Lähettäjä: -- 
Päivämäärä:   12.8.24 14:05:09

Sinä, joka olit reilummin ylipainoinen, mutta nykyään normaalipainoinen (tai ainakin lähelle sitä), mikä sai sinut laihduttamaan ja muuttamaan elintapoja?

Nyt en kysy sinulta, joka olet laihduttanut normaalipainon sisällä tai joka olet edelleen selvästi ylipainoinen. Enkä kysy sinulta, joka laihduit esim. sairauden, masennukset, surun tms. takia. Enkä kaipaa nyt laihdutusvinkkejä tai -neuvoja. Kiinnostaa vain se, mikä ihmisiä on motivoinut muutoksessa, joka lähti omasta itsestä.

Itse olen selvästi ylipainoinen ja olen yrittänyt löytää motivaatiota elämäntapamuutokseen ja painonpudotukseen. Totta kai jokaisen pitää löytää se oma motivaationsa, mutta ajattelin, että voisi olla inspiroivaa kuulla muilta, mikä teillä oli se ns. lopullinen syy, joka sai tekemään muutoksen ja ennen kaikkea pysymään siinä. Itsellä on ollut vähän vaikea sitä motivaatiota löytää, joten ehkä muiden tarinat auttaa.

Lähettäjä: - 
Päivämäärä:   12.8.24 14:28:23

Oivallus siitä, ettei epäterveellisistä herkuista tarvitse yrittää luopua loppuelämäksi tai edes viikoksi laihtuakseen ja pysyäkseen normaalipainossa. Annoin itselleni luvan syödä yhtenä päivänä viikossa ihan mitä haluan, ihan niin paljon kuin haluan. Muina päivinä syön raivoterveellisesti enkä edes ajattele niitä herkkuja. Laihduin normaalipainoon, ja olen siinä pysynyt nyt 15 vuotta.

Lähettäjä: - 
Päivämäärä:   12.8.24 14:37:50

Ratsastus nyt ainakin, en saanut enää mittojen mukaan teetettyjä nahkasaappaita jalkaan ja halusin niihin taas mahtua. Toinen motivaation lähde oli työni, joka on aika fyysistä ja joudun toimimaan pienissä tiloissa. Mahdun nyt paremmin kun olen pienikokoisempi. Lisäksi pelkäsin, jos verenpaine alkaa nousta, kolesteroliarvot huonontua jne. iän myötä. Kun olen syönyt järkevämmin niin jaksan paremmin.

Lähettäjä: jes 
Päivämäärä:   12.8.24 14:43:06

Kengännauhojen sitominen kävi mahdottomaksi!

Lähettäjä: Jep 
Päivämäärä:   12.8.24 15:35:04

Liikkuminen oli raskasta, kengännauhojen sitominen vaikeaa jne.

Lähettäjä: mdemk 
Päivämäärä:   12.8.24 16:46:21

BMI:ni vaihteli 27-29. Kyllästyin siihen, että kaupoista ei saanut mitään järkeviä vaatteita. Olin epäsopusuhtainen ja kroppani oli löllö.

Ruumiinrakenteeltani olen roteva ja isoluinen, oikeastaan romuluinen. En siis ole siro ja hoikka vaikka olisinkin kevyt. Mutta olo oli nuorempana parempi kun painoin vähemmän ja kävin salilla. Lihavana salilla käyminenkin oli hankalaa.

Aloin harrastaa pitkäkestoista liikuntaa. Vaelsin, lumikenkäilin, jne. Saatoin lähteä viikonlopuksi itsekseni reissuun ja otin evääksi vain sellaista, joka passasi uuteen elämäntapaan. Aiemminkin olin siis retkeillyt ja yöpynyt ulkona, mutta hokenut aina, että "nyt ei tarvitse laskea kaloreita". "Retkeillessä/vaeltaessa/kavereiden kanssa ollessa/tänään/työpäivänä/vapaapäivänä/jne ei tarvitse laskea kaloreita". Ei ihme, että lihoin. Aina oli suklaata, keksiä, pullaa, herkkuja, jne. Kotiruoka aina makaronia.

Kun sain reilusti liikuntaa ja terveellisemmän ruokavalion, kilot lähti ja olo on todellakin paljon parempi. Enkä enää näytä vanhalta, elähtäneeltä tantalta. Aiemmin, alle kolmekymppisenäkin, näytin joltain viisikymppiseltä emännältä. Nyt melkein nelikymppisenä näytän suht nuorelta.

Nyt BMI on 23. Enkä halua sen enää nousevan yli 25. Mieluiten pysykööt tässä. Paljon alle tämän ei kannata pudottaa, koska sitten näytän ihan romuluiselta. Tämän painoisena näytän vielä sopusuhtaiselta.

Lähettäjä: -- 
Päivämäärä:   12.8.24 17:03:58

Hyviä kommentteja, hyvin inspiroivaa! Toi kengännauhojen sitominen on muuten itselläkin. Se onnistuu vielä, mutta selvästi huomaa että vatsa on tiellä.

Lähettäjä: Mä 
Päivämäärä:   12.8.24 17:09:30

Itsellä sama ongelma. Olo on pääasiassa tosi hyvä, jaksan arjessa mainiosti ja vaikka kävellä 10km tosta vaan tai fillaroida 40km (juu jollekkin nämä ei ole mitään, mulle ok peruskunnon merkki).

Painoa on 12 kg yli ihannepainon.

En näytä peilistä paksulta, löydän kivoja vaatteita ja mielestäni näytänkin ihan kivalta! Mutta kaikki kuvat näyttää totuuden, näytän paksulta kaikissa.

Vartalomalli O, eli jos keskivartalon saisi samaan kokoon kuin persustan ja jalat, olisi mahtavaa. Mut motivaatiota ei löydy vaan ei ollenkaan...

Lähettäjä: peea 
Päivämäärä:   13.8.24 10:52:27

Aloin lähestyä viittäkymppiä ja olin vain kerta kaikkiaan tyytymätön paksuun, väsyneeseen ja saamattomaan itseeni. Elämänmuutokseen oli paljon isompia henkisiä syitä, mutta niihinkin laihtuminen ja kunnon kohoaminen vaikuttivat positiivisesti.

Ylipainoa oli noin 25 kiloa, se oli kertynyt hitaasti parinkymmenen vuoden aikana. Olen aina syönyt sinänsä ihan terveellisesti ja liikkunutkin aina, mutta söin liikaa ja palkitsin itseäni turhan usein tai söin lohduksi kun elämässä oli stressiä ja kiirettä. Viimeinen niitti oli se, kun polvet alkoivat kipeytyä, turpoilla ja pettää välillä yllättäen alta.

Aloin pitää ruokapäiväkirjaa, syödä paljon kasviksia ja vältellä vehnäjauhoja ja sokeria. Rupesin liikkumaan enemmän, paljon kävelyä, pilatesta ja uintia. Kunnon kohotessa innostuin patikoimisesta tosissaan.

Kitudieetteihin en ikinä sortunut, opettelin vain uuden tavan elää. Kolmessa vuodessa lähti 25 kg ja nykyisin olen päälle viisikymppinen, kunto ja myös ne polvet yhtä hyvät kuin 20 vuotta sitten, elämä on muillakin tavoin muuttunut ihan täysin tuosta muutaman vuoden takaisesta.

Tärkeintä on ollut kuunnella itseään ja olla itselleen hyvä ja reilu. Nälkädieetit ja itsensä rääkkääminen liian kovalla treenillä eivät johda mihinkään. Homman kanssa ei saa olla kiire, ja itsensä voi palkita jokaisesta pienestä onnistumisesta, ei ruoalla tai herkuilla ;) vaan vaikkapa hemmotteluhetkellä tai lomamatkalla.

Lähettäjä: * 
Päivämäärä:   13.8.24 11:00:26

Mulla on ylimääräistä n. 15kg, jota en saa pois vaikka yritän. Eli ei ole motivaatiosta kiinni, on vain niin hankalaa rasvaa, kun ikä on jo 50+. Kengännauhat kyllä saan kiinni, ja elämä on ihan kohtalaista näillä kiloilla, vaatekoko on L / XL, vaikka toivon voivani palata M-koon vaatteisiin JOSKUS. Sitten joskus. =D

Katson mitä suuhun laitan, juon runsaasti nesteitä päivän mittaan (vesi, tuoremehu, kahvi), en juo sokeroituja mehuja, alkoholia en käytä ollenkaan. Aterioin pieniä aterioita n. 5 kertaa päivässä, tarpeen mukaan syön myös esim. leipäpalasen välipalaksi jos pahasti nälkä yllättää.

Mulla lienee tällä hetkellä kyse enemmänkin painon hallinnasta, yritän elää niin ettei paino tästä ainakaan nouse. Nälkäisenä eläminen ei kohdallani tule kyseeseen, koska mulle tulee niin huono ja heikko olo, jos yritän kituutttaa, ja siinä ei ole mitään järkeä, koska sitten jää työt tekemättä.

Lähettäjä: Pulu 
Päivämäärä:   13.8.24 11:57:39

Minkälaista on hankala rasva? Onko sitä jotenkin erilaista?

Lähettäjä: jopo 
Päivämäärä:   14.8.24 11:35:35

Mulla sama kuin *. Ei oo helppoa näin 50+ kun vielä on vaikeaa masennusta taustalla :(

Lähettäjä: hk 
Päivämäärä:   14.8.24 13:01:06

"Minkälaista on hankala rasva? Onko sitä jotenkin erilaista?"
Keskivartaloon, sis'elinten ympärille kertynyt rasva on ns hankala laihduttaa ja päästä eroon verrattuna johonkin muuhun.

Lähettäjä: ... 
Päivämäärä:   14.8.24 13:15:19

Lähettäjäjes

Päivämäärä12.8.24 14:43:06

Kengännauhojen sitominen kävi mahdottomaksi!

.....
Tämä!

Lähettäjä: T 
Päivämäärä:   14.8.24 13:47:09

Terveys. Yhtäkkiä olikin verenpaine- ja kolesterolilääkitys vaikka en muka tarvinnut ja olin suhteellisen hyväkuntoinen ( omasta mielestäni). Vaihdevuodet laittoivat pohtimaan elämää ja mitä hyvää vielä olisi tulossa. Ensimmäisen 20 kilon jälkeen huomasin että jaksan huomattavasti paremmin töissä ja kotona, lisäksi seksikin alkoi taas kiinnostamaan.

Lähettäjä: 6l6 
Päivämäärä:   14.8.24 14:17:40

Hankalana rasvana minä pidän sellaista, joka ilmestyy johonkin kohtaan kroppaa esim. iän aiheuttaman hormonitoiminnan muutoksen vuoksi, eli siitä on hankala päästä eroon vrt. nuorempana erilaisen hormonitoiminnan ja samanlaisten elintapojen aikana kertynyt rasva.

Minulle alkoi kertyä rasvaa ja kropan malli muutenkin muuttui "tanttamaiseksi" joskus 39-vuotiaana. Vaikka mikään muu elämässä ei muuttunut, liikuin ja söin vhh:sti kuten ennenkin, niin lihoin ja kroppa oli eri mallinen. Kiloja kertyi 5 kg ja ne eivät ole lähteneet. Vaatekokokin oli pakko muuttaa kokoa isommaksi.

Toivottavasti en tästä enempää liho. Mutta todella moni sanoo, että 43-vuotiaana tapahtui joku muutos ja kroppaan humpsahti 10 kg ylimääräistä. Ei enempää kuin tuo, muttei se poiskaan ole lähtenyt, joten pahoin pelkään, että minullekin tulee vielä 5 kg "tanttakiloja"...

Kiva, kun muutenkin olen kropan malliltani omenalihavuuteen taipuvainen, niin nämä tanttakilot tosiaan kertyvät keskikroppaan. Ja persuksissa ei tahdo lihasmassa pysyä enää millään ja sen rakentaminen on lähes mahdotonta.

Minulla ei myöskään koskaan aiemmin ole olut selluliittia, mutta tuolloin 39-vuotiaana sitäkin alkoi tulla lähes ympäri kroppaa.

Kilpirauhasen vajaatoimintakin minulla on, mutta lääkitys on kohdallaan. Yhtään sitä ei voi nostaa, muuten menee liikatoiminnalle. Rauta-arvot on hyvät ja B12-vitamiiniakin saan.

Kommenttini ei nyt ihan liity aiheeseen, koska en ole koskaan ollut ylipainoinen vaan aina pysynyt normaalipainon sisällä. Mutta en todellakaan vähättele niitä, joilla painonhallinta ei ole vaivatonta.

Lähettäjä: Jaarli 
Päivämäärä:   14.8.24 14:33:07

Jännä juttu muuten tuo tiettyyn paikkaan kiinnittyvä rasva. Minä (45v) nimittäin laihdutin melkein 30kg ja olin lopulta painoindeksin ihan alarajoilla. Siltikään en saanut eräitä nuorempana ostamiani farkkuja kiinni, vaikka olin silloin nuorena painanut enemmän ostaessani kyseiset housut. Enkä minä silloin nuorenakaan mikään fitness-jumppaaja ollut, eli kyseessä ei sinällään voi edes olla mikään lihaskuntoasia. Siispä näin ollen voidaan ainoastaan olettaa että kehon muoto on yksinkertaisesti muuttunut radikaalisti; kun ei hoikemmassa kunnossa saa sellaisia housuja päälleen jotka nuorempana sopi varsin hyvin.

Niin- ja minut sai laihduttamaan se, että halusin päästä ratsastamaan.