Lähettäjä: jossa et viihdy? 
Päivämäärä:   6.8.24 20:05:32

Kuvittele tilanne.
Asut kotipaikkakunnallasi mukavassa vuokraomakotitalossa. Viihdyt paikkakunnalla erittäin hyvin, perheesi tukiverkko asuu siellä ja sinulla on siellä hyvä työpaikka. Puolisosi on myös sieltä kotoisin. Hän käy kuitenkin töissä 100km päässä, tekee ylitöitä ja kokee ajamisen raskaaksi. On välillä arkipäivät kokonaan toimipisteellä.

Mies haluaa muuttaa lähemmäs työpaikkaansa, jotta voisi myös olla kotona enemmän läsnä. Ostatte mukavan talon, kivalta alueelta. Muutatte sinne. Puoliso ei kuitenkaan ole kotona yhtään sen enempää, tekee pitkiä päiviä ja viikonloppuisin haluaa ajella kotipaikkakunnalle harrastuksen vuoksi.
Puolisosi viihtyy uudessa kodissanne ja alueella hyvin. On ystäviä, työkavereita jne. Sinä taas et viihdy siellä yhtään etkä koe taloa etkä asuinseutua kodiksi. Olet jopa ehkä hieman masentunut sillä aikaisemmin lähellä ollut tukiverkko on nyt 100km päässä eikä "välittömästi saatavilla".

Tyytyisitkö kohtaloosi ja asuisit uudessa paikassa eläkeikään asti kuten puolisosi on suunnitellut? Sinnittelisit ja toivoisit että viihtyisit.

Vai ehdottaisitko muuttoa takaisin? Laittaisitko lusikat jakoon?

Lähettäjä: X 
Päivämäärä:   6.8.24 20:07:26

Sata kilometriä? Eihän se ole yhtään mitään!

Lähettäjä: Ks 
Päivämäärä:   6.8.24 20:08:55

Takaisin!
Joko yhteisten tai vain omien lusikoiden kanssa.

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   6.8.24 20:10:54

Aikoinaan asuin. Ei ollut sen arvoista.

Lähettäjä: ... 
Päivämäärä:   6.8.24 20:14:55

Joskus asuin. Aivan liian monta vuotta elämästäni tuhlasin siihen, katkeroiduin vain ajan kuluessa. Lopulta onneksi tajusin lähteä ja muutin takaisin sukulaisten ja ystävien lähelle, löytyi uusi (parempi) mieskin eikä elämäni ole koskaan ollut näin hyvää kuin nyt. Ainoa asia joka kaduttaa on se, etten lähtenyt aikaisemmin.

Lähettäjä: Hmmm..... 
Päivämäärä:   6.8.24 20:16:13

No asuisin todella hyvän miehen kanssa, mutta en sellaisen kuka arkisin on töissä pitkään ja viikonloput muualla omissa harrastuksissa. Ongelmanne ei nyt kuitenkaan taida olla (vain) asuinpaikka.........................

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   6.8.24 20:16:20

En minkään sadan kilometrin vuoksi.

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   6.8.24 20:17:21

En suostuisi ja olenkin puolisolle sanonut, että jos lähtee ulkomaille töihin(joskus tästä haaveilee) niin mä en lähde lapsen kanssa mukaan. Meidän elämä on täällä.

Lähettäjä: Najadi 
Päivämäärä:   6.8.24 20:21:09

Ehdottaisin kompromissia: muuttoa noiden kahden paikan väliin puoliväliin matkaa. Kummallakin tukiverkot saman matkan päässä ja työmatkat saman pituisia. Reilua molemmille.

En asuisi paikassa jossa en viihdy.

Lähettäjä: X 
Päivämäärä:   6.8.24 20:34:42

”Ehdottaisin kompromissia: muuttoa noiden kahden paikan väliin puoliväliin matkaa. Kummallakin tukiverkot saman matkan päässä ja työmatkat saman pituisia. Reilua molemmille.”

No tämä nyt on ihan sysipska ehdotus! Jos aloittaja lapsettomana tosiaan tarvitsee tukiverkkoa (mihin?) eikä napanuora vielä katkea, niin eihän se auta kuin pysyä siellä kotikonnuilla.

Lähettäjä: löl 
Päivämäärä:   6.8.24 20:36:39

En muuttaisi siksi, että sitten oma työmatkani olisi 100km ja se nyt vaan ei toimi.

Lähettäjä: ... 
Päivämäärä:   6.8.24 20:39:50

Joo, muutin, asuin ja asun. Nyt jo helpottaa.

Lähettäjä: vf 
Päivämäärä:   6.8.24 20:47:19

Aika ällöä että miehen töiden takia piti muuttaa lähemmä ja nainen joutuu nyt ajamaan saman matkan kotikonnuille töihin.

Lähettäjä: M 
Päivämäärä:   6.8.24 20:47:29

Kummallisen ratkaisun olette tehneet, jos olette muuttaneet 100km päähän, ettei miehellä olisi pitkä työmatka, mutta sinulla on. Vai ymmärsinkö väärin? Miksi ette alunperinkin muuttaneet puoliväliin?

Lähettäjä: Maippi 
Päivämäärä:   6.8.24 20:54:06

Onko teillä lapsia vai mihin tarvitset arjessasi tukiverkkoa? Ja ne lapsetkin ehkä lähtökohtaisesti kannattaisi hoitaa ihan itse..

Lähettäjä: vf 
Päivämäärä:   6.8.24 21:02:50

Maippi: Välillä nyt vaan tarvii läheisten apua, oli lapsia tai ei. Olihan tyly kommentti sulta.

Lähettäjä: jossa et viihdy? 
Päivämäärä:   6.8.24 21:15:02

Lapsia tosiaan on kaksi, 4v ja 2v. Siksi tukiverkko olisi tärkeä. Muutettiin tänne kun odotin toista lasta. Ensimmäisen lapsen kanssa omista vanhemmista ja siskosta oli apua kun tarvittiin. Pääasiassa silloinkin hoidettiin itse lapsi, mutta jos tarvitsin omaa aikaa/piti jotain saada tehtyä ilman lasta niin auttoivat. Jos puoliso oli töissä.

Nyt en tosiaan töissä ole, kotikunnalla olisi työpaikka mihin palata mutta en halua kulkea tuota väliä. Taasen nykyiseltä asuinalueelta/lähiseudulta ei oman alan hommia juurikaan löydy, hakemuksia laitettu..

Lähettäjä: Hm 
Päivämäärä:   6.8.24 21:16:15

En ole muuttanut pelkästään miehen työmatkan vuoksi. Lasteni isä teki aina osittain matkatöitä ja ylipäänsä paljon töitä. Ei se lyhyt työmatka olisi mitään muuttanut. Mutta kyllä perhe- elämä saneli aika lailla sen, missä asuttiin ja missä oli turvaverkko edes jotenkin saatavilla.

Nyt on onneksi lapset isoja ja miehellekin tajusin antaa kenkää. Saan asua missä haluan.

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   6.8.24 21:21:07

Ihan älytön kuvio. Mies saa tuossa kaiken, eikä edes käytä aikaansa perheeseen. Ei kovin kauas kantoinen ajatus aloittajaltakaan, kun tosiaan itsellä vastassa tuo työmatka

Lähettäjä: Maippi 
Päivämäärä:   6.8.24 21:22:06

Öö, mitä @!#$ järkeä tuossa on, eli vuoden päästä viim.pitää mennä töihin ja et saa töitä, eli jäät työttömäksi, vaikka vanha työpaikka olisi ollut tarjolla?? Kuka @!#$ tämän on suunnitellut. Vai mieskö elättää sut ja lapset, että voit olla vaan kotona seuraavat x vuotta?

Lähettäjä: Jaa 
Päivämäärä:   6.8.24 21:23:36

Yli 10 vuotta asuin miehen kotipaikkakunnalla ja katkeroiduin siihen kyllä aika roimasti. Toki huomaavaisen ja rakastavan puolison kanssa ei ongelmaa niin olisi, mutta lapsuudenkavereiden kanssa dokaavan miesvauvan kanssa, ei enää ikinä!

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   6.8.24 21:31:12

En ap tajua tuota teidän kuviota yhtään. Mikä järki oli alunperinkään muuttaa kun sun työt on kuitenkin vanhassa paikassa.

Lähettäjä: ... 
Päivämäärä:   6.8.24 21:47:14

Oliko tarkoitus tosiaan asua siellä kunnes sinä palaat vanhalle paikkakunnalle töihin, vai millä logiikalla paikka on valittu, jos teistä ei kumpikaan halua ajaa 100 km? Eikö silloin pitäisi muuttaa puoliväliin, että molemmilla matka lyhenee?

Lähettäjä: jossa et viihdy? 
Päivämäärä:   6.8.24 21:48:08

Ajatuksena oli että olisin lapsien kanssa kotona siihen asti että pienin täyttää kolme. Itsellä alkoi kuitenkin ahdistamaan tuo työmatka, en ole mikään hirveän kokenut kuski ja talviolosuhteissa hyvin vähän ajanut. Asutaan kuitenkin sellaisella alueella että lunta tulee ja reilusti.

Haaveilin että saisin oman alan töitä tästä "lähialueelta" eli edes 50km säteeltä. Ala on kuitenkin aika miesvaltainen eikä vielä ole tärpännyt työpaikan suhteen.

Lähettäjä: Jjjjep 
Päivämäärä:   6.8.24 21:52:08

No en tietenkään suostuisi.

Lähettäjä: tättärä 
Päivämäärä:   6.8.24 22:06:29

100km XDD En muuttaisi, en todellakaan. Puoliso saisi hommata itselleen viikoksi alivuokralaiskämpän tai yksiön. On sitten kotona enemmän viikonloppuisin ja aina kun voi tehdä etänä.

Lähettäjä: Lily 
Päivämäärä:   6.8.24 22:08:21

Itse muutin miehen vuoksi Texasiin.
Tutustuimme opiskeluaikana ja jätin oikeastaan ihan kaiken ja lähdin mukaan, ilman mitään.

Mies maksoi alkuun vakuutuksen (sairauskuluja varten) ja vuokran ja oikeastaan kaiken.
En oikein osannut kieltä, tuntenut ketään.

Uskaltauduin tarjoamaan askartelujani myyntiin ja niistä tuli hitti ja pidin sitten miljardöörien rouville askartelukerhoja. Aikansa tämä kiinnosti, sit muutin takaisin Suomeen.

Mies on edelleen töissä 9kk vuodesta Texasissa. Mä käyn siellä ja viihdyn max 2kk.
Mies tekee hitokseen töitä, itse ansaitsen oman elantoni, yhteiset lapset on jo aikuisia.

Miehen vanhemmat asuu Suomessa, samoin omani. Eläkekoti on Suomessa, en ole enää ihan varma haluanko viettää ehtoopäivät samassa kämpässä mieheni kanssa, vai haluanko omat kämpät.

Lähettäjä: Tämä 
Päivämäärä:   6.8.24 23:58:56

"Joskus asuin. Aivan liian monta vuotta elämästäni tuhlasin siihen, katkeroiduin vain ajan kuluessa. Lopulta onneksi tajusin lähteä ja muutin takaisin sukulaisten ja ystävien lähelle, löytyi uusi (parempi) mieskin eikä elämäni ole koskaan ollut näin hyvää kuin nyt. Ainoa asia joka kaduttaa on se, etten lähtenyt aikaisemmin."

Jep, ei ikinä enää.

Lähettäjä: - 
Päivämäärä:   7.8.24 00:04:13

No en varmasti suostuisi pilaamaan elämääni miehen takia. Voisin muuttaa miehen perässä vain silloin, jos paikka olisi sellainen, jossa muutenkin haluaisin asua.

Lähettäjä: Älytöntä 
Päivämäärä:   7.8.24 07:34:30

Eli kun mies ei jaksa ajaa 100 km niin aloittajan pitää ajaa. Miksi mies ei itse ole etsinyt lähempää töitä, jos ei tuota matkaa ole jaksanut kulkea. Miksi se on aloittaja sinun tehtävä etsiä uusi työ tai ajaa tuota matkaa ja muutenkin luopua verkostosta. En olisi ikinä suostunut tuollaiseen kuvioon.

Muutin miehen paikkakunnalle jossa miehen suku, mutta tästä ei ole kuin alle 20 km omie sukulaisten ja kaverien luo joten en ole joutunut luopumaan yhtään mistään. Työmatka pysyi ihan sama jne.

Lähettäjä: Hilde 
Päivämäärä:   7.8.24 07:58:12

"Mies haluaa muuttaa lähemmäs työpaikkaansa, jotta voisi myös olla kotona enemmän läsnä"

Joopa joo, olisi pitänyt arvata jo tästä lauseesta, että tämä ei tule tapahtumaan. Ap hoitaa lapset ja häneltä riistettiin tärkeä tukiverkosto. Mies ei välitä siitäkään, no miten voisikaan, kun ongelma ei kosketa häntä itseään, eihän hän odallistu lastenhoitoon sillä panoksella kuin puoliso.

Lähettäjä: … 
Päivämäärä:   7.8.24 08:29:43

100 km on pitkä työmatka, siihen menee paljon rahaakin. Palkkatöissä käyviä teidän perheessä on vain yksi.
Minusta asuminen lähempänä miehen työpaikkaa, nyt kun ap ei käy töissä, on järkevää.
Keskustelisin kuitenkin, että mitäs sitten, kun nuorempi lapsi on 3-vuotias, ja kotihoidontuki loppuu ja ap:n pitäisi palata töihin. Ihan hyvin voit käyttää samaa argumenttia, ettet jaksa ajaa pitkää työmatkaa.
Toinen keskusteluaihe on sitten se, että miten mies osallistuu perheen arkeen. Jatkuvat ylityöt eivät ole ok, ap ei muuten jaksa.
Keskustelua, keskustelua.

Lähettäjä: Minä Vaan 
Päivämäärä:   7.8.24 10:22:03

Mies voi vuokrata pienen kämpän sieltä ettei tarvi ajaa pitkää matkaa. On sitten viikonloput ja lomat kotona.

Lähettäjä: en 
Päivämäärä:   7.8.24 11:01:56

En ja miksi edes pitäisi? Mies saisi muuttaa sinne ja minä jäisin. En kokisi tarvetta mennä vahtimaan ja kyttäämään miestä, ettei se nyt vaan katsele muita tai petä tmv, vaan voisi asua viikot omissa asunnoissa ja viikonloppuna jompikumpi ajaisi tuon 100km ja vietettäisiin viikonloput yhdessä.

Ihmiset tekee yksinkertaisista asioista vaikeita.

Lähettäjä: Ei omalla… 
Päivämäärä:   7.8.24 11:15:27

Olen asunut jo 15 vuotta. Ihan perseestä tämä on, lähes joka päivä mietin muuttoa ”kotiin”. Minullakin on työ täällä, mutta ei mitään muuta. Vaikea tilanne, johon en ole keksinyt järkevää ratkaisua.

Lähettäjä: Minttu 
Päivämäärä:   7.8.24 11:45:21

100km ei ole mitään. Meillä on välimatkaa 300km ja kaksi kotia. Käyn töissä tuolla 300km päässä ja olen silloin omassa kodissa. Suurimman osan kuukaudesta tuossa kodissa paikkakunnalla jossa en viihdy. Hevoset on miehen kunnassa. Oli myös parin vuoden jakso jolloin olin 500km päässä töissä. Hevoset mukana ja siellä kolmas koti. Toisen ja kolmannen kodin välillä 200km. Yhteiseen kotiin siis toisesta 500km ja toisesta 300km. Näin on menty 16 vuotta. Ja mennään jatkossakin

Lähettäjä: Herne 
Päivämäärä:   7.8.24 11:58:33

Mulla on ollut hyvin lähelle toi kuvio ilman lapsia.
Mulle oli tärkeä aina tietää, koska olin/oltiin yhdessä menossa käymään "kotona". Silloin väliajat eivät tuntuneet pahoilta. Mulle oli ihan selvää, että yhdessä asutaan miehen paikkakunnalla, missä oltiin tavattu ja miehen työn luonteen takia ei olisi ollut mahdollista asua kovinkaan kaukana. Itselläni taas työmahdollisuuksia ympäri maan, ei ehkä niitä unelmieni työpaikkoja, mutta elannon tienaaminen mahdollista.
Eron jälkeen huomasin, kuinka paljon olinkaan kaivannut sille paikkakunnalle, jolle olin haikaillut.

Aloituskirjoituksen perusteella ajattelen, että tossa on suurin ongelma miehen ajankäyttö, jota pyrittiin ratkaisemaan työmatkan lyhentämisellä. Mä en haluaisin sellaista parisuhdetta, jossa ei olla yhteisesti ok yhdessä vietetyn ajan määrästä. Sen lisäksi, että miehet täytyy päättää kuinka paljon hän haluaa viettää aikaa kumppaninsa kanssa hänen täytyy päättää, kuinka paljon haluaa perheaikaa ja ehkä aikaa kolmistaan lastensa kanssa ja sitten toteuttaa se.
Mulla homma menisi niin, että jos ei haluta olla yhtä paljon yhdessä ni se on kantapäät vastakkain ja moro. Jos mulla olisi lapsia, niin mies kantaisi vastuun heistä samanvertaisesti kanssani tai suuremmat osan, sillä meistä hän olisi se, joka olisi aktiivisemmin heitä halunnut. Itselläni ei ole koskaan ollut niin justiinsa, saanko lapsia, ja siksi niitä ei vielä olekaan. Eli siksi vastaukseni vahvasti parisuhde näkökulmasta.

Lähettäjä: *** 
Päivämäärä:   7.8.24 12:42:56

En ikinä muuttaisi miehen takia mihinkään

Lähettäjä: -- 
Päivämäärä:   7.8.24 13:17:54

Kyllä, voisin muuttaa miehen perässä ja olen muuttanutkin. Nytkin asun paikassa, jossa en niin haluaisi, mutta tämä on ihan okei, koska tilanteen sanelema pakko (mies ei tietyistä syistä voi vielä muuttaa täältä).

Mutta aloituksessa ei ole minusta ongelmana se, että on muutettu miehen haluamalle paikkakunnalle. Aloittajan ongelmana on
1. On muutettu lähelle miehen työpaikkaa huomioimatta, että aloittajan työmatka kasvaa kohtuuttomaksi, kun aloittaja palaa töihin
2. Mies ei puheistaan huolimatta ole sen enempää kotona, eli muuttamisella ei saatu sitä muutosta mitä haettiin
3. Mies ajelee kuitenkin viikonloppuisin entiselle paikkakunnalle, eikä ilmeisesti edes ota aloittajaa samaan kyytiin mukaan, vaikka tuolla olisi aloittajalle kavereita ja sukulaisia?
4. Suhteessa ei puhuta sen vertaa, että aloittaja voisi keskustell miehen kanssa muutosta lähemmäs omaa työpaikkaansa

Lähettäjä: m 
Päivämäärä:   7.8.24 13:30:48

En olisi muuttanut. Mies olisi voinut hommata jonkun edullisen asumisratkaisun (esim. kimppakämpän) työpaikkakunnalta.

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   7.8.24 13:33:39

"1. On muutettu lähelle miehen työpaikkaa huomioimatta, että aloittajan työmatka kasvaa kohtuuttomaksi, kun aloittaja palaa töihin
2. Mies ei puheistaan huolimatta ole sen enempää kotona, eli muuttamisella ei saatu sitä muutosta mitä haettiin
3. Mies ajelee kuitenkin viikonloppuisin entiselle paikkakunnalle, eikä ilmeisesti edes ota aloittajaa samaan kyytiin mukaan, vaikka tuolla olisi aloittajalle kavereita ja sukulaisia?
4. Suhteessa ei puhuta sen vertaa, että aloittaja voisi keskustell miehen kanssa muutosta lähemmäs omaa työpaikkaansa"

Tämä.

Lähettäjä: ElliV 
Päivämäärä:   7.8.24 13:35:38

20v sitten muutin vähän vastentahtoisesti miehen mukana n 150 km päähän kotoa, nyt en lähtisi mistään hinnasta takaisin.

Lähettäjä: ciel 
Päivämäärä:   7.8.24 14:35:39

Muutin 7 vuotta sitten miehen kotipaikkakunnalle, 70 km päähän omasta kotikaupungistani. Sain pari vuotta muuton jälkeen töitäkin entiseltä asuinpaikkakunnaltani ja ajan nyt joka arkipäivä vähintään 140 km + omat harrastusmatkat ja kauppareissut tms. päälle.

Enhän minä tuolla mörön perseessä viihdy, mutta asuminen on aivan älyttömän halpaa (en käytännössä maksa asumiskustannuksia ollenkaan). Polttoaineeseen toki menee rahaa, mutta en ikinä saisi vastaavalla summalla asuntoa vanhasta kotikaupungistani + autosta luopuminen ei ole muutenkaan realistista, joten vakuutukset, huollot tms. juoksisivat kuitenkin.

Lähettäjä: N 
Päivämäärä:   7.8.24 20:14:32

En muuttaisi, kokeilin ja se oli virhe. Nyt voin taas elää, kun asun paikassa jossa itsekin viihdyn. Meillä mies myös meni harrastuksissa jatkuvasti ja kaipasi reissuhommiin, minua opetti linkouksiin, uunin lämmittämisiin ym hommiin että hoidan taloa, lasta ja koiria hänen pois ollessaan. Siihen en onneksi ryhtynyt vaan lähdin toteuttamaan itseäni ja kouluttautumaan eteenpäin