Lähettäjä: Linda 
Päivämäärä:   11.8.24 22:29:19

Meillä on lapsella ollut 3 vuoden ajan todella hyvä kaveri. Ikävuodet 5-8, kaveri vuoden vanhempi, nyt 9. Koko tämän ajan muutamaa kertaa lukuunottamatta kaveri on aina meillä. Tyttöjä ovat. Tämä lapseni kaveri ei halua että hänen kavereita tulee omaan kotiinsa, haluaa käydä muilla kylässä.

Koti on ihan todella kunnollinen, tunnen vanhemmat, heidän perhedynamiikan ja arjestaan. Mitään erikoista ei ole. Kutsumme sitten kylään tätä tyttöä noin kolme-neljä kertaa viikossa, vien lapsia puistoihin yms. Kaverin vanhemmat eivät juurikaan ehdota mitään ulkoiluja, eivät ole sen tyyppisiä ehkä. Mikään uiminen tai ulkojutut ei ole heidän arjessa, eivätkä ilmeisesti lastaan vie mm puistoihin.

Osaako joku veikata mikä voisi olla syynä miksi lapsi ei halua kaveria kotiinsa? Nyt kolmen vuoden aikana olen jo vähän väsynyt miten yksipuolista tämä kaverikyläily on. Sitoo minua kovin paljon. Olisi mukava jakaa vastuuta. Olen sanonut asiasta, mutta kuulemma lapsi ei halua.

Kertokaa vaikka omia muistojanne lapsuudesta. Olisin kiinnostunut mistä tällainen voi johtua.

Lähettäjä: Mokkis 
Päivämäärä:   11.8.24 22:30:03

Onko hänellä sisaruksia?

Lähettäjä: Linda 
Päivämäärä:   11.8.24 22:32:22

On, kaksi isompaa jo, 15v poika ja 19v tyttö

Lähettäjä: Lena 
Päivämäärä:   11.8.24 22:41:52

Enkä lapsen vanhemmat ei halua muita lapsia kotiinsa. Hyvin ymmärrettävää olisi sekin. Ei sen kummallisempaa syytä tarvita. Koti on joillekin ihmisille vain paikka oman perheen rauhoittumiseen.

Lähettäjä: - 
Päivämäärä:   11.8.24 22:46:55

Itse ainakin häpesin jotenkin tuoda kavereita kotiin ja olin aina mieluummin muiden luona (tämä jatkuu aikuisenakin). Koen että oma koti oli jotenkin ruma ja sotkuinen, lisäksi lapsena nolotti kun vanhemmat saattoivat alkaa riidellä ihan kavereiden ollessa kylässäkin. Päällisin puolin ihan asialliset ovat omat vanhempanikin, korkeakoulutetut yms. mutta paljon meillä riideltiin.

En tiedä voiko olla mitään samankaltaisuutta omaan tilanteeseesi, mutta tässä mielessä samaistun tilanteeseen. Ymmärrän tottakai että on kuitenkin myös aikuiselle todella raskasta jos kyläilyt ovat yksipuolisia - varsinkin, kun lapset ovat noin paljon/usein tekemisissä.

Lähettäjä: Muu 
Päivämäärä:   11.8.24 22:47:13

Muistan että mä olin lapsena mielelläni kavereilla. Yhdellä oli kotieläimiä, yhdellä iso ihana puutarha majoineen, yhden äiti leipoi aina meidän kanssa jne. Meidän perhe asui tavallisessa kaupungin rivarissa. Tai ei siinä mitään vikaa ollut mutta koin kotona olemisen tylsäksi ja omat lelut leikityiksi. Kavereilla oli aina jotain uutta ja erilaista!

Juttele lasten kanssa ja kannusta menemään tälle kaverille. Jos se siis vanhemmille ok. Sanot että sun pitää hoitaa homma x ja toivot että lapset olisi sen aikaa ulkona tai vaikka sielä kaverin luona ja sitten voitte mennä esim. Puistoon. Ehkä ne hiljalleen huomaa että sielläkin voi olla.

Lähettäjä: * 
Päivämäärä:   11.8.24 22:50:29

Voi olla myös että vanhemmat kieltäneet, minun nuoruudessa oli yksi sellainen kaveri. Yhden kaverin luona ei koskaan tarjottu mitään, odotin huoneessa kun kaveri kävi syömässä tai välipalalla.

Lähettäjä: Hmm 
Päivämäärä:   11.8.24 22:56:36

Tuolla lapsella on jo hieman vanhemmat vanhemmat, jos on perheen iltatähti. Voi olla lasten kaitseminen noille vanhemmille työlästä, tai epämiellyttävää. Eivät jaksa enää pienten lasten juttuja.

Lähettäjä: - 
Päivämäärä:   12.8.24 03:46:33

Minäkään en lapsena halunnut meille kotiin kavereita. Mullakin oli ihan kunnollinen koti, ei ikinä väkivaltaa, riitelyä tms. mutta asunto oli vanha ja alkuperäiskuntoinen, eikä äitiä kiinnostanut sisustus ollenkaan. Meillä oli jotain random muovikippoja ja saunakiulu kukkapurkkeina ja kaikki huonekalut ja esineet täysin toisiinsa sopimattomia. Asuttiin ihan hyvällä alueella ja kaikkien kavereiden kodit oli tyylikkäitä, ei kukaan asunut sellaisessa muovimattoläävässä:D Näin aikuisena kun muistelen ja katson kuvia niin se on edelleen ihan hirveän näköinen.

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   12.8.24 07:14:52

Oltiin kyllä jo yläasteella, mutta yksi kavereistani halusi aina meille kylään. Hän oli "hyvästä" perheestä, heillä oli tosi iso, hieno ja kallis koti. Me asuimme kaupungin vuokra-asunnossa aika ahtaasti. He olivat rikkaita, me emme olleet köyhiä, muttei myöskään kylvetty rahassa. Kaveri kuitenkin aina halusi tulla meille ja syynä oli se, että aina töiden jälkeen meidän äiti oli kotona ja läsnä. Hän jutteli meidän kanssa, tarjosi kaikille paikallaolijoille ruokaa ja oli "saatavilla". Kaverini vanhemmat antoi kaverilleni lounareita, että pääsi (yksin) syömään päivällisen. Kaverini mukaan hänen vanhemmat eivät koskaan kokanneet. Eivät myöskään tehneet yhdessä asioita. Olen kuitenkin käynyt heillä ja tavannut vanhemmat. He olivat kyllä ystävällisiä, mutta ei siellä mikään läheinen tunnelma ollut. Nyt aikuisena voisin kuvata noita minun ja vanhempien tapaamisia bisnestapaamisiksi. Käteltiin ja vaihdettiin muutama sana. Puolin ja toisin oltiin vähän jäykkiä.

Lähettäjä: … 
Päivämäärä:   12.8.24 07:44:10

Miten se sinua sitoo?? Ei mitään ekaluokkalaisia, anna touhuta ja tee omiasi!

Lähettäjä: ... 
Päivämäärä:   12.8.24 07:49:22

"mutta asunto oli vanha ja alkuperäiskuntoinen, eikä äitiä kiinnostanut sisustus ollenkaan. Meillä oli jotain random muovikippoja ja saunakiulu kukkapurkkeina ja kaikki huonekalut ja esineet täysin toisiinsa sopimattomia."

Mielenkiintoista, minkä ikäisenä kiinnitit huomion tähän sisustukseen ja aloit hävetä kotiasi? Tuskin kuitenkaan ensimmäisellä luokalla oleva lapsi voi näin voimakkaasti hävetä sitä ettei koti ole muodin mukainen, vai voiko?

Lähettäjä: iik 
Päivämäärä:   12.8.24 08:03:02

Tuo on monelta ihan käytännön ratkaisu, pääsee paljon helpommalla kun lapsi leikkii muualla, oma koti ei sotkeennu, ei tarvitse varata ruokaa muille. Ei se välttämättä tarkoita että kodissa olisi jotain ongelmia, osa vanhemmista on vain ns. vapaamatkustajia, ja toiset mahdollistavat sen, kun hoitavat, kuljettavat ja kuskaavat heidän lapsiaan omiensa lisäksi.

Lähettäjä: Hmmm..... 
Päivämäärä:   12.8.24 08:47:13

Yllä onkin jo todennäköiset vaihtoehdot ! Lisään vielä vähän epätodennäköisemmän, mutta samassa iässä parhaalla kaverillani oli juuri tuollainen teini-ikäinen veli ja koskaan ei menty heillä edes käymään jos oli pienikin riski, että veli olisi kotona.. puhumattakaan kavereineen ! Siinä pojassa vaan oli jotain pelottavaa, toki heillä uusperhe ja tuollainen teinipoika sitä oireili kovin, mutta syy nyt kuitenkin oli se pelottava ja pelotteleva teinipoika (kavereineen). Ensimmäisiin vuosiin kaverini ei tätä ääneen sanonut, kerran sitten oltiin heillä hakemassa jotain unohtunutta tavaraa ja se teiniveli olikin lintsannut koulusta ja tuli kotiin samaan aikaan ja minäkin pelkäsin sen olemusta ja siinä kohdassa kaverini tunnusti sitä pelkäävänsä eikä vanhemmat tehneet asialle mitään niin vain vältteli kotona olemista (ellei oma vanhempi ollut kotona).

Lähettäjä: - 
Päivämäärä:   12.8.24 08:56:29

Omalla lapsella on pari kaveria, jotka on aina meillä.

Toisen vanhemmat on eronnut ja äiti ryyppää viikonloppuisin. Lapsi haluaa tulla meille yökylään tai yrittää mennä isälleen. Saa tottakai tulla meille.

Toisen kotona taas on tosi sotkuista. Siis tyyliin vain pieniä kujia pitkin pääsee kulkemaan kun roinaa joka paikassa. Tän lapsen synttäritkin järjestetään aina kodin ulkopuolella. Lapsen äiti on aina töissä ja asuu työpaikallaan, lapsen isä lähinnä huolehtii kotiasioista.

Lähettäjä: titi-U 
Päivämäärä:   12.8.24 09:05:20

Ehkä juuri siksi, kun olet läsnä lapsille. Käytät heitä eri paikoissa jne. Se voi lapsen kaverille olla uutta, kun aikuinen oikeasti tekee lapsensa kanssa.

Lähettäjä: Mokkis 
Päivämäärä:   12.8.24 09:07:08

-: miten se, kuka kotona siivoaa, liittyy asiaan? Henkilö laiminlyö velvollisuuksiaan.

Lähettäjä: Linda 
Päivämäärä:   12.8.24 09:58:48

Kiitos vastauksista. En ole osannut ajatella noita juttuja mistä kirjoititte. Mistään ei voi tietää esim kodin tunnelmaa, onko se edes perheen omalle lapselle mieluisa. Ja sen olen nähnyt miten lapset imevät aikuisten tunteita. Josko oma äiti olisi toivonut ettei vieraita lapsia kävisi heillä. Ja oma lapsi toteuttaa sitä ajatusta kuin omanaan. Olemme mm mieheni kanssa ihmetelleet tätä lasten tunteen omaksumista vanhemmilta omaksi tunteekseen. Se näkyy meilläkin. Hyviä vastauksia teillä!

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   12.8.24 10:01:14

Minäkin luulen, että iso ikäero sisaruksiin voi vaikuttaa vaikka ei olisi mitään pelottavaa veljeäkään. Ihan vaan isompien teinien nälviminen "lapsellisuudesta" tai "ärsyttävyydestä" voi riittää siihen, että mieluummin haluaa leikkiä muualla.

Lähettäjä: sos 
Päivämäärä:   12.8.24 10:05:34

En mäkään lapsena mielellään pyytänyt kavereita meille. Häpesin kotia (vanha, ahdas, sotkuinen), ei ollut omaa huonetta ja talossa asui muitakin kuin meidän ydinperhe.

Lähettäjä: - 
Päivämäärä:   12.8.24 10:07:49

Minä olin mieluummin kavereilla lapsena, koska heillä oli kivempia leluja, pelejä jne. Niihin ei ollut ehtinyt kyllästyä, toisin kuin omiin, joilla olin leikkinyt ihan tarpeeksi.

Lähettäjä: Täti +50 
Päivämäärä:   12.8.24 10:11:42

Ei meille saanut kavereita kotiin tuoda. Leikittin ulkona tai niiden luona, jonne sai mennä.

Kaikki ei halua kotiinsa vieraita - ei se sen ihmeempää ole.

Lähettäjä: - 
Päivämäärä:   12.8.24 10:16:04

Mokkis tuon lapsen isä ja äiti kyllä huolehtii lapsesta oikein hyvin. Lapsi on hyvin kasvatettu, aina puhtaissa vaatteissa, heillä tehdään hyvää ruokaa, viedään lasta harrastuksiin jne. ja jos otan lapsen vaikka uimareissulle mukaan niin hänelle on aina tehty kunnon eväät matkaan. Lapsen isä on tosi mukava myös, mutta äitiä en ole koskaan tavannut. En tiedä kuka siellä siivoaa, eikä se oikeastaan minulle edes kuulu. Varmaan jonkun toisen mielestä meidänkin koti on epäsiisti, koska jotkut nyt viihtyy paremmin steriilissä kodissa kuin sellaisessa, jossa näkyy myös elämisen jäljet :) Oma äitini oli himosiivooja silloin kun olin itse lapsi ja sekin oli kamalaa.

Lähettäjä: Mk 
Päivämäärä:   12.8.24 10:23:08

Mulla oli tosi vähän leluja, joten olin mieluummin kavereilla. Nyt aikuisena menen mieluummin kavereille/ vaikka kahvilaan, koska näin en koe olevani vaivaksi, että joku joutuu meille asti tulemaan. Lisäksi koen velvollisuudeksi sen, että vieras viihtyy, ja se on stressaavaa. Miellyttäjäluonne :D

Lähettäjä: Minä Vaan 
Päivämäärä:   12.8.24 11:04:29

Ilmeisesti lapsesta on kivempaa olla teillä. Mutta kotona joku asia mättää - ehkä vanhemmat ei halua lapsivieraita sorkemaan yns vaan helpompi heidän mielestä että oma lapsi vain kyläilee. Tietty vuoroin pitäisi vieraissa köydä mutta kaikki vanhemmat eivät siitä välitä.
Tai sitten kotona oikeesti onkin riitaa yms ettei lapsi halua ketään tuoda kylään.

Lähettäjä: Liina 
Päivämäärä:   12.8.24 12:21:32

Minun lapsen parhaalla kaverilla on sama, ovat tunteneet reilu 4 vuotta ja ovat meillä lähes aina siitä kun koulu loppuu iltapalaan asti. Toki ulkoilevat jne. En tunne tämän lapsen vanhempia muuten kuin äidin hyvin pintapuolisesti, mutta käy töissä, siisti koti ja ehkä jotain arjen haasteita aikatauluissa ymv on, mitta perus asiat näyttää ulkopuolisin silmin olevan kunnossa.

Teemme mieheni kanssa kumpikin vuorotyötä ja on aika kuormittavaa kun on aina melkein ylimääräinen lapsi kylässä arkisin. Pitää kuitenkin huomioida eritavalla, ei voi extempore lähteä vain oman lapsen kanssa johonkin jne. Samoin ruuissa pitää huomioida aina se yksi ylimääräinen syöjä ja varautua siihen, että meillä saattaa olla jotain muitakin satunnaisia lapsen kavereita ruoka-aikaan.

Tästä asiastaolen sanonut lapseni kaverin äidille ja sieltä on aina tullut vastaukseksi, että olen minä sanonut, että tytöt voivat olla välillä täälläkin. Ovat ehkä sen kerran vuodessa muutaman tunnin. Oman lapseni mukaan eivät tykkää olla siellä kun siellä pitää olla vain ulkona ettei tule sotkua eikä siellä saa ottaa syötävää. En tiedämikä on totuus, mutta tällä mennään kun eivät viihdy siellä. Sen torppasin heti alkuun kun tämän lapsen kaverin öiti ehditti, että voisiko hänen lapsensa tuoda meille tavaroita kun asumme lähempänä koulua. Asumme lähempänä koulua, mutta kotiemme välillä on noin 300 metriä matkaa eli ei mitenkään pitkä matka kouluikäiselle.

Lähettäjä: Linda 
Päivämäärä:   13.8.24 00:16:32

Liina: nuo tavarat teille kun lähempänä koulua.. huoh. Ihme touhua. Tuo on aidosti raskasta juu että on toinenkin lapsi huolehdittavana ja varsinkin kun on erilaiset ruokatottumuksetkin usein. Ja eihän sitä voi vierasta kuljettaa mukanaan johonkin kuten omaansa. Ihmiset todella kuin lahjoittaa omansa pois, lapsen elämän parhaat palat, sen vapaa ajan yhdessä olon ilon.

Lähettäjä: Vilma 
Päivämäärä:   13.8.24 01:03:52

Se, että lapsella on puhtaat vaatteet, hyvät tavat, retkieväät ja siisti koti ei vielä kerro muuta kuin, että huolehtivat lapsen tarpeista mekaanisella tasolla. Emotionaalinen läsnäolo voi puuttua kokonaan tai olla vajavaista.

Lähettäjä: joku 
Päivämäärä:   13.8.24 01:29:44

Meillä ihan puhtaasti syynä oli koira. En sillon aiemmin kovin usein ilahtunut lapseni kaverista arkisin,sillä toinen koiristamme suhtautui hyvin varaksellisesti tähän kaveriin. Silloin kun olivat pienenpiä,ei tullut mieleenikään jättää heitä sisälle keskenään eläinten kanssa. Lapseni kaveri selvästi pelkäsi ja siksi koira epäluuloinen. Päivätyön lisäksi meillä pienen hevostilan hommat päivittäin,joten sen illan "uhraaminen" kokonaan heidän silmälläpitoon tuntui vastenmieliseltä..valitettavasti. Kun sitten hommat kuitenkin oli pakko hoitaa..myöhemmin,silloin kun olisi viisaammat jo nukkuneet. No viikonloput asia erikseen silloin ja nyt jo niin isoja ja koirakaan ei enää ole heistä juurikaan kiinnostunut,niin voivat mennä ja tulla kuten haluavat.

Lähettäjä: --- 
Päivämäärä:   13.8.24 06:28:28

Minulla on kolme syytä, miksi en halua meille kovinkaan usein lapsen kavereita.

1) Meillä on nuori koira, enkä halua, että lapset ovat sen kanssa keskenään. Ei siis kavereita sisälle niin, etten ole kotona.

2) Olen sitä mieltä, että lasten on terveyden kannalta parempi olla pääosin ulkona leikkimässä. Jos joku muu ottaa sisälle kotiinsa, en oikein voi vaikuttaa siihen, mutta omassa kotona voin. Sisällä pelaavat lähinnä pleikkaria, eikä muu toiminta oikein kiinnosta pitkäjänteisesti. Huonolla kelillä kyllä otan tänne kavereita sisälle ja toki joskus muutenkin.

3) Olen ammatiltani luokanopettaja, enkä enää työpäivän jälkeen jaksa sitä samaa melua ja paimentamista täällä kotona. Ihan kuin työpäivä ei ollenkaan loppuisi. Siksi kavereita vain harvoin ja mieluiten yksi kerrallaan.

Lähettäjä: Ö 
Päivämäärä:   13.8.24 06:34:05

Mun lapsella oli myös tuollainen kaveri. Kerromme käytiin (luvan kanssa) virpomassa heidän ovellaan, muuten ei heille ollut mitään asiaa vaan olivat aina meillä. Ovelta kurkin sen verran, että oli ihan valkoinen sisustus ja siistiä. Heillä oli koiria, en tiedä vaikuttaako se?

Mutta vuosia kesti kaveruus ja ikinä ei heille menty. Onhan se outoa.

Lähettäjä: N 
Päivämäärä:   13.8.24 07:56:10

Sinä järjestät kaikkea jännää ohjelmaa, joten tottakai teille tuleminen on kivempaa, kuin omassa kodissa ilman erityistä tekemistä nököttäminen.

Toinen syy voi olla, ettei lapsi kehtaa tai jaksa paimentaa kaveriaan. Jos kotona ollaan tarkempia siisteydestä kuin mihin toinen on tottunut, joutuu kotiinsa kutsuva keksimään miten kohteliaasti huolehtii, ettei toinen aiheuta tarpeetonta sotkua. Niin lapsena kuin aikuisena on niitäkin kavereita, joita ei mielellään kutsu kylään, kun heille ei vaan ole ollenkaan luontaista varoa sotkemasta ja kolhimasta paikkoja.

Lähettäjä: ? 
Päivämäärä:   13.8.24 08:09:44

Minä en halua meille vieraita lapsia paria poikkeusta lukuunottamatta, ja omiakin kehotan mieluummin pyytämään kavereita ulos kuin että menisivät kaverin kotiin. Hirmupakkaset ovat eri asia, mutta silloin eivät voi oikein kyläillä ilman kyytiä muutenkaan eli on joku vanhempien kesken sovittu juttu anyway.

Yhden lapsen kohdalla syynä on järjetön karjuminen.
Parin kohdalla se, että meille tullaan tuijottamaan puhelinta.
Yhden kohdalla vanhemmat. Jos pyydetään lapsi johonkin (meille tai vaikka uimaan) niin se säätäminen. Ensin ei tiedetä voiko lähteä, sitten kun sanotaan että ok, toisen kerran, niin voikin. Sitten tulee viestiä että odottakaa vielä puoli tuntia. On sanottu, että matkalla syödään, ÄLKÄÄ syöttäkö. No, varuilta annettiin lounas ja nyt sitten muöhästyttiin kun annettiin välipalaa. Ruokapaikassa lapselta kysellään, onko varmasti nälkä. Kyllä on. Sitten houkutellaan tilaamaan vaikka lapsi haluaisi tilata vähän myöhemmin koska ruutu. Pizza tuodaan pöytään ja lapsi syökin vain reunoja koska isinkin kanssa saa tehdä niin. Perillä päästään altaaseen ja lapsi alkaa valittaa nälkää ja vaatia kotiinlähtöä. Ok, lähdetään ennen kuin suutun. Sama homma jos ollaan vain meillä. Mikään ei ole hyvä ja kerran esimerkiksi lähti vain juoksemaan mitään sanomatta pois ja me perään etsimään.

Yhden kohdalla syy on pikkusisarus jonka pitää ottaa mukaan.

Jne.

Lähettäjä: ? 
Päivämäärä:   13.8.24 08:58:32

Yhden äiti on pelottava ja lapsensa omituinen. Lapsi saattaa riehuessaan tehdä mitä vaan, esimerkiksi mättää tarjolla olevat karkit ja jäätelön mehukannuun. Äitinsä on silloin energiavaiheessaan todella puhelias ja takertuva. Kulkee kylillä ja saattaa ihan vain poiketa kysymään lapselleen kaveria ja samalla haluaa vain kurkata, millainen koti/autotalli/talli ihmisillä on. Jää helposti pariksi tunniksi pitämään yksinpuhelua.

Kerran lapsensa oli ottanut minun lapseni tavaran omansa sijaan, ja sanoin että riittää kun maanantaina vaihtavat tavarat takaisin. Mutta ei, ei hän uskalla laittaa edes luvan kanssa lapsensa mukaan toisten tavaroita kouluun. Se pitää vaihtaa lauantaina kun tulevat illalla mummolasta. Tosi kiva joo, vein sen tavaran kuistille emmekä aukaisseet ovea. Meillä oli pikkujoulut emmekä todellakaan halunneet tuota äitiä (ja varsinkaan lasta, koska kyseessä oli aikuisten juhlat) mukaan ja sehän olisi tullut.

Lähettäjä: Linda 
Päivämäärä:   13.8.24 10:11:33

Voi apua :-D. Kiitos taas ja anteeksi mutta osalle jutuista nauroin.. onpa koomisia tilanteita teilläkin. Sama juttu, en olisi arvannut miten ihmeellisiin tilanteisiin ihmisten kanssa johtaa tämä kaverikyläily. Itse suhtaudun paljon huumorilla, mutta sisäisesti kiukuttaakin. Hyväksikäyttöäkin hieman näen olevan ilmassa. Sitä ei näissä puitteissa myönnetä että lasten kanssa on aidosti työlästä. He vaativat huomiota ja huolenpitoa. Jos ei muutoin niin se kännykältä pois ohjaus on jo iso juttu. Meillä kerran vein vieraan lapsen kännykän pois niin nappasi sen ja juoksi sängyn alle kännyilemään. Sieltä en kiskonut lasta ja nauratti vaan että olkoot..

Lähettäjä: Linda 
Päivämäärä:   13.8.24 10:12:12

Ja sain paljon ajatuksia vastauksistanne ja ymmärrystä aiheen tiimoilta!