Lähettäjä: Aura
Päivämäärä: 4.8.24 00:55:26
Ehkä, jos olisin niin hypoteettisessa tilanteessa kuin vaikka pakkoavioliitossa tmv. Mutta muuten en oikein. Arvostan sitä vapautta, mikä mulla on tehdä valintoja oman moraalini mukaan ja pettäminen ei kuulu niihin. Jotkut ihmiset on naureskelleet, että nuorempana mulla vaihtui miehet kuin sukat, mutta mähän en koskaan pettänyt. Deittailin kyllä paljon, mutta en koskaan halunnut jäädä suhteeseen, joka olisi niin huono, että olisi edes teoreettisesti ollut mahdollisuus pettää. Mieluummin reilusti lopetin tapailun heti, kun tuntui siltä.
On ollut paljon tilaisuuksia pettämiseen ja oon ollut myös suhteissa, joissa on mennyt todella huonosti (esim. ei seksiä puoleen vuoteen, henkistä ja fyysistä väkivaltaa jne.) enkä ole silti pettänyt, vaan kerännyt lopulta voimat lähteä. Se on musta jokaisen velvollisuus myös omaa itseään kohtaan, ettei jää tilanteeseen rypemään. Vaikka se sattuu lähteä, pettäminen on vain ongelmien sivuuttamista.
Toinen syy sille, miksi en halua pettää on se, että maailmassa on jo valmiiksi paljon murhetta ja hirveitä asioita. En halua olla tuottamassa niitä toiselle ihmiselle, etenkään ihmiselle, jota rakastan. Haluan tuoda ihmisille hyvää ja mikään mun oman itsetunnon boostaus tai nautinto syrjähypyn kautta ei ole sen arvoista.
|