Lähettäjä: xxx 
Päivämäärä:   2.8.24 20:17:10

Olen seurustellut mieheni kanssa jonkin aikaa ja nyt sovittiin että hän muuttaa luokseni. Olen odottanut tätä kovasti, mutta nyt kun mies irtisanoi oman asuntonsa ja asia jotenkin konkretisoitui niin en tiedä meninkö itse johonkin shokkiin vai mitä tapahtui, mutta tuntuu etten tunne miestä kohtaan enää mitään.

Olen ollut aiempaa ärtyneempi ja tuntuu että kaikki pienet jutut ottavat päähän. Oma ärtyneisyys harmittaa, mutta tuntuu välillä vaikealta tuntea lämpimiä tunteita miestä kohtaan, vaikka hän onkin ihana.

Onko kellään muulla ikinä käynyt näin ja onko se mennyt ohi?

Lähettäjä: Minä Vaan 
Päivämäärä:   2.8.24 20:21:19

Ehkä se on vaan sitä että kun toinen muuttaa talouteen tulee tavaraa ja toiveita ja uusia käytäntöjä myös miehen lisäksi - omat vanhat rutiinit yms järkkyy.

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   2.8.24 20:25:18

Kannattaa puhua asioista, oikeasti. Se auttaa eniten.
Minulla on taipumusta tuollaiseen aina kun ihmissuhde muuttuu läheisemmäksi, mutta minulla onkin välttelevä kiintymyssuhdehäiriö ja ongelma on krooninen sen takia. Pahimmat katastrofit olen saanut aikaan kun olen yrittänyt niellä epävarmuuteni kumppanilta salaa, koska sitten ne vain kasvavat ja pahenevat.

Lähettäjä: ... 
Päivämäärä:   2.8.24 20:26:44

Minulle tuli vähän samaa kun muutin yhteen ekan poikaystäväni kanssa. En oikeasti alkanut inhoamaan häntä ja tunteet normalisoituivat pian.

Lähettäjä: xxx 
Päivämäärä:   2.8.24 20:47:10

Hyvä kuulla että en ole yksin. Mitään muuta järjellistä syytä tunteiden hukassa olemiseen ei ole kuin se että yhteenmuutto jotenkin pelottaa. Ehkä tää on joku defenssi. Harmittaa kun haluaisin olla miestä kohtaan ymmärtäväinen ja toivottaa tervetulleeksi, hän kuitenkin on se joka kämppänsä irtisanoi (mulla omistusasunto) jne. Hänelle siis isommista muutoksista kyse ja tiedän että häntäkin jännittää. Ärsyttää itseäni olla tällainen kun tuntuu että pitäisi nyt olla ekstramukava että hänen olisi mahdollisimman kivutonta muuttaa. :/

Lähettäjä: xxx 
Päivämäärä:   2.8.24 20:49:06

Tuntuu siis että näen jotenkin kaikki huonot puolet vaan nyt hänessä ja olen aika armotonkin välillä. Vaikka oikeasti pitäisi olla kiitollinen että olen edes löytänyt rinnalleni ihmisen joka haluaa jakaa elämänsä kanssani ja on valmis tekemään näin isoja juttuja meidän eteen. Ääh.

Lähettäjä: xxx 
Päivämäärä:   2.8.24 22:01:38

Up

Lähettäjä: Nyt 
Päivämäärä:   2.8.24 23:15:10

On viimeinen hetki antaa lapikasta. Toimi, ennenkuin on liian myöhäistä.

Lähettäjä: ? 
Päivämäärä:   2.8.24 23:46:10

Mulla oli alussa kun olimme enemmän samassa asunnossa ja arki tuli kuvioihin.
Luulen, että se oli enemmänkin omaa sopeutumisvaikeutta. Olin asunut pitkään yksin ja olin erittäin tyytyväinen siihen niin muutos olikin yllättävän vaikeaa.
Keskustelimme paljon tästäkin, olemme olleet erittäin avoimia alusta asti kaikesta toisillemme. Se on yksi suhteemme perusta ja siihen on ollut hyvä rakentaa vahva suhde.