Lähettäjä: Ei0malla 
Päivämäärä:   13.8.24 20:54:27

Ovat minun vikani. Mulla aina ollut add siitä olen ollut tietoinen ja tiesin että mulla oli lapsena kehityksessä yms ongelmia. Ei suoraan sanoen kiinnostanut tarkemmin perehtyä, ennen kuin ongelmat kohtasi oman lapsen.
Mies sanoo että olisiko kannattanut selvittää näitä asioita, kun moni periytyy ja on tyhmää etten ole ennen perehtynyt asiaan.. Mulla ollut kehitys jäljessä(korjaantui), käytöshaastetta(psykoterapia alkoi jo 6v), 1-4 luokilla tarvitsin oman avustajan tueksi, add, autistisia piirteitä muttei autisti kuitenkaan, oppimisvaikeuksia. En näitä enempään avaa, mutta lapsella hyvin samat piirteet ja meillä toimintaterapia ja neurologit menossa.
Olen yrittänyt sanoa mitä väliä toisaalta, olen mäkin näistä selvinnyt ja nykyään ymmärrys sekä keinot parempia.
Ärsyttää, onko muilla ollut samanlaista syyllistystä? Toki tiedän, varmasti huoli on lapsesta ja haluaa jostain etsiä ns syyllistä mutta silti.

Lähettäjä: What 
Päivämäärä:   13.8.24 20:57:20

No mitä se mies sitten sun kanssa on tehnyt lapsia, jos kerran ei geenit kelpaa :D

Tyhmää syyllistämistä. Jotkut asiat voi toki olla vaikeampia, mutta härkää vaan sarvista ja kaikki keinot käyttöön kirjaimista huolimatta. Mikään ei estä kasvamasta "normaaliksi" eli omanlaiseksi.

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   13.8.24 20:59:53

On kai se huomannut ettet ole ihan normaali? Tyhmä kun mennyt lisääntymään, luulee varmaan olevansa täydellinen että geeninsä kumoaa sinun.
Taitaa olla miehelläkin jotain pääongelmaa.

Lähettäjä: Ei0malla 
Päivämäärä:   13.8.24 21:19:16

No sehän vissiin ärsyttää miestä kun ei näe. Tai add toki näkyy ja mun lievät hahmotushaasteet. Muut piirteet kadonneet jo, mutta ne tietty mukana periytymis puolesta.

Lähettäjä: Ei0malla 
Päivämäärä:   13.8.24 21:20:29

Sekä tietty se että välillä joudun tietyistä asioissa nähdä ns normaalia enemmän vaivaa muttei ikinä jää onnistumatta.

Lähettäjä: * 
Päivämäärä:   13.8.24 21:24:26

Kai sitä kerroit miehelle ennen lapsentekoaikeita, mitä haasteita sinulla on?

Lähettäjä: Said 
Päivämäärä:   13.8.24 21:26:05

Lähettäjä* 

Päivämäärä13.8.24 21:24:26

Kai sitä kerroit miehelle ennen lapsentekoaikeita, mitä haasteita sinulla on?

Ja ovathan ne lapsen haasteet sinun vikasi, koska sinulta ne periytyvät.

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   13.8.24 21:41:36

"Mies sanoo että olisiko kannattanut selvittää näitä asioita, kun moni periytyy ja on tyhmää etten ole ennen perehtynyt asiaan.."

Mies on siis tyhmä itsekin, jos kerran tiesi ongelmistasi muttei perehtynyt niihin yhtään itsekään, saati edes ottanut asiaa puheeksi kun aloitte suunnittelemaan lapsia.

Lähettäjä: -- 
Päivämäärä:   13.8.24 21:47:43

Jos aloittajalla on jo suurin osa ongelmista kdonnut, niitä voi olla toisen todella vaikea ymmärtää ja hahmottaa. Vaikka aloittaja olisi kertonut miehelle, ei voi olettaa että mies oikeasti ymmärtää miten paljon haasteet ovat vaikuttaneet elämään lapsena, varsinkaan jos ei ole mitään kokemusta aiheesta. Voi olla oikeasti järkytys kun huomaa, miten pljon oikeasti nuo asiat vaikuttaa arkeen.

Eli olen kyllä samaa mieltä miehen kanssa siinä, että aloittajan olisi oikeasti kannattanut perehtyä ajoissa aiheeseen, perehdyttää oikeasti myös miestä asiaan ja nyt olla se aktiivinen osapuoli asioiden hoidossa, koska aloittaja oikeasti tietää mitä lapsi käy läpi.

Syyllistäminen toki on turhaa, eipä tuolle enää mitään mahda.

Lähettäjä: Sailor 
Päivämäärä:   13.8.24 22:14:53

Mun miehellä on vastaanvanlaisia ongelmia, mutta ei niitä ole ikinä tutkittu, kun tulee toisesta maasta.
Arjessa etenkin huomaa ongelmat ja oppimisvaikeudet. Minä olen se joka pyörittää arkea ja taloutta. Olen lopen väsynyt kannattelemaan tätä kaikkea.

Olen miehelle sanonut, että en lasta tähän suhteeseen halua, koska ne haasteet tulevat varmasti periytymään. En pystyisi kahta tai kolme samanlaista henkilöä kannattelemaan. Joten ymmärrän miehesi harmituksen, mutta olisi hyvä ollut tunnistaa hänkin ne ennen lapsen tekoa.

Lähettäjä: Ei0malla 
Päivämäärä:   13.8.24 22:21:29

Sailor/ No meillä se ero, että mä kaikesta huolimatta se joka kannattelee arkea ja hoitaa suurimman osan lapsen asioista

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   13.8.24 23:38:46

Mikä on miehen tekosyy?

Lähettäjä: näin 
Päivämäärä:   13.8.24 23:45:55

Miksi olet tuollaisen miehen kanssa..? Lapsi ansaitsee vanhemmat jotka rakastavat ja kunnioittavat toisiaan. Ei tuollainen puhe ole normaalia käytöstä!

Lähettäjä: - 
Päivämäärä:   14.8.24 07:26:15

Ymmärrän kyllä miestä, olisi aika kamala tajuta lasten tekemisen jälkeen että kumppanilla olikin periytyviä ongelmia joista ei ollut kertonut. Ja sanon tämän ihmisenä, joka jätti lisääntymättä itselleen periytyneiden ärsyttävien pikkuvikojen takia.

Lähettäjä: Ymmärrän molempia 
Päivämäärä:   14.8.24 07:46:44

Meillä tilanne päinvastoin sukupuolten osalta. Mies autistinen ja ADHD, lapsella samat ongelmat. Mielestäni syyllistäminen on väärin, jos itse tunnistat ongelmasi ja käytät omia kokemuksiasi hyödyksi lapsen ymmärtämisessä ja auttamisessa. Meillä mies ei myönnä omia haasteitaan, ei ole mielestään nepsy, yrittää karsia lapsesta nepsypiirteitä kovalla kurilla ym. Kuten itselleen aikoinaan ehkä tehtiin. Tästä häntä syyllistän, mielestäni oikeutetusti.

Lähettäjä: Mies 
Päivämäärä:   14.8.24 07:50:17

"No mitä se mies sitten sun kanssa on tehnyt lapsia, jos kerran ei geenit kelpaa :D

Tyhmää syyllistämistä. Jotkut asiat voi toki olla vaikeampia, mutta härkää vaan sarvista ja kaikki keinot käyttöön kirjaimista huolimatta. Mikään ei estä kasvamasta "normaaliksi" eli omanlaiseksi."

Tässä hyvin todettiinkin syyllistämisen järjettömyys, ja vääryys hyvin. Toki sun käsittelemättä jääneet asiat, ja toimintamallit, tajuiset ja alitajuiset, ovat lapseen vaikuttaneet, kuten taakkakertymä, mutta tästä vaan eteenpäin, ilman syyllisyyttä. Ei ole mitään täydellistä ihmistä, tai tapaa kasvattaa lapsia. Mitähän malleja miehen käsittelemättömistä asioista on jo siirtynyt?

Lähettäjä: Hmmm..... 
Päivämäärä:   14.8.24 08:21:58

miksi te autistit ja sellaisten puolisot lisäännytte ja teette saman lapsillenne ? En ymmärrä.

Yhteiskunnallakaan ei ole varaa tuohon kaikkeen ylimääräiseen, maksattehan kaikki neuropsykiatrit ja muut omasta pussista kun ei ole edes yllätyksenä tullut ?

Lähettäjä: … 
Päivämäärä:   14.8.24 08:26:20

Jos miehen tuollainen käytös jatkuu, niin pääosa lapsen ongelmista aikuisiässä tulee olemaan isänsä aiheuttamia. Nepsypiirteiden kanssa kyllä pärjää etenkin jos ovat lievemmästä päästä, sen kanssa on vaikeampi pärjätä, että oma vanhempi ei hyväksy ja rakasta niiden piirteiden takia.

Kokemusta on. Olin isäni käytöksen vuoksi itsemurhan partaalla ja itsetunto pohjamudissa, ajattelin olevani ihan viallinen ja surkea ihminen. Kappas vaan, kun muutin kauas vanhemmistani ja käsittelin suhdettani vanhempiini terapiassa, niin sen jälkeen olenkin opiskellut kaksi maisterintutkintoa, helposti, ja loistavin arvosanoin.

Lähettäjä: *** 
Päivämäärä:   14.8.24 08:26:21

No onhan tämä sinun vikasi kun pistit paskat geenit eteenpäin. On tiedetty jo pitkään, että nuo ongelmat periytyvät vahvasti. Tosin mies on myös idiootti, kun tiesi asiasta ja silti teki lapsia kanssasi.

Lähettäjä: ... 
Päivämäärä:   14.8.24 11:42:22

Tiesikö mies siis noista haasteista mitä sulla oli lapsena? Jos ei, niin ymmärrän harmituksen. Itse en olisi hankkinut lasta puolison kanssa, jolla olisi ollut vastaavia haasteita tai ominaisuuksia. Olen sen verran itsekäs ja tunnen omat voimavarat, että en ehdoin tahdoin ottaisi suurentunutta riskiä erityislapsesta. Jos lapsen synnyttyä tulisi ilmi nämä asiat ja se, että puolisolla on ollut ihan samat ongelmat, mutta ei ole kertonut, niin en varmaan pystyisi olemaan syyllistämättä. Kokisin, että puoliso olisi salailemalla vienyt minun valinnanvapauden ja johtanut harhaan. Lasta toki varmasti rakastaisin ja hoitaisin parhaani mukaan, mutta pettymyksestä puolison voisi mennä tovi päästä yli.

Lähettäjä: ! 
Päivämäärä:   14.8.24 12:15:26

Ei ihme, että kaikenlaisia käytösongelmia ilmenee kiihtyvää tahtia, kun kaikki hankkii lapsia "koska mä haluun ja mulla on oikeus", miettimättä yhtään millaista sen lapsen elämä tulee olemaan ja että onko me omat geenit ollenkaan sellaisia, joita kannattaa laittaa eteenpäin. Nytkin aloittaja puolustelee, että kyllä hänestäkin tuli ihan hyvä tyyppi aikuisena. Oliko ne lapsuuden psykoterapiat yms niin herkkua, että omakin jälkeläinen oli hyvä tehdä siihen samaan ralliin.

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   14.8.24 12:21:24

"Jos lapsen synnyttyä tulisi ilmi nämä asiat ja se, että puolisolla on ollut ihan samat ongelmat, mutta ei ole kertonut, niin en varmaan pystyisi olemaan syyllistämättä. Kokisin, että puoliso olisi salailemalla vienyt minun valinnanvapauden ja johtanut harhaan."

TÄMÄ.

Lähettäjä: ... 
Päivämäärä:   14.8.24 14:54:56

Lisään vielä, että aloittajalla on selvästi ollut myös erittäin sinnikäs luonne ja hyvä resilienssi, kun on selittänyt nuo haasteet ja aikuisena pärjää elämässä. Lapsi saattaa kuitenkin periä vain ne haasteet, mutta heikomman luonteen ja hänestä ei tulekaan koskaan pärjäävää aikuista vaan esim. syrjäytyy ja masentuu. Omaa lastani kun ajattelen, niin minulle elämässä on tärkeintä, että hänellä on kaikki hyvin ja olisi hirveä suru jos lapsellani olisi kovin vaikeaa. Tiedän, että kaikkea voi sattua ja kuka tahansa voi sairastua ja loukkaantua koska vaan. Se on silti eri asia kuin tietoisesti hankkia lapsi jolle erittäin todennäköisesti tulee periytyviä haasteita. Ainakin omalla kohdalla syyttäisin ihan itse itseäni niistä.