Lähettäjä: huono omatunto 
Päivämäärä:   12.8.24 12:39:33

Olen siinä mielessä kurjassa tilanteessa, että toinen vanhempani on todella yksinäinen. Hänellä ei ole tietääkseni ystäviä, ohittanut eläkeiän jo tovi sitten eli ei ole työelämässä enää, eikä harrasta varsinaisesti mitään.

Olen jonkun verran tekemisissä, viestitellään viikoittain, puhutaan puhelimessa ehkä kerran viikossa, nähdään kuukausittain. Mielenterveysongelmat ja isäni vahva alkoholismi tekevät suhteesta joskus raskaan ja olen varauksellinen siihen, miten paljon haluan hänen kanssaan asioida. Usein oma olo tulee vain pahemmaksi jos toinen on selkeästi humalassa, en saa yhteisestä ajanvietosta silloin juuri mitään mukavaa irti. Hän kuitenkin syyllistää minua siitä, etten näe häntä tarpeeksi ja vietä aikaa kanssaan, tulee usein rivien välistä esiin. Olemme nykyään ihan hyvissä väleissä mutta se ei korvaa sitä, että lapsuuteni ja nuoruuteni olivat vaikeat ja hän ei ole kovin mukava ihminen humalassa. Olen kyllä antanut anteeksi, mutta unohtaminen ei ole niin helppoa.

Olen yrittänyt ehdotella harrastuksia jotta löytäisi uusia tuttuja, avun hakemista mielenterveysongelmiin tms mutta ei tahdo. Tuntuu kurjalle, etten tahdo olla hänen elämässään tämän enempää, varsinkin kun omat nuoret lapset, työ ja harrastus pitää niin kiireisenä, ettei olisi ajankaan puolesta kauhiasti enempää annettavaa. Mutta pääpaino on tuossa etten vain halua.

Mitä itse tekisitte?

Lähettäjä: *** 
Päivämäärä:   12.8.24 12:41:35

En mitään, koska en olisi tekemisissä alkkiksen kanssa. Ei ole sinun ongelmasi hoitaa hänen mt- ja alkoholiongelmiaan. Tee huoli-ilmoitus jos häiritsee.

Lähettäjä: Lähäri 
Päivämäärä:   12.8.24 12:42:19

Olen töissä kotihoidossa ja yksinäisiä vanhuksia on todella paljon. Usein asiakkaat teilaavat ehdotukset mitä voisi tehdä jotta ei olisi niin yksinäistä. En tiedä mikä on ikäraja Marttaliiton käyneille, sieltä voisi kysyä..

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   12.8.24 12:43:46

"En mitään, koska en olisi tekemisissä alkkiksen kanssa. Ei ole sinun ongelmasi hoitaa hänen mt- ja alkoholiongelmiaan. Tee huoli-ilmoitus jos häiritsee."

Jeesus miten kylmä suhtautuminen.

Lähettäjä: Dfe 
Päivämäärä:   12.8.24 12:49:01

Toteaisin joka kerta kun valittaa, että itse valitsee olla kännissä, enkä halua silloin nähdä. Myöskin että itse valitsee möllöttää kotona sen sijaan että menisi ihmisten ilmoille.

Olen lopettanut olemasta "vanhempi" ihmisille, jotka heittäytyvät lapsen kaltaiseksi. Kummasti ne itkupotkuraivarin jälkeen alkavat itse tehdä asioita, paitsi jos löytävät jonkun muun hyväksikäytettävän / mahdollistajan.

Lähettäjä: jep 
Päivämäärä:   12.8.24 13:06:07

Tuo juopottelu on kyllä ikävää, en minäkään jaksaisi olla tekemisissä silloin kun vanhempi on humalassa ja sanoisin sen myös hänelle.

Lähettäjä: huono omatunto 
Päivämäärä:   12.8.24 13:12:43

Sepä se, ja ongelma on myös siinä, että saattaa olla selvinpäin, milloin meillä on mukavaa. Mutta saattaa olla myös kännissä, ja se tulee sitten tietenkin minulle ''yllätyksenä''. Eli en ikinä tiedä mihin sitoudun kun lupaan nähdä.

Ja yleensä alkaa se jankkaaminen että mitään en ole ottanut, kuvittelet vaan vainoharhainen, ai hups pullo tippui takin takista, joku vanha tyhjä pullo jonka kadulta siivosin... Joskus myöntää kyllä juoneensa, ''ihan pari vaan''.

-Aloittaja

Lähettäjä: Kolmas täti 
Päivämäärä:   12.8.24 13:50:39

Feel you, vaikka tarina ei olekaan samanlainen. Omat vanhempani ovat nyhvöttäneet kotona keskenään vuosikymmeniä ja viime vuosina (jo ennen isäni sairastumista) jäivät pois vähäisetkin aktiviteetit. Männä vuosina kävivät sentään satunnaisesti vuokramökillä tai jollain Tallinan reissulla. Sukulaisiin pidetään yhteyttä postikorteilla eikä kavereita ole.

Nyt isä menehtyi sairauteensa. Kerrostalokaksioon jäi äiti, joka olisi täysin toimintakykyinen, mutta mitään ei harrasta, lemmikkiä ei halua, mihinkään ei lähde eikä ketään tapaa, kun ei ole ketä tavata. Asutaan noin 1,5 tunnin välimatkan päässä ja meille pääsisi junallakin (ajokorttia ei ole).

Harmittaa, mutta olen nostanut vuosien yrittämisen jälkeen kädet pystyyn. Olkoon sitten, jos tämä kapea elinpiiri riittää. En pysty tarjoamaan seuraneidin palveluita joka viikko, koska on omakin elämä elettävänä (kokoaikatyö ja useamman lapsen perhe).

Yritin jo aikanaan houkutella heitä lähemmäs, kun etsivät pienempää asuntoa. Sanoin ihan suoraan, että mie en valitettavasti pysty tämän matkan päästä teillä siivoamaan ja vaippoja vaihtamaan, jos joskus tarvitsee. Silloin jäivät sijoilleen, koska perheetön veljeni asuu naapuripaikkakunnalla. Nyt en edes yritä houkutella äitiä muuttamaan mihinkään, koska isäni on haudattu heidän kotipaikkakunnalleen - ja veli asuu vieressä edelleen ;)

Lähettäjä: *** 
Päivämäärä:   12.8.24 14:17:36

Lähettäjä: .
Päivämäärä: 12.8.24 12:43:46

"En mitään, koska en olisi tekemisissä alkkiksen kanssa. Ei ole sinun ongelmasi hoitaa hänen mt- ja alkoholiongelmiaan. Tee huoli-ilmoitus jos häiritsee."

Jeesus miten kylmä suhtautuminen.

Niin on - ja olisi sullakin jos olisit päivänkään joutunut alkkiksen tai narkin kanssa elämään. Se on ihan yhtä helvettíä, alkkis ei välitä kenestäkään muusta kuin itsestään ja viinasta. Myös minä pistin välit poikki alkkisäitini kanssa ihan itseäni suojellakseni. Jos valitsee viinan, valitsee menettää perheensä ja se on todellakin aivan oma valinta.

Lähettäjä: kylä 
Päivämäärä:   12.8.24 14:33:11

Sama ongelma enkä enää yritä itse pätkääkään. On niin jäänyt siihen valittamisen kierteeseen eikä viitsi tehdä itse yhtään mitään, on ehdotettu tekemistä ja harrastuksia, naapurissakin olisi juuri iäkkäämmille ihmisille ilmainen "kerho", mutta ei kuulemma jaksa mennä sinne. Totesin, että olkoot, rypiköön sitten itsesäälissä ja yksinäisyydessä kun ei kerta viitsi tehdä itse mitään minkään eteen. Sossutkin käyneet huoli-imoitusten perusteella, mutta ei jostain syystä ottanut apua vastaan.

Lähettäjä: Ällö 
Päivämäärä:   12.8.24 14:44:13

En osaa auttaa aloittajaa, mutta sanon samaa kuin muutama muu - oikeasti sen alkoholistin läheisen osa on haastava. Joskus on vaan luovutettava, ettei itselläkin mene mielenterveys.

Lähettäjä: - 
Päivämäärä:   12.8.24 14:48:40

Katkaisisin välit kokonaan, onhan sillä pullo joka on ystävä ja koko elämä.

Lähettäjä: ---------- 
Päivämäärä:   12.8.24 16:44:52

Saman tilanteen kanssa täällä paininut. Tosin isäni alkaa nyt olla jo niin huonossa kunnossa ettei oikein enää kotonaan pärjäisi. Hänelle annettiin useita mahdollisuuksia vuosikymmenien aikana muodostaa paremmat välit perheeseensä. Mutta valitsi juomisen ja karkoitti kaikki läheltään. Olen nyt ainut joka häneen yhteyttä pitää, meilläkin meni vuosia että emme olleet oikeastaan ollenkaan tekemisissä joten välit ovat etäiset ja nyt välimatkaa on useampi sata kilometriä. Soitan joskus ja käyn ehkä kerran vuodessa. Olen auttanut häntä rahallisesti jonkun verran (vaatteita ja puhelin) ja palveluiden hankinnassa, mutta enempään en pysty enkä aio ruveta. Jos ihminen on vuosikymmenien ajan kieltäytynyt kaikesta tarjotusta avusta, paitsi siitä rahasta, niin itse on tilanteensa aiheuttanut. Ei toista voi loputtomiin auttaa, jossain vaiheessa on valittava oman itsensä hyvinvointi.

Lähettäjä: Too 
Päivämäärä:   12.8.24 18:06:49

No kyllä täällä taas neuvoja jaetaan. Lumihiutaleet eivät kestä mitään epämukavuutta elämässään, vaan heti neuvotaan blokkaamaan ja katkomaan välit. Omiin vanhempiin!
Hyvä, että välität isästäsi, aloittaja. Ole aktiivinen auttaviin tahoihin päin, mutta pidä myös huoli, että et kokopäiväisesti hänestä huolehdi, vaan lepäät ja pidät oman elämäsi reilassa.

Lähettäjä: Ällö 
Päivämäärä:   12.8.24 18:13:38

Too, minä katkoin välit veljeeni. Ei todellakaan tarvitse katso yhtään manipuloivaa, toksista persoonaa, joka omalla käytöksellään karkottaa kaikki. Viimeiset veljeni minulle livenä lausumani sanat on lausuttu vuonna 2010 ja jäi viimekseksi kerraksi, kun tapasimme. Ne sanat olivat "Onpas susta tullut lihava". Painoin tuolloin 53 kiloa. Sain vielä myöhemmin hältä facessa viestiä, jossa haukkui minua kaikin tavoin, joten juu, ei kiinnostanut olla tekemisissä. Halusin mieluummin pitää hänestä ne hyvät lapsuusmuistot, en tällaisia, millainen hänestä tuli.

Että joo, sellainen uniikki lumihiutale. Kaikkea ei tarvitse kestää, oli sukua tai ei.

Lähettäjä: Ällö 
Päivämäärä:   12.8.24 18:20:36

Lausumansa

Lähettäjä: Too 
Päivämäärä:   12.8.24 22:49:03

No kyllä meidän sisarusten välillä on riidelty ja raivottu. En kuitenkaan koskaan pidä kannatettavana minkäänlaisia välirikkoa ilman mahdollisuutta sopia. Olemme olleet pitkiä aikoja jonkin riidan takia pitämättä yhteyttä, mutta aina kun minuun ollaan yhteydessä, niin "ovi on auki" ja menneet voi unohtaa. Ei tee sielulle hyvää välien katkomiset ja selän kääntämisenpitkiksi ajoiksi. Muita keinoja on. Mutta joo, et varmaan halua ymmärtää mitä tässä lukee.

Lähettäjä: Mies 
Päivämäärä:   12.8.24 22:55:27

"Mitä itse tekisitte?"

Kertoisin suoraan huolestuneisuudestani ja sanoisin, että olo ei parane, jos elämään ei tee mitään muutoksia.

Pitäisi lähteä ihmisten ilmoille.

Sanoisin, että tukea voin, mutta jos tahtoo yksinäisyydestä eroon, pitäisi tehdä itse valintoja.

Lähettäjä: Ällö 
Päivämäärä:   12.8.24 23:01:39

Too, kun toinen pummii rahaa kaikilta aina uudella nyyhkytarinalla, manipuloi, kiristää ja tiedät, mihin rahat menee, niin jatkatko vaan? Onnea sinulle, minä en , eikä toinen veljenikään. Valitettavasti kaikkien kanssa ei kannata olla tekemisissä. Veljeni on jo edesmennyt, ei pidetty hautajaisia tai edes pientä muistotilaisuutta. Eikä hän sellaisia olisi halunnutkaan.

Kunnioitin häntä sen verran, että matkustin asuinmaahansa ja pidin pienen hiljaisen hetken sen paikan ulkopuolella, jossa hän menehtyi. Siinä se.

Lähettäjä: milla 
Päivämäärä:   12.8.24 23:06:13

Välit poikki. Jos on ollut paska vanhempi, ei voi odottaa lapsiltaan mitään. Niin makaa kuin petaa. Lapset ei ole mitään velkaa niiden vanhemmille.

Lähettäjä: ---------- 
Päivämäärä:   13.8.24 04:00:58

Too: Toivottaisitko sisaruksesi tervetulleeksi vielä sen jälkeen kun sinua on rahankiristysriidan päätteeksi uhattu teräaseella? Ilman että toinen osoittaa mitään katumustaan teolleen ja on vain jälleen rahaa vailla? Minä en.

Lähettäjä: Oldie 
Päivämäärä:   13.8.24 13:29:03

Alkoholistin läheiset tietävät, että joissain tapauksissa se pienikin yhteydenpito alkkikseen on mahdollisesti siedettävä niin, että toinen on päihtyneenä. Pakko näin ei ole tehdä tietenkään, jokainen saa valita haluaako sulkea sen vanhempansa kokonaan elämästään, mutta on ihan turha kuvitella, että kieltäytymällä kanssakäymisestä saisi juopon pitämään korkkia kiinni. Ehkä jonkun kerran, mutta pahasti alkoholistuneen kanssa lopputulos on, että hän katoaa elämästä. Eli ihan se on jokaisen oma asia päättää miten haluaa tehdä.

Lähettäjä: Lll 
Päivämäärä:   13.8.24 13:46:28

Ymmärrän hankaluuden alkoholistin sukulaisen kanssa toimimiseen. Toinen omista vanhemmista oli/on alkoholisti, kun eihän se sairaus sieltä poistu mihinkään. Sai aivovamman vuosia sitten ja sen jälkeen hoitokodissa ollut, joten ei ole voinut juoda enää tapahtuneen jälkeen. Välit jäivät tulehtuneiksi enkä halua nähdä häntä oikeasti ollenkaan. Muu suku kitisee kun en käy niin vierailen tyyliin joskus ja jouluna. Eivät ymmärrä millaista elämä oli alkoholistivanhemman kanssa ja millaiset arvet se jättänyt.