Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   6.8.24 16:46:52

Vai meneekö masennus ohi omia aikojaan jos on mennäkseen?

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   6.8.24 16:49:46

Ei se itsestään häviä jos olosuhteet pysyvät samana ja asiaa ei hoideta mitenkään.

Lähettäjä: Najadi 
Päivämäärä:   6.8.24 17:01:10

Ei mene ohi itsestään.

Lähettäjä: .x2 
Päivämäärä:   6.8.24 18:10:16

Masennus ei ole mikään yksittäinen tauti, jonka kulku on sama. Masennuksen kehittyminen, oireilu ja toimiva hoitotapa ovat moninaisia ja yksilöllisiä. Harvoin katoaa mihinkään ilman että millekään tapahtuisi mitään, mutta joillain esimerkiksi niinkin "pieni" asia kuin valon määrä voi olla ratkaisevassa asemassa.

Lähettäjä: niin no 
Päivämäärä:   6.8.24 18:11:04

Ei todellakaan mene itsestään ohi. On seuraus niin monesta vakavasta häiriöstä.

Lähettäjä: ****** 
Päivämäärä:   6.8.24 19:10:43



Uskon että monen masennuksen takana on ihan vaan vitamiinien tai esimerkiksi raudan puute, jota hoitamalla häviäisi se masennuskin.

Uskon, että suurimmalle osalle löytyy fyysinen syy, jota ei vaan ole viitsitty tutkia. Näinollen nykyinen hoito ei ole tehokasta.

Lähettäjä: Saana 
Päivämäärä:   6.8.24 23:18:02

Mutta mitäs sitten kun on sellaisia fyysisiä sairauksia, joihin ei ole hoitoa. Ne vaan jäytävät ihmisrstä viimeiset rippeet. Ja sitten mieli ei enää jaksa, vaikka on siihen asti sitkeästi taistwllut läpi @!#$ monia vuosia. Mitä silloin hoidetaan? Tai jätetään hoitamatta?

Lähettäjä: Mimmi 
Päivämäärä:   6.8.24 23:37:17

Mulla ainakin masennuskaudet tulee ja menee. Masennus kestää muutamasta päivästä viikkoon ja hyvät kaudet on viikkoja. Menkat toimii usein laukaisevana tekijänä.

Lähettäjä: halaus 
Päivämäärä:   7.8.24 05:37:05

Lähettäjä: Saana
Päivämäärä: 6.8.24 23:18:02

Mutta mitäs sitten kun on sellaisia fyysisiä sairauksia, joihin ei ole hoitoa. Ne vaan jäytävät ihmisrstä viimeiset rippeet. Ja sitten mieli ei enää jaksa, vaikka on siihen asti sitkeästi taistwllut läpi @!#$ monia vuosia. Mitä silloin hoidetaan? Tai jätetään hoitamatta?

Mieltä voi ja kannattaa silti yrittää hoitaa ja hakea apua, vaikkei kehoa voisikaan auttaa.

Lähettäjä: pelastus 
Päivämäärä:   7.8.24 08:19:14

Nimimerkille ******, tuostahan saisi aivan mullistavan tutkimuksen jos noin olisi! Kenties Nobelinkin? Niin paljon kärsimystä ja rahaa säästyisi jos suurin osa masennuksesta tosiaan on siitä kiinni että ei viitsitä tutkia.

Lähettäjä: -- 
Päivämäärä:   7.8.24 09:48:34

"Nimimerkille ******, tuostahan saisi aivan mullistavan tutkimuksen jos noin olisi! Kenties Nobelinkin? Niin paljon kärsimystä ja rahaa säästyisi jos suurin osa masennuksesta tosiaan on siitä kiinni että ei viitsitä tutkia."

No itseasiassa se vähän on näin.
Itsellä on ollut muutama pidempi (2-5 vuotta) masennusjakso. Ensimmäinen kerta hjoidettiin kunnallisella, eikä otettu edes perusverikokeita. Sain masennuslääkkeet ja lähetetteen terapiaan, jonne pääsin jossain vaiheessa. Äitini vei minut yksityiselle verikokeisiin (olin vasta täyttänyt 18v. joten olin aikuinen, mutta vielä aika avuton hoitamaan tilannetta itse ja tietysti masentuneena sitä muutenkin on aika avuton asian kanssa).

Myöhemmät kerrat meni työterveyden kautta yksityisellä. Tällöin otettiin kyllä laaja verenkuva. Joitain vitamiinitasoja mitattiin, koska erikseen sitä pyysin.

Viimeisimmällä kerralla lääkäri jopa itse ehdotti, että tutkitaan vielä uniapnea ja astma. Minulla masennukseen liittyi tosi voimakasta väsymystä. Lisäksi lääkäri tarjosi apua painonhallintaan, koska paino aina nousi masennuksen aikana ja se lisäsi väsymystä. Tämä siis vasta sen jälkeen, kun minulle oli ollut 3 pitkää masennusjaksoa, joista ensimmäinen jo 15 vuotta sitten.

Alhainen ferritiini huomattiin vasta, joskus 10 vuoden jälkeen ensimmäisestä masennusjaksosta.

Eli voin ainakin omalta kohdalkta sanoa, että masennuksen syitä ei merkittävästi tutkita. Masennuslääkkeet saa käteen hyvin helposti ja terapiaankin vielä pääsee. Mutta jos haluaisi oikeasti tutkia syitä, se on paljon vaikeampaa. Tai pitää osata yksityisellä vaatia tosi paljon syiden tutkimista (esim. laajempia verikokeita, vitamiinitasojen mittausta, uniapean tutkimusta...). Mutta masentuneena harvemmin jaksaa vaatia niin paljon.

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   7.8.24 10:00:30

Riippuu mistä masennus johtuu. Traumat ei mene ohi itsestään mutta jos masennus johtuu myrkyllisestä puolisosta niin ero auttaa. Jos olet pitkäaikaisesti sairas ja ei ole toivoa palata normaali elämään tmv niin terapia voi auttaa löytämään merkityksellisiä asioita. Aika paljon on omasta asenteesta ja terapeutin kemioista kiinni mikä auttaa. Lääkkeiden tuputusta en kyllä ymmärrä jos siihen ei ole oikeasti syitä. Kannattaa käydä verikokeissa katsomassa onko olemassa fyysisiä syitä väsymykselle.

Lähettäjä: 454 
Päivämäärä:   7.8.24 10:05:35

"Mutta jos haluaisi oikeasti tutkia syitä, se on paljon vaikeampaa."

Näissä on vain se, että on hyvin vaikea tietää, mikä vaikuttaa mihinkin. Joidenkin ihmisten masennus helpottuu, kun he löytävät sille syyn riippumatta siitä, onko syy oikea vai ei. Ihmisen mieleen vaikuttaa erittäin paljon hallinnan kokemus, vaikka hallintaa ei olisikaan.

Vaikka taustalle oletettaisiin fyysisiä syitä, niin silti samanlaisilla testiarvoilla toinen ihminen voi olla voimiensa tunnoissa ja toinen syvästi masentunut.

Lisäksi masennus paranee monesti itsestään. Sen vuoksi masennuksen hoidon tuloksellisuutta on hyvin vaikea mitata, koska usein pelkkä odottaminen auttaa.

Lähettäjä: sd 
Päivämäärä:   7.8.24 17:16:23

******
älä puhu paskaa

kukaan ei ois masentunut jos se ois noin yksinkertaista selittää

Lähettäjä: Pöö 
Päivämäärä:   7.8.24 18:10:16

Nyt puhun vain itsestäni, mutta uskon koskevan myös monia muita samankaltaiset asiat.

Mulla on masennus, mutta se ei ole mulla edes diagnosoituna virallisesti, koska se ei ole mun "päädiagnoosi". Olen traumatisoitunut tasaista tahtia lapsesta n.19v ikään asti. Päädiagnoosi on dissosiaatiohäiriö. Se on nimenomaan menneen elämän tulos. Se on muokannut ja vääristänyt mua ihmisenä, mun hermostoa. Musta ei voi enää saada koskaan sitä, mitä musta olisi pitänyt kasvaa. Joitain asioita ei saa koskaan korjattua. Voin kuitenkin oppia tapoja, joilla voin elää ilman jatkuvaa tuskaa ja ahdistusta ja masennusta. Dissosiaatiohäiriössä pelkkä masennuksen hoito ei auta, mutta se on usein diagnoosi joka tehdään. Ilman dissosiaatiohäiriötäkin traumojen vuoksi masentunut, en tiedä auttaako silloin esim lääkitys. Itselle lääkitys ei auttanut ollenkaan. Ja jos mua hoidettaisiin masentuneena, mun vointi menisi vain huonompaan suuntaan. Tai menikin, se kokeiltiin jo kun osaamattomat olivat asialla. Lääkitys pahensi erityisen paljon, mutta niin myös "keskusteluapu". Tärkeintä on itselle luotettava, kohtaava ja empaattinen keskusteluapu. Mun tapauksessa sillä pitää olla myös osaamista vähän enemmän kuin perus psyk.shlla. Ehkä joskus tulen purkamaan myös traumoja, mutta sen aika ei ole vielä. Avunantajan pitää olla ehdottoman ajan tasalla.

Sitten on juuri nuo fyysiset asiat. Minulla ennen lääkitystä katsottiin ainakin verikokeet. Niissä oli myös ferritiini katsottuna ja jotku vitamiiniasiat. Ehdottomasti ne pitäisi aina katsoa.

Että niin, kyllä masennuksen hoito auttaa, jos hoidetaan oikeasti ns. puhdasta masennusta. Voisiko olla, että lääkeresistentitkin ovat oikeasti diagnosoitu vaan väärin? Mistäpä tietäisin. Mutta itsellä lääke toimi jopa täysin väärään suuntaan vieden tilan pahimmaksi mahdolliseksi, kotona täristen ja toivoen että voisi kuolla. Suunnittelin itsemurhaa ja halusin todella tappaa itseni, mutten keksinyt 100% varmaa keinoa jonka uskaltaisin 100% varmuudella toteuttaa. Ja tosiaan eipä ihme, että toimi niin, koska ei minulla masennusta ole.

Lähettäjä: ****** 
Päivämäärä:   7.8.24 18:26:04

No kylläpäs porukka veti poroja torveen :D

Valitettavasti monelle annetaan diagnoosi ja lyödään ne masennuslääkkeet käteen ihan ilman niitä kunnollisia verikokeita. Eikä auta ne verikokeetkaan jos niitä ei osata tulkita.

Lähettäjä: Hiisi 
Päivämäärä:   7.8.24 19:26:25

Kaveri saa sähköshokkihoitoa, minusta se ei näytä auttavan yhtään, on paljon väsyneempi hoidon jälkeen. Vuodesta toiseen silti jatkavat.

On aina vähän paremmalla mielellä kun tulee meille ja lappaa hevosen paskaa minun kanssa tallissa. Jaksaa paremmin muutaman seuraavankin päivän. Olisiko fyysinen työ hyvä hoito?

On tällä hetkellä työkyvytön. On päiviä, ettei jaksa nousta sängystä ylös.

Lähettäjä: Pöö 
Päivämäärä:   7.8.24 20:11:43

Hiisi tuota fyysistä työtä on muistaakseni tutkittu mielenterveyden suhteen. Juurikin fyysinen, yksinkertaisesti työ, jossa näkee työn jäljen, auttaa huomattavan paljon mielialaa kohentavasti. Karsinoiden teko on juuri sellaista. Jos sitä tekee liikaa, niin silloin se toki alkaa väsyttää liikaa sairastunutta. Mutta ylipäätään liikunta ja hyötyliikunta (ja sen yhteydessä tunne siitä että tekee jotain hyödyllistä ja on pystyvä) ovat olennainen osa parempaa mielenterveyttä kohti. Pahimmissakin oloissa olen itsekin lähtenyt lenkille ja siitä suoraan suihkuun. Olo on aina ollut parempi sen jälkeen. Liikunta ei ole pettänyt.

Nämä ovat myös hyviä pikku ylläpitäjiä siinä, kun miettii tulevaa työkykyisyyttä. Eli oikeastaan kuntouttavaa toimintaa.

Lähettäjä: Äip 
Päivämäärä:   7.8.24 21:41:07

Mulla on johtunut hormoneista. Kaksi kertaa raskauden jälkeen ja nyt vaihdevuosista johtuvaa. Molemmissa estrogeenitasot alhaalla.

Sitä vaan ei jaksa mitään, ei ryhtyä mihinkään, kaikki tuntuu vaikealta harmaalta mössöltä. Sitten alkaa mennä yöunet, tulee ahdistuksia ja ylivoimaisia pelkotiloja yms.

Sain hormonit ja elämään palasi värit, raskausaikana SSRI- lääke ja lyhytterapia. Nyt pelot, josta viime talvena kärsin niin että meinasi työkyky lähteä tuntuvat aivan uskomattomilta, että miten sellaisia asioita on voinut niin pahasti märehtiä!

Lähettäjä: Miekkosnainen 
Päivämäärä:   7.8.24 22:45:55

Mistään ei saa apua. Viranomaiset ja hoitajat vaan kiusaa ja nöyryyttää.

Lähettäjä: - 
Päivämäärä:   8.8.24 16:13:43

Äip, hormonit! Nepä ne. Naisilla ne saattaa esim raskaana/imettäessä laukaista masennustilaa/mielenterveyden häiriöitä tai voi myös tehdä toisinpäin ja suojata siltä. Jopa ikään kuin parantaa hetkellisesti. Tosin, sen sitten kyllä löytää edestään uudelleen myöhemmin.