Lähettäjä: Tähti 
Päivämäärä:   9.8.24 19:14:33

Mistä löytyy luotettavia Rotukissa kasvattajia? Olen yrittänyt nettiä selailla, vaan ekaa kertaa hankkimassa rotukissaa niin ei ole mitään tietoa ja mihin kasvattajat ovat oikealla asialla.
Maine Coon rotuna kiinnostaa ehkä eniten.

Lähettäjä: - 
Päivämäärä:   9.8.24 19:37:18

Rotuyhdistyksen sivut on hyvä paikka aloittaa. Kissaliiton sivuilla on sopimusyhdistysten linkit. Jos hommaisin coonin (mitä en tekisi terveystilanteen vuoksi), ostaisin varmaan Chamberlainilta.

Lähettäjä: Hi 
Päivämäärä:   9.8.24 19:47:37

Kissaliiton kasvattajalta hankkisin kyseisen rodun edustajan. Tai käytännössä mikä tahansa rotu, niin Kissaliittoon rekisteröity pentu on hyvä valinta. Hankikissa.fi -sivustolta voi katsella vapaita pentuja, toki sinne aika harva pentu päätyy, samoin kuin sinne rotuyhdistyksen sivullekaan. Kasvattajaan kannattaa olla suoraan yhteydessä. Chamberlain tai KingLeo's on ne kasvattajat, joilta lähtisin itse kysymään coonia.

Minä kasvatan birmoja. Tälläkin hetkellä on yksi reilun kuukauden ikäinen pentu, joka etsii lemmikkikotia sitten tulevaisuudessa, mutta ei ole vielä ilmoiteltu missään.

Lähettäjä: Tutki 
Päivämäärä:   9.8.24 19:55:31

Rotua vahvasti sivusta seuranneena ja muutenkin rotukissa touhua niin pelkkä kissaliittoon kuuluminen ei riitä vaan kannattaa ihan oikeasti myös käydä näyttelyissä kiertämässä ja sitä kautta tutustumassa rotuun sekä kasvattajiin.

Sanotaanko, että sen verran kieroja ihmisiä noissa kasvattajissa yms. Että tarkka saa ihan oikeasti olla, jos et halua tukea sellaisten ihmisten toimintaa. Osa ei puhu avoimesti sairauksista ja jos ilmenee jotain niin syytellään muita yms. Eli katso tarkkaan, että ihan oikeasti vanhemmat yms. On tutkittu ja kasvattaja puhuu rehellisesti asioita.

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   9.8.24 20:05:23

Ylipäätään jos kasvattaa jotain rotua niin tuskin on oikealla asialla. Ehkä joku eurooppalainen joka käyttää noviiseja korkeintaan

Lähettäjä: Pii 
Päivämäärä:   9.8.24 20:36:36

Rotukissat on rodusta riippumatta surkeassa jamassa. Terveysongelmat on isot. Käy keskusteluja kasvattajien kanssa, käytä googlea, tutki sukutauluja ja terveystietoja ja sitten ristit kätesi ja toivot parasta.

Lähettäjä: Tähti 
Päivämäärä:   9.8.24 20:48:29

Voi ei, kuulostaa pahalle. Pitääkö se sitten tyytyä johonkin maatiaiseen, niinkuin aina tähänkin asti. Onko nuo coonit sitten lähtökohtaisesti kaikki sairaita? Onko se geenipooli niin ahdas?

Lähettäjä: Tähti 
Päivämäärä:   9.8.24 20:51:21

Sitten vielä Hi: lle kysymys. Millaisia nuo birmat on? Etsin siis sellaista rentoa perhe kissaa, sisäkissaksi. Joka kuitenkin sitten kulkisi mukana mökillä ja reissuilla Suomen rajojen sisäpuolella.

Lähettäjä: Tutki 
Päivämäärä:   9.8.24 21:18:51

Tähti//Maine coon on kooltaan suuri verrattuna normaaliin kissaan ja sillä on suuren rodun ongelmat. Vertaa esim. Koiriin. Pienet rodut elää pitkään ja isoit rodut lyhyt ikäisiä ja suht paljon terveysongelmia jotka vaikuttaa elinikään.

Ihana rotu, mutta jos etsit pitkäikäistä ja terveempää kaveria niin miettisin jotain muuta rotua tai sitä maatisaista. Tietenkään mitään populaatiokissaa en ottaisi enkä kannattaisi pentutehtailua eli näitä roturisteytys ja "norjalainen metsäkissa" tehtailijoita.

Lähettäjä: Hi 
Päivämäärä:   9.8.24 21:31:09

Jos joku kasvattaja lupaa sinulle täysin takuuterveen kissan ilman perinnöllisten sairauksien mahdollisuutta, olet löytänyt pentutehtailijan/ huijarin. Totuus on se, että vaikka siitoseläimet olisi kuinka perin pohjin tutkittu, niin aina voi tulla jotain. Ihan yhtälailla niitä ongelmia voi olla maatiaisilla. Tai olla olematta. Maatiaisten kohdalla vain valitettavan usein pätee myös fakta, että ei ole tutkittu = terve.

https://birma.fi/pyha-birma/ Tuo kuvaus birmasta on mielestäni varsin osuva. Omat birmani ovat olleet aina hyviä matkustamaan, niiden kanssa on reissattu näyttelyissä ja ovat uusissa paikoissa yleensä aika äkkiä kuin kotonaan. Toki tämäkin on yksilökohtaista, mutta pääsääntöisesti ovat rohkeita ja reissaavatkin sujuvasti. Ovat myös erittäin sosiaalisia (sama koskee kyllä myös coonia) ja nauttivat lajikumppanin seurasta. Siinä missä maatiaiskissat ovat joskus hyvinkin reviiritietoisia, niin birman paras ystävä on toinen rauhallisen luonteenlaadun omaava kissa.

Lähettäjä: Tutki 
Päivämäärä:   9.8.24 21:37:46

Hi//Maatiaisilla on ongelmia, mutta siitä huolimatta omassa lähipiirissä maatiaiset ovat eläneet sinne 20 vuoteen asti. Rotukissat olleet paljon lyhyt ikäisempiä ja sairaampia. Maatiasissa muutama yksittäisiä tapaus ollut, että jouduttu lopettamaan nuorena, mutta nämä olleet vapaana sikiäviä tallikissoja joten sukurutsausta varmasti ollut.

Lähettäjä: Taika 
Päivämäärä:   9.8.24 21:49:23

Ystävä kasvattaa Neva-kissoja, ennen sitä tai ehkä vieläkin Maine Coon ja Ragdoll -kissoja.
Voin vilpittömästi suositella! Paljon ulkomaan tuonteja ja kissat elävät kotona ”kissan elämää”, toki näyttelyissä paljon. Halpoja eivät ole.
Deeamorecats haulla löytyy!

Lähettäjä: :D 
Päivämäärä:   9.8.24 22:02:14

"Se voi saavuttaa jopa yli 15-vuoden iän" ja "Pyhä birma on sisäkissa"

15 vuotta ei ole kissalle ikä eikä mikään. Sisäkissaa ei ole olemassakaan.

Yli 20 vuotta on maatiaisille ihan normaali ikä. Kissat tarvitsevat ulkoiluja. Vapaana, isossa tarhassa tai valjaissa. Kissa on hyvin älykäs ja petoeläimenä sen tarve liikkua on suuri.

Lähettäjä: Hi 
Päivämäärä:   10.8.24 16:14:07

15 vuotta on kissalle ihan hyvä ikä. On yksilöitä, jotka elävät reilusti sen yli ja osa kuolee paljon nuorempana. Mielestäni tuo on osuva tapa ilmaista, että kissa elää keskimäärin hieman pidempään kuin koira.

Eipä niitä yli 20-vuotiaita maatiaisia oikeasti ole tuhansittain. Ne on jääneet auton alle ja tulleet petojen syömäksi, jos eivät ole tapelleet itseään hengiltä tai kuolleet synnytyksen komplikaatioihin.

Kissa tarvitsee aktiviteetteja ja todellakin on ihanteellista, jos tarjolla on ulkoilua suurella aidatulla alueella tai valvottuna turvallisella alueella. Mutta eipä joka ratsastuskoulullakaan ole kahdenkymmenen hehtaarin metsätarhaa ja luonnonmukaista laumaelämää. Eläimet sopeutuvat silti myös ympäristöön, joka ei ole niille välttämättä täydellinen. Kyse on siitä, onko se riittävän hyvä.

Lähettäjä: dini 
Päivämäärä:   10.8.24 17:46:36

On kyllä tosi vaikeaa löytää sopiva kasvattaja, jos ihan uutena menee rodun pariin. Niin koirien kuin kissojenkin kohdalla.

Molemmissa tapauksissa mä olen kysellyt suosituksia muiden kissojen / koirien omistajilta ja sitten alkanut ottaa yhteyttä sopivan kuuloisiin kasvattajiin. Ainakin maine coonin kohdalla löysin tosi nopeasti "oman kasvattajan" suositusten perusteella. Täällä jo hyviä vinkkejä.

Maine cooneissa kannattaa huomioida kissan koko, se lyhentää ikää ja kaikki on paljon kalliimpaa (esim. ruokinta, vessat ja kiipeilypuut). En tiedä onko itsestäänselvyys, mutta monet, erityisesti rotukissat, kaipaavat seuraa, sosiaalisuutta ja aktivointia tosi paljon, eivät sovi yksineläjiksi ja sadepäivien viltinlämmittäjiksi.

Lähettäjä: Najadi 
Päivämäärä:   10.8.24 17:53:20

En tiedä mikä on tilanne nykyään, mutta vielä kymmenisen vuotta sitten maine coon oli aika sairas rotu. Meille kasvattaja kertoi, että mc:lla on saman kokoinen sydän kuin tavallisella kissalla eli kissan kokoon nähden pieni, mikä helposti aiheuttaa sydänvaivoja. Tästä syystä mc:n elinikä on n. 8v, ja meilläkin jouduttiin pistämään kissa pois tuon ikäisenä. Meidän coonilla ei ollut sydänvaivoja, mutta hammasvaivoja kyllä, mikä kuulemma myös on tyypillistä maine cooneille, ja meillä ne hammasongelmat johtivat siihen että kissa oli pakko pistää pois.

Muuten oli ihana kissa, mutta terveys oli todella huono. Ei tule toista coonia meille. Toivottavasti rodun terveys on nykyään parempi.

En tiedä minkälainen norjan metsäkissa olisi, onko yhtään terveempi rotu.

Lähettäjä: PS. 
Päivämäärä:   10.8.24 17:55:52

Itse lähtisin rotuyhdistysten nettisivuilta katselemaan kasvattajalistoja. Ainakin oman rotuni kohdalla kasvattajien pitää lähettää esittely ja kasvatustavoitteet yhdistykselle, jonka jälkeen vasta lisätään listoille. Tuttavien kautta myös monesti löytyy niitä luotettavia ja hyväksi todettuja kasvattajia.

Itse kasvatan siperiankissoja pienimuotoisesti Kissaliiton alla. Ainakin itse yritän näyttää sosiaalisessa mediassa arkielämäämme, pentujen mahdolliset uudet kodit saavat paljon videoita ja kuvia pennuista (en asu Suomessa, mutta myyn mielelläni kuitenkin kotimaahan) ja niiden kasvusta, lisäksi kaikista mahdollisista vanhempien terveysdokumenteistä lähtee kopiot pennun ostajalle.