Lähettäjä: Kokemuksia kiitos 
Päivämäärä:   5.8.24 10:14:55

Haave "maalle" muutosta takaisin. Ollaan miehen kanssa puhuttu takaisin maalle muutosta, tai no mies ei ole maalla koskaan varsinaisesti asunut mutta itse olen. Meillä on pieni lapsi, 2v vanha. Hällä ihana hoitopaikka ja viihtyy sielä tosi hyvin, nykyinen asuinpaikkamme on ihanteellinen muutenkin ajatellen lapsen kasvua/harrastuksia/koulunkäyntiä yms. Mutta omat haaveet haluaisin toteuttaa myös maalle muutosta, ollaan katseltu taloja ja haave näyttää toteutuvan. Mutta nyt alkoi mietityttämään miten lapsen käy? Minne lapsi menisi hoitoon, onko hälle kavereita kun kasvaa(aika syrjäisellä paikalla, asuu enemmän vanhuksia), miten koulumatkat jos matkaa tuleekin yli 40km. Aikaiset herätykset ja pitkät päivät luvassa... Itse nuorena kuljin koulukyydillä kouluun mutta matkaa oli "vain" 17km. Toki lapsi tottuisi tähän elämäntilanteeseen, mutta mietin omaa lapsuuttani jossa koin olevani välillä hieman yksinäinen kunnes tulin yläaste ikään ja sain mennä enemmän kavereiden tykö yöksi ja kaverit meille. Monet kaverit kyllä tykkäsivät meillä olla kun oli trampoliinia, grillikotaa ja päästiin metsään ja saatiin tottakai valvoa ja nukkua ulkona. Mutta mahdollinen nykyinen paikka on 50km päässä keskustasta, joten sinne ei niin vain välttämättä mopolla ajellakaan teini-iässä. Toki siihen on aikaa monta vuotta ja mitä vain kerkeää tapahtumaan.

Miehen kanssa puhuttiin että kokeillasn eloa siellä ainakin se pari vuotta ja sen jälkeen ns.vuosi kerrallaan ihan miltä alkaa tuntumaan. Mies on enemmän innoissaan eikä ymmärrä näitä minun huolia ja murheita lapsen kannalta. Vai murehdinko liikaa etukäteen? Entä jos lapsi ajatteleekin vanhemmiten että ihanaa elämää on saanut nuoruuden elää ja itsestäni tuntuu ehkä hieman pahalta viedä lapsi niin kauas. Ristiriitaiset tunteet itsellä. Joten haluaisin kuulla niitä hyviä ja huonoja puolia kauas maalle muutosta pienen/pienten lapsien kanssa.
Anteeksi sekava teksti, ehkä hieman tunteellisena tässä itkunsekaisesti kirjoitin.

Lähettäjä: X 
Päivämäärä:   5.8.24 10:18:20

No onhan tuo arki perseestä tuolla. Parempia toivoa, että lapsi haluaa harrastaa umpihankihiihtoa ja rankametsää tai jotain muuta kotipihassa eikä mitään ohjattua tai joukkuelajia.

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   5.8.24 10:20:43

Älkää muuttako, lapsen takia. Hankkikaa ennemmin vaikka kesämökki, jossa vietätte paljon aikaa.

Lähettäjä: ,, 
Päivämäärä:   5.8.24 10:22:13

Menkää ensin vuokralle ja katsokaa, millainen paikka se on.

Lähettäjä: * 
Päivämäärä:   5.8.24 10:22:40

Ainoa lapsi vielä kyseessä?

Itse ei ole muutettu maalle juurikin lasten takia. Mökki/ kakkospaikka on 30 km päässä ja siellä vietetään aikaa ympäri vuoden mutta arki pyörii kaupungissa.

Tuollainen koulumatka ja yksinäisyys on ihan perseestä ja halutaan tarjota lapsille parempaa.

Lähettäjä: niin 
Päivämäärä:   5.8.24 10:23:47

On tuo tosi kaukana. Varmasti löytyy paikka, joka on 10km säteellä keskuskesta ja silti tarpeeksi maalla.

Lähettäjä: … 
Päivämäärä:   5.8.24 10:26:15

Juuri lasten takia ei muutettu mihinkään jumalan selän taakse. Täytyy olla järkevä koulumatka myös lukioon ja päästä liikkumaan pyörällä.

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   5.8.24 10:26:33

"Mutta mahdollinen nykyinen paikka on 50km päässä keskustasta,"

Liian kaukana, etsikää lähempää. 10-15 km vielä menee lapsen harrastustenkin kannalta vaikka olisi useamman kerran viikossa.

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   5.8.24 10:29:02

Maalla on ihanaa mutta ei mekään ihan noin metsässä asuta.

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   5.8.24 10:30:24

Lähti liian aikaisin 

Taajaman ulkopuolella alle 10 000asukkaan kunnassa. Mutta lapsella on silti alle 3km matka kouluihin ja harrastuksiin. Isoon kaupunkiinkaan ei ole reilua 30min pidempi matka.

Lähettäjä: - 
Päivämäärä:   5.8.24 10:35:13

Kyllä teidän pitää sitä lastakin ajatella! Toi koulumatka 40 km on oikeasti ihan hirveä. Ja mites kaikki harrastukset, kavereiden näkemiset?? On oikeasti ihan syvältä kun vanhemmat haluaa asua jossain maalla syrjässä ja lapsen pitäisi pitää välejä kavereihin ja harrastaakin pitäisi. Ei voi olla noin itsekäs. Kuten joku sanoi, hankkikaa se kesämökki. Tai muuttakaa kun lapsi saa mopokortin vähintään.

Lähettäjä: Jep 
Päivämäärä:   5.8.24 10:42:58

"Ei voi olla noin itsekäs. Kuten joku sanoi, hankkikaa se kesämökki. Tai muuttakaa kun lapsi saa mopokortin vähintään."

Jep. Ei lapsellinen ihminen saa olla noin itsekäs, myös se lapsi on perheenjäsen, joka on otettava huomioon. Lapseton voi muuttaa itsekseen kuinka korpeen haluaa ja lapsellinenkin sitten siinä vaiheessa, kun lapsilla on autokortti.

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   5.8.24 10:48:15

"koin olevani välillä hieman yksinäinen kunnes tulin yläaste ikään ja sain mennä enemmän kavereiden tykö yöksi ja kaverit meille."

Ainakaan sinun ei tarvitse tehdä samaa virhettä kuin omat vanhempasi ja eristää lastasi ekat 12 vuotta. Viitseliäisyyttähän se vaatii, että kuskaa lasta, mutta kyllä sen voi tehdä.

Lähettäjä: Kai 
Päivämäärä:   5.8.24 10:48:19

Luojan kiitos sain lapsena asua maalla. Vaikka se silloin välillä kypsytti, että kouluun oli ala-asteella 16 kilsaa ja yläasteella/lukiossa tuplat, niin en muista sen mitenkään pilanneen lapsuutta. Ihana kun sai käydä kyläkoulua eikä mitään tusinakoulua. Yläaste-/lukioikäisenä välillä tosiaan harmitti, kun kaverit asui kaukana, mutta onneks vanhemmat olivat ihania kuskasivat. Ja siltikään en muista, että olisin millään tavalla jäänyt yhtään mistään paitsi. Oli sentään msn messenger jo silloin! :D

Me ollaan kans muuttamassa maaseudulle, ei tosin noin syrjään kuin te, mutta ai että, tiedän, että se on meidän lapsille parasta, mitä voidaan tarjota!

Lähettäjä: ** 
Päivämäärä:   5.8.24 10:54:59

Selvittäisin kyllä kouluasian aika tarkkaan. Joku 40 kilometriä on ihan järjettömän pitkä koulumatka varsinkin pienelle eka- tai tokaluokkalaiselle. Harvemmin mikään koulukuljetuskaan tulee ihan vain yhtä lasta varten ja kiertää usein laajemmalla alueella. Matkaan menee siis todennäköisesti vähintään tunti suuntaansa ja se kyllä pidentää koulupäivää aika tavalla.

Pieni kyläkoulu on aivan ihana vaihtoehto. Valitettavasti niitä vaan nykyään lakkautellaan aika vauhtia ja lapset kuskataan isompien keskusten isoihin kouluihin.

Syrjemmässä asuessa pitää olla viitseliäisyyttä ja aikaa kuljettaa lasta kavereille ja harrastuksiin.

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   5.8.24 10:58:32

Kyläkoulut oli ihania kun niitä vielä oli. Ei vaan ole meidän kylälläkään enää, kaikki kuljetetaan keskustaan.

Lähettäjä: m 
Päivämäärä:   5.8.24 11:43:30

Asun maalla, mutta jos minulla olisi lapsia, niin haluaisin ehdottomasti muuttaa mieluummin johonkin taajamaan. Itsellä oli lapsena koulu ja kaikki kaverit kilometrin säteellä ja oli ihan huippua, kun saatiin lyhyelläkin varoitusajalla isommalla porukalla ulkopelit pystyyn, tai pystyi kävelemään 100 metrin päähän parhaan ystävän ovelle kysymään, että "voitko olla". Keskustaan, yläasteelle ja lukioon oli noin 3 km ja niihinkin kuljin ympäri vuoden joko kävellen tai pyörällä, joten sai vähän liikuntaakin päivän aikana.

Lähettäjä: -- 
Päivämäärä:   5.8.24 11:44:19

Lapsen takia en missään nimessä muuttaisi. Olette valinneet tehdä lapsen, joten nyt on ymmärettävä että joistain unelmista on joustettava sen lapsen takia. Monia asioita voi toteuttaa vaikka olisi lapsi, mutta tuota en toteuttaisi.

Me asumme pienessä kunnassa. Kylälle on matkaa muutama kilometri ja siellä on päiväkoti, koulu ja pieni kauppa. Yläaste, kuten myös isompi marketti, lääkäripalvelut yms. on lähimmässä isommassa kunnassa 25km päässä.
Prisma ja muut isommat kaupat, vaatekauapt yms. on 40km päässä.

Vaikka emme asu noin syrjässä mitä aloittaja suunnittelee, on tämäkin jo haaste. Ala-asteikäinen lapsi ei voi kulkea itse kouluun, vaikka matkaa on vain n. 2km, tie on tosi vaarallinen: kapea ja mutkikas maantie, jossa ajetaan kovaa. Kävelyteitä ja katuvaloja ei ole. Lapsi aloittaa nyt 3. luokan ja ollaan mietitty, voisiko lumettomana aikana joskus kävellä kouluun. Ennen tätä se ei ole ollut lainkaan vaihtoehto.

Yläasteelle mennessä lapsi joutuu kulkemaan reilu 1h/suunta, koska koulukuljetus poimii tietysti kaikki tienoon lapset kyytiin ja matka-aika siksi pitkä, vaikka kilometrejä "vain" 25.

Tämä rajoittaa kavereiden tapaamista, koska kavereita ei asu aivan vieressä. Osa asuu kylällä ja osa asuu vielä kauempana. Lapsi ei voi kulkea itse kavereille, joten on täysin vanhempien kustaamisten varassa.

Harrastukset on tosi rajoittuneita. Lapsi haluaisi harrastaa mm. tanssia, mutta sitä on vain tuossa isommassa kaupungissa 40km päässä, eli ei toivoakaan. Lasta viedään jo sinne kerran viikossa yhteen harrastukseen, mutta ei pystytä useampaan kertaan, koska siihen menee koko ilta kun lähdetään viemään lasta harrastukseen, odotetaan siellä ja tuodaan takaisin.

Vanhemmat tekee etänä töitä aika paljon, mutta välillä pitää käydä toimistoilla. Toimisto on molemmilla 100km päässä isossa kaupungissa. Työmatkaan menee siis aikaa ja pitää aina miettiä lapsen hoito (ruokailut, kuskaamiset yms) kun pitää mennä toimistolle.

Lähettäjä: Auts 
Päivämäärä:   5.8.24 11:46:02

Olet itsekäs. Älä tee sun lapselle tuota.

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   5.8.24 11:47:54

^ Juuri noinhan se tulisi olla, että alle kouluikäiselle lapselle löytyy kaveripiiri kilometrin sisältä kotipihasta ja kouluikäiselle kolmen kilometrin sisältä (eli kevyen pyöräilymatkan). Pidemmät etäisyydet aiheuttavat joko lapselle yksinäisyyttä ja sosiaalisia haasteita, tai vanhemmille kohtuuttomasti aikaa vievän kuljetusrumban.

Lähettäjä: -- 
Päivämäärä:   5.8.24 11:48:51

"Vaikka se silloin välillä kypsytti, että kouluun oli ala-asteella 16 kilsaa ja yläasteella/lukiossa tuplat, niin en muista sen mitenkään pilanneen lapsuutta. Ihana kun sai käydä kyläkoulua eikä mitään tusinakoulua."

16km on aika eri asia kuin 40km.
Kyläkouluja lakkautetaan jatkuvasti, eikä aloittajankaan lapsi välttämättä sellaiseen pääse. Noin pitkä matka voi tarkoittaa sitä, että aloittajan lapsi matkustaa sen 40km/suunta sinne "tusinakouuluun" kaupunkiin.

16km on myös sellainen matka, että sen vielä kuskaakin lasta ja tuon matkan voi kulkea mopolla kun mopokortti-ikään tulee.

Jos taas suurin osa kavereista asuu 40km päässä kaupungissa, sitä oikeasti asuu tosi syrjässä. 40km päähän ei pysty lasta jatkvuasti kuskaamaan kavereille. Tai pystyy, mutta se vie tuhottomasti aikaa, mikä on pois muusta arjen pyörityksestä. Ja levosta, jota myös vanhemmat tarvitsee.

Lähettäjä: Mä 
Päivämäärä:   5.8.24 11:58:07

Me muutetaan kun lapsi lähtee kotoa. Harrastukset ja kaverit sekä koulu tässä lähellä, en edes halua ajatella sitä ajorumbaa harrastusten perään.

Lähettäjä: Minerva 
Päivämäärä:   5.8.24 12:01:56

Komppaan muita. Jatkakaa sopivan talon tai tilan etsimistä ja hankkikaa paikka, joka on alle 10 km päässä kuntakeskuksesta.

Kaverisuhteiden ylläpitäminen ja harrastukset ovat joko lähes mahdottomia tai vievät kokonaan aikuisten (ja lasten) vapaa-ajan tuollaisilla välimatkoilla.

Me asumme neljän kilometrin päässä (elinvoimaisesta) kyläkoulusta, 13 km päässä muista lähipalveluista (kauppa, kirjasto, terveyskeskus) ja noin 20 km päässä keskisuuren kaupungin keskustasta.

Silti harrastukset ovat aikamoista kuskaamista ja kavereiden luo esikoinen alkoi pyöräillä vasta kolmannen luokan jälkeen. Eskari-ikäisen kuopuksen päiväkodin ulkopuoliset kaverisuhteet ovat suurimmaksi osaksi kuskaamisen takana.

Lasten harrastukset ovat olleet joko kaupungissa tai tuossa lähimmässä taajamassa. Onneksi matka meillä on suurimmaksi osaksi moottoritietä muutaman kilometrin soratiepätkän jälkeen.

Maalla asuminen voi olla lapselle ihan ok, jos puhutaan haja-asutusalueesta taajaman kupeessa. Jumalan selän taakse muutto sen sijaan on tosi raskas valinta joko lapselle tai usein koko perheelle.

Lähettäjä: X 
Päivämäärä:   5.8.24 12:08:20

Myös sekin kannattaa huomioida, että vaikka siihen kylälle olisi lapsen pyöräiltävissä oleva matka niin onko tie sellainen että voi pyöräillä? Vaikka olis vaan neljä kilometriä mutta ilman kevyenliikenteentietä valtatien piennarta pitkin, niin kuka siihen ohi suhaavien rekkojen sekaan lapsensa laittaa?

Lähettäjä: -- 
Päivämäärä:   5.8.24 12:10:30

Haluan vielä muuten myös muistuttaa, että elämä on muuttunut aika paljon vanhempien ja isovanhempien nuoruuden ajoista.

Aikaisemmin monet pienetkin maalaiskylät on olleet elinvoimaisia ja lapset on kulkeneet kylissä pyörillä pitkiäkin matkoja. Nykyään kuitenkin kylät hiipuu, kyläkoulut lakkautetaan ja harrastuksia ja kavereita on yhä vähemmän.
Liikenne muuttuu samalla vilkkaammaksi ja siinä missä ennen on voinut huoletta pyöräillä vaikka 10km maantien laitaa kylälle, nykyään se voi olla huomattavasti vaarallisempaa. Autot kulkee kovempaa, ne on leveämpiä ja niitä on jatkuvasti enemmän.
Talvet on yhä leudompia, varsinkin etelässä ja siinä missä ennen meidänkin pienellä kylällä oli kauniita lumisia talvia, nykyään yhä useammin tiet on loskaa. Ja loska taas tekee liikenteestä vaarallisempaa, kun autot luistelee loskakelissä. Eli tien reunassa kävely ja pyöräily on vaarallisempaa.

Vielä muutama vuosikymmen sitten harrastuksia oli paljon vähemmän ja lapset leikkivät enemmän ulkona. Nykyään lapset haluavat ohjattuihin harrastuksiin ja yhä vähemmän juostaan pitkin metsiä. Eikä siinä auta, vaikka kuinka se sinun lapsi olisi yritetty kasvattaa leikkimään ulkona, jos kaverit eivät ulkona leiki ja suostu metsissä juoksemaan.

Aika myös helposti kultaa muistot. Sitä voi muistella ihanaa lapsuutta maalla, mutta oliko se oikeasti niin ihanaa kulkea 10 vuoden ajan vähintään 1h/suunta koulumatkoja, elää yksinäisyydessä ja suurin osa kaverisuhteista ylläpidettiin netin välityksellä (tai kirjeitse/puhelimitse ennen nettiä).

Eli varoisin myös sitä, ettei elä jossain haavekuvitelmissa kuinka lapset iloisesti leikkii metsissä kaikki päivät, pyöräilee hiekkatien laittaa kouluun ja viettää lapsuutta kuin 50-luvun elokuvassa.

Lähettäjä: ! 
Päivämäärä:   5.8.24 12:14:49

Maaseutua löytyy lähempääkin kuntakeskuksia. Esim. minun vanhempieni talosta (jossa vietin osan lapsuudestani), matkaa kunnan keskustaan on 5 km ja kotipihassa on silti oma rauha, on puutarha ja kasvimaa mahtuisi halutessa trampoliinit ja grillikodat ja metsä on vieressä. Eikä ole mikään asutusalue, jossa talot vieri vieressä vaan taloja siellä täällä kylätien varrella, myös maatiloja. Kunnassa on hyvät harrastusmahdollisuudet, koulut lukioon asti ja sujuvat yhteydet myös isompaan kaupunkiin (n. 30 km).

Lähettäjä: Kai 
Päivämäärä:   5.8.24 12:29:51

Jotenkin ihan järjetöntä pelottelua koko ketju täynn :D Ei ihme, että maaseutu hiipuu. Onko vastaajista kuinka moni oikeasti edes asunut oikeasti maalla?

En ollut ikinä yksinäinen lapsena! Harrastuksia ei tarvitse olla joka päivälle edes kaupungissa, yöks mitä suorituselämää. Maaseudun ja luonnollisemman elämän arvostus kasvaa, jos ei lapsena, niin myöhemmällä iällä.

Go for it. Ei se mikään mahdoton ajatus ole.

Lähettäjä: pilkunviilaaja 
Päivämäärä:   5.8.24 12:31:41

Suurin näkemäni ongelma on lapsen yksinäisyys, ikätoverien puute.
Lapset kaipaavat leikkikavereita myös iltaisin ja viikonloppuisin, kun päiväkoti ja koulu ovat kiinni.
Ehkä jossain määrin koulusta suoraan kaverin luo leikkimään lähtö voi toimia - paitsi jos lapsi ei jostain syystä tulekaan ikätoveriensa hyväksymäksi. Pienessä kylässä kaverivaihtoehtoja voi olla vähän, jos "oman tyyppistä seuraa" ei ole tarjolla.
Entä mitä tehdään jos koulukyyti ei tule, tai töistä on vaikea ehtiä hakemaan lasta kun työt on kaukana ja päiväkoti/koulu on kaukana? Lapselle on pitkä aika odottaa 1-2h että vanhempi ehtii paikalle.

Jos muutto toteutuu, mieti tarkkaan oletko valmis uhraamaan ison siivun illoista/viikonlopuista siihen että lasta kuljetetaan kavereille ja sieltä pois. Tarve on todennäköisesti useampana päivänä viikossa kuitenkin.

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   5.8.24 12:36:46

"Jotenkin ihan järjetöntä pelottelua koko ketju täynn :D Ei ihme, että maaseutu hiipuu. Onko vastaajista kuinka moni oikeasti edes asunut oikeasti maalla?"

Oletko sinä asunut lasten kanssa maalla?

Lähettäjä: Hmmm 
Päivämäärä:   5.8.24 12:37:27

Olen lapseton maallemuuttaja ja vaikka minun on helppo olla ja elää täällä maaseudun rauhassa autollisena etätyöläisenä, niin tiedostan kyllä ettei se lapsiperheelle olisi sitä, vaan jatkuvaa kuljettamista suuntaan ja toiseen. Maalla asuvan silmin tämä ketju on täynnä realismia, ei pelottelua.

Lähettäjä: Kai 
Päivämäärä:   5.8.24 12:40:23

Olen asunut itse lapsena maalla. Silloin porukoilla oli sentään vielä hevoset ja muut maatilan työt hoidettavana ja silti löytyi aikaa viedä myös meitä lapsia silloin tällöin "ihmisten ilmoille". Aloittajalla ei vissiin ole edes mitään vastaavia velvollisuuksia luvassa?

Ja kohta asun oman lapsen kanssa maalla. En noin maalla, mutta maalla kuitenkin. Ei pelota pätkääkään.

Lähettäjä: -- 
Päivämäärä:   5.8.24 12:43:25

"Oletko sinä asunut lasten kanssa maalla?"

Tätä minäkin kysyisin.

Ja ennen kaikkea, pitää muistaa että "maaseutu" on aika suhteellienn käsite. On aika eri asia asua "maalla", kun kuitenkin lähimpään keskisuureen kaupunkiin on vaikka 15km (ja sieltä löytyy peruskoulu, ehkä lukio/amis, isommat ruokakaupat, harrastuksia yms.). Tällöin jo koulumatka on kohtalainen ja lapsi pääsee kenties bussilla ja myöhemmin mopolla kulkemaan kylälle eikä ole niin pitkä matka viedäkään.

Aloittaja on muuttamassa paikkaan, jossa pelkästään koulumatkat yli 40km. Eli ilmeisesti 40km päässä on lähin kaupunki, josta löytyy harrastukset, kaupat, kaverit... Se on aikamoinen matka lapselle pelkästään koulumatkojen takia. Saati jos haluaisi harrastaa yms.

Vaikka ei juoksisi harrastuksissa päivittäin, jo 2x/vk 40km matka harrastuksiin on pitkä. Itse en jaksanut sellaista oikein aikuisenakaan. (Meiltä just se n. 40km isompaan kaupunkiin jossa ohjatut harrastukset).

Ja maaseutu autioituu nimenomaan siksi, että palvelut loppuu. Aikaisemmin on ollut esim. niitä kyläkouluja, mutta nykyään yhä useammat lapset matkaa kymmeniä kilometreja kouluun kaupunkiin. Jo kenties ekaluokkalaisesta lähtien.

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   5.8.24 12:45:18

"Ja kohta asun oman lapsen kanssa maalla. En noin maalla, mutta maalla kuitenkin."

Kohta asun mutta en noin maalla. Aivan.

Kuten yllä jo mainittiin, realismia löytyy tästä ketjusta. Ihan vain näin 20 vuoden kokemuksella lapsiperhearjesta (ja lapsettomasta elämästä ennen sitä) maalla uskallan tämän heittää.

Lähettäjä: - 
Päivämäärä:   5.8.24 12:54:41

Oikeasti, aloittaja, laske kilometrit, tunnit ja bensankulutus muutosta lapsen omilleenmuuttoon (joka tulee tapahtumaan nuorena). Kuinka usein jaksat kuskata lasta tapaamaan kavereita ja harrastamaan, vai haluatko että lapsi istuu kotona ja omassa pihassa yksin kunnes saa mopokortin? Sinähän jo tiedät, millaista oli olla itsekseen kotona lapsena.

Lähettäjä: -- 
Päivämäärä:   5.8.24 13:04:58

"Ja kohta asun oman lapsen kanssa maalla. En noin maalla, mutta maalla kuitenkin. Ei pelota pätkääkään."

_kohta asun_ eli et vielä asu, et ole vielä kokenut sitä todellisuutta. Toivon sinulle tietenkin hyvää ja ehkä sinulle maalla asuminen ei ole niin raskasta. Mutta sinä tosiaan et ole vielä sitä kokenut, joten et voi vielä sanoa millaista se on.

"En noin maalla", tämäkin on tärkeä ero. Mitä lähempänä kaupunkia asuu, sen helpompaa kuskaaminen on. On ihan eri asia viedä lasta harrastukseen ja ajomatkaa vaikka 15min/suunta, kuin jos ajomatkaa on 40min/suunta. Ja on lapselle ihan eri asia matkata kouluun 30min/suunta, kuin 1,5h/suunta.

Lisäski on vähän eri asia, jos kotona on esim. se maatila. Jos lapset suinkin niistä eläimistä innostuu, ne tuovat huomattavasti sisältöä elämään. Tällöin ehkä riittääkin, että vanhemmat vain silloin tällöin kuskaavat kaupunkiin "ihmisten ilmoille". Mutta jos ei ole maatilaa tai lapsi ei halua eläimiä hoitaa, on huomattavasti vähemmän tekemistä kotona.

Lähettäjä: Hmmm..... 
Päivämäärä:   5.8.24 13:11:23

Se on eri asia olla "maatilan lapsi", yleensä yksi sisarusparvesta kun tekemistä on koko ajan ja lapsetkin saavat ajella tilan vehkeitä, on ehkä omaa ponia tai muuten eläimiä mitä hoitaa, opetetaan niitä vanhoja tapoja ja ulkoilmaharrasteita metsästyksestä alkaen. Kyllä siinä lapsuus ja nuoruus menee sujuvasti ja hyvin vaikkei koko ajan kaupungilla kulkisikaan ! Mutta kaupunkilaiset siellä sormi keskellä kämmentä ihan vain tupaa pitämässä pystyssä ja toiminnassa ja yksi ainoa lapsi... Juu, pelkkää ajamista ja aikataulujen sumplimista ja sitten jos siihen pieneen kouluun sattuu yksi kiusaaja tai monta kiusaajaa ja oma ulkopaikkakuntalainen lapsi kohteeksi niin...

Lähettäjä: * 
Päivämäärä:   5.8.24 13:14:18

Aika perse ratkaisu lasta kohtaan. Ei kiva.

Lähettäjä:  
Päivämäärä:   5.8.24 13:14:49

Riippuu myös siitä, onko lapsella sisaruksia. Mieheni on maatilalla kasvanut ja hänellä on kaksi sisarusta pienellä ikäerolla, joten leikkikavereita oli aina. Hänellä oli myös sen verran hyvä tilanne, että luokkakaveri sattui asumaan naapurissa (alle kilometrin päässä), joten kaverin luoksekin pääsi ihan omin avuin. Lisäksi kyläkoulu oli vielä toiminnassa, eikä sinnekään ollut hirveän pitkä matka, nykyään olisi huomattavasti pidempi.

Lähettäjä: Kai 
Päivämäärä:   5.8.24 13:19:46

Asennehan siinä ratkaisee.

Joo, ei ole vielä kokemusta omasta vanhemmuudesta maalla, mutta mulla on se yks @!#$ hyvä kokemus siitä, kun olin itse lapsi. Ei maatilan kasvatti välttämättä tarkoita, että elämä olisi yksinäistä.

Asenne. Aloittaja: se vaatii asennetta, ei hötönetin pelotteluja. Täällä samalla tyylillä kirjoittelusta saadaan kaupungissa asumisestakin kanmottavaa.

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   5.8.24 13:24:03

"Asennehan siinä ratkaisee."

Ei se asennekaan niitä ajomatkoja lyhyemmäksi muuta.

Lähettäjä: pöh 
Päivämäärä:   5.8.24 13:25:38

Me asuttiin töiden takia pari vuotta tosi maalla (kaupunkiin noin 50km), ja jos lapsia olisi ollut niin ihan tuhoontuomittua touhua.... Työmatkoihin tunti suuntaansa erityisesti talvisin, eli siinä on heti 7-17 vähintään pois kotoa, sitten siinä luot lumet, ehkä lämmität tuvan, laitat ruuat, viet lapset harrastuksiin tunti suuntaansa + odotusaika = ei riitä yhdessä illassa tunnit!

Olen siis itse kasvanut tuossa samaisessa talossa lapsuuteni ja olihan se ihan täysin eri asia kun vanhemmat oli siinä maatilalla töissä, mulla oli useita sisaruksia, hevoset/lehmät/kanat omassa pihassa, naapurustossa useita lapsia ja kyläkoulu 2km päässä ja yläastekin ehkä 15km päässä. Kaupalle kylätietä ihan pyöräiltävä matka eli 8km. Nykyään on jäljellä naapureina keski-ikäiset juopot, koulut ja palvelut on hävinneet vuosia vuosia sitten. Kylätietä ei voi pyöräillä, koska se on asfaltoitu rekkojen kansoittama tie.

Lähettäjä: Kai 
Päivämäärä:   5.8.24 13:26:31

Ei tietenkään (ihanko ite keksit?). Mutta asenne siinä tarvii olla kohdillaan.

Lähettäjä: Kai 
Päivämäärä:   5.8.24 13:30:57

"sitten siinä luot lumet, ehkä lämmität tuvan, laitat ruuat, viet lapset harrastuksiin tunti suuntaansa + odotusaika"

Ei kai noista tarvi joka päivä tehdä kuin lämmittää tupa ja sekin vain talvisaikaan, jos se on se päälämmön lähde. Ja siinä kestää alle 2 minuuttia, kun tietää, mitä tekee. Välillä nakkaa lisää puuta, 10 sekunttia.

Lähettäjä: joo 
Päivämäärä:   5.8.24 13:35:07

Lukematta muiden kommentteja. meillä 3v lapsi asutaan maalla tällä hetkellä ja muutetaan juuri maalle :) kuulostaako hassulta. Meillä siis tällä hetkellä 10 km kaupunkiin ja jatkossa sitten 20 km lähimpään kaupunkiin. En elä lapselleni vaan elän omaa elämää johon kuuluu lapsi. En kuitenkaan jätä unelmia toteuttamatta koska minulla on lapsi.

Kaikki asiat kyllä järjestyy, miksi tehdä ongelmia etukäteen. Jos sitten joskus tuntuu että haluattekin takaisin kaupunkiin, niin pääseehän sinne aina sitten takaisin.
Nyt vaan lakkaat hössöttämästä, toteutatte unelmia ja lapset sopeutuu nopeasti kyllä. :)

Lähettäjä: S 
Päivämäärä:   5.8.24 13:39:14

Maallahan voi asua ilman että muuttaa noin pirun syrjään. Asutaan itse hyvinkin maalla, navettojen vieressä peltojen keskellä metsäpusikossa josta ei näe tai kuule naapuriin, silti kouluun ja kauppaan 4 km, isompaan kaupunkiin 25 km. Lapset ei jää mistään paitsi ja haave maalla asumisesta täyttyy.

Lähettäjä: joo 
Päivämäärä:   5.8.24 13:41:41

Luin sittenkin kommentit :DDD Voi luoja miten vaikeeta tuntuu olevan. Kyllä meidän maalaislapsi ressukalla on kavereita, jopa siellä uudessa paikassa missä ei edes vielä asuta. Itselle ei ole mikään ongelma viedä lasta harrastuksiin, sillä samalla reissulla voin hoitaa kauppareissut tai tavata omia kavereita jotka asuu kaupungissa... Huh huh. Nii ja edellee muuttakaa vaan <3 parasta mitä voi olla

Lähettäjä: Me 
Päivämäärä:   5.8.24 13:43:30

Me ei sitten ostettu taloa maalta lapsen takia. Kun hänellä ei olisi kavereita. Tärkeää kaverit jo leikki-ikäiselle. Jo 5 vuotias nauttii harrastuksista kavereiden kanssa.
Me päädyttiin ostamaan mökki jossa vietetään paljon aikaa. Arkena lapsi saa käydä joukkuelajeissa, joka ei onnistuisi maalla. Lapsen elämä on tässä ja nyt, me voidaan muuttaa maalle kun hän lentää pesästä. Ja nauttia maalla olosta viikonloppuna.

Lähettäjä: .... 
Päivämäärä:   5.8.24 13:44:22

Me muutimme lähemmäs "sivistystä" vaikka meillä oli 50 km matkaa Helsinkiin. Ihan älytön kuljetusrumba yhden lapsen kanssa. Olisihan me voitu lapselle sanoa, että ei saa harrastaa, mutta mielestäni se ei olisi ollut reilua lasta kohtaan. Lapsi kilpailee lajissaan ja ohjattuja treenejä on melkein joka päivä. Kavereitakin haluaa nähdä muutoin kuin koulussa. Eikä me vanhemmatkaan nautittu siitä, että päivittäin meni älyttömästi aikaa autossa istumiseen.

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   5.8.24 13:47:42

Kain jutuista huomaa, ettei hän ole itse pyörittänyt tuota arkea. Mutta elämä opettaa ja toivottavasti talon saa myytyä jollekin, jos kuvio osoittautuu liian raskaaksi.

Lähettäjä: Terva 
Päivämäärä:   5.8.24 13:49:32

"Me päädyttiin ostamaan mökki jossa vietetään paljon aikaa. Arkena lapsi saa käydä joukkuelajeissa, joka ei onnistuisi maalla. Lapsen elämä on tässä ja nyt, me voidaan muuttaa maalle kun hän lentää pesästä. Ja nauttia maalla olosta viikonloppuna."

Tässä on fiksu vanhempi.

Lähettäjä: Ällö 
Päivämäärä:   5.8.24 13:49:44

Älä. Ihan vaan sen lapsen takia. Minä en edes asunut kaukana, jokusen kilometrin päässä, mutta pienelle lapselle sekin on paljon, kun kaikki luokkalaiset asui vierekkäisissä taloissa ja pihoissa.

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   5.8.24 13:52:51

Olette kyllä kauas muuttamassa, vaikka itsekin asun keskellä korpea. Kyläkoulu 15km päässä, 25km päässä yläaste/lukio/amis. 40km koulumatka on jo hurja, vaikka yleensä olen sitä mieltä, että kyllä lapset tottuu kulkemaan koulumatkaa. Onko mahdollista etsiä kuitenkin pikkasen lähempää kotia?

Lapsena lähimmät kaverit oli melkein 10km päässä, pyörällä pääsi. Omalla lapsella suunnilleen saman matkan päässä, mutta ei vielä ole ajankohtaista, että kulkisi itsekseen.

Lähettäjä: Kai 
Päivämäärä:   5.8.24 14:03:53

., tai sitten olen lujempaa tekoa kuin te kaikki muut ;) Miksi maalata kauhukuvia, kun voi sen sijqan tsempata? Aivan, kauhea, jos joku vaikka sattuisi tässä onnistumaan, jos itseltä ei ole lähtenyt.

Enköhän minä vähän tiedä, mitä tuo saattaa olla, vauvasta parikymppiseksi kuitenkin asunut siinä lapsuudenkodissani keskellä mehtää. Varmaan helpompaakin, kun ei ole eläimiä itselle tulossa.

Lähettäjä: * 
Päivämäärä:   5.8.24 14:05:48

"Jotenkin ihan järjetöntä pelottelua koko ketju täynn :D Ei ihme, että maaseutu hiipuu. Onko vastaajista kuinka moni oikeasti edes asunut oikeasti maalla?"

Nimenomaan olen ja siksi sanon, että se on lapselle perseestä.

Lähettäjä: - 
Päivämäärä:   5.8.24 14:07:56

Aika moni vastaajista on asunut ainoana lapsena maalla talossa, jossa molemmat vanhemmat käyvät muualla töissä.

Lähettäjä: Ällö 
Päivämäärä:   5.8.24 14:10:41

-, en ollut ainoa lapsi ja en asunut maalla, mutta oli silti kurjaa, kun leikkikavereita ei lähistöllä ollut ollenkaan. Alakouluikäiselle kolmekin kilometriä on jo paljon.

Lähettäjä: -- 
Päivämäärä:   5.8.24 14:12:59

"tai sitten olen lujempaa tekoa kuin te kaikki muut ;) Miksi maalata kauhukuvia, kun voi sen sijqan tsempata? Aivan, kauhea, jos joku vaikka sattuisi tässä onnistumaan, jos itseltä ei ole lähtenyt."

Aloittaja kysyi kokemuksia ja ihmiset niitä kertoo. Valehdellako pitäisi?

Lähettäjä: Hm 
Päivämäärä:   5.8.24 14:13:53

Minä olin lapsi, joka kasvoi ensin maalla ja sitten kun olin menossa kouluun, vanhemmat muuttivat kaupunkiin. Joo, kavereita kyllä oli sitten ja harrastuksia, mutta minä vihasin uutta asuinpaikkaani. Itkin varmaan kuukauden putkeen muuton jälkeen. Ja kaikki lomat, lyhyetkin, vaadin päästä joko isovanhempien tai tätini kotiin, jotka asuivat maalla. Olen heille ikuisesti kiitollinen, että koskaan eivät sanoneet etten saisi tulla. Ja heti kun itse kykenin asiasta päättämään, muutin takaisin maalle. Täällä olen omat lapseni kasvattanut. Kuskannut heitä joo, ja käynyt töissä kaupungissa 70 km:n päässä kohta 30 vuotta.

Aloittajalle sanoisin, että voittehan kokeilla. Lapsi on nyt pieni ja sopeutuu. Mutta myöhemmin kannattaa varautua siihen että kuskaamaan joutuu. Jos ei se ole ongelma, niin kyllä niitä kavereita ja harrastuksia löytyy.

Lähettäjä: Kai 
Päivämäärä:   5.8.24 14:14:39

Mulle se ei ollut lapsena kokonaisuutena perseestä! Meitä onnelisiakin ja ei-yksinäisiäkim lapsia on, aloittaja, älä usko kaikkea! ;)

Lähettäjä: -- 
Päivämäärä:   5.8.24 14:20:32

"Enköhän minä vähän tiedä, mitä tuo saattaa olla, vauvasta parikymppiseksi kuitenkin asunut siinä lapsuudenkodissani keskellä mehtää. Varmaan helpompaakin, kun ei ole eläimiä itselle tulossa."

Eläimet ja maatila toisaalta voisivat tuoda lapsellekin sen syyn asua maalla. Kun on oma maatila, on tekemistä ja puuhaa. Vanhemmatkin tällöin todennäköisesti kotona päivät.

Jos ei ole sitä maatilaa ja asutaan tavallisessa omakotitalossa ja kaverit asuu kaukana ja vanhemmat on päivätöissä, tilanne on lapselle paljon yksinäisempi.

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   5.8.24 14:34:25

"tai sitten olen lujempaa tekoa kuin te kaikki muut ;) Miksi maalata kauhukuvia, kun voi sen sijqan tsempata? Aivan, kauhea, jos joku vaikka sattuisi tässä onnistumaan, jos itseltä ei ole lähtenyt."

Tulehan kertomaan harrastavan lapsiperheen arjen realiteeteista maalla vanhemman kannalta kun olet edes kymmenisen vuotta kerännyt siitä kokemusta. Lupaan jäädä odottelemaan :)

Lähettäjä: Kokemuksia kiitos 
Päivämäärä:   5.8.24 14:38:14

Jos nyt jätämme tilaisuuden käyttämättä emme todennäköisesti koskaan muuta maalle, sittenkun lapsi lähtee kotoa ollaan miehen kanssa niin vanhoja että ehkemme halua elää enää keskelle "ei mitään" kahdestaan vaan kaivataan niitä palveluita lähempää. On se sääli että kyläkoulut ja muut vähenee, olemme taloa vasta menossa katsomaan joten päätöstä ei olla tehty. Toki kyllähän varmasti paikkoja löytyy lähempää, emme vain ole löytäneet tässä parin vuoden aikana sopivaa. Haluamme kuitenkin lemmikkejä pihaan joten lampaiden,kanojen ja mahdollisesti hevosien/ponin pihaan laitto ei aina sovi hehtaarin kokoisille tonteille.

Lapsen kuskaaminen ei tule olemaan ongelma missään tapauksessa. Juurikin sitä mietimme että jos otettaisiin kahden vuoden irtiotto ja katsotaan miten elämä lähtee kuljettamaan. Samalla kyydillähän se lapsi hoitoon kulkee kun itse menee töihin joten isompia koukkauksia ei tule ja en usko että näin nuori lapsi alkaa kauheasti harrastamaan vielä tosissaan mitään mihin pitäisi päivittäin kuskata. Enkä todennäköisesti kuskaisi päivittäin muutenkaan vaikka asuisimmekin keskustassa. Ne on niin kalliita harrastuksia yleensä missä treenit päivittäin että meillä ei siihen olisi varaa.

Lähettäjä: - 
Päivämäärä:   5.8.24 14:38:40

Enkä minä ainakaan sano, etteikö se ruljanssi voisi toimia. Todellisuus vaan on, että autossa tulee istuttua paljon tai lapsi on vaan kotona.

Lähettäjä: Hm 
Päivämäärä:   5.8.24 14:42:40

”Tulehan kertomaan harrastavan lapsiperheen arjen realiteeteista maalla vanhemman kannalta kun olet edes kymmenisen vuotta kerännyt siitä kokemusta. Lupaan jäädä odottelemaan :)”

Nii-in? Omat kaksi lastani kasvoivat maalla. Ei maatilalla kuitenkaan. Minä kävin töissä 70 km:n päässä, lasten koulu ja harrastukset olivat n. 30 km:n päässä, paitsi toisen soittoharrastus ajatti minut ja lapsen viikoittain kaupunkiin 70 km:n päähän.

Eipä tullut koskaan mieleen, että elämäntyylini olisi jotenkin vääränlainen tai mahdoton. Se vaati vsin suunnittelua ja vahvoja istumalihaksia. En usko että lapsetkaan pahemmin kärsivät. Välit ovat edelleen läheiset, ja nyt tässä pyörii jo kolme lastenlastakin.

Lähettäjä: -- 
Päivämäärä:   5.8.24 14:47:38

Kokemuksia kiitos:
Kuinka vanhoja olette, jos esim. 15 vuoden päästä olisitte liian vanhoja muuttamaan maalle? Ette voi olla kovin paljoa yli 40v. jos noin pieni lapsi, joten ette te vielä 15 vuoden päästä liian vanhoja ole.

Kannattaa muistaa, että syvällä korvessa olevaa taloa ei noin vain myydä. Varsinkin jos pihassa on vielä eläimiä. Eli asiaan ei voi suhtautua ihan niin, että muuttaa pariksi vuodeksi ja kokeilee maalaiselämää. Se voi olla että taloa ei vaan saa kaupaksi.
Eli pitää varautua siihen, että tuo onkin useamman vuoden kokeilu. Siksi kannattaa ehdottomasti huomioida ne koulut. Ei mene kuin 3-4 vuotta, kun lapsi pitäisi laittaa eskariin ja siitä vuoden päästä kouluun.

Onko tosiaan välttämätöntä muuttaa niin kauas, että kouluihin on matkaa 40km? Eikö yhtään lähempää kaupunkia löytyisi riittävän isoa tonttia? Sellainen olisi helpompi myydäkin tarpeen vaatiessa.

Lähettäjä: Huh 
Päivämäärä:   5.8.24 14:50:21

"Samalla kyydillähän se lapsi hoitoon kulkee kun itse menee töihin"

Kuka ne hevoset ja muut eläimet hoitaa, jos käytte tuolta vielä muualla töissä? Nyt kuulostaa koko kuvio niin hattarahaihattelulta, että kannattaa vetää käsijarrusta.

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   5.8.24 14:56:06

Koen että me asutaan maalla, vaikka asutaankin ihan vaan pienehkön kunnan taajaman ulkopuolella 10km keskustasta. Tälläistä maalle muuttoa suosittelen niiden lasten kanssa, harrastuksia löytyy, pyörällä pääsee keskustaan jo kolmosluokkalainen itse kulkemaan ja suurempiinkin kaupunkeihin pääsee noin tunnissa kulkemaan.

Suomi on täynnä tälläisiä vastaavia maalaiskuntia joihin voi huoletta muuttaa lapsien kanssa, saa kaikki tarpeelliset palvelut, mutta myös sen maaseudun rauhan ja oman tilan.

Lähettäjä: Ällö 
Päivämäärä:   5.8.24 14:58:06

., 10 km pyörällä + takaisin sama on minusta yhdeksän vuotiaalle tosi paljon.

Lähettäjä: Ällö 
Päivämäärä:   5.8.24 15:01:02

Ja lisäksi maaseudulla ei välttämättä ole tien vieressä jalkakäytävää/kevyenliikenteen väylää. En itse antaisi lapsen pyöräillä autotienvierustaa noin pitkää matkaa.

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   5.8.24 15:02:38

No eihän se nyt samalla hetkellä sitä polje vaan viettää ensin aikaa esimerkiksi puistossa ja kaverilla useamman tunnin. Me lapsena pyöräiltiin usein tuo ihan vaan hakemaan karkkia ja sitten toinen sama kaverin luokse ja sieltä vielä illalla kotiin. Niin myös omat lapseni pyöräilevät mielellään ja omatoimisesti vaikka tarvittaessa ja pyydettäessä myös kuskaan näitä.

Lähettäjä: Ällö 
Päivämäärä:   5.8.24 15:06:24

. , kun kaikilla ei ole niitä kavereita kymmenen kilometrin säteellä! Mietin tässä omaa mökkiäni ja matkaa kylän keskustaan ja ei todellakaan olisi ekana mielessä, että pienet lapset pyöräilisi tuota matkaa autotien laidalla.

Lähettäjä: Niin 
Päivämäärä:   5.8.24 15:11:33

Kevyen liikenteen väylät on sijoitettu kuntakeskuksiin tai niiden tuntumaan. Ei maaseudulla sellaisia ole, vaan on pyöräiltävä traktoreiden, puurekkojen ja muun raskaan liikenteen seassa.

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   5.8.24 15:13:23

Mistä päin etsitte taloa? Kannattaa ottaa huomioon ja kysellä hiljaisessa myynnissä olevia taloja. Meidänkin kylältä löytyisi useita taloja, jotka eivät ole varsinaisesti myynnissä.

Lähettäjä: Ällö 
Päivämäärä:   5.8.24 15:13:43

Niin, nimenomaan tuo! En missään tapauksessa laittaisi 9 v kasta pyöräilemään tuollaiseen paikkaan, vaikka joillekin se olisi normi.

Lähettäjä: … 
Päivämäärä:   5.8.24 16:16:00

”Kaikki asiat kyllä järjestyy, miksi tehdä ongelmia etukäteen. Jos sitten joskus tuntuu että haluattekin takaisin kaupunkiin, niin pääseehän sinne aina sitten takaisin.”

Kun on lapsia, vastuullinen vanhempi kyllä miettii asiaa etukäteen ja punnitsee hyvät ja huonot puolet. Mitä luulet onko helppoa saada myytyä kämppää jostain skutsista kun huomaakin että kaupungissa olisi kivempaa?

Lähettäjä: Jopo 
Päivämäärä:   5.8.24 16:22:05

Niin, menee minuutti laittaa puita pesään ja toinen minuutti, kun ne ovat palaneet ja voi laittaa pellit kiinni. Ööh eiku. Tuvan lämmittäminen ja lasten kuskaaminen parin tunnin keikalla ei ehkä käytännössä toteudu.

Lähettäjä: … 
Päivämäärä:   5.8.24 16:22:18

Kai mekin asumme maalla siinä mielessä, että hevoset on omassa pihassa. Alakouluun 2 km kävelytietä, Suomen suurimmalle yläasteelle (jossa lapset 3 kpl on viihtyneet tosi hyvin, kavereita löytyy) 5 km ja lukioon myös. Tampereelle kulkee bussit. Tytär ratsastaa ja kilpailee, jos muuttaisimme syrjempään niin olisipa aika homma kuskata sieltä valkkuihin monta kertaa viikossa… nyt on maneesitalleja useampi lähellä. Kyllä vanhempien on laitettava lasten paras etusijalle

Lähettäjä: ... 
Päivämäärä:   5.8.24 16:25:28

Suosittelen ehdottomasti maallemuuttoa, vaikkakin lapsen kanssa, mutta samalla suosittelem edes toiselle vanhemmalle kotiin jäämistä,.joko etätöihin tai omassa yrityksessä.
Jos molemmat ajaa tuon 100km päivittäin töihin ja kotiin tullessa on hevoset ponit ankat lampaat hoidettavana ja torppa kylmänä odotellen uunien lämmitystä niin siihen oikeasyi väsyy. Vuorokaudessa ei riitä tunnit kaikkeen rumbaan, tai vaikka riittäisi,.palautumiseen ei riitä enää aika..
Alat elämään elämää jossa odotat vain että jaksat sen viikon että.viikonloppuna saat hetken päivällä istahtaa. Ja alat odottaa lomia kuin kuuta nousevaa että kehosi saa palautua. Ja onko se sitä maalaisunelmaa, odotella? Elää odotuksen tilassa että "kohta saan hetken levätä".

Ei se taida olla. Sellaisen aidomman maalaistunnelman saa sillä, että myös oikeasti hidastaa elämää. Jättäytyy palkkatyöstä pois, laittaa kulut minimiin, kasvattaa ruokaa itse. Ei ole järkeä ajella 100km päivässä työmatkaa ja maksaa puolet palkastaan polttoaineisiin ja samalla väsyttää itsensä aivan piippuun.
Mielummin tekee pientä yritystoimintaa vaikkapa kotona, tulot tippuu rajusti, mutta maalla asumisen myötä myös menot tippuu rajusti jos osaa muovata elämänsä sellaiseksi.
Kaikkea ei siis oikein voi saada, ei voi asua syrjässä, ja silti elää menevän kaupunkilaisen elämää. Jostain päästä on pakko tinkiä ettei iske burnis.
Maalla asuminen vaatii veronsa ja minusta se on parasta silleen että tipauttaa itsensä niin sanotusti oravanpyörästä oikeasti ulos.
Lukekaa Kaarina Davisib irti oravanpyörästä..siinä on hyvin selitetty työssä käymisen kannattavuus.
Lapsen osalta en osaa neuvoa, se riippuu kauheasti millainen lapsi on. Jos on introvertti joka viihtyy yksinään tai maksimissaan eläinten kanssa, viithyy varmasti maalla hiljaisuudessa. Jos menevä ekstrovertti joka kaipaa menoa meininkiä ja kavereita, lapsi tulee voiman pahoin eikä sopeudy vaan kärsii.
Onko lapsi jo sen ikäinen että näitä piirteitä voisi tunnistaa?

Lähettäjä: joo 
Päivämäärä:   5.8.24 19:41:45

LähettäjäHuh

Päivämäärä5.8.24 14:50:21

"Samalla kyydillähän se lapsi hoitoon kulkee kun itse menee töihin"

Kuka ne hevoset ja muut eläimet hoitaa, jos käytte tuolta vielä muualla töissä? Nyt kuulostaa koko kuvio niin hattarahaihattelulta, että kannattaa vetää käsijarrusta.

-elikot aamulla ulos, hepat ja kanat. Kissalle ruoka, lapselle vaatteet, autoon, lapsi hoitoon ja siitä töihin. Iltapäivällä päinvastainen järjestys...

Ja samalla luuletko että talon saa myytyä hevon kuusesta.
- meillä meni viikossa kun hinta oli oikein

Lähettäjä: Ällö 
Päivämäärä:   5.8.24 19:43:45

Joo, onneavaan, kun muuttotappiokuntia on pirusti ja muut ei saa omiaan myydyksi - kiva, kun teillä onnistui, kaikilla ei.

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   5.8.24 20:43:33

"Nii-in? Omat kaksi lastani kasvoivat maalla. Ei maatilalla kuitenkaan. Minä kävin töissä 70 km:n päässä, lasten koulu ja harrastukset olivat n. 30 km:n päässä, paitsi toisen soittoharrastus ajatti minut ja lapsen viikoittain kaupunkiin 70 km:n päähän.

Eipä tullut koskaan mieleen, että elämäntyylini olisi jotenkin vääränlainen tai mahdoton. Se vaati vsin suunnittelua ja vahvoja istumalihaksia. En usko että lapsetkaan pahemmin kärsivät. Välit ovat edelleen läheiset, ja nyt tässä pyörii jo kolme lastenlastakin."

Huomasitko kenelle lainaamasi pätkän osoitin? Itseään muita paremmaksi kehuvalle Kaille, joka ei vielä sitä omaa maalaislapsiperhearkeaan ole edes kokeillut pyörittää.