Lähettäjä: A 
Päivämäärä:   12.8.24 12:30:23

Tästä tulee pitkä tarina mutta toivottavasti joku jaksaa lukea ja antaa ehkä vertaistukeakin tai jotain.

Olemme seurustelleet miehen kanssa 10v, aloimme seurustelleet nuoresta asti, minä 27v ja mies 29v. Muutimme suoraan vanhemmiltamme yhteen kerrostaloon, eli emme ole koskaan asuneet yksin.

Ulkopuolisten silmin parisuhteemme vaikuttaa varmasti hyvältä, on omakotitaloa ja käydään reissuissa, mutta omassa päässäni on myllertänyt jo todella pitkään.

Koen, että varsinaista parisuhdetta ei enää ole. Olemme kuin kaksi kämppistä. Mies ei ole mikään tunteiden tulkki ollut koskaan, eikä itse ota esille ikinä mitään epäkohtia ja kokee meidän suhteen ”ihan hyvänä.” Ja jos koen itse jotain huonosti ja kerron sen, vastaus saattaa olla ”Mitä nyt höliset ei ole mitään ongelmia ja lopeta valittaminen”
Tuntuu myös etten oikein saa edes puhua ja tunteet vain tukahdutetaan.

Ei olla ikinä oltu mm. mitään panopupuja, eikä kummallekaan seksi ole varsinaisesti tärkeää, enemmänkin läheisyys. Mutta pikkuhiljaa sekin on kadonnut.

Arki rullaa muuten kivasti, käydään töissä ja on varaa harrastuksille, mutta siinäpä se.

Myös ahdistaa tulevaisuus. Suhteen alussa puhuttiin mm. lapsista. Silloin ajatus oli ehdoton ei. Nyt itselläni on pikkuhiljaa alkanut asia kiinnostamaan, että miksi ei. ”Kun kaikki on ns. hyvin”. Mutta mies ei ole valmis. Tuleeko ikinä olemaan? Kiire ei iän puolesta ole, mutta ahdistaa ajatus, jos tilanne on ajautunut siihen että ollaan reilusti +30 ja siltikään ei mieli muutu. Enkä tietenkään voi ketään pakottaa, mutta olen myös miehelle sanonut, että sanoo myös suoraan jos tuntuu että tilanne ei pään sisällä muutu. Toteaa edelleen ”no katsotaan joskus sitten”
Tuntuu siltä, että jäädä tai lähteä tulee olemaan ihan hirveä järkytys kaikille, kun ollaan oltu ”aina” yhdessä. Jotenkin tuntuisi helpolta, jos olisi oikeasti joku syy erota. Mutta kaikille tilanne näyttäytyy hyvältä. Ja kyllä, olen tällä hetkellä myös todella epävarma itseni suhteen, mietin todella paljon muiden mielipiteitä omassa tekemisessäni. En oikein tiedä mitä kriisiä tällä hetkellä on oikein menossa.

En ikinä ajatellut kirjoittavani ht nettiin jotain tällaista, mutta pakko saada jotenkin edes ulos

Lähettäjä: Hmmm..... 
Päivämäärä:   12.8.24 12:34:09

Miksi ihmeessä tekisit lapsia suhteeseen tai miehen kanssa kuka ei osaa edes keskustella kunnolla ? Miten käytäisiin lasten kasvatukseen liittyvät keskustelut tai aikanaan pienissäkään kriiseissä ratkaistaisiin asiat yhdessä ? Ja mikä upea parisuhdemallikin pienelle: vanhemmat on kuin kämppikset, mutta eivät kuitenkaan edes parhaat ystävät kun mies ei osaa puhua. Tee omalla elämälläsi mitä lystäät, mutta älä pilaa lapsen tulevaisuutta jo etukäteen.

Lähettäjä: Hmmm..... 
Päivämäärä:   12.8.24 12:34:50

Niin ja siis toivoa ei ole ennen kuin miehen saa keskustelemaan. Jos ei opi tai suostu oppimaan niin ei, toivoa ei hyvästä parisuhteesta ole.

Lähettäjä: Pii 
Päivämäärä:   12.8.24 12:34:55

Mietin jo ennen sun vikaa lausetta, että nyt on aika sinun löytää itsesi ja alkaa elämään sellaista elämää jota sinä haluat. Viimeinen lause alleviivaa hiutomerkin kera ajatukseni. Eli teet arjessa valintoja sen suhteen mitä haluat, pyydä miestäsi juttuihin johon haluat ja jos ei lähde niin kaveria. Kiinnitä toki huomiota siihen, että pyytääkö mies sua johku että lähdetkö itse. Väittäisin, että itsestäsi huolehtimisen lomassa huomaat kyllä onko suhteella toivoa vai ei.

Lähettäjä: Qiu 
Päivämäärä:   12.8.24 12:36:40

Mielestäni lapsen tekoon liittyvät eroavaisuudet on todellakin järkevä syy erolle, eikä sitä tarvitse sen kummemmin muille perustellakaan. Toista ei voi kumpaakaan vaihtoehtoon pakottaa, ja silloin toisen on tehtävä ratkaisu.

Vaikuttaa siltä, että sisimmässäsi kriiseilet juuri tuon takia. Tulevaisuus pitkän eron jälkeen tuntuu pahalta, mutta usko, että se tulee helpottamaan.

Lähettäjä: 123 
Päivämäärä:   12.8.24 12:43:32

Olen sivusta seurannut tilannetta, jossa mies on ollut lapsihaaveisiin ”sitten joskus” ja sitä joskusta ei tullut koskaan.

Tiedät itsekin vastauksen siihen, mitä tässä vaiheessa pitäisi tehdä. Istutat miehen alas ja juttelette vakavissasi asiat läpi.

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   12.8.24 12:49:30

Niin kyllähän se huonolta kuulostaa, että näennäisesti hyvässä ja rauhallisessa parisuhdevaiheessakin mies kieltäytyy a) keskustelemasta ja b) ei ole kiinnostunut selvittämään, mistä sinun tuntemuksissa on kyse. Lasten mukana elämään ja psrisuhteeseen tulee sen kaiken hyvän lisäksi paljon kuormitusta ja hyvät vuorovaikutustaidot ovat tarpeen. Miehellä niitä ei tunnu olevan ja sinun pitäisi ensin löytää itsesi ja omat rajasi, jottet tyystin muutu näkymättömäksi lapsiarjessa. Koska lasten kanssa uhrautumista usein tarvitaan ja noista lähtökohdista mies herkemmin hyväksikäyttää rajattomuuttasi ja uuvut.

Itsesi vuoksi suosittelisin hakeutumaan hyvälle terapeutille käymään läpi sitä, miksi olet niin epävarma itsestäsi. Kun alat löytää itseäsi ja voimaantua, on helpompi päättää haluatko työstää juuri tuota suhdetta vaiko erota. Ja ihan tosissaan suosittelen tätä! On valtavan voimaannuttavaa noista lähtökohdista vihdoin löytää itsensä ja vapautua mm. Lapsuusperheen luomista odotuksista.

Lähettäjä: Hiekka 
Päivämäärä:   12.8.24 12:52:20

Eron syyt eivät koskaan kuulu ulkopuolisille, eikä omissa tärkeissä valinnoissa kannata koskaan miettiä mitä ulkopuoliset mahtavat siitä ajatella! Sitä paitsi, jos itse haluat lapsia ja mies ei, niin sen pitäisi olla "riittävä" peruste erolle ihan kenen tahansa ulkopuolisenkin mielestä.

Lähettäjä: Jenni 
Päivämäärä:   12.8.24 13:00:45

40 vuoden parisuhteen perusteella vastaan.
Jos mies ei osaa keskustella, tilanne näyttää huonolta.
Tuohon tilanteeseen ei lapsia kannata hankkia, niin kauan kuin mies ei puhu.
Lopeta heti tuo ajatusmalli, " mitä muut ajattelevat" - hittoako sinun elämä muille kuuluu.
Älä hukkaa omaa elämääsi, parempi yksin kuin huonossa parisuhteessa.
Suomessa yleisin eron syy on kommunikoinnin puute.
Mikä ihme näitä miehiä vaivaa?

Lähettäjä: o 
Päivämäärä:   12.8.24 13:04:48

Eroa. Samankaltaisessa tilanteessa ollut, mies havahtui vasta siihen kun seksi loppui. Ei pysty eikä ole edes kiinnostunut puhumaan. Ja jos minulla oli ollut raskas vaihe elämässä muista syistä, toteaa vain että voi voi, miten siis sanotaan jollekin puolitutulle, ei kumppanille. Eli olet oikeasti yksin siinä parisuhteessa. Muuten oli hyvä suhde, jossa kaikki näytti ulospäin oikein hyvältä ja aina sai kuulla miten ihana mies sinulla onkaan!

Lähettäjä: .. 
Päivämäärä:   12.8.24 13:10:40

Itse olen ollut samanlaisessa suhteessa yli kymmenen vuotta. Nuoresta saakka yhdessä, mutta kunnon puhumista ei ollut alussakaan kovasti ja jossain vaiheessa ei oikeastaan enää yhtään, vaikka yritin itse keskustella. Seksikin hiipui, vaikka itse koitin tehdä aloitteita.
Molemmat olimme olleet sitä mieltä, että lapsia ei tule, mutta kun itse täytin 30, niin tajusin, että ehkä saatankin haluta niitä. Siitä olin kuitenkin varma, että silloisen miehen kanssa en lapsia halua, vaikka hän olisikin muuttanut mielensä ja tämä pitkälti ratkaisi sen, että halusin erota. En ole kertaakaan tuota katunut.

Lähettäjä: Minä Vaan 
Päivämäärä:   12.8.24 13:11:27

Keskustelkaa lapsihaaveet kunnolla. Mies tarvitsee ehkä aikaa sisäistää- noin isot asiat ei ole tuosta vaan...
Toisaalta olette niin nuoresta olleet yhdessä että tosiaan voidaan kasvaa eri suuntiin.

Lähettäjä: X 
Päivämäärä:   12.8.24 13:24:52

Melkein 20 v tuollaisessa suhteessa olin. Tosiaan sitä "sitten joskus" ei koittanut koskaan, ei lasten eikä avioliiton osalta. Niihin olis pitänyt ruveta silloin nuorena, eikä jättää asioita ilmaan. Ei kumpikaan sitten osannut viedä asioita eteenpäin kun suhde meni kämppistasolle. Jos olisi lapset ja muut jo olleet, en tiedä olisiko tällaista väljähtymistä tullutkaan.

Lähettäjä: No 
Päivämäärä:   12.8.24 14:07:34

Ei hyvältä kuulosta. Itse olen valitettavasti lapset tehnyt semmoisen miehen kanssa, joka ei pysty puhumaan tunteista. Hän ei jotenkin pysty kovin hyvin edes käsittämään muiden ihmisten tunteita, joten keskustelu on usein aivan mahdotonta. No erohan tästä on tulossa, monestakin syystä.

Sanoisin myös, että ei kannata jäädä odottelemaan, että milloin mies haluaa lapsia. Tuossa iässä pitäisi jo tietää se haluaako niitä vai ei. Tiedän lähipiiristä useitakin tapauksia, että naisella on kova vauvakuume, mies sanoo että lykätään vielä vähän lastentekoa, mutta lopulta sitä on lykätty niin pitkään, että ei lastentekoon koskaan sitten alettukaan.