Lähettäjä: N
Päivämäärä: 13.8.24 12:26:12
Miten normaali voisi riittää, kun laadusta on tingitty vuosikymmeniä. Isovanhemmilla oli kyllä määrällisesti vähemmän kaikkea, mutta se vähä oli hyvää materiaalia, jämerä ja kesti. Nykyaikuiselle ei riitä normaalit asiat, kun niille on tavallista olla laadullisesti pelkkää roskaa, ei itsessään tavoittelemisen arvoisia.
"Omakotitalo, ok työ, puoliso, 2 lasta, farmari ja kultainennoutaja on se onnenlähde"
Jos nyt vaikka näitä perinteisiä onnenlähteitä vertailee...
Okt 100v sitten oli tavanomaisesti hirrestä, hyvin tuulettuvilla luonnonkiviperustuksilla, yleensä kohtalaisella rakennuspaikalla, puusepäntyönä tehdyin ikkunoin ja ovin.
Okt nyt on tavanomaisesti mineraalivillaa ja muovia, maanvastaisilla kosteilla betoniperustuksilla, suolla tai savipellolla, teollisin kömpelöin ovin ja ikkunoin.
Työssä 100v sitten oli nykyistä useammin mahdollista tehdä parhaansa, työssä tänäpäivänä tehdään tietoisesti sutta ja sekundaa, kun sitä palkan maksajat vaatii. Tämä on henkisesti todella iso ero.
Puoliso 100v sitten valittiin rajallisesta valikoimasta ja siihen sitouduttiin hyvässä ja pahassa. Puoliso tänä päivänä valitaan loputtomasta valikoimasta ja arvotaan suhteen aikanakin olisiko jossain jotain parempaa. Vaihtamisen helppoudessa on ehdottomasti etunsa, mutta myös negatiivista vaikutusta vakauden ja jatkuvuuden kokemukseen, sekä suhteen laatuun panostamiseen.
Lapsien teko on 100v aikana venähtänyt niin myöhäiselle iälle, että ne voi jäädä saamatta fysiologisista syistä. Myös erilaiset ongelmat saaduilla lapsilla on tavallisempia, kun äidin ikä kasvaa.
100v sitten et todennäköisesti tarvinnut koko autoa, arki pyöri sujuvasti ilman sitä. Jos autoon oli varaa, se oli kaunis ja metallinen, nykyään yleensä ruma ja muovinen.
Koirien jalostus ei ollut tehnyt niistä vielä yhtä vaivaisia kuin nykyään, joten se kultainen noutaja saattoi jopa olla terve. Nykyään vaikuttaa valtava osa pennuista olevan terveydeltään rodussa kuin rodussa monin tavoin viallisia.
Näistä perinteisistä arkisen hyvän elämän ilon aiheista ei nykyisessä muodossaan ole samassa mittakaavassa iloa kuin niistä on aiemmin totuttu saamaan ja siksi ihmiset koittaa epätoivoisesti etsiä sitä kuka mistäkin turhakkeesta.
|