Lähettäjä: ajasta 
Päivämäärä:   6.8.24 15:19:27

Jotenkin vallitseva kuva vauva- (ja pikkulapsi) ajasta on aika negatiivinen. Hirvittävän raskasta, parisuhde rakoilee tai päättyy, nukkua ei saa koskaan ja oma elämä on vuosia täysin tauolla.

Onko jollain toisenlaisia kokemuksia, ja haluaisiko jakaa niitä?
Mitkä kaikkia asiat koet että on vaikuttanut siihen, että kokemus on ollut positiivinen?

Ja vaikka nyt tekisi mieli tulla kertomaan niitä omia hankalia kokemuksia, niin niitä olen kuullut riittävästi, ja tässä ketjussa haen nimenomaan päinvastaisia, tai ainakin pääasiassa positiivisia kokemuksia. Kiitos!

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   6.8.24 15:29:34

Mulla oli vaikea vauva-aika mutta sanoisin silti että kokemus oli positiivinen oman asenteen takia. Kun huomasin, että arki on vaikeaa, lakkasin painostamasta itseäni ja maattiin käytännössä sängyssä vaan ekat 6kk. Ihailin vauvaa, katsoin sarjoja, söin valmisruokaa. Välillä käytiin kävelyllä. Toki joskus oli raskasta siltikin kun vauva vaan itki, mutta oma asenne vaikutti paljon.

Lähettäjä: ... 
Päivämäärä:   6.8.24 15:31:23

Mä sain lapsen yksin 17 vuotta sitten.
Vauva oli kovin tyytyväinen vauvana, ei itkenyt turhia ja nukkui jo 3kk. ikäisenä sellaisia 7 tunnin yöunia. Itsekin siis sain nukuttua oikein hyvin. Ennen sitäkin heräsi syömään kyllä öisin, mutta nukahti kyllä pian uudestaan. Ei tuo alkuun paljon muuta tehnyt kun söi, nukkui ja kakki. =)

Mun äidistä oli iso apu (ja on edelleen lapselle se toinen perheen aikuinen, asutaan ihan muutama km. toisistamme).
Uhmaikä oli aika hurjaa aikaa, mutta siitäkin selvittiin kyllä, vaikka kiukkua riitti vähän joka asiassa. Ennakoinnilla pääsi tosi pitkälle tämän kanssa. Totta kai se kiukkuaminen välillä ärsytti ja väsytti.

Nyt on jo 17v. lukiolainen talossa, ja meillä on oikein hyvät ja lämpimät välit. Murrosikä on ollut ehkä maailman helpoin.

Lähettäjä: .. 
Päivämäärä:   6.8.24 15:32:44

Aivan ihanaa aikaa. Nukuttiin paljon ja hyvin, koti oli aina kunnossa, harrastettiin ja tavattiin ystäviä. Lapsi nukkui ja söi hyvin eikä sairastellut. Ensimmäisen kanssa oli käsittämättömän helppoa. Toinen oli yhtä helppo nukkumisen, syömisen ja sairastelujen osalta mutta päivät meni enemmän touhuillessa kun esikoinen oli jo isompi. Siis aivan ihanaa aikaa jota lämmöllä muistelen.

Ihanaa on heidän kanssaan edelleen mutta mitä isommiksi kasvavat, sitä enemmän alkaa olla omia juttuja, kavereita ja harrastuksia sekä tietysti koulu.

Lähettäjä: Laura 
Päivämäärä:   6.8.24 15:34:00

Teimme vain yhden lapsen. Ensin mietimme, että toinen perään, mutta ei sitten kuitenkaan. Lapsemme oli vauvana "helppo", eli ei ollut allergioita, refluksia tai muuta valvottavaa, vaan nukkui kun nukutti, valvoi kun ei nukuttanut. Emme tehneet elämästä sen hankalampaa tahallaan. Mies kävi töissä, minä olin kotona, ja jos mies ei päässyt ajallaan kotiin, vanhempani tulivat että pääsin ratsastamaan, tai ratsastimme kaverini kanssa niin, että toinen vahti vauvoja.

Myös vauva-ajan jälkeen on ollut mukavaa. Yhden hyväkäytöksisen lapsen kanssa on mukavaa elää arkea ja käydä matkoilla. Myös kaverin voi pyytää mukaan, kun perhetarjouksiin usein sisältyy kaksi lasta.

Jos nyt jotain negatiivista on pakko keksiä, niin todella vihamielisesti minuun suhtautuva mustasukkainen anoppi ja ihmisten alentuvat kommentit siitä, miten en tiedä lapsiperhe-elämästä mitään, kun mulla on vain se yksi lapsi :D alkuun se meinasi mennä tunteisiin, mutta nykyään vain naurahdan, vaikka eipä sitä enää nykyään kukaan ole huomautellutkaan, kiitos ilkeiden vastauksieni ja mieheni tuen.

Lähettäjä: Nemo 
Päivämäärä:   6.8.24 15:38:05

Vauva nyt 6kk ja aika helppoa on ollut. Nukkuu suht hyvin, syö hyvin, ei mitään terveysjuttuja ole ollut. Ainut vain, että on ihan kauhean huomionkipeä, ei kestä hetkeäkään yksin :D Itselleen pitää olla lempeä, on paljon helpompaa niin. Ja puolison asenteella on paljon merkitystä.

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   6.8.24 15:39:19

Ensimmäinen vauva nukkui tosi huonosti ja oli muutenkin aika tyytymätön. Aika kuitenkin hitsasi minut ja mieheni kiinni toisiimme. Toimimme yhdessä tiiminä. Mieheni valvoi öitä siinä missä minäkin. Ei koskaan valittanut, että joutuu valvomaan, vaikka käy töissä. Ymmärsi, ettei univelkaisena se vauvan hoitaminenkaan mitään herkkua ole. On pitänyt aina pitkän hoitovapaan, joten tajunmut kaikessa asettavansa rimaa myös itselleen.

Olen löytänyt lasten myötä ihania aikuisia elämään lasten kavereiden vanhemmista. Mahtavia tyyppejä. Niinkuin lapsemmekin. Käyttäytyvät hyvin ja niiden kanssa on kiva käydä kaikkialla. Ovat ihania.

Kaikki on ollut niin kivaa, että kolmatta odotetaan.

Lähettäjä: ajasta 
Päivämäärä:   6.8.24 15:40:30

Ihania kokemuksia jo tullut, kiitos paljon!
Luulen, että on todella tärkeää laajemminkin kuulla tällaisia kokemuksia. Ja silti tuskin on pelkoa siitä, ettei sen vuoksi osattaisi valmistautua tarpeeksi hyvin, tai käsitettäisi että jokainen vauva, ja tilanne on erilainen, niitä kauhutarinoita kun kuulee väistämättä.

Lähettäjä: .. 
Päivämäärä:   6.8.24 15:52:23

Oli ahdistavaa kun itselle aika oli ihanaa ja rentouttavaa ja 90% ihmisistä surkutteli säälien että "kun toi pikkulapsiaika on niin raskasta ja oot varmaan poikki". Sit kun yritin sanoa että ei vaan tää on ihanaa niin osa kommentoi et esitän kaiken olevan hyvin ja osa lohdutti et nyt ei tarvi olla niin reipas :D

Lähettäjä: Laura 
Päivämäärä:   6.8.24 16:08:46

..: No tuo :) vaikka hyväähän he tarkoittivat, mutta onhan se yhden "helpon" vauvan hoitaminen aika paljon kevyempää kuin esimerkiksi se työputki, jonka tein raskausaikana. Mutta toisaalta en kyllä uskaltanut täyttä totuutta kertoa siitä työputkesta kenellekään.

Lähettäjä: .x2 
Päivämäärä:   6.8.24 16:33:31

En voi kieltää etteikö olisi etenkin esikoisen kanssa ollut väsynyt mutta itse nautin. Etenkin sen jälkeen kun ymmärsin että on ok tehdä juuri niin kuin meidän perheessä koetaan hyväksi, viitata kintaalla muiden sanomisille ja ennen kaikkea olla ikinä koskaan lukematta vauvan keskusteluja. Opettelin luopumaan suorittamisesta ja jos väsytti, nukuin lasten kanssa päikkärit.

Oli vapauttavaa kun ei tarvinnut elää muiden aikataulujen mukaan vaan sai vauvan kanssa tehdä mitä päivään sopi. Liikuttiin paljon sekä vaunujen että kantoliinan kanssa. Mies on aina ollut osallistuva ja yrittää ottaa myös mun jaksamisen huomioon eikä meillä ole koskaan ollut sitä ongelmaa etten pääsisi myös omiin menoihin ilman lapsia.

Ratkaisevaa mulle on ollut siis se ettei suorita sitä äitiyttä vaan ottaa rennommin, nauttii hyvistä asioista ja tietoisesti muistaa tehdä niitä hyvän fiiliksen juttuja vaikka se pyykkikasa sitten vielä hetken kasvaisi. Ja se että toinen aikuinen on tasaveroinen aikuinen, ei taannu lapseksi eikä sitä myöskään aleta paimentamaan tai hyysäämään kuin lasta. Toiselle pitää muistaa antaa mahdollisuus ottaa ihan itse vastuu siitä roolistaan ja tekemisestään vaikka olisikin helppoa joskus sortua vaatimaan että se tekisi kaikki asiat kuten minä teen.

Useampi pikkulapsi ja vauva oli haastavinta, kun kaikilla oli niin eri tarpeet ja rytmit. Vaikka tehtiin paljon spontaanisti juttuja eikä orjallisesti pidetty asioista kiinni, niin tietyt rutiinit ja käytännöt helpotti arkea, etenkin jos oli lasten kanssa yksin. Esimerkiksi isompien lastenohjelmahetki oli kun itse nukutti tai kylvetti pienempiä, koska silloin tiesi varmasti missä kukakin on ja mitä tekemässä.

Lähettäjä: Juu 
Päivämäärä:   6.8.24 16:35:41

Ei ollut vaikeaa eikä kovin rankkaa, vaikka tukiverkkoja ei juuri ollut. Lähinnä tylsää. Sain hurjan paljon uusia ystäviä kerhoista ym. Pikkuhiljaa lapsi itsenäistyy vaikka aluksi on todella sitova. Esim. aluksi ärsytti kun piti kesken saunomisen lähteä hoivaamaan itkemään herännyttä pikkuvauvaa, mutta ihan silmänräpäyksessä lapsi oli jo reipas itsekseen ammeessa läträävä taapero ja kohta se jo pilkkoo ne saunapuutkin. Aika menee supernopeasti. Koululaisten kanssa voi tehdä jo paljon asioita "täysillä", ei tarvitse esimerkiksi hävitä lautapelissä tahallaan vaan voi pelata täysillä :D

Lähettäjä: ...... 
Päivämäärä:   6.8.24 16:38:54

Meillä on 3 lasta, syntyneet viiden vuoden sisällä toisistaan. Olin kotona 8v ja se oli ihan huippua.
Retkeiltiin, kyläiltiin, vietettiin aikaa leikkipuistoissa, ei ulkopuolisten määrittelemiä aikatauluja.
Välillä toki olin väsynyt, parisuhde ei aina ollut ihan parhaimmillaan mutta tekisin saman koska vain uudestaan.

Lähettäjä: … 
Päivämäärä:   6.8.24 16:39:43

Vaikka esikoiseni oli vaativa ja huonosti nukkuva vauva, vauvavuosi oli yksi elämäni parhaita vuosia. Elelin sitten vaativan vauvan tahtiin, käytiin koiran kanssa päiväsaikaan pitkillä lenkeillä vauva kantoliinassa, jossa vauva viihtyi ja oma kunto palautui niillä kävelyille ja mieli rauhoittui. Imetys oli helppoa ja mutkatonta, joten ruoka oli aina mukana.

Kotona vauva nukkui pääasiassa vain sylissäni pystyasennossa tai nukahti syliini imetykseen, mutta sittenpähän oli aikaa hyvällä omallatunnolla istua nukkuva vauva sylissä ja katsella sarjoja. Milloin muuten elämässä voi täysin hyvällä omallatunnolla istua tapittamassa sarjoja vaikka kuusi tuntia putkeen?

Kaiken kaikkiaan todella vapauttava vuosi. Vapauttava kaikesta suorittamisesta ja ”pakosta”, heittäytyminen siihen, että nyt ei oikeastaan ole pakko kuin huolehtia vauvasta ja olla tälle läsnä, ja se oli ihanaa. Miehenkin kanssa meni hyvin, meistä tuli hyvä tiimi, mieskin laihtui yli kymmenen kiloa kun vauva oli miehen kanssa tyytyväinen vain kun tämä lähti ulos kävelylle vauva repussa tai liinassa :D

Lähettäjä: Vehnä 
Päivämäärä:   6.8.24 16:50:24

Kolme lasta alle neljässä vuodessa. Oli ihanaa aikaa. Kotona pientila ja harraste-eläimiä, kasvatin palveluskoiria. Paras koirani oli se joka syntyi odottaessani toista lasta, oli kahden lapsen vauva-ajat aikaa kouluttaa ja kisata. Vauvat oli kaikki helppoja, imetys onnistui eli ruoka aina mukana. Terveitä, ei yhtään ab-kuuria vaikka nyt jo alakoululaisia kaikki kolme. Taaperovaiheet ihan jees, uskoivat puhetta ja uskovat edelleen. Vähiten omaa aikaa oli kun palasin töihin mutta lapset vielä siinä iässä että halusivat äidin seuraa. Nyt ne on niin itsenäisiä ja "isoja".

Lähettäjä: Epika 
Päivämäärä:   6.8.24 17:00:22

Juuh, mukavaa aikaa. Oikein leppoisaa olisi ollut etenkin, jos ei oltaisi oltu töissä kumpikin 50 % jo neljä kuukautta synnytyksen jälkeen. Isä syötti pumpattua maitoa omina vauvapäivinään, korvikkeita ei mennyt missään vaiheessa.

Vauva nukkui vieressä, yöheräämiset ei siis rasittaneet, koska nukahdettiin heti syötön jälkeen kumpikin, minä ja vauva. Yösyötöt jäi noin 9 kk iässä, jonka jälkeen vauva on nukkunut isän puolella, koska hän herää laittamaan tutin paremmin kuin minä.

Lähettäjä: Laura 
Päivämäärä:   6.8.24 17:00:26

Juu: tuo ajan kuluminen on niin totta. Nykyään en pärjää lapselleni enää missään. En aliaksessa tai muissa peleissä, en uinnissa, pyöräilyssä, kiipeilyssä, en missään. Hevosten kanssa sentään olen vielä se kokeneempi, mutta lapsen etuina on notkeus, rohkeus (huh heijaa) jne

Mutta toisaalta sitten saadaan apua niiden puiden ja vesien kanssa, ja pienellä lahjonnalla lapsi hoitaa myös kotitöitä. Esimerkiksi tänään piti päästä kaupungille, ja sanoin että voin viedä mutta kun on aidan siirto, imurointi ja pyykit niin hetki menee. Ja tosiaan meni vain hetki kun lapsi pisti tuulemaan, kun oli niin tärkeä meno. Sillä aikaa kun tein aitahomman loppuun, alakerta oli imuroitu, pyykit kaapeissa ja uudet pyörimässä.

Ja kyllä, joskus on tahtojen taisto mutta sellaista se on.

Lähettäjä: ..... 
Päivämäärä:   6.8.24 17:06:57

Pysyn yleensä hiljaa lapsikeskusteluissa, mutta ehkä nyt on hetkeni :). Kaksi lasta, ikäero vähän yli kaksi vuotta. Molemmat nukkuivat hyvin aina, olivat terveitä ja rauhallisia. Mies hoiti enemmän kuin puolet, joten ehdin hyvin harrastaa. Oli helppoa ja ihanaa, ei univelkaa, ei kotiin jämähtämistä. Opiskelin omaksi ilokseni vanhempainvapaalla. Lapset meni siinä elämän sivussa, vanhempi lapsi kävi päiväkodissa muutamia tunteja että pääsi leikkimään välillä tuttujen kavereiden kanssa. En lukenut netistä millä kaikilla tavoin olin huono äiti, joten nautin vaan yhteisestä ajasta. Helppoja nuo on vieläkin ja edelleen menevät "siinä sivussa". Toki tehdään paljon yhdessä ja paljon lasten ehdoilla, mutta kumpikaan vanhemmista ei tunne uhranneensa mitään elämästään lasten takia vaan harrastetaan ja matkustetaan kuten ennenkin.

Lähettäjä: P 
Päivämäärä:   6.8.24 17:15:32

Meillä oli koliikkivauva mutta silti vauva-aika oli mukavaa. Heitin ulos kaikki odotukset ja keskityin vain vauvaan. Kuulosuojaimet ja korvatulpat oli käytössä, päivät meni soffalla ja sängyssä hengaillen. Nukuttiin perhepedissä. Noin 8kk iässä helpotti, ja vauva alkoi enemmän tehdä asioita, liikkumaan jne. On ollut aika itsenäinen nyt taaperona, joten arki sujuu jo hyvin. Silloin vauvavuonna ei tullut siivoaminen, ruuanlaitto kuuloonkaan joten mies hoiti ne.

Lähettäjä: ... 
Päivämäärä:   6.8.24 17:54:41

Vaikka ensimmäiset kuukauden vauvan kanssa oli raskaita koliikin vuoksi, niin sen jälkeen jokainen ikävaihe on ollut hienoa kokea! Lapsen kasvaessa on ihana seurata maailman ja ymmärryksen avautumista.

"Jos nyt jotain negatiivista on pakko keksiä, niin todella vihamielisesti minuun suhtautuva mustasukkainen anoppi ja ihmisten alentuvat kommentit siitä, miten en tiedä lapsiperhe-elämästä mitään, kun mulla on vain se yksi lapsi :D alkuun se meinasi mennä tunteisiin, mutta nykyään vain naurahdan, vaikka eipä sitä enää nykyään kukaan ole huomautellutkaan, kiitos ilkeiden vastauksieni ja mieheni tuen."

Meille on käynyt myös näin! Vanhempainvapaan jälkeen olen tehnyt 100% työaikaa ja me kummatkin vanhemmat olemme olleet vuorotöissä lapsen ensimmäiset elinvuodet. Vaikka se on ollut melkoista palapeliä yhdistää kaikki harrastukset, työt, oman hevosen hoito, päiväkotiajat ym, niin emme voi ymmärtää lapsiperhe arkea koska yksi lapsi :').

Nyt olen aloittamassa uuden amk-tutkinnon suorittamista monimuotona 100% työajalla ja lapsi aloittaa samalla ensimmäisen kouluvuotensa. Pari päivää sitten kuulin taas kuinka helppoa tuollainen on yhden lapsen kanssa. Mutta edelleen puoliso tekee vuorotyötä, meillä on harrastukset ja se hevonen. En ymmärrä miten lasten lukumäärä sen helppoustason määrittelee. Ehkä alan itse jatkossa sanomaan, että helppoahan se on ilman omaa hevosta...

Lähettäjä: Hah 
Päivämäärä:   6.8.24 18:02:06

Meillä ekan kanssa oli aluksi hankalaa, kun rinnat olivat vereslihalla, lapsi hörppi ilmaa ja siksi oli masu välillä kipeä ja lapsi sitten tiheästi rinnalla. Mutta se tasottui n.3-4kk kohdalla ja kaikki alkoi helpottua. Muuten lapsi oli iloinen ja tyytyväinen tyyppi :) nyt mulla on tämän pikkusisar ja oi että! Tuon kanssa on kaikki sujunut alusta asti, herää yleensä vain 2 kertaa yössä, on iloinen ja hymyilevä lapsi, ei mitään huolia, ei kitise jne. Niin helppoa ollut, lapsi nyt 5kk :) en noin ylipäätään osaa ajatella niin että vauvavuosi olis vaan kakkaa tai vaan ihanaa.. lasten hoitaminen/kasvatus on ihanaa ja kamalaa, kuten nyt elämäkin on. ;)

Lähettäjä: Hah 
Päivämäärä:   6.8.24 18:05:02

Ainiin ja parisuhde: ekan kans opeteltiin yhdessä ja tokan kans puhalletaan yhteen hiileen. Joo, aikuisten oma aika on kortilla, koska meillä ei ole tukiverkostoa, mutta ollaan otettu tämä nyt niin, että eiköhän saada omaa aikaakin sitten kun nuo alkavat olemaan niin isoja, että voivat jäädä hoitoon. Sitten voi vaikka palkata hoitajan..