Lähettäjä: ,,
Päivämäärä: 3.8.24 20:55:00
Vihasin sitä että vanhemmat riitelivät. Eikä äiti antanut sanoa mielipidettä, eli sitä, että heidän käytöksensä on perseeestä ja voisivat joko lopettaa riitelyn tai sitten erota.
Jos ette voi olla riitelemättä, niin erotkaa. Tai antakaa edes ne lapset pois ettei heidän tarvitse elää riitelevien vanhempien kanssa.
Toivoin lapsena, että voisin vaihtaa perhettä. Viihdyin paljon kavereiden kanssa, tallilla, tai ihan vain yksin ulkona, ettei tarvitsisi olla kotona. En halunnut tuoda kavereita kotiin ja häpesin vanhempiani ja heidän riitelyään. Kyllähän kaveritkin näkivät sen, että vanhemmilla oli ollut kränää.
Toivoin usein, että isä kuolisi. Äiti oli parempituloinen ja isä tyrannisoi käytöksellään koko perhettä.
Isä onneksi lopulta menehtuikin syöpään, mutta vasta kun minullakin oli ikää lähemmäs 40 vuotta. En juurikaan ollut vanhempieni kanssa tekemisissä sen jälkeen kun lukion loputtua muutin pois kotoa. En ollut isän kanssa enää viimeisinä vuosina tekemisissä yhtään ja äitiinkin on todella viileät välit nimenomaan siksi, että hän pilasi lapsuuteni olemalla yhdessä isän kaltaisen paskaläjän kanssa, ja pakotti meidät lapsetkin olemaan siinä paskassa.
|