hevosiin. Jonkun verran niille kyllä haukkuu. Pääsääntöisesti kotona tietysti vahtii ympäristöä ja rotuun kuuluu äänellä asioista ilmoittaminen. Kokonaanhan näitä ei hiljaiseksi saa ja tietyllä tapaa kuuluukin saada vähän haukkua. Meillä yritetty minimoida eli saa ilmoittaa, mutta sellainen jatkuva räksyttäminen kiellettyä. Parhaimmilla hetkillä aivan mahtava kaveri osunut meidän kohdalle, sitten on niitä vähän työläämpää sillä meille osunut aika kovapäinen kaveri eli näissä jonkun verran on eroa. Ollaan pyritty ettei anneta jahdata mitään esim autot pyörät yms ja nää antaa olla aika hyvin kun pitää tiukkaa linjaa. Issikkaihmiset sitä sanoo, että jos on joku asia mille ei haluta että haukkuu niin sille ei sitten koskaan anneta haukkua. Ja tiedän, että on useampia rodun edustajia jotka pärjännyt hyvin kerrostaloissa eikö ongelmaa ja sitten niitä, joille etsitään uutta kotia kun ei sovellu kaupunkielämään. Eli vähän tuuripeliä millainen osuu sitten kohdalle.

Nää on pohjimmiltaan terveitä ja aivan mahtavia perhekoiria, toki paimenkoira on paimenkoira. Meidän yksilö aina valmiina ulos ja pihalle ja rakastaa tehdä laumansa kanssa juttuja. Ja ulkoiluun ei kyllä heti ainakaan meidän kaverilla kiintiö tule täyteen. Karvaa lähtee koko ajan vähän, enemmän sillon kun on pohjavillan vaihto. Muuten turkki helppohoitoinen ja pärjää ulkoolosuhteissa mikä minullakin on ollut kriteerinä heppojen vuoksi. Ja niinkun jokaiselle rodulle löytyy ne omat ihmiset, kun yhteen rotuun tykästyy niin ei sitä sitten mielellään vaihda. Ja mieheni joka ei ole eläinten kanssa kauheasti ennen minua ollut, on aivan rakastunut tähän meidän riiviöön ne huonot puolet huomioiden. Jos rotu kiinnostaa enemmän, niin meidän rodulla on aktiivinen Facebook ryhmä mistä löytyy paljon juttuja ja kokemusta erilaisista islanninlammaskoirista! :)

Lähettäjä: Kk 
Päivämäärä:   14.8.24 12:47:09

Lunnikoira? Pitäisi olla ainakin hyvä kiipeilemään.

Lähettäjä: Tiitu 
Päivämäärä:   14.8.24 12:48:43

Parson Russell terrieri, menovesi ei lopu, etkä löydä paikkaa mihin se ei perässäsi tule.

Lähettäjä: Hmmm..... 
Päivämäärä:   14.8.24 12:54:47

"Pystykorvat ja karkeakarvaiset terrierit olisivat parasta laatua tuollaiseen käyttöön, mutta käytännössä kaikilta niistä löytyy intoa karata eläinten perään."

Näin se menee. Unohda nyt ainakin suomen pystäri listasta omilla kriteereilläsi ! Porokoira on sentään poropaimen, että jo paljon paremmat mahikset saada ihmisen lähellä pysyvä koira.. Paimenryhmää kyllä tutkisin niin se irtipitämisen opettaminen on lähtökohtaisesti helpompaa ja joku karvaisempi sieltä voisi hyvin olla trimmattavissa (esim partis). Ei koiraihmiselle ja siten huonosti koiria lukeville tai niitä kouluttaville voisi upota joku springeri.. ainakin helpommin kuin vaikka karjis, minkä eleitä pitää osata lukea ja tulkita tai kelpie mikä on taas helposti tosi tosi aktiivinen eikä oikein asetu jos siellä metsässä ei rymytä ihan joka pv ympäri vuoden..

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   14.8.24 13:25:43

Australiankarjakoira, kelpie ja käyttölinjainen australianpaimenkoira on kaikki työkoiria. En lähtisi suosittelemaan pelkkään metsärymyämiseen. Vai kuinka monta tuntia aloittaja rymyää metsissä päivittäin? Samoin jos hirvikoira ei tunnu hyvältä irtipidettävyyden suhteen, niin suomenpystykorva on ihan samanlainen.

Mä katsoisin alemman aktiivisuuden paimenia, noutajia tai ehkä spanieleja. Esim sk collie, labbis (ehkä sekalinjainen?), kultsu, cockeri, springerit. Miksei aiemmin mainittu tollerikin. Hyvän yksilön osuessa kohdalle myös vesikoirat?
Tässä listassa toki useampi rotu, joilla pääkopassa sanomista, eli yksilön kanssa saa olla tarkkana.

Lähettäjä: Noppa 
Päivämäärä:   14.8.24 13:32:37

Aika isoja koiria moni ehdottaa kun aloittajalla oli kuitenkin kriteerinä että jaksaa tarvittaessa helposti nostaa ja kantaa..

Lähettäjä: Irski 
Päivämäärä:   14.8.24 13:33:48

Irlanninterrieri! Riistaviettisyys on koirakohtaista, painavat öbaut 15kg

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   14.8.24 13:34:00

"Pystykorvien kohdalla jäädään aina jankkaamaan haukkuherkkyydestä vaikka se on koulutusasia."

Pystykorville on tietoisesti jalostettu herkkähaukkuisuus, koska ne lähtökohtaisesti työskentelevät äänellä. Suomenpystykorvan tehtävä on haukkua lintua puussa, porokoira paimentaa poroja äänellä ja vahtii tiluksia äänellä, samoin lapinkoira sekä saksanpystärit, niidenkin työ on ollut toimia elävänä ovikellona. Vaikka koulutuksella pystyy vaikuttamaan asiaan, ei se silti geenejä poista.

Lähettäjä: Seniili 
Päivämäärä:   14.8.24 14:11:40

Off topic osittain, mutta itsellä ollut mäykkyjä, ja ne menevät mistä vain läpi ja korkeuserot ei haittaa, melkoisia vuoristovuohia =D

Itse kanssa lisäisin listalle noi pohjavillattomat, sehän teidän karvanirtoamisongelman poistaa!

Vesikoirat (karvanajo 2-3 vuodessa, ei tarvitse eikä s ees saa pestä). Sitten jos puunausta kestää kerran kuussa, niin keskikokoinen villakoira. Sehän on pohjimmaltaan työrotu, useat vaan mieltää sen puudeluksi, jolla ei tee mitään. Ja nää vaihtoehdot ei riistaviettisiä.

Lähettäjä: U 
Päivämäärä:   14.8.24 14:38:21

Joku lammaspaimen? Australian paimenkoira?

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   14.8.24 14:39:43

Pihakoira.
Kannattaa myös huomioida oli rotu mikä tahansa, siitä ei välttämättä tule haluamaasi lenkkeilijää.

Lähettäjä: snöö 
Päivämäärä:   14.8.24 14:46:24

Snautserin ottaisin noilla spekseillä. Plussana on se, että jos on kunnollinen karva ja trimmaajalla käydään säännöllisesti, ei karvaakan irtoa. Snautsereista osalla ilmenee riistaviettiä, mutta se ei yleensä ole niin vahva, ettei sen kanssa pärjäisi.

Lähettäjä: ... 
Päivämäärä:   14.8.24 14:50:33

"Vesikoirat (karvanajo 2-3 vuodessa, ei tarvitse eikä s ees saa pestä). Sitten jos puunausta kestää kerran kuussa, niin keskikokoinen villakoira. Sehän on pohjimmaltaan työrotu, useat vaan mieltää sen puudeluksi, jolla ei tee mitään. Ja nää vaihtoehdot ei riistaviettisiä."

Vesi- ja villakoirissa kannattaa vaan muistaa, että jos turkin päästää edes muutaman sentin pitkäksi ajokertojen välissä, niin se turkki kerää IHAN KAIKEN. Suojalumipaakut, takiaiset, neulaset, risut ym. Toki jos pitää ihan lyhyenä koko ajan niin ei kerää, mutta silloin saa olla ajelemassa paljon useammin kuin kolme kertaa vuodessa.

Lisäksi sekä vesi- että villakoirilla voi olla riistaviettiä. No okei, harvempi villis hajun perään lähtee, mutta saalisvietti osalla villakoirista varsinkin voimakas, eli näkölähtöjä voivat ottaa herkästi. Moni jostain syystä olettaa, etteivät villakoirat olisi kovin riistan perään, mutta aika moni on ainakin liikkuvan riistan perään kyllä.

Tämän tyyppisistä ehkä eniten suosittelisin lagottoa, mutta silläkin se turkki kyllä kerää kaikkea, ellei ole ahkerasti trimmailemassa. Lagottoja kuitenkin käytetään paljon mm. tryffelikoirina, joten sienestyskaveriksi olisi siinä mielessä oikein osuva. Arkuutta näissä on, että siihen kannattaa sitten kiinnittää huomiota.

Pystykorvatkin jännä idea sellaiselle, joka nimenomaan etsii suht hiljaista koiraa. Pystärit kun on nimenomaan koiria, jotka on jalostettu käyttämään ääntään ja osalla taipumus istuu sen verran herkässä, ettei näitä kouluttamallakaan saa kovin hiljaiseksi. Toisaalta mietin, onko edes fiksua valita rotu, jonka piirteisiin nimenomaan kuuluu äänenkäyttö ja sitten kieltää sitä käyttämästä sitä ääntään...

Mitenkäs kromfohrländer? Arkuutta näissäkin on, mutta vaikka periytyy metsästysroduista, niin ainakin rotumääritelmän mukaan metsästysvietti vähäinen. Koko ainakin istuisi ja karvanlaatu.

Snautseri ja pinseri kävi minulla mielessä, joita olikin jo aiemmin mainittu. Pinseri tosin talvella tarvitsee vaatetta.

Lähettäjä: snöö 
Päivämäärä:   14.8.24 15:06:36

Tarvitsee se snautserikin kovalla pakkasella takin, kuten melkien mikä tahansa muukin rotu. Vain todella paksun turkin omaava koira ei talvella takkia tarvitse, mutta sellainen turkkikoirahan ei nyt ollutkaan hakusessa.

Lähettäjä: Nyymi 
Päivämäärä:   14.8.24 15:32:28

Aloituksesta tuli heti mieleen snautseri.

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   14.8.24 15:37:40

Kaveri otti noutajien jälkeen länderin. Niin vihulainen ja outo koira, että palasi takaisin noutajiin. Jos haluaa lupsakan, mutkattoman ja edes ihmissosiaalisen koiran, länderi ei ole paras vaihtoehto. Eikös tämä luonnepuoli kapean geenipoolin vuoksi ole ollut sen verran huonossa jamassa että on ollut mukana roturisteytysprojektissa..

Lähettäjä: Pinja 
Päivämäärä:   14.8.24 16:02:10

"Pystykorvatkin jännä idea sellaiselle, joka nimenomaan etsii suht hiljaista koiraa. Pystärit kun on nimenomaan koiria, jotka on jalostettu käyttämään ääntään ja osalla taipumus istuu sen verran herkässä, ettei näitä kouluttamallakaan saa kovin hiljaiseksi"

No tämähän on siitä kiinni mitä kukainenkin hiljaisella koiralla tarkoittaa.
Meillä on saksanpystykorvia ja haukkuu vieraat. Eli kun joku on ovella, ilmoittaa tai jos ollaan pihalla ja vieras ihminen lähestyy, ilmoitetaan.

Eipä ne sitten muualla hauku. Ei treeneissä, ei lenkillä, ei reissussa. Ainoastaan kotona omaa aluetta vahtiessa.

Lähettäjä: Jaha 
Päivämäärä:   14.8.24 16:03:37

Ehdottaisin cockeria omien kokemusten perusteella. Turku koneella pois ja metsään! Helppo napata syliin tilanteen tullen, mutta jaksavat kulkea vaikeakulkuisessakin maastossa. Riistaviettiä toki on yksilöstä riippuen, meillä nartut on olleet enemmän itsenäisiä ja hajujenkin perään, urokset perskärpäsiä ja mamman mussukoita. Miksei myös springeri, mutta ne on sitten jo isompia.

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   14.8.24 16:04:30

"Turku koneella pois ja metsään!"

:D:D
Turku pois, niin helpottaa!

Lähettäjä: Jaha 
Päivämäärä:   14.8.24 16:17:19

Jaahas, kieltä tuntematon puhelin tuntee kuitenkin suomalaisia kaupunkeja! :D Turkin ajamisesta oli kyse, Turusta kannattanee pysyä sopivan matkan päässä!

Lähettäjä: piksu 
Päivämäärä:   14.8.24 16:21:25

Täällä cockeri joka ajoi linnut lentoon. Inhosi kuitenkin vettä xd

Lähettäjä: jah 
Päivämäärä:   14.8.24 16:37:42

Cockeri ei pudota karvoja.

Lähettäjä: Beea 
Päivämäärä:   14.8.24 16:41:52

No ei tarvitse mun porokoira kyllä mitään takkia millään kelillä =D -20 kun alkaa olla mittarissa niin ei enää makaile pihassa, mutta ei todellakaan tärise vilusta ja pitää itsensä kyllä niin kiireisenä, ettei ehdi kylmä tulla.

Lähettäjä: Hoppa 
Päivämäärä:   14.8.24 17:00:21

Tanskalais-ruotsalainen pihakoira?

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   14.8.24 17:25:47

Ei porokoiria ja muita näihin keleihin jalostettuja koiria täällä Lapissa takiteta. Etelän juttuja pitkälti.

Lähettäjä: aussit 
Päivämäärä:   14.8.24 17:44:05

Eikös kaikki metsästyskoiratkin ole työkoiria ja eivät todellakaan metsästä 365pv vuodessa?

Erittäin todennäköisesti aktiivinen metsissä ja maastoissa viihtyvä rymyrotu tulee tarvitsemaan muutakin kuin metsälenkkeilyä aktivoinniksi, ei suomessa ole niin paljon lammastiloja kuin on näitä kelpieitä ja vastaavia jotta niille töitä töitä riittäisi. Ja ihan perus arkitalliainen pystyy koiran nauttimaa ja sen energiat kuluttavaa aktivointia järkkämään - täytyyhän jokaista koiraa aktivoida ja lenkittää jotta sillä on mielekäs elämä.

Nenätöitä vaikka kotona jo puoli tuntia on koiralle rankkaa aivotyötä ja väsähtää äkkiä kun hajuhommia painaa, pallopaimennusta, juoksulenkkejä, pyörälenkkejä ja aloittajan mainitsemia rymykausia niin tyytyväisenä pysyy.

Ja se kaikkein tärkein minkä ihmiset unohtavat: koira voi tarvita 16h unta ja ilman lepoa muuttua häiriköksi. Aktivoidaan liikaa luullen että koira pitää sillä uuvuttaa mutta unohdetaan tarkkailla nukkuuko se aktiivinen rotu tarpeeksi.

Ajatuksia näiden rotujen karvan laadusta, haukkuherkkyydestä, ja soveltuvuudesta muuten kaupunkielämään ja aktiiviseen metsässä remuiluun?

Kelpieillä aika lailla karvaa rapisee kun turkki vaihtuu talvi/kesä ja kesä/talvi, ei toki hirveitä kasoja tai sohvat ole paksun pohjavilla karvan peitossa. Tuntuvat sopeutuvan mihin vain kunhan saavat kulkea lauman mukana, juoksevat onnessaan autoon ja reissaavat tyytyväisinä, pysyvät tiiviisti layman lähellä, ovat oikeasti vuorikauriita ja hyppäävät helposti seisovan ihmisen syliin maasta käsin, ketteryyttä ja jaksamista löytyy.
Oppivat nopeasti. Yksi haukahdus saattaa kuulua kun vieras tulee sisään mutta siitä hiljenevät, osa ei hauku ollenkaan.

Lepoa tosiaan täytyy vauvasta asti opettaa mutta oppivat todella nopeasti rauhoittumaan kun pennusta asti opettaa vaikka pikku pyyhkeen rauhoittumispaikaksi. Aina kun kylässä, eläinlääkärissä tms pyyhe lentää maahan asettuvat sen päälle kiltisti nukkumaan.

Lähettäjä: Mimmi 
Päivämäärä:   14.8.24 18:56:25

Itse ehdottaisin parsonia tai kettuterrieriä. Kivan kokoisia, tykkäävät mennä ja ei suurempia perinnöllisiä tai rakenteellisia vikoja. Karkeakarvaisella helppo, nypittävä turkki johon ei risut ja männynkävyt tartu.
Nuorempana omat oli jonkin verran pienriistan perään, mutta tulivat aina parissa minuutissa takaisin. Näin vanhemmalla iällä ei kiinnosta, vaikka rusakko lähtee parin metrin päästä. Ei ole tarvinnut talvella pukea, ellei nyt sitten jäädä seisoskelemaan.

Lähettäjä: - 
Päivämäärä:   14.8.24 19:10:19

Cairnin terrieri

Lähettäjä: ... 
Päivämäärä:   14.8.24 19:36:56

"Yksi haukahdus saattaa kuulua kun vieras tulee sisään mutta siitä hiljenevät, osa ei hauku ollenkaan."

Mun kelpie taas huutaa ihan huvikseen melkein aina. Ja agilitykenttien laidalle jos menee, niin sielläkin kelpiet edustavat äänekkäimpiä rotuja aika lahjakkaasti :D Osa yksilöistä on hiljaisia, mutta ei näitä rotuna voi hiljaisena mainostaa kuitenkaan.

Lähettäjä: hu 
Päivämäärä:   14.8.24 21:44:34

Niin miten aloittaja asuu? Ja montako tuntia päivässä kiipeilee / eräilee? Se et sienestää kuukauden vuodesta ja kiipeää joskus rinteen ylös ei ehkä ole ratkaisevia tekijöitä rotuvalinnassa.

Jos haluaisin irtipidettävän, ketterän koitran, niin katsoisin kk villakoiraa, vehnäterrieriä; shelttiä tai vesikoiraa.

Lähettäjä: Åpo 
Päivämäärä:   14.8.24 22:39:32

Minullekin tuli kettuterrieri mieleen.

Lähettäjä: xx 
Päivämäärä:   14.8.24 23:00:23

Irtipidettävyys on näissä kyselyssä aina se suurin ongelma, koska sitä ei voi luvata paimenellekaan, joten on melkeinpä parempi suhtautua niin että se koira on narussa ja kiva jos ei tarvitsekaan olla silloin kun paikka on sopiva.

Jos haluat todellisen vuoristovuohen, ota baijerinvuoristovihikoira. Uskomattoman ketterä apina ja kiskonut minut monet mäet ylös.

Parson ja kettuterrieri ihan hyviä vaihtoehtoja mutta noin puolet näistä hakee itse aktiivisesti riistaa tai muita seikkailuita niin kaukaa, ettei irtipito ole realistista. Osa pysyy kivasti lähistöllä ja voi jopa ehtiä kieltämään vielä siinä vaiheessa kun huomaa että nenä toimii. Sileäkarvaisista lähtee tikkukarvaa, joka imeytyy kaikkeen tekstiilin.

Lähettäjä: H 
Päivämäärä:   15.8.24 00:08:43

Siis onko täällä trolleja vai muuten vaan ajattelemattomia ihmisiä? Miksi ihmeessä sienestyskaveriksi ehdotetaan metsästysrotuja tai aktiivisia työkoiria, kuten kelpietä ja aussieta?? Haloo nyt... Yksikään noista ei sovi mitenkään päin pelkäksi metsässä liikkumiskaveriksi.

Snautseria ehdotan myös

Lähettäjä: ... 
Päivämäärä:   15.8.24 00:08:46

Lähettäjä--

Päivämäärä14.8.24 11:05:50

Siis onko tuo mäyräkoira joku vitsi? Noin lyhyillä jaloilla ei todellakaan kiipeillä tai selvitä vaikeassa maastossa. Sairaaksi jalostettu rotu. Sitä paitsi aloittaja selkeästi kirjoitti, että ei lyhytjalkaista...

Mäyräkoira on metsästyskoira. Luolien lisäksi käytetään kauriin metsästykseen eli todellakin selviää maastossa.

Lähettäjä: J 
Päivämäärä:   15.8.24 01:31:03

”Lähettäjä.
Päivämäärä14.8.24 12:28:38

Käyttölinjainen australianpaimenkoira voisi myös käydä kriteereihin. Pysyvät lähellä, ketteriä, kevyehköjä ja jalostettu tekemään asioita. Näyttelylinjaiset karvapuuhkat ja niiden pampai-miniversiot voi unohtaa.”

Tämä. Käyttölinjaiawt aussiet ovat käyttökoiria parhaasta päästä. Niille sopii ihan kaikki mitä omistajalle tulee mieleen. Ei tarvitse pukea, ja pärjäävät maastossa kuin maastossa. Kaksi asiaa toki on. Ensiksi, kannattaa tutkia terveystilastot tarkkaan ja valita kasvattaja huolella. Toinen on se, että nämä ovat työkoiriksi jalostettuja ja se näkyy. Aissiella on oltava paljon aktiviteettia tai ne järjestävät sen itse.

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   15.8.24 01:59:11

Snautserille täältäkin ääni. Pinseri ei arvosta jotain pusikossa rämpimistä varsinkin jos on märkää :D

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   15.8.24 06:27:18

Tuskin aloittaja työlinjaista työkoiraa tarvitsee muutaman kerran syysretkeen metsässä.

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   15.8.24 06:43:10

Ei metsässä lenkkeily ole kriteeri ottaa aktiivista paimenkoiraa.

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   15.8.24 07:00:15

Mikä tahansa terve ja terverakenteinen koira pääsee kulkemaan siinä maastossa missä ihminenkin. Ihminen jää aina kakkoseksi :D

Lähettäjä: What 
Päivämäärä:   15.8.24 07:09:14

Tolleri?

Lähettäjä: .. 
Päivämäärä:   15.8.24 09:14:21

No ei todellakaan mitään käyttöaussieta aloittajalle ja tuskin kasvattajat edes tuohon tarkoitukseen myyvät. Aussie on TYÖkoira, se tarvitsee työtä ja aktiviteettia säännöllisesti, viikottain. Harrastamista, paimennusta, rodunomaista työtä. Sama juttu kelpien kanssa. Eikö täällä porukka tiedä mitään koirista???

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   15.8.24 09:46:13

Göötti. Pysyy lähellä, turkkiin ei tartu mikään, jos reissulla kurantuu niin varisee kura pois turkista enne kuin autolle on takaisin keritty. Reippaita, kivoja koiria.

Lähettäjä: -- 
Päivämäärä:   15.8.24 09:53:38

"Mäyräkoira on metsästyskoira. Luolien lisäksi käytetään kauriin metsästykseen eli todellakin selviää maastossa."

Ja aloittaja sanoi varsin selkeästi, että ei lyhytjalkaista eikä liian riistaviettistä. Oikeasti, luetun ymmärtäminen? :D

Ja nykyaikaiset näyttelylinjaiset mäyräkoirat ovat kyllä sen verran surkean näköisiä, että en todellakaan usko niiden pärjäävän missään kiipeilyssä. Hyvä kun sohvalle pääsevät hyppäämään onnettomien jalkojensa kanssa.

Lähettäjä: entinen pinseristi 
Päivämäärä:   15.8.24 11:27:02

En suosittele aloittajalle pinseriä, joudut pukemaan, riistaviettiä on ja osa todellakin inhoaa vettä syvästi. alhaalta ja ylhäältä :D Toki jos sienestät itsekin mieluiten vain helteellä kuivassa mäntymetsikössä niin sitten.

Etsin koirarotua suht samanlaisilla spekseillä kuin aloittaja. Ensisijaisesti lenkkeilykaveriksi, kävelyyn ja juoksuun. Tokoa, ehkä agia, mahdollisimman pienellä riistavietillä ja karvanlähdöllä.
Aina on ollut pinsereitä, nyt etsin muuta ja olen miettinyt juurikin Parsonia tai Snautseria.
Paimenet myös kiinnostaa, mutta tietynlainen "maanisuus" niissä mietityttää.

Karvanlähtöön liittyvistä asioista ymmärrän hyvin pointin. Ihmisillä on erilaisia siisteyskäsityksiä kodistaan ja on totta että on olemassa koiria jotka ei valu pitkin lattioita. Sitten on niitä jotka sotkee aivan helvetisti-
Pystykorva/göötti jne tyyppinen karva on PAHIN. Se pohjavilla leijuu joka paikassa, leivänpäällä, sohvassa. Koira ei kuivu ja haisee. Toki jos on tilat kotona hyvät sitä varten, eli jos voi kuivatella vaikka eteisessä. Mutta itse en haluaisi syksyllä kurassa rypenyttä märkää suomenpystykorvaa vaikka asuntoautoon :)

Sileää karvaa irtoaa ympäri vuoden 24/7. Pinserin kun otat syliin vaaleassa paidassa, se on mustaa tikkukarvaa täynnä joka ei irtoa välttämättä edes pesukoneessa. Toisaalta se on siitä kiva että puhdistuu kuralenkinkin jälkeen märällä rätillä :)

Vähän offtopic, mutta mielestäni ihan perusteltua miettiä koiranhankinnassa myös näitä asioita :)

Lähettäjä: - 
Päivämäärä:   15.8.24 11:51:46

Aika rentoja polkukävelyitä kuljette, jos mikä tahansa koira pääsee kulkemaan siinä missä ihminenkin :D
Ymmärrän jos te ette kovin ekstriimisti metsässä pyöri, mutta uskokaa vaan, kokemusta on monista koirista jotka eivät vain pärjää mukana, sitä mäyräkoiraa en ota testaamaan kun tiedän metsäremuamisen olevan sitten sitä että huolehdin, pysyykö toveri mukana.

En sano, etteikö mäyräkoira oikeasti mitenkään pärjäisi, vaan haluan koiran jolla ei ole metsäviettiä, ei lyhyitä jalkoja, ja jolla on fysiikan ja ja terveyden kannalta parhaat edellytykset kulkea maastossa jossa on eduksi jonkinlainen korkeus jaloissa, kyky hyppimään korkealle ja kiipeämään jyrkkää maastoa, ja haluan myös nähdä missä koira menee enkä luottaa että se mäyräkoira vetelee tunneleita pitkin messissä - mihin tämä metsästyskoira on jalostettu, luolissa kulkemiseen, ei korkeassa risukossa ja varvikossa lentämiseen.

Lähettäjä: Kitten 
Päivämäärä:   15.8.24 11:51:48

^Toisaalta pystykorvilla on selvät karvanlähtöajat siinä missä monella muulla rodulla karvaa irtoaa koko ajan. Ne eivät yleensä myöskään haise märkänäkään voimakkaasti, koska turkki ei ole rasvainen.

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   15.8.24 11:56:14

” Ymmärrän jos te ette kovin ekstriimisti metsässä pyöri, mutta uskokaa vaan, kokemusta on monista koirista jotka eivät vain pärjää mukana”

Pennusta asti metsässä rymyämään tottunut koira on eri asia kuin aikuinen koira revittynä kotisohvalta mukaan metsään.

Lähettäjä: -- 
Päivämäärä:   15.8.24 11:57:47

Uskokaa nyt jo, se mäyräkoira tappijalkoineen ei hyppelehdi kovin vaikeassa maastossa, eikä olisi edes reilua pakottaa lyhytjalkaista koiraa sellaiseen maastoon.

Seuraavaksi kun joku etsii täällä aktiivista metsästyskoiraa, minä tulen ehdottamaan ranskanbulldoggia...

Lähettäjä: - 
Päivämäärä:   15.8.24 12:02:10

H - En tainnut sanoa että koiralla ei muuta elämää tulisi olemaan, kuin satunnainen sienestely. Tässä nyt etitään koiraa joka pärjää oikeasti haastavassa ja jyrkässä maastossa, voitte jättää aloittajan vastuulle sitten sen että osaan harkita onko koira muuten ominaisuuksiltaan minulle sopiva :) 

xx / Irtipidettävyys ei ole mullekaan sellainen kriteeri, että pakko olla irtipidettävä. Vaan enemmänkin sillä oletuksella, että on kiinni, ja että olisi jokseenkin todennäköistä ettei koira urpoile haastavan kallionylityksen keskellä ja sinkoa peuran perään pahimmalla mahdollisimmalla hetkellä ilman järjen häivää (Nykyinen koira on tällainen :D) johtaen vaaratilanteisiin.
Siksi se keskikokoinen, mäyräkoiraa korkeampi koira on tarpeen. Tarvitsen koiran joka ylittää kaatuneet puunrungot ja hankalat kohdat minun mukana ja samasta kohdasta, jotta koiraa voi pitää kiinni.
Siksi just joku mäyräkoira olisi ihan turha, kun sen valitsemat reitit menisivät sieltä, mistä en itse pääse. Haluan että koiraa on helppo pitää silmällä, se pääsee kulkemaan mistä minäkin mahdollistaen helppoa kiinnipitoa, ei vedä meitä kalliolta kumoon rotan nähdessään ja on pätevä kiipeilijä :)

Vihikoirat eivät ole tuttuja minulle lainkaan. Täysi vietittömyys ei siis sinänsä ole vaatimus, mutta etenkin räjähtävä saalisvietti ihan no-no. Baijerinvuoristovihikoira on aika mielenkiintoisen oloinen tapaus, millainen vietikkyys näillä on? Jäljestäminen ei haittaa ja esim. nose workki kiinnostaa, mieluummin nenällä jäljestävä kuin silmällä jahtaava.

Tässä on vähän tätä tasapainoilua, toisaalta metsästyskoirat ovat parhaiten jalostettu metsässä kulkemiseen, mutta kova vietti ei mieleinen. Lähden kyllä nykyisenkin koiran kanssa mielellään jäljelle ja annan johdattaa milloin minnekin ja siitä pitää molemmat, se on se salamannopea saaliiseen reagointi ja jahtauksenhalu joka ei toimi.

Lähettäjä: - 
Päivämäärä:   15.8.24 12:03:42


Lähettäjä: --
Päivämäärä: 15.8.24 11:57:47

Uskokaa nyt jo, se mäyräkoira tappijalkoineen ei hyppelehdi kovin vaikeassa maastossa, eikä olisi edes reilua pakottaa lyhytjalkaista koiraa sellaiseen maastoon.

^ Odottakaa vaan, kohta otan sen mäyräkoiran ja taaperretaan ensi talvena puolen metrin kinoksessa metsään ja keväällä mutaiseen metrin korkuiseen risukkoon... Raukkaparka :D

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   15.8.24 12:05:39

Mäykoira, corgi ja brakyt omien jalostuksen tuomien kehitysvammojen vuoksi eivät ole oikeasti ihanteellisimpia kivikasojen kiipeilijöitä. Itse käyn tuntureissa ja ei, niissä kiviläjissä ei mäyräkoira toimisi. Itselläni on normaalirakenteinen, keskikoa isompi seropi. Semmonen vuoristokauris ettei toista.

Mutta jos nämä jalostuksen helmet jätetään välistä, niin kaikki loput terveet koirat kyllä kykenee.

Lähettäjä: - 
Päivämäärä:   15.8.24 12:07:12


Lähettäjä: .
Päivämäärä: 15.8.24 11:56:14

” Ymmärrän jos te ette kovin ekstriimisti metsässä pyöri, mutta uskokaa vaan, kokemusta on monista koirista jotka eivät vain pärjää mukana”

Pennusta asti metsässä rymyämään tottunut koira on eri asia kuin aikuinen koira revittynä kotisohvalta mukaan metsään.

^ Miksi oletat, että kokemukseni ei olisi juuri tuo?

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   15.8.24 12:07:33

No jos se metsästyvietti ei olekaan ongelma niin (näyttelylinjainen) beagle?

Ja jos se karvanlähtö oli ongelma, niin etsi mahdollisimman lyhytkarvaisista vanhemmista. Teoriassa siis beagleja on vain yhtä karvan pituutta, mutta käytännössä karvan pituudessa on suuria eroja. Mitä lyhympi, sen vähemmän tiputtaa sitä neulasta.

Lähettäjä: - 
Päivämäärä:   15.8.24 12:08:07


Lähettäjä: .
Päivämäärä: 15.8.24 12:05:39

Mäykoira, corgi ja brakyt omien jalostuksen tuomien kehitysvammojen vuoksi eivät ole oikeasti ihanteellisimpia kivikasojen kiipeilijöitä. Itse käyn tuntureissa ja ei, niissä kiviläjissä ei mäyräkoira toimisi. Itselläni on normaalirakenteinen, keskikoa isompi seropi. Semmonen vuoristokauris ettei toista.

Mutta jos nämä jalostuksen helmet jätetään välistä, niin kaikki loput terveet koirat kyllä kykenee.

^ Vuoristokauris on aika hyvä kuvaus siitä, mitä etsin :)

Lähettäjä: xx 
Päivämäärä:   15.8.24 12:14:21

Jos semmoinen lyhytkarvainen pehmokoira jonka voisi kiinnittää reppuun ja kulkisi hyvin mukana. Sopisi aloittajan miehenkin kriteereihin.

Lähettäjä: - 
Päivämäärä:   15.8.24 12:23:39

xx / Tulihan se klassikkovastaus sieltä ;) Pitääkin laittaa nykyinen koira pois, kun elää niin kurjaa elämää metsissä ja rämeiköissä seikkaillen ja miehen sylissä köllien.
Ihan mielenkiinnosta, et taida olla tämä aiempi kommentoinut xx? Jos olet, niin selvennätkö vähän, mistä kohtaa mentiin baijerinvuoristovihikoirasta pehmokoiraan? :D

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   15.8.24 12:24:36

"vesikoiria ei tarvitse eikä saa pestä"

Mikä juttu tämä on? Mulla on 15 vuotta ollut vesikoiria (4), ja kyllä niitä saa ja pitää pestä. Muuten haisevat. Ovat hyvin pesunkestäviä, vesikoiria kun ovat. Ja helppo pestä, kun pohjavillaa ei ole.

Omat nykyiset kaksi juuri pyörivät rannan levässä (ei sinilevää) ja sen jälkeen joutsenenpas*assa rannassa ja haju oli sen mukainen. Joo, ei pestä ;).

Ehkä pesemättömyys toimii jossain kuivassa maassa, missä ei ole kuraa ja hiekkaa ja mutaa, mutta ei toimi Suomessa. Tarkoittaa ilmeisesti pitkät rastat tehneitä espanjanvesikoiria, niitä ei juuri pestä, mutta eipä niitä Suomen oloissa edes näe. Sopii kokeilla. Tutulle tuli aikuinen sellainen Espanjasta, mutta rastat lähtivät syksyn tullen aika äkkiä.

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   15.8.24 12:26:56

Samaa urbaanilegendaa sanotaan labbisten piireissä, ettei niitäkään muka saisi pestä. Näillä ihmisillä on sitten niin lismaisen tahmaiset koirat, että kädet jää silminnähden likaisiksi jos niitä silittää.

Lähettäjä: - 
Päivämäärä:   15.8.24 12:30:55

. / Millaisia vesikoiria sinulla on ollut? Olen saanut käsityksen, että etenkin portugalin- ja espanjanvesikoirissa on huonoja hermoja, arkuutta, pelkoaggrea.
Olen kokenut koiraihminen ja tuskin kauhean metsään (:D) menen sosialisoinnin kanssa, mutta jostain syystä jäänyt erityisen huono kuva vesikoirista ja niiden sosiaalisuudesta.
Asun kaupungin siimeksessä, keskustan kupeessa, joten arjessa meininkiä ja menoa riittää ja pelkästään tässä taloyhtiössä juoksee varmaan viisikymmentä lasta päivät pitkät pihaa ympäri.

Lähettäjä: Åpo 
Päivämäärä:   15.8.24 12:49:22

Jos irtipitokaan ei ollut välttämätön, niin kuvailit kettuterrierin, se on kestävä, ketterä, saa tarvittaessa syliin, rohkea vuoristokauris. Toisista saa irti pidettäviäkin.

Lähettäjä: Lilli 
Päivämäärä:   15.8.24 13:12:16

Mun siskolla on cairn terrieri ja sitä ei todellakaan voi pitää vapaana. Kaikki tapaamani parsonit myös samanlaisia. Pinserit palelee todella helposti. Vesikoirista ei myöskään mitään hyvää sanottavaa. Käppänä voisi sopia, mutta kaikki tuntemani yksilöt on ollut kyllä kovia haukkumaan.

Lähettäjä: xx 
Päivämäärä:   15.8.24 14:32:58

Juu, joku muu xx kävi kirjoittelemassa väliin.

Oma baijerilainen on vielä niin nuori, että en pysty varmaksi sanomaan kuinka herkästi lähtisi esim. rusakon tai ketun näköjäljelle ja lähtisikö ajohaukkua, toistaiseksi tehnyt vain jotain pieniä pyrähdyksiä lintujen tai jonkun hajun perään ja palannut heti takaisin. Nämä on jalostettu nimenomaan haavakkojen etsintään ja euroopassa tuntuvat jäljestävän osa myös vapaana, jolloin pyörivät hiljaa etumaastossa ja haukkuvat kun löytävät. Tällä hetkellä terveen eläimen jälki ei vaikuta yhtään niin kiinnostavalta kuin veri. Luonne on ollut kaikin puolin positiivinen yllätys, nämä ovat hurjan sosiaalisia mutta hieman herkempiä kuin esim. beagle, ja beaglea ketterämpiä. Lievää vahtimista ja muutoksiin reagoimista epäileväisesti voi esiintyä. Pitkä runko ja takakorkeus auttavat hankalassa maastossa, mutta ylettyy sitten hyppimään pöydillä yms. yhtä lailla :D Lähiaikoina näitä on syntynyt Suomessakin muutamia pentueita, mutta Itä-Euroopassa yleisempiä. Jos mejä kiinnostaa niin siihen nappirotu, mutta vaikuttaa oppivan ihan yleisiä tottelevaisuusjuttujakin varsin hyvin.

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   15.8.24 14:39:39

Xx, osaatko kertoa baijerilaisen ja hannoverinvihikoiran eroista? Molempia sillä silmällä vilkuillut. Ehkä enemmän jälkimmäistä.

Lähettäjä: xx 
Päivämäärä:   15.8.24 14:48:26

En tunne hannovereja niin hyvin, mutta kokoa niillä on enemmän ja massaa selvästi enemmän, ja vahtivietti vaikuttaa voimakkaammalta. Baijeri on käytökseltään hieman pelleapina, joka spurttaa, kiipeilee ja varastaa ruokaa, niin ainakin kuvittelen hannoverin olevan vakavamielisempi. Hannoverilainen on niin harvinainen Suomessa ja muutenkin harvinaisempi, mutta tulosten perusteella saattaa olla aavistuksen luotettavampi jäljellä. Baijereista eräs mejä-tuomari sanoi, että jäljestää hiton hyvin paitsi jos lentää perhonen nenän edestä niin unohtaa mitä oli tekemässä :P

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   15.8.24 14:58:24

Kiitos vastauksesta. Antoi uutta tietoa ja näkökulmaa. Baijerilainen siis kuulostaa aivan tältä mun nykyiseltä multimixiltä :D

Lähettäjä: …… 
Päivämäärä:   15.8.24 15:12:13

Meidän australianpaimenkoira on maastossa ketterä, nopea, innostunut ja uskalias. Ainoastaan rodussa, kuten meillä, voi olla riistaviettiä. Ei juuri välitä onko liian kuuma tai kylmä ja moottoria riittää.

Lähettäjä: M 
Päivämäärä:   15.8.24 15:29:43

Täällä vielä yksi, jonka mielestä kuulosti snautserilta!

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   15.8.24 15:34:27

Mulla on espanjanvesikoiria. Vaihtelu on todella suurta. Mulla on ollut 2 todella sosiaalista, ihmisläheistä, joista toinen (jo menehtynyt) ei tykännyt toisista uroksista, mutta muuten oli ok, toiselle kaikki käy.

Sitten mulla on yksi, joka pelkää kaikkea, myös kärpäsiä. Haukkuherkkä, mutta ei mitenkään aggressiivinen. Arka, mutta pysyy itse kauempana ihmisistä. Kun saa olla rauhassa kauempana vieraista, tulee vähän myöhemmin itse tutustumaan.

Sitten yksi sylihauva, jota pitäisi rapsuttaa koko ajan, mutta joka on kotiamme kohtaan hyvin vahtiviettinen. Vieraat pitää tavata ensin ulkona tai sitten hihnan päässä rauhassa sisällä. Ulkona vahtii pihaa haukkumalla, mutta omakotitalo, ei se niin haitta (ei räksytä siellä koko päivää eikä todellakaan aamuisian ja iltaisin). Arka kohtaamaan vieraita koiria, mutta kun menee ensin esim. lenkille hihnan päässä vierekkäin, sen jälkeen kaikki ok.

Ei näitä neljää edes uskoisi saman rotuisiksi. Vaihtelu on niin suurta rodun sisällä. Jotkut ovat todella sosiaalisia ja ongelmattomia kaikin tavoin, jotkut räjähtävät kaikesta ja kaikelle, vaikka kotona omalle perheelle ovatkin lähes aina ongelmattomia ja lojaaleja. Jos vesikoiraa on ottamassa, kannattaa jutella kasvattajan kanssa, millaisiin paikkoihin koiria on mennyt ja mitä niiden kanssa on tehty. Pelkkiä näyttelytuloksia metsästävät kasvattajat kiertäisin kaukaa. Jos koirat pärjäävät lapsiperheissä, ollaan paljon selvemmillä vesillä.