Lähettäjä: K 
Päivämäärä:   10.8.24 22:01:15

Tätä miettinyt, itsellä kovin ristiriitaiset ajatukset ja ikä alkaa tulla vastaan. Mistä te muut tiesitte haluatteko?

Lähettäjä: Juu 
Päivämäärä:   10.8.24 22:06:57

Samalla tavalla kuin olen tiennyt muutkin elämäni asiat, esimerkiksi kenen kanssa menen naimisiin, mihin hakeudun opiskelemaan, minkä harrastuksen aloitan, millaisen auton ostan jne. Eihän se sen kummempaa ole. Lasten hankintaan on lisäksi ollut ihan fyysisenä tuntuva tietynlainen kaipaus.

Lähettäjä: Erakkorapu 
Päivämäärä:   10.8.24 22:10:21

Tapasin uuden miehen, jossa oli heti sitä jotain. Sitä vain tuli ajatus mieleen, että tämän miehen lapsen haluan saattaa maailmaan vaikka ensimmäisillä treffeillä olinkin julistanut, etten ikinä tule lisääntymään.

Lähettäjä: ... 
Päivämäärä:   10.8.24 22:13:13

Monilla on selkeä suunnitelma, opiskelut, työt, häät, lapset.

Kuitenkin meitä on paljon, jotka ei tiedä mitä vttua onkaan tekemässä. =) Mä aina ajattelin, että haluan lapsia.
No, tulin aikas ylläriraskaaksi vajaa 30 veenä ja se pisti kyllä miettimään, että mitä tehdä. No, lapsi sai syntyä, ja se oli oikeasti paras idea, mitä olen ikinä saanut. Yksin olen lapsen kasvattanut, se kohta jo parikymppinen.
Äitiyteen jotenkin kasvaa, ja se kasvattaa itseä ihan huimasti!
Joskus mietin, millaista elämäni olisi, jos olisin päättänyt toisin, mutta en näe siinä oikein mitään hyvää.

Ihan miten päätät. Lapsi antaa elämään ihan uuden näkökulman.

Lähettäjä: Noh 
Päivämäärä:   10.8.24 22:14:08

Kun tapasin mieheni. Oli vaan heti selvää, että tämän kanssa haluan lapsia.

Lähettäjä: - 
Päivämäärä:   10.8.24 22:29:11

Tulin vahingossa raskaaksi ja tiesin, että en halua lopettaa raskautta. Tuli vahva tunne, että haluan pitää pikkuisen. Miehen kanssa oltiin oltu vasta muutamia kuukausia yhdessä, joten hänelle annoin täyden vapauden kertoa mitä haluaisi tehdä. Hän mietti viikon ja sitten pystyi antamaan varman vastauksen. Tämän jälkeen ihan fyysinen ja vahva henkinen vauvakuume tullut myös. Lapsia yhteensä kolme, saman miehen kanssa. Yhdessä ollaan edelleen. :)

Inhottaa, kun jotkut vapaaehtoisesti lapsettomat tälläkin palstalla kertoo, kuinka säälivät kavereitaan joilla lapsia. Voin kertoa, että ei todellakaan tarvitse sääliä. Itse ainakaan en ikinä vaihtaisi tätä kaikkea, vaikka rankkaa onkin sitten, kun koko perhe sairastaa vatsataudin :D Muuten lasten kanssa pystyy tekemään vaikka mitä ja he ovat ihania tyyppejä.

Itse en sääli ketään, joka on valinnut elämäänsä jotain tai ollut valitsematta. Suurta surua kyllä niiden puolesta, jotka olisivat halunneet lapsia, mutteivat jostain syystä sitten koskaan saaneet. Monet lapsia saaneet tiedän myös säälivän niitä lapsettomia kyllä. Kannattaa näiden säälijöiden muistaa, että joku voi ajatella vastakkaisista syistä samoin.

Lähettäjä: - 
Päivämäärä:   10.8.24 22:36:58

No itse ainakin vaan jotenkin tiesin sen, vaikka kuulostaakin kliseiseltä. Aina lapsenakin kun mietin itseäni aikuisena, en _koskaan_ kuvitellut samaan pakettiin miestä ja lapsia. Ne eivät käyneet edes mielessä, mietin aina työtä, lemmikkejä, unelmieni kotia, matkustelua, ystäviä. Nyt olen 28v ja edelleen sama, en näe itseäni tulevaisuudessa lasten kanssa (en edes halua olla äiti, en edes lemmikeilleni) tai välttämättä edes parisuhteessa. Niin ja tosiaan en edes ole kiinnostunut miehistä siinä mielessä, eli vahinkoraskaudetkin on pois pyyhitty. Olen, sanotaanko vaikka, 98% varma ettei mulla tule olemaan lapsia ikinä.

Lähettäjä: - 
Päivämäärä:   10.8.24 23:07:02

Samaa mietin. Olen 33-vuotias. Ainoat asiat mitä olen elämässäni tiennyt haluavani ovat mies, koirat ja maalla asuminen. Ammatinvalinta ja työ on aina ollut sellaista, että en ole koskaan oikein tiennyt mitä haluan. Sama harrastusten suhteen, en ole oikein koskaan tiennyt mistä tykkäisin. Lasten suhteen en myöskään oiken tiedä. Nyt alan kallistumaan siihen, että ehkä yhden voisi tehdä, olisi kiva päästä se äitiys kokemaan.

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   10.8.24 23:18:14

Mietin paljon, mitä kaikkea haluaisin lapsen kanssa tehdä jne. Olin kyllä tosi epävarma, pärjäisinkö. Halusin, mutta pelkäsin. Sitten aloin tuntemaan jopa katkeruutta kun näin äitejä lastensa kanssa ja tuntui, että nyt on asialle tehtävä jotain. Myös se, kun näki miten mies leikki sisartensa lasten kanssa, oli iso tekijä.

Sellaista apua, en pärjää, en uskalla, tuli kyllä raskauden aikana ja vielä nytkin välillä kun lapsi on jo 1v :) Mutta päivä kerrallaan, niin pärjää hyvin.

Lähettäjä: Ecg 
Päivämäärä:   10.8.24 23:39:35

En mistään. Parikymppisenä en halunnut, kolmikymppisenä mietin että pitäisikö. 40v iski paniikki, ja kävin jo klinikalla hedelmällisyystutkimuksissa ajatuksena hankkia lapsi yksin. Sitten totesin että ei ole mun juttu. Joko parisuhteessa tai ei ollenkaan. Noh, sellaista parisuhdetta ei tullut. Periaatteessa kai vieläkin saattaisi onnistua, mutta käytännössä en ole tehnyt yhtään mitään tavatakseni miehiä. Eli kohtalo päätti puolestani. Ei haittaa.

Lähettäjä: RR 
Päivämäärä:   11.8.24 02:46:22

Kaverin pikkusisko oli minua 3 vuotta nuorempi. Todella rasittava tapaus. Asuttiin kerrostaloalueella, joten eri talojen eri ikäiset lapset leikkivät usein yhdessä. Kaikki muut pikkulapset olivat ok, ainoastaan tuo samassa talossa asuva kaverini pikkusisko oli ärsyttävä. Sain minut vihaamaan lapsia jo ennen kuin olin 10v.

Olin suvun nuorin kunnes täytin 11v. Silloin syntyi pikkuserkkuni. Pikkuserkku oli n. 2v (ja minä n. 13v) kun olin mummolassa ja mummini sisko (pikkuserkkuni mummi) tuli sinne pikkuserkkuni kanssa. Pikkuserkku ei osannut vielä kunnolla puhua. Toisteli sanaa ”töötä” eikä kukaan tiennyt, mitä poika tarkoittaa. Ehdoteltiin autoa (töötätä) ja vaikka mitä. Pojan äiti tuli sitten hakemaan poikaa ja selvisi, että töötä tarkoitti ruohonleikkuria. Poika oli kuullut, kun naapurissa leikattiin ruohoa.

Tuolloin tiesin varmasti, etten koskaan halua lapsia. Ei riitä hermot miettiä, mitä ihmeelliset sanat oikein tarkoittavat.

Lähettäjä: … 
Päivämäärä:   11.8.24 07:02:18

Tiesin aina etten halua lapsia.

Lapset on ansa ja ankkuri naiselle, varsinkin pienituloiselle naiselle. En ole koskaan ollut kovin lahjakas koulussa tai muussakaan. Geneettisesti ei mitään annettavaa.

Yhteiskunta on menossa siihen suuntaan että kaltaiseni lahjattomia on vain kertakäyttöistä orjatyövoimaa isoille monikansallisille yrityksille, ihmisoikeudet tulevat heikkenemään rajusti. Miksi tekisin lapsen tänne kärsimään ja orjaksi jollekin?

En ole myöskään koskaan sietänyt lasten seuraa, aivottomia mölisijöitä.

Että päätös syntyi ihan itsestään :-D

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   11.8.24 07:13:16

Se tunne vahvistui ja oli hyvin voimakas. 8 vuotta siihen meni; 2 vuotta kuolevassa suhteessa (10 vuoden suhde, jossa loppupuolella halu olla äiti heräsi), jossa en tullut raskaaksi ja eron tultua sain kuulla olevani "paska nainen joka ei edes lasta saa aikaan." Siitä sitten 4 vuotta yksin,kunnes löysin mieheni. Vajaa vuosi seurusteltiin kunnes tunne oli äärimmäinen minulla. Näin heti että tämä mies on faijamatskuu. Ehkäisy pois ja reilu vuosi yritystä. Nyt odotan esikoistamme enkä voisi olla onnellisempi. Tuntuu että nyt se elämä vasta alkaa :)

Lähettäjä: Mieie 
Päivämäärä:   11.8.24 07:34:53

Aluksi olin varma, että en halua lapsia. Mietin huonoja geenejä ja sukupolvien yli meneviä traumoja.
Sitten heräsi ajatus, että ehkä kuitenkin.. kävin terapiassa ja kipuilin asian kanssa vuosia.

Sitten jossain vaiheessa vain älysin että kaikki syyt miksi haluaisin lapsia on aika outoja. Esim lapsen nimeäminen, paremman lapsuuden antaminen kun itsellä oli jne. Samaan aikaan omat voimavarat aika vähissä. Päädyin siihen että keskityn koiriin ja vapaaehtoistyöhön, jossa voin auttaa muita, jo täällä olevia.

Lähettäjä: joo 
Päivämäärä:   11.8.24 08:24:51

Ei sitä tarkasti tiennytkään. Tulin raskaaksi ja sopeutuminen tilanteeseen eteni raskauden myötä.

Lähettäjä: *** 
Päivämäärä:   11.8.24 10:06:44

Luin tutkimuksesta, että loppujen lopuksi ihminen katuu enemmän asioita, jotka on jättänyt tekemättä, kuin asioita, jotka on tehnyt ja kokenut tehneensä väärän valinnan.

Asia alkoi pyöriä mielessä niin vahvana, että oli pakko tehdä jokin ratkaisu. Olisin varmasti katunut, jos olisin tietoisesti jättäytynyt lapsettomaksi. (36 v eka raskaus.)

Lähettäjä: Hei 
Päivämäärä:   11.8.24 10:09:15

Tiesin etten halua mitään lapsiperhe-elämää.

Lähettäjä: Sol Angelica 
Päivämäärä:   11.8.24 10:23:47

Mä olen aina tiennyt että en halua lapsia eikä ikinä elämässä ole tullut sellaista tunnetta että "kylläpä tämäkin olisi mukavaa muutaman mukulan kanssa".

En ymmärrä ihmisten pakonomaista tarvetta lisääntymiseen.

Lähettäjä: Hmmm..... 
Päivämäärä:   11.8.24 10:24:49

"Tiesin etten halua mitään lapsiperhe-elämää."

Tämä. Ja mielestäni kenenkään ei pitäisi lisääntyä jostain oudosta "halusta lapseen" tai vauvaan vaan niiden, ketkä haluavat ja pystyvät juuri tuohon lapsiperheen elämään JA kasvattamaan systemaattisesti kunnollisia kansalaisia sen parisenkymmentä vuotta per lapsi. Kaikki "meillä raha korvaa rakkauden 5-10 lasta" tai "tunsin haluavani vauvan iik ihq" ja kyllästytään siihen varsinaiseen lapseen ja sen kasvattamiseen jo muutaman vuoden päästä pitäisi kyllä ymmärtää etukäteen jättää tekemättä.

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   11.8.24 10:27:50

Lisääntyminen on osa luontaista biologiaa. Eläimen tarkoitus maailmassa on syödä, pysyä hengissä ja lisääntyä. Ihminen ei poikkea tässä suhteessa mitenkään. Paitsi että harvan nykyihmisen ei tarvitse kamppailla pysyäkseen elossa, ei ole siis tarvetta etsiä ravintoa eikä lisääntymiskumppania. Sen sijaan on aikaa tekokynsille ja vihreälle siirtymälle ja sun muulle turhalle.

Lähettäjä: — 
Päivämäärä:   11.8.24 10:28:05

Olen tiennyt jo lapsesta asti että en itse halua lapsia. Ei vaan niin mitään mielenkiintoa ja ajatus ahdistaa.

Lähettäjä: Heh 
Päivämäärä:   11.8.24 10:28:59

Jotkut osaa käyttää järkeään eikä toteuttaa lisääntymisviettiään.