Lähettäjä: # 
Päivämäärä:   10.8.24 21:57:55

Hae vertaistukea tilanteeseeni. Meillä on ihana 3v poika jonka kanssa elämä nyt mukavaa. Synnytys oli kuitenkin kaikilla tavoin todella vaikea, sekä vauvavuosi erittäin raskas. Haaveilen kuitenkin toisesta lapsesta, mutta nuo esikoisen kanssa koetut haasteet kummittelee mielessä ja on tähän saakka ollut esteenä uuden lapsen yrittämiselle. Onko joku saanut toisen kanssa ns. Korjaavan kokemuksen vai ajanko vain itseni todennäköisesti loppuun haaveilemalla toisesta lapsesta?

Lähettäjä: uu 
Päivämäärä:   10.8.24 22:03:53

Meillä oli 7 v. tauko. Kuopuksen synnytys oli helppo ja itse olen paljon rennompi koska on kokemusta. Kuopus on ehkä vaativampi, erilainen luonne ja samat konstit ei aina toimi.

Lähettäjä: Fi 
Päivämäärä:   10.8.24 22:04:18

Itse ratkaisin asian pitkällä seitsemän vuoden ikäerolla.
Kolmatta en enää olisi jaksanut.
Itseään ei kannata loppuun ajaa !

Lähettäjä: Meillä 
Päivämäärä:   10.8.24 22:09:17

Täällä myös esikoinen oli vaativa vauva. Kun aloin odottaa kuopusta, pelkäsin kyllä että miten käy. Mutta tällä kertaa tulikin helppo vauva- aika. Kuopus nukkui jo kolmiviikkoisena täydet yöunet ja ennen sitäkin sellaisia 4-5 tunnin pätkiä. Myöhemmin oli tietysti haasteita kummankin kanssa, ja hyvin erilaisia. Sisarukset ovat keskenään kuin yö ja päivä, mutta yhtä rakkaita molemmat. <3

Lähettäjä: Pahanilmanlintu 
Päivämäärä:   10.8.24 22:12:41

Esikoinen oli vaikea. Ei nukkunut vaan itki yöt. Päivisin helpompi. Oltiin ihan väsyneitä ja ärtyneitä.
Haluttiin kuitenkin toinen lapsi ja ajateltiin että ei voi käydä niin huono tuuri että samanlainen itkijä tulisi. Kolme vuotta ikäeroa ja kyllä vaan tuli yhtä vaikea lapsi, itseasiassa vaikeampikin kun allergiaa ja atopiaa. Taas valvottiin 2v öitä.
Kolmatta sydän halajaa, mutta päätettiin että ihan omien voimavarojen vuoksi ei enempää. Nätisti sanottuna ei pää kestäisi enää sitä unettomuutta.

Lähettäjä: - 
Päivämäärä:   10.8.24 22:19:11

Mulla yksi helppo lapsi ja toista en halua kun mietin, että on kuitenkin päinvastainen ja megavaikea

Lähettäjä: Mmn 
Päivämäärä:   10.8.24 22:50:49

Mulle myös esikoisen synnytys ja vauva vuosi oli todella rankkoja. Painin paljon tuon kysymyksen kanssa, kun kovasti halusin toisen lapsen, mutten olisi ikinä halunnut enää kokea raskautta, synnytystä ja sitä vauva vuotta. Onneksi kuitenkin päätin vielä yrittää toista, synnytys ja vauva vuosi tähän mennessä ovat olleet helppoja ja aika on mennyt todella nopeasti. Melkein voisin tehdä kolmannenkin, jos vaan tietäisi pääsevän yhtä helpolla kuin tämän toisen kanssa.

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   10.8.24 23:22:23

Jokainen lapsi ja jopa raskaus on omanlaisensa. Ja kannattaa muistaa, että nyt sinulla on paljon parempi ”perstuntuma” äitiyteen. Uudella lapsella saattaa olla erilaisia haasteita, mutta toisaalta olet jo kerran käynyt vauva-ajan läpi eikä jokaista juttua tarvitse panikoida, ahdistua jne. Itsellä ainakin se henkinen stressi ja paineet oli vähintään yhtä pahoja kuin ne itse vaivat! Esim. imetys oli haastavaa, mutta pahinta siinä oli ne mietinnät että riittääkö maito jne. Seuraavalla kerralla osaa luottaa eri tavalla.

Lähettäjä: Tiuhti 
Päivämäärä:   11.8.24 01:09:01

Lapseton kysyy nyt ihan puhtaasta mielenkiinnosta. Jos ensimmäinen raskaus on ollut vaikea ja ensimmäisen lapsen kanssa on ollut raskasta, vauva ei ole nukkunut kunnolla ja on sitä ja tätä mitä en voi edes kuvitella. Niin mikä saa haluamaan toista lasta? Joo, biologia varmasti, mutta eikö siinä tule sellainen ajatus että kun ensimmäisenkin kanssa oli niin raskasta niin hei, tehdääs uudestaan! Oli niin kivaa kun koko raskauden ajan voin pahoin ja elin pää pöntössä, ja olin kipeä selästä ja kaikkialta, sitten synnytyksessä repesin kolmesta kohtaa ja sen jälkeen en nukkunut ehkä vuoteen kun vauva valvotti.

Lähettäjä: … 
Päivämäärä:   11.8.24 01:27:34

Ensimmäisen synnytys oli vaikea ja lapsella oli paha koliikki. Alunperin oli toiveissa kaksi lasta pienehköllä ikäerolla, mutta varsinkin tuon vaikean synnytyksen takia lasten ikäerosta tuli suunniteltua suurempi. Aluksi olin sitä mieltä, että toista lasta ei tulekaan.

Onneksi muutin mieleni, sillä toinen synnytys, samoin kuin vauva-aika olivat huomattavasti helpompia kuin ensimmäisellä kerralla. Kokemus oli siis korjaava.

Sen verran traumoja kuitenkin jäi, että lapsiluku jäi kahteen, vaikka mies olisikin halunnut vielä ainakin yhden lapsen. Vaikka toinen synnytys oli sellainen normaali synnytys, oli sen ensimmäisen pitkittyneen ja todella kivuliaan synnytyksen muisto vielä sen verran voimakas, että en halunnut lähteä kokeilemaan kolmatta kertaa.

Raskausaika, synnytys ja vauva-aika voi olla joka kerralla ihan erilainen.

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   11.8.24 01:33:37

Tiuhti, kyllä se on vaan sen arvoista. Vaikka päivä olisi vauvan kanssa tuntunut valovuodelta ja ärsyttää ja väsyttää, nukkuvaa vauvaa katsellessa tulee silmitön rakkauden tunne ja seuraavana aamuna jaksaa taas. Rakkaus filtteröi ne huonot hetket aika tehokkaasti ja korostaa niitä hyviä.

Lähettäjä: sometar 
Päivämäärä:   11.8.24 07:40:16

Minulla kolme lasta vuoden välein. Ekan kanssa oli raskainta kun oli niin tylsää. Sen jälkeen ei sitten niin raskasta voi sanoa olleen. En pitänyt kämppää edustuskunnossa.

Lähettäjä: Aika 
Päivämäärä:   11.8.24 08:19:17

Tiuhti//Voin puhua vain omasta puolesta, mutta itse ajattelin raskauden ja vauva-ajan olevan elämässä niin lyhyitä pätkiä ja ohi meneviä hetkiä joten kyllä me siitä selvitään, vaikka seuraavakin raskaus ja vauva olisivat haastavia.

Minulla ensimmäinen raskaus oli haastava ja esikoinen oli refluksi, allergikko, atoopikko vauva joka ripuloi, oksenteli eikä nukkunut päivällä kuin 10 min pätkiä ja yöllä 1 h pätkiä. Toiveessa ennen esikoista oli 3 lasta, mutta esikoisen myötä päädyttiin kahteen lapseen.

Minulle oli selvää, että seuraavaa aletaan yrittämään, kun olen vielä esikoisen kanssa kotona. Arvasin, että seuraavaksin raskaus tulee olemaan haastava joten oli apua kun sain rauhassa olla kotona. Esikoinen oli kuitenkin vielä sen verran pieni, että oli ns. Helppo viihdyttää. Lapsilla vähän alle 2 vuoden ikä ero.

Kuopus oli paljon helpompi kuin esikoinen, vaikka hänenkin kanssa oli ihon kanssa ongelmia ja jouduttiin selvittämään allergioita yms. Nukkui kuitenkin yöt suht hyvin ja päivällä ja esikoinenkin oli päässyt pahimman vaiheen yli ja alkanut päiväunia nukkumaan niin sai itsekin päivällä nukuttua. Kävin lasten kanssa kerhossa yms.. Kunnes korona tuli. Esikoisen kanssa olin niin poikki etten jaksanut kuin käydä pakolliset kauppa reissut.

Lähettäjä: Y 
Päivämäärä:   11.8.24 08:26:34

En ymmärrä miksi lapsia pitää hankkia yli omien voimavarojen ?
Ei se rakkaus mitään filtteröi, jos mielenterveys on menossa.
Nämä ovat myös yksilökohtaisia asioita, en olisi koskaan pystynyt enkä halunnutkaan johonkin "vuoden välein kolmen" hankintaurakkaan.

Jep, naapurin pariskunnalla on viisi lasta - en onnittele. Heillä ei riitä aikaa kaikille lapsilleen saatika rahaa. Minusta surullista

Lähettäjä: … 
Päivämäärä:   11.8.24 08:32:12

Kysyyköhän nämä edes siltä äijältä mielipidettä, jos ”minulle oli selvää että seuraavaa aletaan yrittämään, kun olen esikoisen kanssa vielä kotona”

Ketjutatte tahallaan hoitovapaita, kuormitatte työnantajaa ja yhteiskuntaa. Lisäksi tuollainen on sille ukolle kauhea taakka, taloudellinen ja henkinen. Omat halut menee kaikkien muiden hyvinvoinnin edelle.

Lähettäjä: Aika 
Päivämäärä:   11.8.24 08:47:23

Y//Eli jos haluaa hankalan vauvan jälkeen toisen ja tietää omien voimavarojen siihen riittävän niin on mamma joka ei ajattele yhtään, tulee mielenterveys ongelmia ja yhtäkkiä on viisi lasta vai mitenkä se nyt menikään. Aloittaja pohtii toista lasta. Ei viidettä. Aika iso ero.

....//Minä ajattelin myös ihan työnantajaa. Ensimmäisessä raskaudessa olin jo puolivälin jälkeen sairauslomalla ja alussakin jouduin olemaan jonkin verran poissa pahoinvoinnin vuoksi. Toisen kanssa olin kotona esikoisen kanssa joten en kuormittanut työnantajaa enkä itseäni. Toinen raskaus oli haastavampi joten ihan oikein tein. Niin ja ensimmäisessä raskaudessa jäin varhennetulle äitiyslomalle joten olin varmaan hyvin itsekäs kun siihen päädyin.

Mitä mieheen tulee niin meistä mies oli se joka olisi halunnut kolme lasta, mutta päätyi myös siihen kahteen esikoisen vuoksi ja ihan yhdessä puhuttiin, koska aletaan yrittämään ja että olen kotona. Ensimmäistä yrittäessä oli useampi keskenmeno joten raskaaksi tuleminen ei ollut meille mikään itsestäänselvyys edes.

Lähettäjä: What 
Päivämäärä:   11.8.24 08:51:47

Mulla on vauva-ajat olleet helppoja, mutta esikoisen uhmaikä oli jotakin niin järkyttävää, etten olisi toista lasta halunnut. Olin henkisesti aivan loppu, kun yhtä ei saanut syömään, nukkumaan, puettua, autoon eikä yhtään mitään. En oikeastaan ymmärtänyt, että kyseessä on aivan normaali kehitysvaihe ja kuvittelin sen @!#$ olevan ikuista.

No, toinen tuli ja esikoisen uhma rauhoittui. Elämä olikin taas kivaa, ja toinen on ollut tuhat kertaa helpompi kuin eka. Kolmas vaikuttaa uhkaavasti samantyyppiseltä tänttäräältä kuin esikoinen, mutta olenpa ainakin valmistautunut.

Ihminen tekee elämässä paljon asioita, joissa punnitaan haitat ja hyödyt ja kun hyödyt on suuremmat niin haitat jaksaa. Ihan jo työssäkäynti: osin mälsää, mutta saa rahaa. Lapset: raskasta kasvatustyötä, joskus hyvin raskasta, mutta ei sitä rakkauden määrää korvaa mikään. Auto: menee rahaa, mutta pääsee liikkumaan. Hevonen: menee aika ja rahat, mutta onpa kiva harrastus jne.

Ei mikään asia elämässä ole aina pelkkää kivaa,joten miksi lapset olisi? Ja se on ihan ok myös sanoa.

Lähettäjä: Linda 
Päivämäärä:   11.8.24 08:54:28

Kaikille ihmettelijöille: luonto tikanpojan puuhun ajaan. Älkää te järkevät ihmiset nyt noin tyhmiä kyselkö.

Lähettäjä: … 
Päivämäärä:   11.8.24 08:58:08

Ei aloittaja tiedä voimavarojen riittävän, kyselee täällä varmistusta hormonihuurulleen. Luultavasti tietää itsekin ettei pitäisi, mutta kun hormonit vie niin järki ei kulje.

En ole koskaan kuullut mitään tyhmempää kuin että breederi ajattelee työnantajaa :-D tuskin. Se on jo lähtökohtaisesti paradoksi.

Lähettäjä: Aika 
Päivämäärä:   11.8.24 09:26:47

... //Jos haaveissa on ollut kaksi lasta niin ei siihen mitään hormooni huuruja tarvita. Aloittajalla kuitenkin 3 v lapsi joten kyse ei ole mistään, että pakko saada uusi vauva edellisen vauvan tilalle kun se kasvanut taaperoksi.

Kyllä ajattelin myös ihan työnantajaa. Ensimmäisessä raskaudessa olisin voinut olla veemäinen ja mennä oman suunnitelman mukaan eli olla sairauslomalla loppuun asti. Sen sijaan puhuin työnantajan kanssa ja päädyttiin siihen olen sairauslomalla lomiin asti ja lomalta sitten varhennetulle. Tämä säästi työnantajaa ja myös itseäni, sillä ei tarvinnut ravata jatkuvasti työterveydessä. Ja koska arvasin seuraavankin raskauden olevan haastava niin en nähnyt vaihtoehtona ensimmäisen kokeman jälkeen sitä, että palaan töihin, tulen raskaaksi ja sitten taas saikutetaan. Ja tässä päätöksessä itseni lisäksi ajattelin myös työkavereita, sillä tiedän mitenkä ikävään asemaan olisivat joutuneet, kun jatkuvasti olisin saikuttanut.

Lähettäjä: Taika 
Päivämäärä:   11.8.24 09:28:55

En voi kuin ihmetellä, että joku heittää kommentin, että pitää ajatella työnantajaa! Tässä yhteiskunnassa valitetaan jatkuvasti, että syntyvyys laskee (isossa kuvassa erinomainen asia) ja kun joku niitä lapsia sitten haluaa/saa, aletaan syyllistää loisiksi. Oi aikoja, oi tapoja!

Lähettäjä: … 
Päivämäärä:   11.8.24 09:51:35

Kukaan ei järkisyin kakaroita hanki, se on aivan selvä. Eihän niissä ole mitään hyvää. Joku hormonijuttu se on, kun pää sekoaa ja sitten ollaankin jo maha pystyssä.

En muuta keksi, miksi joku tekisi muuten jotain noin taloudellisesti ja elämänhallinnallisesti typerää.

Lähettäjä: Juu 
Päivämäärä:   11.8.24 09:58:47

Onneksi me äidit itse tiedetään, miten suurta onnea ja iloa niistä lapsista saa, vaikka niiden tekemisessä ei joidenkin mielestä järkeä olisikaan <3

Lähettäjä: Ahr 
Päivämäärä:   11.8.24 10:07:05

Esikoisen raskausaika oli helppo, kuopuksen raskas. Oli kipuja ja supistuksia. Reipas kävely oli tuskaa jo 3 kk ennen synnytystä.

Esikoinen oli perätilassa ja 1,5 vrk yrityksen jälkeen jouduin leikkuriin. Avautuminen sattui niin että meinasi taju lähteä. Kuopuksen synnytys käynnistyi supistuksilla. Neljän tunnin jälkeen lähdettiin sairaalaan ja olin varma että joudun kotiin kun ei sattunut tarpeeksi. Olinkin 7 cm auki ja vauva tuli luomusynnytyksellö ulos. Tosin ponnistusvaihe kesti 1,5 tuntia kun en meinannut saada päätä ulos mutta olin lähinnä väsynyt en mitenkään tuskissani. Todella korjaava kokemus.

Esikoisen kanssa ei meinannut imetys onnistua. Pumppasin ja imetysapulaittewlla ruokin. Käytin 500 euroa rahaa pumppuun, pulloihin, imetys ohjaukseen, vauvahierontaan jne. ennen kuin imetys alkoi sujua. Kuopuksen kanssa kaikki alkoi luonnollisesti synnäriltä asti.

Esikoinen nukkui todella hyvin ja löysi jo tosi pienenä hyvän päivärytmin. Oli tosi helppo vauva. Kuopus tulee muun perheen mukana, nukkuu tosi huonosti päiväunia ja yöllä herää edelleen 3-4 krt vaikka on jo 6 kk. Aina ei ole edes nälkä, mutta ei ole jaksamista mihinkään unikouluun vielä. Ajattelin pari kk seurata tilannetta. Esikoinen lopetti itse yösyönnin ja olla oppi nopeasti kiinteitä syömään. Kuopus ei ole kiinnostunut muusta kuin maidosta. Ei kuitenkaan ole mikään ihan mahdoton itkuiita vaan aika tyytyväinen tapaus.

Jokainen vauva on yksilö. Voi tulla toinen "vaikea" tai tosi helppo. Mikä kenellekin on vaikea on yksilöllistä. Ystävä valittaa koko ajan yhden lapsenkin kanssa raskasta elämää vaikka syy ei ole kyllä lapsessa vaan todella mulkussa miehessä joka vaikeuttaa lapsenkasvatustakin.

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   12.8.24 14:44:00

… : nyt on kunnon höyryt päällä. Rauhoitupa hetkeksi.

Harva äiti hormonihuuruissaan miehiä painostaa lapsentekoon. Useimmiten se on pariskunnan yhteinen päätös jossa arvioidaan vanhempien voimavarat sekä talous. Meillä etenkin mies halusi vielä toisen lapsen, itse jarrutin vuosia, kunnes olin valmis ja päätin että itsekin haluan vielä toisen.

Työnantaja suhtautui raskauteen todella hyvin. Olin 10 kk poissa ja tuona aikana tehtäviä hoiti sijainen. Nyt olen takaisin töissä. Miehen työnantaja kannusti miestä pitämään omat vapaansa ja oli kotona 3 kk.

Tällä palstalla on omituinen kuva lapsista ja perhe-elämästä. Meillä on kaunis koti, kivat ja iloiset lapsi jotka viihtyy koulussa ja harrastaa innolla. Harvoin tapellaan tai kinastellaan. Vietetään paljon aikaa yhdessä, kavereiden kanssa tai matkustellaan.

Lapsettomuus on passeli valinta myös, mutta älkää ihmiset ajatelko että elämä näiden pienten ihmisten kanssa on hormonihuurua-huutoa-taistelua-unettomuutta kun lapsia kyllä kaikki tuntemani ihmiset on hankkineet koska ne ovat ihania ja tuovat elämään niin paljon!

Lähettäjä: ? 
Päivämäärä:   12.8.24 14:45:45

Onneksi osasin rentoilla ensimmäisen kanssa tarpeeksi, ettei tarvitse sen takia tehdä toista. Tehdään jos tehdään.

Lähettäjä: ... 
Päivämäärä:   12.8.24 14:51:01

Säälittää ne lapset, jotka ovat joko "ensimmäisiä harjoituskappaleita" tai "toisia joiden kanssa osataan ottaa rennosti". Kuopuksen kaveripiirissä on kaksi tällaista sisarusparia.

Lähettäjä: Anna 
Päivämäärä:   12.8.24 15:00:08

"Lapseton kysyy nyt ihan puhtaasta mielenkiinnosta. Jos ensimmäinen raskaus on ollut vaikea ja ensimmäisen lapsen kanssa on ollut raskasta, vauva ei ole nukkunut kunnolla ja on sitä ja tätä mitä en voi edes kuvitella. Niin mikä saa haluamaan toista lasta?"

Luonto on hoitanut tämän niin, että ne pahimmat synnytys- ja raskausvaivat unohtuvat (hormonit auttaa tässä), kun päämääränä on saada uusi rakas lapsi. Lisäksi raskaus- ja vauva-aika on elämässä aivan pieni hetki, kun ajatellaan koko elämän mittaista aikaa.

Aloittajalle suosittelen reilua ikäeroa, vähintään 5 vuotta.