|
Lähettäjä: ..
Päivämäärä: 9.8.24 17:51:31
Tämä nyt on ihan turha valitus, mutta uuvuttaa ja turhauttaa taas sen verran, että johonkin on pakko purkaa.
Olen valmistunut aika äskettäin yliopistosta alalle, josta nyt tiesinkin, ettei se ole maailman työllistävin. Uskoin kuitenkin, että fiksummilla sivuainevalinnoilla ja sinnikkäällä yrittämisellä voisin jonkun työpaikan saada. Aika selvä juttu nyt näyttää vain olevan, että täysin turhaan tuli maisterin paperit hommattua.
Työhakemuksia on laitettu kymmenittäin ja välillä pääsen työhaastatteluunkin asti, mutta aina perusteluna jonkun muun palkkaamiseen on se, että paikkaan valittiin kokeneempi henkilö. Olen siis tässä klassisessa noidankehässä, jossa en saa työpaikkoja koska ei ole kokemusta ja en saa kokemusta, koska en saa työpaikkoja.
Haen monipuolisesti kaikkia paikkoja, joiden osaamisvaatimukset ovat edes osittain minulla hallussa ja jotka edes vähän kiinnostaisivat tai jotka antaisivat mahdollisuuden kerryttää sitä tarvittavaa osaamista. Siinä ei paljon opiskeluaikoina kaupan kassalla istumiset ja vastaavat kokemukset paina, kun ei se ole osaamista jota tarvitaan. Olen pyrkinyt olemaan aktiivinen ja kerryttämään osaamista mm. vapaaehtoistöiden kautta, mutta eivät ne näytä rekrytoijia kiinnostavan.
Turhauttaa, kun tuntuu, että ainoa vaihtoehtoni on joko mennä tekemään jotain helppoja suorittavan tason töitä, kuten siivoamaan tai postia jakamaan, tai sitten opiskella lisää. Mutta kun opintotukikuukaudet on käytetty ja opintolainaa on jo valmiiksi, eivät lisäopinnotkaan oikein enää houkuta. Toki työkkärin tukemana varmaan voisi työttömyystuella jotain opiskella, mutta sitten pitäisi osata päättää mikä olisi fiksumpi ala. Ja lisäksi päästä sinne opiskelupaikkaan, kun ensikertalaisuuskiintiö on käytetty.
Ärsyttää, turhauttaa ja välillä jopa ahdistaakin jatkuva epäonnistumisen tunne. Olisin mielelläni tuottava osa yhteiskuntaa ja maksaisin takaisin niitä rahoja, joita minun opintoihini on käytetty. Ja se, että käytin elämästäni reilut viisi vuotta hukkaan hankkimalla paperit, jotka rumasti sanoen kelpaavat ainoastaan per'een pyyhkimiseen.
Ja sitten on se iäinkuinen verkostoituminen. En ole kaikkein sosiaalisin tai sosiaalisesti lahjakkain, vaikka tulenkin ihan hyvin toimeen esimerkiksi työ- tai opiskeluyhteisöissä. En kuitenkaan ole erityisesti mieleenpainuva, kiinnostava tai sellainen tyyppi, joka osaisi luontevasti tuoda omia kykyjään esiin. Olen enemmän sivustaseuraavaa tyyppiä kuin jatkuvasti esillä. Tuntuu, että olen tässäkin asiassa jotenkin vääränlainen, pitäisi olla rohkeampi ja parempi ja mitä lie.
No, sinnikkäästi vain eteenpäin toivoen, että joku näkisi minussa potentiaalia ja tarjoaisi mahdollisuuden todistaa olevani hyvä työntekijä. Olen ahkera ja tunnollinen tekijä, nopeaoppinen ja kiinnostunut monenlaisita asioista, hyvä organisoimaan ja ottamaan haltuun isompiakin asiakokonaisuuksia. Minusta on aina pidetty niissä työpaikoissa, joissa olen aiemmin ollut. Nyt vain hyppäys niistä suorittavista töistä pykälän ylöspäin tuntuu olevan kohtuuttoman iso.
|