Lähettäjä: H 
Päivämäärä:   10.8.24 09:57:02

Koetko kotihäpeää ? Kyllä, minä koen. En oo koskaan osannut sisustaa pahemmin ja muutenki ostan asioita enemmän järki edellä. Mutta mun asunto alkaa oleen remontin tarpeessa, keittiö... Seinät, lattiat olis vaihtamisen tarpeessa mutta mulla ei yksinkertaisesti ole rahaa. Joten häpeän sitä että asuntoni ei ole suoraan sisustuslehdistä vaan vanha. 89 rakennettu, ja on alkuperäinen.

Lähettäjä: X 
Päivämäärä:   10.8.24 10:13:08

Tietyllä tapaa joo. Asun ihan kivassa, jopa hienohkossa asunnossa, siivoan usein, on perussiistiä, tavat paikoillaan jne OMALTA osaltani. Mutta puolisosta on viime aikoina tullut todella sottainen. Alkuun siivosin myös hänen tavaroitaan ja jälkiään, nyt olen päättänyt lopettaa sen. Joten, hänen jäljiltään voi olla sukat hedelmäkulhossa, ruokapöydällä jne jne

Eräs kaverini kutsui itsensä meille kylään. En ole saanut päätettyä mitä tekisin: siivoanko puolisonkin sotkut vai tavalliseen tapaan ja mainitsen vain, että eivät ole minun sotkujani, enkä niitä siivoa edes vieraita varten. Kaveri on todella kova sisustamaan ja laittamaan kotia.

Kun kävin nyt kesällä äidilläni ja siskollani kylässä, huomasin miten pitkälle olen kuitenkin päässyt lapsuudenkodin perinnöstä. Heillä molemmilla oli suorastaan likaista sisällä, hamstraavat ja kodit näyttävät lähinnä joltain huumekämpiltä. Eli sinänsä olen päässyt elämässä eteenpäin.

Lähettäjä: H 
Päivämäärä:   10.8.24 10:23:06

Siivoon kyllä melkein joka päivä. Ettei täälä sotkua ole. Vähän sama juttu kans et vanhemmilla on hirveä sotku aina kun eivät siivoa, niin oma koti pysyy siistinä

Lähettäjä: joo 
Päivämäärä:   10.8.24 11:07:48

Podin lapsena kotihäpeää vesijohdottoman ja huonokuntoisen kotimme takia.

Lähettäjä: ? 
Päivämäärä:   10.8.24 11:19:43

"hänen jäljiltään voi olla sukat hedelmäkulhossa, ruokapöydällä jne jne"

Mistä te löydätte näitä miehiänne?

Täällä hooteenetissä kun lukee keskusteluja, jotka liittyvät jotenkin parisuhteeseen, ei enää ihmettele sitä että yhä useammat haluaa olla sinkkuja.

Lähettäjä: Jep.. 
Päivämäärä:   10.8.24 19:34:38

En kutsu koskaan ketään meille. Liian iso talo, järven rannalla ja puitteet olis ok... Poikkeuksena lasten juhlat jolloin pakko kutsua... En jaksa enää siivota, nalkuttaa siihen perhettä kaveriksi. Olkoon. Olen toki tästä surullinen, Yksinäinen ja koen, että jos kutsuisin meille kavereita niin siitä tulisi kamala stressi vaan...

Lähettäjä: - 
Päivämäärä:   10.8.24 19:38:07

En kutsu kotiin ketään kahvittelijaa, meillä käy vain asiakkaat, ja nekin vain siihen varatussa tilassa (yritys kodin tiloissa). Kotini on linnani, ja se on perheeni yksityisaluetta.

Lähettäjä: ... 
Päivämäärä:   10.8.24 19:46:23

Koen kyllä.
Meillä ei ole likaista, mutta on sotkuista, kun tavaraa on siellä täällä pitkin poikin. Asun teinin kanssa kahdestaan ja meillä molemmilla ADHD ja ei oikein osata pitää paikkoja siistinä ja tavaroita paikoillaan. Ja sitä tavaraakin on ihan liikaa.

Ei meillä käy ketään, äitini ja yksi mun kaveri joskus. Asutaan niin kaukana teinin koulusta, että hän käy kavereillaan, ne ei yleensä eksy meille asti.

Lähettäjä: Mäy 
Päivämäärä:   10.8.24 19:53:59

Ehkä vähän. Avioeron myötä myimme hienon omakotitalomme. Mitä nyt kaupasta jäi käteen, ostin mihin oli varaa eli pienen kerrostalokolmion. Ystäväpiiri tuntui hieman hätkähtävän elintason laskua sillä ex vuokrasi itselleen hulppean kodin (noh, katsotaan kauanko rahat riittää!!!), ja olettivat kait, että itsekin olisin pitänyt kulisseja yllä. Sen päälle mukaani lähti suuri paksuturkkinen koira ja kotini on sisustettu vähän tätä ja kissaani ajatellen. Eli materiaalit ovat helppohoitoisia ja lattia on kivilattia mikä on hyvin helppo pitää puhtaana mutta ei todellakaan mikään sisustuslehden ratkaisu. En näe mitään syytä hankkia kalliita huonekaluja tai mattoja, joihin voi tulla vahinkoja eikä tarvitse välittää kissankarvoista verhoissa tai sohvatyynyillä.
Mutta myönnän että ei tämä kyllä mikään esittelykoti ole, onneksi lähimmät ystävät tietävät kuinka tärkeitä lemmikkini minulle ovat ja ymmärtävät miksi koti on niin kuin se on - meidän kolmen koti!

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   10.8.24 20:00:37

En koe. Vanha talo, josta maalit rapisevat ulkoseiniltä. Rappaaminen ja maalaaminen olisi niin mahdoton urakka, että itse en siihen pysty ja ulkopuolisella teetettynä maksaisi omaisuuksia. Sisustus on kokoelma kaikkea sitä, mitä edellisiltä sukupolvilta on sattunut jäämään. Mutta tämä on minun oma rakas kotini! Minä asun täällä ja se on minun näköiseni - ainakin sisäpuolelta.Jos tämä ei jollekulle sovi, hän saa vapaasti pysyä poissa. Lämmintä riittää ja se on pääasia.

Lähettäjä: N 
Päivämäärä:   10.8.24 20:00:45

"89 rakennettu, ja on alkuperäinen."
-Tässähän nimenomaan ei ole mitään hävettävää! Nolompaa olisi olla se viimeisin muotikeittiö 89-vuoden talossa riitelemässä talon tyylin kanssa.

En ole oikein koskaan osannut samaistua kotihäpeän käsitteeseen. Olen esteettisesti tarkka ympäristöstäni ja jos jonkin sotku ei minua häiritse, se saa kylään pistäytyvällekin kelvata.

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   11.8.24 22:30:10

Tavallaan. Vedän sellaista reikäfarkut-nuhjuinen villapusero -linjaa ja moni ajattelee varmaan että en ole erityisen hyvätuloinen. Työtehtävät tietävät toki aavistavat että palkka on ihan ok. Asun yksin yli 220m2 uudehkossa omakotitalossa joka maksoi yli 600 000e. Olisi kivaa kutsua vieraita mutta en jaksa sitä taivastelua joka alkaa. Vain lähimmät ystävät ovat tervetulleita sekä tietysti aikuiset lapseni.

Lähettäjä: Nana 
Päivämäärä:   13.8.24 12:42:28

Kyllä koen. Meillä on eläimiä, ja vaikka ovat meille äärimmäisen rakkaita, niiden jäljet näkyvät pinnoissa ja sisustuksessa valitettavan paljon. Nyt kun on välillä märkää ulkona, meillä on jatkuvasti hiekkaa lattialla päivittäisestä imuroinnista huolimatta. En haluaisi käyttää elämääni siivoamiseen, mutta en myöskään haluaisi asua hiekan ja sotkun keskellä. Varsinaisesti muuten likaista meillä ei ole, mutta hiekkaa ja roskaa kantautuu sisään jatkuvasti.

Yllätysvieraat ovat aivan kauhistus! Varsinkin sellaiset, joilla ei itse ole eläimiä ja ilmeestä näkyy, että hiljaa kauhistellaan kodin tilaa.

Lähettäjä: jnnn 
Päivämäärä:   13.8.24 12:49:54

Mä olen tarkka analysoimaan ihmisten koteja. Ei siivouksen tasoa vaan sitä, mitä koti kertoo niistä ihmisistä. Ja se kertoo kaiken!

Paitsi tulotason, erityisesti sivistystason, koulutuksen, yhteiskuntaluokan, arvomaailman...

Kiinnostavaa ja paljastavaa;)

Lähettäjä: Mitääh 
Päivämäärä:   13.8.24 12:52:56

Mitä meidän kotimme paljastaa? Kylppäri on remontissa, portaikko on maalattu värikkääksi. Kirjastohuoneessa on tekotakka, jossa on joulukoristeet. Muissa huoneissa pönttöuunit. Keittiössä on avohyllyjä.

Lähettäjä: X 
Päivämäärä:   13.8.24 15:46:38

Ja mä olen tarkka kutsuessani ihmisiäni kotiin, en halua tuommoisia analysoijia yli kynnyksen. Voit analysoida tämän valitsemani linjan ihan rauhassa pihalta.

Lähettäjä: ee 
Päivämäärä:   13.8.24 16:40:24

Kyllä. Jopa silloin, kun siihen ei ole edes mitään suurempaa syytä, kuten sotkuinen kämppä. Minäkään en osaa sisustaa ja tuntuu, että muut arvostelevat kotiani tai ainakin ihmettelevät jotain. Aina pitäisi olla jotain paremmin. Minulla on liikaa tavaraa, sisustus ei ole neutraali ja tuntuu, että kaikkea on liikaa tai jotenkin rumasti. Tai kun ei ole laadukasta ja kallista designia vaan jotain "halpista" joka ei näytä muodikkaalta. Pelkään myös, että kotini haisee muiden mielestä pahalta.

Vihaan yllätysvierailijoita ja haluan aina edes vähän siivoilla ennen kuin päästän ketään ovesta sisään.

Lähettäjä: Jännä 
Päivämäärä:   13.8.24 16:47:12

En ole koskaan ollut siivousintoilija, mutta viime vuodet koti on saanut enemmän pahalle päälle kuin ollut paikka jonne on ihana tulla töistä ja alkaa rauhoittumaan. Mies sotkee, lapsi sotkee, minäkin sotken mutta olen lähes ainoa joka siivoaa muutenkin kuin tiskaamalla ja pesemällä pyykkiä. Nurkat aivan pölyssä, kaikenlaista rojua, vaatteet lattioilla, keittiön kaapit ja lattiat roiskeissa..

Pahempaakin on nähty ja nyt olen tehnyt vähän työtä karsiakseni turhaa kamaa pois. Siivoamisesta tuli nimittäin niin hermojaraastavaa kun ensin piti siirtää montakymmentä esinettä "jonnekin" että sai niiden alta pyyhittyä. Sitten taas ne hiton tärkeät esineet takaisin. Ja jos ne jotenkin järjesti niin kaksi päivää niin joku keittiötaso oli taas turvoksissa ja sekaisin kahvinpuruja, avaimia, kolikoita, pattereita, puhelinelektroniikkaa ja ruokaa.. ihan hirveää vaikka ei tämä mikään saastamurju olekaan.