|
Lähettäjä: -
Päivämäärä: 3.8.24 14:37:06
Olen jotenkin vain lukuisien kokemusten myötä oppinut ajattelemaan, että humalaisia miehiä tulee pelätä. Jos minua on esim. kadulla häiriköity, on tekijä ollut sellaiset kaksi kertaa kolmesta humalassa. Eksä puolestaan sai aina humalassa mustasukkaisuusraivareita, ja suhde kariutuikin hänen juomiseensa ja kännikäyttäytymiseensä, kun en voinut luottaa häneen enää.
Tuntuu, että pelkoni on kuitenkin järjenvastainen tai kohtuuton, koska se saa minut etsimään oikoreittejä ja jopa kääntymään ympäri, jos huomaan kulkemani reitin varrella humalaisia miesjoukkioita. En myöskään astu jalallanikaan baariin. Kyllä suurin osa ihmisistä sietää humalaisia sen verran, että kykenee normaaleihin ohitustilanteisiin eivätkä baaritkaan ole suurimmalle osalle mikään ongelma.
Kaikkia humalaisia en pelkää. En pelkää humalaisia naisia enkä esim. omaa miestäni humalassa (tosin hän ei tavallisesti juo itseään ympärikänniin). Enkä muita tuttuja ja luotettavaksi todettuja ihmisiä. Mutta sitten nämä kaduilla notkuvat känniläiset nostavat niskavillat pystyyn ja kaikki mahdolliset muistot mieleen.
Ja näin kesällä kun näitä on kadut täynnä, niin eipä helpota elämää tämä pelko ainakaan.
Onko kukaan päässyt samasta pelosta yli, ja miten?
|