Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   13.8.24 19:22:06

Pidän työstäni muuten, mutta välillä tuntuu, että minään ei koskaan riitä henkilöstölle, teet niin tai näin, niin aina joku valittaa (vaikka joku olisi tyytyväinen). Olen lopun kyllästynyt henkilöstöjohtamiseen. Toisaalta tuntuu että onko niin, että hyvälle sokeutuu? Ennen minua talossa oli surkeita johtajia. Toista vuotta henkilöstö oli tyytyväinen minuun, sitten ne ikuiset valittaja alkoivat valittaa samasta kuin muillekin esihenkilöille. Vähän aikaa sitten sain pari uutta tiimiä ja heiltä saan pelkkää kiitosta.

Täydellinen en tietenkään ole mutta yritän aina parhaani ja tarkoitukseni on hyvä. Pyydän anteeksi jos unohdan jotain tai mokaan, yritän osallistaa henkilökuntaa jne. Osa on tosi tyytyväisiä mutta osa vain valittaa ja mikään ei riitä.

Tuntuuko sinusta koskaan samalta? Ja kiitos, että sain avautua.

Lähettäjä: *' 
Päivämäärä:   13.8.24 20:36:21

Täällä. Se pitää vaan hyväksyä, että mitä ikinä teet tai päätät, aina löytyy vähintäänkin joku, joka ei silti ole tyytyväinen.
Mielestäni tärkeää on se, että toimit johdonmukaisesti päätöksissä ja pystyt perustelemaan miksi jotain on tehty/päätetty, kohtelet jokaista tasapuolisesti ja samoilla säännöillä . Suoraselkäisyys, nöyryys myöntää omat mokat ja se että tiimisi tuntee, että tehtäväsi on auttaa heitä onnistumaan työssään, ovat asioita, jotka ainakin omassa työssäni ovat auttaneet ja lisänneet koko porukan työtyytyväisyyttä.

Lähettäjä: Huhhuh 
Päivämäärä:   13.8.24 23:29:06

Ei, mutta esimiestyötä kyllä.

Lähettäjä: Juu 
Päivämäärä:   14.8.24 07:02:55

Täällä henkilöstöhallinnon edustaja, joka on myös oman tiiminsä esinainen.

On se raskasta. Jengi tottuu hyvään, esim. ensin uusista eduista iloitaan, sitten niihin totutaan ja niistä tulee perustasoa, jota ei arvosteta, mutta tietty hirveä huuto jos ne otetaan pois. Myös kaikissa muissa firmoissa on aina paremmat edut.

Jotkut ihmiset ovat myös luonteeltaan valittajia ja vaikka esihenkilönä olisi itse jeesus, niin jotain purnaamista ja valittamista tulee aina. Jonkin verran voi näiltä kysellä, minkä pitäisi heidän mielestään muuttua ja jos se ei ole mahdollista, niin perustella sitten mennä eteenpäin. Ei näille kannata määrääbsä enempää antaa energiaansa.

Lähettäjä: jep 
Päivämäärä:   14.8.24 09:13:20

En tee itse esihenkilötyötä, mutta olen ollut myös työpaikoissa joissa uusi esihenkilö on noussut alaisten joukosta tai sitten esihenkilön vaihtuessa entinen esihenkilö on muuttunut työkaveriksi. Sen mitä olen rivien välistä huomannut, tärkeää on roolin omaksuminen. Eli esihenkilönä pitää hyväksyä se että alaiset muodostavat oman porukkansa ilman sinua, se on heidän roolinsa. Esihenkilön tulee olla neutraali, johdonmukainen ja todella varoa lähtemästä mukaan keskusteluun kun pohditaan yksittäisten työkavereitten ominaisuuksia, taitoja tai henkilökohtaisia asioita. Eli esihenkilön pitää olla kaikille tasapuolinen, pahimmat esimiehet ovat olleet hovinpitäjiä, joille muutama kätyri käy sitten raportoimassa ja selkeästi muodostaa "sisäpiirin". Jos sinulle valitetaan asioista, niin olet onnistunut tehtävässäsi ja sinuun luotetaan, että hoidat asiat kuntoon. Toinen mahdollisuus toki on, että valittaja pyrkii suosioosi ja hakee keskusteluyhteyttä päästäkseen muun porukan yläpuolelle "hoitamaan asiat kuntoon" ja odottaa hyötyvänsä siitä. Eli pää kylmänä ja tarkkuutta viestintään, jos sinut on esimieheksi valittu niin varmasti sinulla riittävät taidot on!

Lähettäjä: ... 
Päivämäärä:   14.8.24 09:51:55

Hyviä vastauksia edellä! Neutraalius, perusteluttaidot ja jämptiys on hyvä muistaa, mitä tahansa tekeekin.

Itse olen väsähtämässä esihenkilötyöhön ja mietin alanvaihtoa. Pitkään ollut tunne, että töissä kuuluu olla monen mielestä niin kivaa, että unohdetaan omat velvollisuudet. Työelämä on tähän ehkä koko ajan siirtymässä, mikä tuo omia haasteitaan. Ei toki kaikilla aloilla ja yrityksissä, lähinnä omaa kokemustani. Tähän yhdistettynä yleistyneet heikot työelämätaidot niin alkaa olla soppa valmis.

Juuri esimerkiksi tuohon, että valitetaan. Jos asiat on työntekijän mielestä huonosti ja työnantaja toimii omien toimintaperiaatteidensa mukaan kuitenkin niin on työntekijän velvollisuus miettiä, että onkohan tämä nyt se työnantaja jolle haluan tehdä töitä.

Lähettäjä: A 
Päivämäärä:   14.8.24 10:13:13

Olemme tehnyt vuosia eri rooleissa ja organisaatioissa esimiestyötä. Onhan se parhaimmillaankin aika epäkiitollista hommaa. Toisinaan tuntuu, että esimiehen arvostelu vaan kuuluu työnkuvaan, välillä malitetaan ja unohdetaan käytöstavat. Persoonalla tätä paljon tehdään, mutta onhan esimiestyö henkisesti raskasta. Sitä ei voi myöskään tehdä vasemmalla kädellä.

Lähettäjä: jep 
Päivämäärä:   14.8.24 20:29:02

Jatkan vielä hieman ja alaisen näkökulmasta sanoisin, että hyvä esimies on napakka ja tasapuolinen, mutta antaa työntekijöille myös jonkin verran vapautta vaikuttaa omiin työtehtäviinsä, esim. tietyn ajanjakson piirissä. Esimerkiksi joku puolen vuoden tai vuoden sykli, jossa jotain hommia kierrätetään tai pidetään "nakkimarkkinat" eli jokainen vuorollaan on vastuussa tietyistä hommista, taitaa olla työkierto viralliselta nimeltään. Myös vastuurooleista on hyvä päästä välillä eroon, itse olen nyt ollut kolme vuotta tiimivastaavana (edellinen oli varmaan yli kymmenen vuotta..) ja kyllähän tämä menee mutta olisi mukavaa että jokainen vuorollaan saisi kokea miltä se tuntuu ja saa vähän perspektiiviä siihen tiimivastaavana valitusten vastaanottamiseen yms.

Lähettäjä: - 
Päivämäärä:   14.8.24 20:38:38

Esimiestyötä*

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   14.8.24 21:37:45

"Pitkään ollut tunne, että töissä kuuluu olla monen mielestä niin kivaa, että unohdetaan omat velvollisuudet. Työelämä on tähän ehkä koko ajan siirtymässä, mikä tuo omia haasteitaan. Ei toki kaikilla aloilla ja yrityksissä, lähinnä omaa kokemustani. Tähän yhdistettynä yleistyneet heikot työelämätaidot niin alkaa olla soppa valmis."

Uteliaisuudesta, millä alalla on tuollainen asenne?

Lähettäjä: Mari 
Päivämäärä:   14.8.24 21:40:49

Nykyään on korrektimpaa keskustella esihenkilötyöstä.

HR:n näkökulmasta haasteellisimpia esihenkilöitä on ns. "omaa hovia/suosikkeja" keräävät esihenkilöt, joiden ns. henkilökemioilla ratkaistaan palkka/miellyttävimmät työtehtävät jne.

Ainahan/nykyään ei palkata tehtävään parasta henkilöä vaan sopivin.

On järkevää kuunnella koko työyhteisöä, ei vaan sitä äänekkäintä ryhmää - Joka valittaa eniten. Valituksiin kannattaa selvitellä konkretiaa ja kysyä jo ongelman esiintuojalta - miten lähtisit parantamaan tilannetta? Jos siis halua on parantaa mitään, tyhjän kysymisellä työntekijävaihtuvuus varmasti kasvaa.