Lähettäjä: m 
Päivämäärä:   9.8.24 12:53:59

Joku täällä äskettäkin kirjoittelikin varsin samankuuloisesta tilanteesta kuin itselläni. Eli korkeakoulutus on ja sellaiselta alalta, että sen periaatteessa pitäisi avata ovia vaikka mihin, mutta koska kilpailu on kovaa ja itse on joutunut opiskeluajoista asti "tyytymään" vain sekalaisiin määräaikaisuuksiin, niin työkokemus ei varsinaisesti vastaa koulutustasoa ja joka kerta määräaikaisuuden lähestyessä loppua on kauhea paniikki yrittää löytää uusi työ.

Itse esim. valmistuin kuusi vuotta sitten yliopistosta. Olen ollut sen jälkeen jo kahdesti työttömänä ja muuten ollut 3-12 kk määräaikaisuuksissa, joiden jälkeen pari kertaa on työ jatkunut uudelle vastaavan pituisella määräaikaisuudella, mutta aina tosiaan ei. Työkokemusta on siis kertynyt sekalaisista toimisto/hallinto/HR-tehtävistä, ja tottakai jokaisesta työstä oppii jotain, mutta koska työt ovat olleet jotain projekteja/vanhempainvapaan sijaisuuksia/muuta vastaavia, niin en ole päässyt mitenkään kehittymään vahvaksi osaajaksi oikein millään alalla, vaan osaan vähän tätä (mutten sitten kuitenkaan kovin perusteellisesti) ja sitten hieman tota (mutta en kuitenkaan jotain siihen olennaisesti liittyvää asiaa). Tälläkin hetkellä työmarkkinoilla on aika heikko tilanne ja kun luen työpaikkailmoituksia, niin tulee itku. Tottakai olen epätoivoisena laittanut hakemuksia menemään, koska nykyinen työ päättyy lokakuun lopussa, mutta tuntuu, että minulla ei ole vaadittavaa kokemusta oikeasti mihinkään työhön. Joo, ei niitä kaikkia työpaikkailmoituksessa esitettyjä vaatimuksia välttämättä tarvitse täyttää, mutta usein en täytä yhtäkään (tai ehkä sen, jos edellytetään sujuvaa suomen kielen taitoa :D).

En saa millään taiottua itselleni nyt tästä yhtäkkiä esimerkiksi sote-alan tutkintoa, mutta ihmeen työtä pitäisi yrittää hakea? Tai mitä (lyhyttä) koulutusta pitäisi miettiä, joko jotain ihan uutta, tai sitten jotain mikä täydentäisi nykyistä osaamistani, jotta asema työmarkkinoilla voisi tulevaisuudessa olla edes hieman turvatumpi? Taloudellisesti ei ole mahdollista lähteä suorittamaan usean vuoden koulutusta, koska vanhaakin opintolainaa maksan edelleen ja vähätkin säästöt ovat palaneet aiempien työttömyyksien aikana. Jos nyt jostain löytäisinkin uuden työn loppuvuoden aikana, niin tiedän, että ainakaan kokopäivätyön ohessa voimani eivät riitä pitkäkestoiseen opiskeluun kuten kokonaisen monivuotisen koulutuksen suorittamiseen, koska uupumus on tullut jo aiemmin koettua.

Lähettäjä: m 
Päivämäärä:   9.8.24 12:55:18

Ja todetaan siis vielä, että kun jokaiseen hakemaani työpaikkaan hakee se 300-400 hakijaa, niin jos ei täytyä mitään ilmoituksessa esitettyä vaatimusta, niin voi olla aika varma, että mahdollisuudet ovat olemattomat, kyllä moni niistä hakijoista ne täyttää

Lähettäjä: , 
Päivämäärä:   9.8.24 12:57:00

Hae sellaisiin paikkoihin, joihin ei ole mitään täsmällistä tutkintoa ja hakijoita vähemmän. Itsekin olen sellaisessa työssä, että pidin sitä jokseenkin vitsinä, kun ei ollut siihen koulutusta eikä kokemusta. Akateeminen pätkätyöläinen ja viimein pitkäaikaistyötön minäkin olin.

Lähettäjä: o 
Päivämäärä:   9.8.24 13:00:20

Haluatko avata tarkemmin, mikä koulutus sinulla on?

Jos on ennestään korkeakoulututkinto, niin vuoden täydennyskoulutuksella voi saada kirjastonhoitajan pätevyyden. Alalla on huono työllisyys ja palkka, mutta varsinkin jos on valmis muuttamaan pienelle paikkakunnalle, niin töitä voi kuitenkin löytyä.

Lähettäjä: m 
Päivämäärä:   9.8.24 13:05:24

KTM tutkinto, en halua pääainetta sen tarkemmin sanoa, ettei kukaan tunnista :D Mutta ei ole esim. markkinointiin tai rahoitukseen taikka muuhun talouspuoleen liittyvä.

Lähettäjä: ST 
Päivämäärä:   9.8.24 13:13:41

Riippuu siitä, haluatko olla töissä, luoda uraa koulutustasi vastaavalla alalla vai tienata hyvin?

Minulla on yliopistotutkinto (maisteritaso). Valmistuin 15 vuotta sitten. En ole tehnyt päivääkään oman alan töitä, en ole niitä saanut. Pariin haastatteluun olen päässyt, mutta olen ollut liian kokematon. Teen töitä täysin eri alalla. Päivääkää en ole ollut työtön. Suurin osa työkavereista on käynyt vain toisen asteen koulutuksen. Muutamalla on AMK-tutkinto.

Palkkakuopasta aloitin. Bruttopalkka silloin 15 vuotta sitten oli 1700e. Oli kuitenkin vakipaikka. Vakipaikan ansiosta olen päässyt kehittymään työtehtävissä, saanut uusia työtehtäviä talon sisällä, sitten olen vaihanut työpaikkaa, oppinut lisää uudessa työssä ja nyt bruttopalkka on karvan alta 3.000e.

Minulle riittää, että töitä on. Ei väliä, mitä töitä.

Opiskelukavereistani yksi tekee vain oman alan sijaisuuksia. Vakipaikkaa ei ole saanut, mutta on sitten työttömänä määräaikaisuuksien välillä. Ei halua ”pilata” CV:tään ”väärän alan” töillä.

Toinen opiskelukaveri kyllä tekee töitä miltä alalta vaan, mutta ainoastaan hyväpalkkaisia. On mukana määräaikaisissa projekteissa, joissa maksetaan hänen mittapuullaan hyvää palkkaa. Työttömänä sitten projektien välit.

Aloittajan pitää miettiä, mitä haluaa: vakituisen työn, oma alan työn, hyväpalkkaisen työn vai jotain muuta ja sitten miettiä, miten sen saavuttaa. Kaikkia kolmea ei todennäköisesti saa samassa paketissa.

Lähettäjä: … 
Päivämäärä:   9.8.24 13:14:12

Rajaisin todella selkeästi firmat, alan ja positiot minne tähtäisin sekä hakisin ja lähtisin ulkomaille.

Lähettäjä: tt 
Päivämäärä:   9.8.24 13:15:47

Oletko katsonut asiantuntija organisaatioden nettisivuja? Monissa tuollaisissa isohkoissa yrityksissä palkataan joko ympäri vuoden tai pari kertaa vuodessa traineita erilaisiin tehtäviin. Moni traineista jatkaa talon sisällä ja etenee asematasolla ylöspäin tai vaihtaa talon sisällä toisiin hommiin, toki osa myös lopettaa. Esim yritys jossa itse olen töissä niin traineet ovat myös ihan palkattuja työntekijöitä, toki palkka ei niin hyvä kuin vakituisella, mutta se voisi olla yksi keino saada jalkaa talon sisälle.

Lähettäjä: m 
Päivämäärä:   9.8.24 13:21:39

Olen katsonut ja hakenut myös trainee-paikkoja, mutta taidan olla jo liian vanha ja "menetetty tapaus" niihin, koska en ole päässyt edes haastatteluun.

Tärkeintä olisi saada edes se elämiseen riittävä palkka (eli enemmän kuin työttömyyskorvays on). Korkeimmillaan bruttopalkkani on ollut kerran 3000e/kk, yleensä siis alle tämän eli ihan hirveän herroiksi en ole tottunut elämään. Mistään super korkeista positioista en ole koskaan haaveillut, hieman voisi olla mukava uralla edetä, mutta kyllä se on tällä hetkellä keskeisintä, että edes jotain työtä olisi.

Lähettäjä: m 
Päivämäärä:   9.8.24 14:08:31

Se piti vielä sanoa, että tosiaan vaikka mietin myös, että mikä voisi viedä minua koulutukseeni liittyvällä uralla eteenpäin, niin toisaalta myös kauhistuttaa, kun nyt jo kolmekymppisenä näkee mitä tuhoja paikallaan istuminen ja seisominen koneen ääressä tekee omalle kropalle ja hyvinvoinnille, niin mietin että selviänkö lähellekkään eläkeikää. Sillä mielessä pyörii myös muun tyyppinen työ...

Lähettäjä: - 
Päivämäärä:   9.8.24 14:22:43

Ja se klassinen: SIJAINTI. Jos haet paikkoja esim. vain pk-seudulta, niin voi olla tuskaa. Kun laajennat hakusi koko maahan, niin kas kummaa kun niitä alkaakin olla ihan vakipaikkoja myöten. Itse olin pätkiin kyllästymisen jälkeen Turussa 4v ja lähdin siitä sitten Kuopioon. Näin 7v jälkeen en ole vielä sekuntiakaan katunut. Eläminen on halvempaa, elämänlaatu parempaa eikä tarvitse koko aika ihmetellä sitä seuraavaa työpätkää kun on vakiduuni.

Lähettäjä: … 
Päivämäärä:   9.8.24 14:27:54

No mites oma firma, eli myisit ulkoistettua assistentti-palvelua?

Lähettäjä: .. 
Päivämäärä:   9.8.24 14:30:08

Auttaisiko, jos miettisit mitä oikeasti haluaisit tehdä ja tutustuisit yrityksiin, joissa haluaisit mahdollisesti olla töissä?

Ainakin omassa kuplassani (olen tietojärjestelmätieteen KTM) tuntuu siltä, että yritykset eivät juuri nyt halua hakea ketään töihin työpaikkailmoitusten kautta, koska hakijoiden määrä on aivan valtava. Työpaikkoja on jonkun verran ja koko ajan määrä taas lisääntyy hiljaisempien aikojen jälkeen, jos sopiva kandidaatti ilmestyy taivaalta. Muuten sinnitellään ilman.

Oman kokemukseni perusteella suosittelisin kokeilemaan piilotyöpaikkastrategiaa; mieti mitä tosissasi haluat tehdä, tee vaikka joku verkkokurssi tai kaksi (jos osaaminen sitä vaatii), laita avoimia hakemuksia ja samalla verkostoidu mahdollisuuksien mukaan ihmisten kanssa LinkedInissä ja live-tapahtumissa.

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   10.8.24 08:40:09

On kyllä vaikeaa, I feel you..

Lähettäjä: .... 
Päivämäärä:   10.8.24 08:52:12

"Se piti vielä sanoa, että tosiaan vaikka mietin myös, että mikä voisi viedä minua koulutukseeni liittyvällä uralla eteenpäin, niin toisaalta myös kauhistuttaa, kun nyt jo kolmekymppisenä näkee mitä tuhoja paikallaan istuminen ja seisominen koneen ääressä tekee omalle kropalle ja hyvinvoinnille, niin mietin että selviänkö lähellekkään eläkeikää. Sillä mielessä pyörii myös muun tyyppinen työ..."

Ei se päätetyö mitään tuhoja tee kropalle, jos tekee muutakin kuin työtä. Kaikki tuntemani päätetyöstä oireilevat ovat ihmisiä, joilla on huono lihaskunto ja ei juurikaan liikuntaharrastuksia. Muutama on saanut vaivat häviämään ihan kuntosalitreenillä. Tunnen paljon todella hyväkuntoisia päätetyöläisiä. Itsekin olen 20 vuotta istunut koneella eikä ole mitään vaivoja siitä aiheutunut. Tietysti vapaa-ajalla harrastan monipuolisesti liikuntaa ja pidän huolta lihaskunnosta ja liikkuvuudesta.

Lähettäjä: jaa 
Päivämäärä:   10.8.24 09:36:46

Väitän kyllä itse, että esimerkiksi näköni ja näön tarkennus eivät olisi huonontuneet näin paljon, jos en tekisi töitä koneella. Samoin kroppa on kyllä todella juminen ja tullut nivelkipuja. Jos päivästä 7- 8 tuntia nököttää suht paikallaan seisten tai istuen koneen ääressä, niin onhan se valtava osa päivästä. Plus eihän sitä kaikkea loppua aikaakaan liikkeessä olla kun nukutaan, ehkä istutaan kulkuvälineessä ainakin osa työmatkasta, syödään varmaan istuen ja ainakin itse myös luen päivittäin ainakin hetken.

Pyrin keksimään arkista puuhastelua jossa pysyy liikkeessä, kuljen lyhyet matkat kävellen tai pyörällä, teen taukojumppaa, venyttelyä tai kävelyitä kesken työpäivän, toimistopäivinä kävelen loppumatkan työpaikalle ja alkumatkan sieltä pois, ja liikun muutenkin monipuolisesti, mutta ainakaan minun kroppani ei kestä mitään tuntikausien liikuntaa päivittäin ja tarvitsee myös lepopäiviä. Toki nyt hieman voi kävellä päivittäin tai juuri vaikka pyöräillä kauppaan, mutta juoksu tai muu reippaampi aerobinen, pilates tai painoharjoittelu, ratsastus jne, niitä ei kroppani kestä joka päivä, iskee ylikuormitustila.

Lähettäjä: - 
Päivämäärä:   10.8.24 11:03:34

Aika lailla sama tilanne täällä. Valmistuin 2017 ja töitä on ollut vain määrä-aikaisina. Olen totaalisen kyllästynyt ja nyt sitten parin viikon päästä alankin opiskelemaan sairaanhoitajaksi. Haluan työn, joita ylipäänsä on. Haluan päästä ostamaan talon enkä jatkuvasti laittamaan rahaa säästöön "pahan päivän varalle". Haluan, että on varmat tulot. Olen kuitenkin jo 32. No, ainahan voi hakea näitä nykyisen tutkinnon töitäkin jos niitä vain olisi. Eli eihän minun koulutus mihinkään katoa vaikka toistakin alaa lähden opiskelemaan.