|
Lähettäjä: ....
Päivämäärä: 10.8.24 00:45:16
Omasta cockerista kirjoittelin pitkät pätkät tänne pari vuotta sitten. Oltiin jo lopettamassa koiraa, koska iltaisin emme voineet liikkua asunnossa normaalisti, koska koira hyökkäili kimppuun ilman näkyvää syytä. Oli kuin psykoosissa, koiraan ei saanut mitään kontaktia ja kävi päälle kuin tappaakseen. Aamuisin ja päivisin oli iloinen oma itsensä. Onneksi tuolla ei ole pahemmin puruvoimaa.
Sattumalta löysimme asiaan perehtyneen eläinlääkärin. Koira oli masennuslääkityksellä melkein vuoden. Kohtaukset loppuivat puolen vuoden kohdalla ja nyt onkin mennyt jo noin 1,5 vuotta ilman ainuttakaan.
Eli kyllä se raivosyndrooma on ihan todellinen ja edelleen cockereita lopetetaan agressiivisuuden vuoksi. Niistä ei vaan kauheasti huudella, kun yleensä syytellään vain omistajaa.
Meillä myös ongelmana resurssiagressiivisuus, mutta sen kanssa pärjätään hyvin, kun ei ole lapsia tai muita koiria. Koira on pennusta asti ollut aggressiivinen (tätäkin harva uskoo). Pahennettiin ongelmaa aikoinaan tietämättömyyttämme (ja kasvattajan ohjeilla), mutta nykyään menee hyvin.
Muutenhan tuo on mallia erittäin hellyydenkipeä ja aina valmis toimintaan. Todella ihmisläheinen ja älykäs koira, helppo kouluttaa, kun on niin pirun ahne. Kiihtyy nollasta sataan sekunissa. Kaikesta huolimatta aivan ihana koira ja ei varmana tule toista samanlaista :D
|