Lähettäjä: Ap 
Päivämäärä:   7.8.24 07:54:05

Puolison lihominen suhteen aikana ja laihtuminen suhteen päättyessä.

Aloitin aikoinaan parisuhteen urheilullisen, raamikkaan ja hyvässä kunnossa olevan miehen kanssa. Kuitenkin ensimmäisen parin vuoden aikana hän kerrytti painoa 20 kiloa, urheilu alkoi jäämään ja pleikkarin pelaaminen sohvalla kiinnostamaan.

Mies jaksoi naureskella, että kun hänellä on elämässä kaikki hyvin, niin laiskistuu ja lihoo. Rakastin häntä kuitenkin silti vuosia vaikka ulkomuoto oli mikä oli ja panostus kotitöihin ja kompromissien tekoon olematon.

Nyt on rakkaus loppunut ja ero työn alla. Mies on nyt tässä ajassa laihtunut sen parikymmentä kiloa, urheilee taas päivittäin ja tietokonepelien pelailu jäänyt kokonaan.

Ärsyttää kun nyt hän on taas se sama mies, johon aikanaan ihastuin ja jonka kanssa parisuhteeseen ryhdyin. Ärsyttää myös se, että nyt joku toinen saa sen version miehestäni, jonka itse olisin halunnut. Mutta toisaalta eiköhän miehen seuraavassakin suhteessa täysin sama ole edessä.

Itse olen pysynyt täysin samoissa mitoissa suhteen alusta asti, raskaudesta ja synnytyksestä huolimatta. Olen huolehtinut kodinhoidosta ja lapsesta. En ole (omasta mielestäni) radikaalisti muuttunut suhteen aikana niin fyysisesti kuin henkisestikään.

Jotenkin nyt kaikkien muiden tunteiden lisäksi koen tulleeni huijatuksi tässäkin asiassa.

Huoh. Kiitos kun sain avautua vaikken lupia kysellytkään.

Lähettäjä: ### 
Päivämäärä:   7.8.24 08:21:47

No melko pinnallinen ja ulkonäkökeskeinen suhde, jos ulkonäön merkitys on noin suuri. Eikö miehen käytöksellä tai luonteella ollut mitään tekemistä eronne kanssa? Seuraavaan suhteeseen hän siirtää nekin.

Lähettäjä: Myötä ja vasta 
Päivämäärä:   7.8.24 08:30:10

Voi voi mitenköhän puolison vanhenemiseen ja sairauksiin olisit suhtautunut

Lähettäjä: Ap 
Päivämäärä:   7.8.24 08:34:12

Miehen käytös ja luonne johtivat eroon, ei ulkonäkö. Mutta tässä kohtaa kaiken muun lisäksi ärsyttää tuo ulkonäkökin.

Lähettäjä: .. 
Päivämäärä:   7.8.24 08:35:00

"voi mitenköhän puolison vanhenemiseen ja sairauksiin olisit suhtautunut"

Itse en ainakaan jaksanut. Ennen mukava mies katkeroitui sairauden myötä. Jatkuvasti piti olla auttamassa eikä mistään saanut kiitosta vaan pelkkää kiukuttelua ja itsesääliä. Sairauden myötä ryhtyi varsinaiseksi miesvauvaksi jota olisi pitänyt hoitaa ja ymmärtää kaiken aikaa. Ja voi sitä syyllistämisen määrää kun sanoin että minulle riitti..

Lähettäjä: Ap 
Päivämäärä:   7.8.24 08:35:17

Niin kauan kun rakkautta riitti suhtauduin rakastavasti ulkonäköön, vanhenemiseen, sairauksiin, laiskotteluun ja kiukutteluun.

Kun rakkaus loppui, muuttui suhtautuminenkin.

Lähettäjä: -- 
Päivämäärä:   7.8.24 09:59:06

Asiaa voi ajatella myös siltä kannalta, että mieskään ehkä ei ollut onnellinen suhteessa. Minusta hyvä parisuhde koostuu siitä, että elämässä säilyy se "oma elämä", mihin kuuluu harrastaminen ja omat kiinnostuksen kohteet. Ja sitten on elämää täydentämässä se hyvä parisuhde, jossa ollaan kiinnostuneita toisesta ja hänen kiinnostuksen kohteistaan ja vietetään aikaa yhdessä. Elämä on hyvässä tasapainossa, kun on aikaa parisuhteelle ja harrastuksille.

En usko, että ihminen, joka vaan löhöää sohvalla ja jättää hoitamatta elämään kuuluvia velvollisuuksia, on lopulta kovinkaan onnellinen. Voi olla että ihminen on vain laiska ja mukavuuden haluinen, mutta jos oikeasti rakastaisi puolisoaan ja haluaisi hyvän suhteen, kyllä silloin haluaisi myös olla mieliksi puolisolleen. Ja hoitaa esim. niitä kotitöitä, jotta toinen ei joudu tekemään kaikkea yksin.

Se, että mies sanoi, että kaikki oli niin hyvin, että laiskistuu, ei siis minusta pidä paikkaansa. Ehkä mies koki jotain sosiaalista painetta olla parisuhteessa ja koki, että nyt hän on hyvässä parisuhteessa ja hänen kuuluu olla nyt onnellinen. Yllättävän moni tuntuu ajatettevan niin, että elämässä kuuluu saavuttaa tiettyjä asioita ja sitten pitää olla onnellinen. Mutta oikeasti hän ei sitä ollut ja se näkyi jonkinlaisena passivoitumisena. Ehkä voisi jopa sanoa, että jonkinlaisena masennusoireiluna.

Kun ero tuli (oli se kumman aloitteesta tahansa), mies alkoi jälleen löytää oman itsensä.

Minusta on turha kokea itsensä huijatuksi. Harva ihminen oikeasti pahuuttaan ja ilkeyttään tuollaista tekee. Miksi kukaan haluaisi jäädä sohvaperunaksi vain ilkeilläkseen? Saati sitten että mies huijaisi tahallaan. Missä hän huijaisi? Jotenkin erittäin vaikea uskoa, että mies vain esittäisi aktiivista ihmistä vuosikaudet löytääkseen parisuhteen, jotta voi sitten parisuhteessa muuttua sohvaperunaksi.

hmissuhteet on vaikeita asioita, niihin liittyy niin paljon erilaisia tunteita ja kokemuksia. Ei kukaan voi lopulta tietää miten parisuhteessa käyttäytyy. Eikä kukaan voi tietää, onko parisuhde sitä mitä halusi, ennen kuin sitä itse kokeilee.

Nykymaailmassa on hyvä, että voi erota, koska sitten voi lähteä etsimään sitä toimivampaa suhdetta.